Jotkut jutut vaan herättävät mielenkiintoa, toiset ei juurikaan. Joillakin mässäillään vuodesta toiseen ja toisilla ei koskaan. Joku sosiaalipsykologi voisi antaa selityksen, miksi. Paremman vastauksen voi antaa tavallinen Alibin lukija, tai vain sanomalehtiä lukeva. En ymmärrä miksi toiset ahmivat Alibia ja silti rikoksen tekijöihin on vihamielinen suhtautuminen. Vihamielinen koko alatien kulttuuria kohtaan, silti rikokset ja niiden kulku näitä kiinnostaa.
Alibia en ole lukenut vuosikausiin. Ainoa on se, mitä täällä sitä siteerattu. Rikoksen tekijä tai uhri kun on tuttu, saatan ostaa Alibin.
Ennen Alibia näistä oli tavallisten sanomalehtien sivuilla. Kakolasta muuan jo seurastamme poistunut kirjoitteli lääkärisarjoja, joita teinitytöt ahmivat. Vaatii muuten mielikuvitusta ja taitoa osata kirjoittaa tällaista. Sitä tällä kirjoittajalla oli. Kakolassa PN kirjoitti kaksi erittäin hyvää kirjaa. Kumpikin tositapahtumista. Tämä oli aikoinaan pikkurikoksista pyttyyn joutunut. Kuoli jo aikoja sitten keuhkosyöpään. Joitakin pakinoita eri lehdissä oli rikosten ja vankilan maailmoista. Näitä me nuorempana luettiin ahkerasti.
Yksi vintiö kirjoitti arkkipiispalle. Se tuosta aiheutti huomiota kun piispa vastasi. Ruskean virkakirjeen nimen eteen oli laitettu titteli; Vanki ****** ********. Hymy- lehti noteerasi jutun näyttäen piispan lähettämän kirjekuoren.
