-
David Copeland (syntynyt 15. toukokuuta 1976) on englantilainen uusnatsi-militantti joka tuli tunnetuksi "Lontoon naulapommittajana" 13 päivää kestäneen pommikampanjan aikana huhtikuussa 1999. Hän tähtäsi iskuissaan Lontoon tummaihoisten, bangladeshiläisten ja homojen yhteisöihin. Kolme ihmistä kuoli ja yli sata loukkaantui. Copeland oli entinen poliittisen äärioikeistojärjestö British National Partyn jäsen ja kuului myös aikanaan National Socialist Movementiin.
Varhainen elämä
Copeland syntyi Isleworthissa, Lontoon syrjäseuduilla. Hänen isänsä oli insinööri ja äitinsä kotiäiti, joka auttoi osa-aikaisena vammaisten keskuksessa. Copeland eli suurimman osan lapsuudestaan vanhempiensa ja kahden veljensä kanssa Yateleyssä, Hampshiressä ja kävi koulua Yateleyn peruskoulussa. Siellä hän ansaitsi seitsemän huonon arvosanan GCSE:ää (eräänlainen opintopalkinto) ennen valmistumistaan 1992. Brittiläinen journalisti Nick Ryanin kirjoitti että ollessaan teini-ikäinen Copeland pelkäsi olevansa homo; kun hänen vanhempansa lauloivat yhdessä Kiviset ja Soraset-teeman mukana sen tullessa televisiosta (englanninkielisissä sanoissa on kohta "we'll have a gay old time", jossa sana "gay" tarkoittaa hilpeää), uskoi Copeland heidän lähettävän hänelle sitä kautta viestiä. Hänellä ei myöskään ollut koskaan tyttöystävää, joten hän pelkäsi kaikkien muiden pitävän häntä homona. Luokkatoverit kuvailivat häntä introverttina mutta ei niinkään väkivaltaisena.
Hiukan vanhempana, mutta ollessaan yhä teini, hän alkoi kuuntelemaan hevimetallimusiikkia ja ansaitsi itselleen lempinimen "Mr. Angry". Ryan kirjoittaa että hänen koulustaan ei löytynyt mitään tietoa hänestä tuolta ajalta. Oli kuin Copeland olisi muuttunut näkymättömäksi.
Pommitusten jälkeisen pidätyksen jälkeen hän kertoi psykiatreille että hän oli alkanut näkemään sadistisia unia kun hän oli noin 12 vuoden ikäinen. Unissa hän oli syntynyt uudelleen natsijohtajaksi jolla oli pääsy orjuutettujen naisten luokse. Hän oli myös haaveillut luokkatovereidensa tappamisesta
Koulun jälkeen hän epäonnistui useissa töissä, väittäen syyllisiksi maahanmuuttajia jotka veivät hänen mukaansa kaikki työpaikat. Hän alkoi tehtailemaan pieniä rikoksia, ryyppäämään ja käyttämään huumeita, muunmuassa heroiinia. Lopulta hänen isänsä kykeni antamaan hänelle töitä insinöörin assistenttina Lontoon maanalaisessa. Tuolloin hänen pelkonsa siitä että muut pitivät häntä homona oli lähes täysipäiväistä ja sai hänessä aikaan erittäin negatiivisiä tunteita homoja kohtaan.
Liittyminen BNP:hen ja NSM:ään
Copeland liittyi äärioikeistolliseen British National Partyyn toukokuussa 1997, ollessaan 21-vuotias. Hän luki tuona aikana The Turner Diariesin (valkoista rotua ylistävä kulttikirja) ja opetteli kuinka tehdä pommeja ilotulitteista ja herätyskelloista ladattuaan internetistä niinkutsutun terroristin käsikirjan. Hän jätti BNP:n seuraavana vuonna, valittaen ettei liike ollut tarpeeksi kovalinjainen, sillä se ei halunnut ottaa osaa puolisotilaallisiin toimiin. Seuraavaksi hän liittyi pienempään National Socialist Movementiin. Siellä hän yleni Hampshiren alueen johtajaksi vain viikkoja ennen kuin hän aloitti pommiterrorinsa Lontoossa. Näihin aikoihin hän kävi myös lääkärissä sillä hän uskoi olevansa menettämässä järkensä. Lääkäri määräsi hänelle masennuslääkkeitä ja lähetti hänet matkoihinsa.
Pommitukset
Copelandin ensimmäinen hyökkäys lauantaina 17. huhtikuuta 1999 oli Electric Avenuella Brixtonissa. Hän valmisti pomminsa käyttämässä ilotulitteiden räjähteitä, teipaten ne urheilukassiin ja ajoi taksilla kohteeseensa ennen kuin jätti ne brixtonilaisen torimarketin kulmalle. Marketin myyjät alkoivat epäilemään laukkua ja siirsivät sen syrjäisemmälle alueelle, kahden muun siirtäessä sitä edelleen. Pommi jopa poistettiin laukusta, sen päätyessä näin Iceland-supermarkettiin. Pommista ilmoitettiin poliisille, mutta se räjähti kello 17:25 samalla hetkellä kun poliisi saapui paikalle. 48 ihmistä loukkaantui, monet vakavasti saaden osumia pommissa olleista yli 1500:sta reilut 10cm pitkistä nauloista. 23 kuukautta vanha lapsi sai yhden nauloista päähänsä, sen tunkeutuessa kallon läpi suoraan aivoihin.
