Ay-pomot eivät itse ole omassa työssään ikinä lakossa, sen sijaan he patistavat muita lakkoilemaan, nostaen itse samaan aikaan varsin korkeaa palkkaa. Lisäksi ay-liikkeet ovat verovapaita - kummeksuttaa semminkin, kun heidän omistama vuokrataloyhtiö on pörssissä. Että mikä se sellainen "yleishyödyllinen" yhdistys on, joka on pörssinoteerattu ja saa tulonsa suurelta osin valtion maksamista asumistuista?
- On myöskin muistettava se, että ei liitto maksa kenenkään päivärahoja kuin hyvin pieneltä osin, että mitä viddua se tarkoittaa, että "saan liiton päivärahaa". Valtio ne maksaa ja liitto sen kun lihoo.
Töissä olevia haukutaan rikkureiksi. Myös heitä, jotka eivät kuulu liittoon. Onkohan näiltä ammattiyhdistysaktiiveilta, usein entisiä koulukiusaajia, päässyt unohtumaan, että Suomessa on järjestäytymisvapaus. Muun muassa.
Lisäksi liitot ovat poliittisia toimijoita - heillä on omat etäsipäätteet eduskunnassa; SDP ja Vasemmistoliitto. Liitoissa kuvitellaan yhä, että työmiehet ja -naiset ovat kaikki automaattisesti vasemmistolaisia ja propaganda on sen mukaista. Ovat jämähtäneet 1970-luvulle.
Mutta tuohon kirjoitukseen:
IltaSanomatKommentti: Tämä voi olla koko järjestelmän kuolinkorahdus – työmarkkinapomot riitelevät omassa kuplassaan
Työmarkkinoilla on nähty viime päivinä jyrkkää menoa. Koko järjestelmä saattaa vetää viimeisiään, kirjoittaa pääkirjoitustoimittaja Timo Paunonen.
PAPERILIITON ja Teollisuusliiton kolmen viikon lakot ovat käynnissä paperi- ja sellutehtaissa sekä mekaanisessa metsäteollisuudessa. Lakkojen ympärillä on totuttua loiskiehuntaa, mutta ehkä tällä kertaa astetta kovemmin äänenpainoin. Tuorein liikahdus tuli tänään: Metsäteollisuus pidentää neljällä vuorokaudella harvoin käytettyä työsulkua, joka kohdistuu Ammattiliitto Pron ja Sähköliiton jäseniin. Paperi-, kartonki- ja selluteollisuuteen aiemmin ilmoitettu työsulku pitenee näiden liittojen osalta seitsemään vuorokauteen.
Mekaanisessa metsäteollisuudessa eli lähinnä sahoilla lakkorintama on rakoillut ja koneet pysyvät joissakin tuotantolaitoksissa käynnissä. Työmarkkinoiden taistelusanastosta kaivetaankin esiin vanhoja tuttuja sanontoja kuten rikkuri, ja lisäksi satelee uhkauksia vaikeuttaa niiden yritysten toimintaa, jotka käyttävät ”rikkurityövoimaa”. Sata vuotta sitten sama olisi sanottu iskulauseella ”kankia koneisiin”, nyt se muotoillaan varovaisemmin, mutta tavoite lienee yhteneväinen.
Jotenkin koko työmarkkinahulinasta tulee mieleen ajatus, että koko järjestelmä elää lopun alkua.
Ovatko nämä järjestelmän viimeisiä kuolinkorahduksia ennen lopullista niittiä?
LAKKOUHITTELU ja kova kielenkäyttö viittaavat keskusjärjestöjen ja liittojen, sekä työnantajien että työntekijöiden, epätoivoiseen takertumiseen omaan valtaansa. Valtaahan järjestöillä on ja on ollut yhteiskunnassa. Työmarkkinalainsäädäntöä ja sosiaalilakien uudistamista ei tehdä ilman järjestöjen näkemyksiä, lisäksi työeläkejärjestelmä pyörii täysin työmarkkinaosapuolien pillin mukaan. Sotkuinen neuvottelutilanne työtaisteluineen levittää tehokkaasti kysymystä siitä, että onko tässä kaikessa ylipäätään mitään järkeä – ja tämä varmaan lisää vaatimuksia paikallisesta sopimisesta ja yleissitovuuden poistosta. Silloin ay-liike ampuisi omaan jalkaansa.
HUVITTAVINTA seurattavaa on ollut työtaisteluiden kustannusten laskeminen. Haarukka on muutamasta kymmenestä miljoonasta miljardiin euroon. Työntekijäpuoli vähättelee ja työnantaja ampuu isolla tykillä, vaikka kaikki tietävät, että kustannuksia ei voi yhteneväisesti laskea. Työtaistelujen jälkeen näkee harvemmin isoja uutisia siitä, mitä lakko ihan oikeasti maksoi.
Sillä tiedolla ei ole enää propagandahyötyä.
