[quote="Nobelaner"]Voihan se olla että nainen on ollut vaikka tukevassa humalassa tjn.
Tai vaihtoehtoisesti halunnut päättää päivänsä. Vaikka luulisi että olisi helpompiakin ja mukavempiakin keinoja päättää päivänsä kuin hukuttautumalla hyiseen jokeen.[/quote
Eiköhän hukuttautuminen ole helpoimmasta päästä kuitenkin,ite aatteleisin;ei tarvi harkintaa,suunnittelua,rekvisiitan hankintaa,useimmiten vettä lähellä,pieni vaiva-ei tartte pelätä pillerien vaikuttavan vain lamaannuttavasti ja joku löytää kun on jo halpaantunu,sama juttu viina-pillerit-yrityksellä,hirttäyttyissäkin saattaapi kitua itekseen joskus pitempäänkin,kun ei sekään ole ihan taviksen homma nitkauttaa kerrasta.Ranteitten viiltelykin on suurempi vaiva,kun soittaa mielenterveystoimistoon.Vesi armahtaa varmalla kylymänä,jos ei kukaan huomaa,eli että tarkootus on poistuminen vitutuksen vallottamasta elämästä.Kyllä mää laiskana enste vettee menisin.-Vaikka tuntuski ku räjähtää keuhkot ku joutuu vettä haukkoo-on sanoneet ne,jotka on selevinny hukkumiselta,joka ei oo ollu ees tarkotus.
Mutta kattelkaa sitä virtaavaa vettä enneko sinne menette.Elämä on sellaasta-välillä kylymää ja kuahuvaa.Ja tästä kukaan tiiä,mihin ollaan menossa ja mihin päädytään.Ja perskeleen vaikiaaki on välillä.Äläkää vaatiko elämältä liikaa;kuhan tarpeeks ees sais.Kyllä sillä vanhuuren sairaisiin päiviin pärjää.Sitte voi miettiä sitä lopettamistaan,kun ei itekseen pärjää kyllin.Kyllä elämässä hyvääkin on joskus.
Ja kyllä- masennus on tuttu elämäntapa.-ollut !
Ystävä !?-kaveripiiriis saattaa kuulua joku,joka ruakkii masennustas-tee kevätsiivous piirissäs.Oo vähän aikaa ittekses iliman niitä ja katto,kuka on ensi oikeesti hualissaa-vaiko vaan seuraa vailla ku ei muut kerkiä.
Joskus miljoonia vuasia sitte luin (ehkä oli Intro-lehti) runon,joka about näin;kuinka voit rakastaa ketään,jos et ole oppinut rakastamaan itseäsi.
Sen verran lisäisin,että miks muitte pitäis susta tykätä,jos et itekään kestä ittees.On sitä omallaki kohalla tullu aateltua.
Nimim:en ymmärrä,miten ihmiset voi nauttia elämästä.Mää vaan elän ja oon olemassa,ku en oo valamis lähteen,en oo nähäny ja kokenu kaikkeae .Toisaalta,en elä niin vanhaks että kaiken kerkeis,ku välillä monta kuukauttakin vuadesta jääny elämättä.Paljo jää verhon taa multa piilohon,ei kerkee joka paikkahan ja joka ilohon eikä huvitakkaa.
Mutta jaksakaa masentuneet !Son pitkää kivistä ja savista polokua,meitä on paljo!
(toiv ei liikaa menny outoffille
)