Röntgenkuva lapsen pään lävistäneestä naulasta.
(Lapsi jäi eloon. Naula oli mennyt sisälle tuuman verran vasemmasta silmästä ohimon puolelta ja lävistänyt osan aivoista. Naula poistettiin 90 minuuttia kestäneen leikkauksen aikana ja muistoksi pojalle jäi ainoastaan pieni arpi. Lääkäreiden mukaan muita vammoja ei vaikuttanut tulleen ja poika pääsi pian kotiin.)
Toinen pommi seuraavana lauantaina, 24. huhtikuuta, oli tarkoitus olla Brick Lanella East Endissä. Paikalla on kuuluisa katumarketti aina lauantaisin, mutta Copelandin pommi osui siihen hetkeen lauantaina kun kaduilla oli vähemmän ihmisiä liikenteessä. Hän ei kuitenkaan halunnut muuttaa ajastimeen asetettua aikaa ja vei kassin mustassa Reebokin kassissa Hanbury Streetille. Siellä sen nosti ylös mies joka toi sen jo kiinni olevalle poliisiasemalle Brick Lanelle. Kassi oli auton takakontissa osoitteessa 42 Brick Lane kun pommi räjähti. 13 ihmistä loukkaantui, mutta kukaan ei kuollut.
Kolmas ja viimeinen pommi oli suunnattu perjantaille 30. huhtikuuta Admiral Duncan-pubiin Old Compton Streetille.
Admiral Duncan vuonna 2012.
Ihmisiä oli paljon liikkeellä sillä samana päivänä alkoi yleinen lomaviikonloppu. Andrea Dykes, 27, oli neljännellä kuulla raskaana ja odotti ensimmäistä lastaan. Hän kuoli yhdessä ystäviensä, Nik Mooren, 31 ja John Lightin, 32, kanssa. He toimivat illan isäntinä ja Light oli sattumoisin myös tulevan lapsen kummi-isä. Andrean aviomies, Julian, loukkaantui vakavasti. Neljä ystävystä Essexistä olivat päättäneet tavata Admiralissa juhlistaakseen Andrean raskautta kun urheilukassin sisälle pakattu pommi räjähti lähellä baaria hieman kuuden jälkeen. 79 ihmistä loukkaantui, moni vakavasti. Neljältä amputoitiin raajoja. Copeland kuuli räjähdyksen sillä hän oli matkalla hotellilleen kävellen.
Andrea Dykes, John Light ja Nik Moore.
Vapaaehtoinen pelastustyöntekijä Andy Wapling saapui paikalle pian pommin räjähtämisen jälkeen.
"Saavuin paikalle autollani ja näin noin 25 loukkaantunutta ihmistä ja vain yhden poliisin. Hän näytti levottomalta ja ylityöllistetyltä."
Kävi ilmi, että pahiten loukkaantuneet olivat edelleen Old Compton Streetillä.
"Muistan näkymän hyvin; se näytti kuin sotafilmiltä. Olen ollut pommialueilla mutta en ollut nähnyt koskaan mitään tälläistä. Yksi tyyppi oli ollut varmasti lähellä räjähdystä sillä hänellä oli palovammoja ja kaksi ensimmäistä kerrosta hänen kasvoistaan oli kuoriutumassa irti."
"Ihmiset olivat peloissaan ja shokissa. Siellä ei ollut paniikkia tai hämmennystä, se tuntui lähes rauhalliselta, mutta pystyit näkemään pelon ihmisten silmissä. Tätä ei olisi pitänyt koskaan tapahtua West Endissä aurinkoisena perjantai-iltana."
"Potilailla oli vakavia vammoja," muisteli tuona päivänä sairaalassa työskennellyt Gus McGrouther 10 vuotta myöhemmin. "Useimmat vuosivat pahoin verta ja monelta roikkui raaja lähestulkoon irti - lähinnä jalkoja. Oli myös paljon palovammoja ja useat olivat tajuttomina. Heidät kaikki puhdistettiin ja vietiin leikkaussaliin kahden tunnin sisällä saapumisestaan. Jouduimme amputoimaan melkoisen määrän raajoja."
"Operaatioiden jälkeen ongelmat vasta alkoivatkin. Naulapommien painetuho oli aiheuttanut lukemattomia vammoja. Yhdellä tai kahdella potilaalla oli yli 1000 haavaa; et vain pystynyt laskemaan niitä kaikkia. Päivissä he alkoivat vuotamaan koska heidän verensä ei kyennyt hyytymään. Yksi potilas valitettavasti vuoti kuiviin koska hänellä oli paljon vammoja päässä ja molemmissa jaloissaan. Hän oli tajuton. Toiselle potilaalle annettiin yli 100 litraa verta viikossa. Ihmisessä on vain 4,5 litraa verta, joten voit hyvin kuvitella kuinka paljon hän vuoti sitä koko ajan. Hänelle tehtiin 35 operaatiota ja hän oli 15 kuukautta sairaalassa, mutta selviytyi hengissä."