KUN tavallinen sahatyöläinen haluaa pitää oman paikkakuntansa ainoan työllistäjän terät pyörimässä, ollaan aika kaukana helsinkiläisen työmarkkinapomon ajattelusta ja tappelusta kiky-tunneista. Mediassa on ollut muutamien luottamusmiesten varovaisia, hiukan alistuneita mielipiteitä siitä, että pienellä paikkakunnalla asiat näyttävät joskus toisenlaisilta kuin valtakunnansovittelijan toimiston pitkän pöydän äärellä. Työmarkkinajärjestelmä elää omassa kuplassaan, kun taas duunarit ja yrittäjät yrittävät säilyttää työpaikat ja elannon ja mikä tärkeintä, elää omalla kotiseudullaan. Eikö koko Suomi tulisi pitää asuttuna?
PUOLUEET ovat jo kuplaantuneet eli etääntyneet kannattajiensa todellisesta ajatusmaailmasta.
Nyt on näköjään työmarkkinajärjestöjen vuoro.
29.1.2020 13:15
Mitä tulee tuohon otsikossa mainitsemaan uhkailuun, niin...
IltaSanomatPääkirjoitus: Lakkoilu muuttui uhkailuksi – kielenkäyttö kärjistyy ay-rintamalla
Kielenkäyttö työmarkkinoilla on kärjistynyt, kun lakkokevät on alkanut. Teollisuusliitto uhkaa kostaa niille yrityksille, jotka eivät ole lakossa ja vaikka niiden henkilökunnan enemmistö ei ole edes liiton jäseniä.
HISTORIALLISEN pahaksi povattu lakkokevät on alkanut Paperiliiton ja Teollisuusliiton julistettua kolmen viikon lakot paperi- ja sellutehtaille sekä mekaaniseen metsäteollisuuteen. Neuvottelut jatkuivat tiistaina. Työnantajapuoli on asettanut paperiteollisuuteen lisäksi kolmen vuorokauden työsulun.
Samalla kielenkäyttö on koventunut. Viime vuosina ay-retoriikka on ollut maltillista, mutta nyt paineet purkautuvat senkin edestä. Pahaa verta on herättänyt, että erityisesti mekaanisessa metsäteollisuudessa monet sahat ja vaneritehtaat pyörivät Teollisuusliiton lakosta huolimatta. Näin on esimerkiksi Versowoodin Heinolan liimapalkkitehtaalla, Junnikkalan sahalla Kalajoella ja Keitele Groupin kaikissa tuotantolaitoksissa.
TEOLLISUUSLIITON puutuotesektorin johtaja Jyrki Alapartanen sanoo (Etelä-Suomen Sanomat 28. 1.), että ”jokainen siellä (Versowoodin tehtailla) töitä tekevä tietää loppuelämänsä tekevänsä rikkuritoimintaa. Rikkurileima jää loppuelämäksi.” Alapartasen mukaan rikkuritoiminta on ”turhaa pyristelyä” ja rikkurityövoimaa käyttäneet yritykset ”laitetaan järjestykseen”. Teollisuusliitto uhkailee avoimesti vaikeuttavansa yhtiöiden toimintaa jatkossa. Keinoja toiminnan hankaloittamiseen riittää, Alapartanen vakuuttaa (Iltalehti 28. 1.).
Liiton uhittelua voi ihmetellä, sillä esimerkiksi Versowoodin tehtaalla suurin osa työntekijöistä ei ole enää edes liiton jäseniä. Moni työntekijä pitää lakkoilua ylimitoitettuna ja on huolissaan työpaikkansa tulevaisuudesta. Kyse on myös työmarkkinaneuvotteluiden murroksesta, joka alkoi kun Elinkeinoelämän keskusliitto EK muutti sääntöjään 2016, ettei se enää tee tulopoliittisia kokonaisratkaisuja. Sopimukset muuttuivat liittokohtaisiksi, ja työnantajapuoli haaveilee yhä laajemmasta paikallisesta ja yrityskohtaisesta sopimisesta.
...
28.1. 21:00
Peiteltyjä uhkauksia? Palaako kohta jossain saha - ja omistaja sen mukana?Teollisuusliitto uhkaa kostaa niille yrityksille ...rikkurityövoimaa käyttäneet yritykset ”laitetaan järjestykseen”
Muita otsikoita:
Teollisuusliiton kolmen viikon lakko alkoi aamulla: Heinolassa Versowoodin työntekijät kuitenkin panivat tehtaan pyörimään – liitosta eroamisia tapahtunut
Lukuisilla lakon piiriin kuuluvilla sahoilla painetaan töitä – Työntekijä: ”Lakkokorvaukset ovat olemattomia”
Lakko hiljensi koneet, mutta rikkurit paiskivat töitä – työntekijä: kaikilla ei ole varaa jäädä lakkoon
- Me puolustamme lakolla omia asemiamme, tiivistivät lakkovahdit lakon syyt. Miehet eivät halunneet kommentoida asiaa omilla nimillään. KREETA KARVALA
- lakkovahdit.jpg (67.12 KiB) Katsottu 3086 kertaa
Iltalehti
Kuten kuvasta ja kuvatekstistä ilmenee, niin lakkovahdit eivät kerro nimiään, saati ole kuvissa kasvoineen päivineen. Eivätkö he usko asiaansa?
"Rikkurina" töissä käyvä 23-vuotias neitonen sen sijaan esiintyy nimellään ja kuvallaan.
On aika saattaa SAK ja muu ay-toiminta veron piiriin. Kuin myös kaikki säätiöt.