Pidätys ja tunnustus
Metropolitanin poliisin anti-terroristiosasto tunnisti Copelandin turvakameran nauhalta Brixtonista. Kuva annettiin julkisuuteen 29. huhtikuuta, minkä vuoksi Copeland toi pommin Admiraliin jo perjantaina, vaikka oli toiminut siihen asti normaalisti lauantaisin. Paul Mifsud, Copelandin entinen työkaveri, tunnisti hänet kuvanauhoilta ja ilmoitti siitä poliisille noin tunti ja 20 minuuttia ennen kuin pommi tuotiin paikoilleen.
"Näin lehden ja laukun ja jokin tuntui osuvan kohdilleen. Katsoin kuvaa uudestaan, nostin sen ylös ja tuijotin sitä ja tajusin, että sehän näyttää ihan Davidilta," hän kertoi myöhemmin.
Poliisi ei löytänyt mitään erityisiä merkintöjä tietokannoistaan Copelandista. Copeland pidätettiin kuitenkin sinä yönä poliisien selvitettyä hänen vuokrahuoneensa osoitteen Sunnybank Roadilla Hampshiressä. Hän tunnusti tehneensä kolme pommia heti avattuaan oven. "Kyllä, minä olen syyllinen. Minä tein ne itse." Hän näytti heille huoneensa missä oli kaksi natsilippua roikkumassa seinällä, yhdessä pommeista kertoneiden lehtileikkeiden ja kuvien kanssa. Poliisit olivat tyrmistyneitä. Huoneessa oli myös aseita, jousipyssy viritettynä, metsästysveitsiä ja tappava kaasukäyttöinen pistooli.
Hänen henkinen tilansa tutkittiin Broadmoorin sairaalassa. Ei ollut epäilystäkään etteikö hän olisi henkisesti sairas, mutta oli vaikea sanoa oliko se niin vakavaa että häntä ei voitaisi syyttää teoistaan. Viisi psykiatria antoi diagnoosiksi paranoidisen skitsofrenian, mitä ei kuitenkaan oikeudessa hyväksytty alentavana tekijänä. Kuudes psykiatri sanoi Copelandin kärsivän persoonallisuushäiriöistä, mutta se ei tekisi hänestä syyntakeetonta. Tuomio annettiin kolmesta murhasta ja kolmen pommin sijoittamisesta. Hänet tuomittiin kuuteen elinkautiseen. Tuomari kertoi myös uskovansa, ettei häntä vapautettaisi koskaan vaarallisuutensa takia. 2.maaliskuuta 2007 korkein oikeus päätti että hänen olisi istuttava tuomiotaan vähintään 50 vuotta. Ensimmäinen mahdollisuus hänen vapautumiselleen on vuonna 2049, jolloin hän on 73-vuotias.
Motivoijat
Copeland kertoi toimineensa yksin ja ettei ollut kertonut suunnitelmistaan kenellekään. Poliisin haastattelujen aikana hänellä oli paljon uusnatsiajatuksia ja hän kertoi halustaan levittää pelkoa ja aloittaa rotusota. "Päätarkoitukseni oli levittää pelkoa, katkeruutta ja vihaa tähän maahan, jotta se aloittaisi rotusodan." Hän myös kertoi että "jos luet The Turner Diariesin, tiedät että vuonna 2000 tulee olemaan kansannousu ja kaikkea sellaista, rasistista väkivaltaa kaduilla. Minun tarkoitukseni oli poliittinen. Sen oli tarkoitus aloittaa rasistinen sota tässä maassa. Etnisiltä vähemmistöiltä tulisi vastaisku, jonka seurauksena kaikki valkoiset äänestäisivät BNP:tä."
Pidätyksensä jälkeen Copeland kirjoitti BBC:lle kirjeen, väittäen ettei hänellä ollut skitsofreniaa ja että "Zog" tai siionistinen hallituksen linjaus pumppasi hänet täyteen huumeita pyyhkäistäkseen hänet maton alle. Hän kirjoitti: "Pommitan mustia, pakistanilaisia, rappeutuneita. Olisin pommittanut juutalaisia myös jos minulla olisi ollut mahdollisuus." Copelandin ensimmäinen ajatus oli ollut laittaa pommi Notting Hillin karnevaaliin sen jälkeen kun hän oli nähnyt vuoden 1996 Atlantan olympialaisten pommituskuvia. Kun häneltä kysyttiin miksi hän tähtäsi vähemmistöihin, hän vastasi: "Koska en pidä heistä, haluan heidät ulos tästä maasta, uskon hallitsevaan rotuun."