Menestyminen toisia vahingoittamalla
Lähetetty: To Elo 13, 2020 12:18 am
Otsikko kuulostaa varmasti oudolta ja koko aloitus saattaa herättää ristiriitaisia tunteita sekä ylläpitäjissä, että foorumin osiotietoisissa. Kyseessä on kuitenkin ikuisesti ajankohtainen aihe, jonka haluan nostaa esiin. Kyse on siis tästä vaietusta ja sensuroidusta asiasta, menestymisestä toisten kustannuksella, tai jopa menestymisestä vahingoittamalla toisia.
Yhteiskuntamme ihannoi menestymistä ja menestyjiä ja kannustaa menestymiseen. Tämä on johtanut siihen, että kaikkia menestyjiä ja kaikkea menestymistä ihaillaan ja kaikki menestymiseen liittyvä negatiivinen pyritään sensuroimaan. Yhteiskunta on pyrkinyt vuosikymmenet opettamaan meitä siihen käsitykseen, että menestyminen olisi aina ansaittu kovalla ja yleishyödyllisellä työllä. Se ei kuitenkaan ole totta, että menestyminen olisi aina tulosta kovasta yleishyödyllisen työn teosta. On olemassa myös menestymistä, mikä tapahtuu toisia vahingoittamalla.
Voidaan lähestyä asiaa persoonallisuushäiriöiden näkökulmasta. Yleisesti ottaen B-ryhmän persoonallisuushäiriöissä elämänfilosofiana on menestyminen uhraamalla toisia ihmisiä oman kaikkivoipaisuuden eteen. Arviot B-ryhmän persoonallisuushäiriöiden yleisyydestä Suomessa heittelevät 9 ja 15 prosentin välillä. Kyse ei siis ole mistään marginaali-ilmiöstä. Näiden äärimuodoissa, lähinnä antisosiaalisessa persoonallisuushäiriössä, jonka yleisyys on neljän prosentin luokkaa, ihmisen elämäntapana on uhrien saalistaminen itselle. Tuhoamalla toisten elämiä nämä ihmiset menestyvät.
Koko totuus persoonallisuushäiriöistä on ollut vaiettu ja varsinkin oikeistolainen media on pyrkinyt pakonomaisesti vähättelemään ilmiötä ja esittämään sen hyvin harvinaisena, että vain 1% ihmisistä olisi tällaisia. Narsismin ja psykopatian todellisuutta on myös pyritty järjestelmällisesti peittelemään esim. esittämällä paranoidit ja syrjäytyneet ihmiset persoonallisuushäiriöisiksi. Ääriesimerkki tästä toiminnasta on se, kun paranoidi Breivik "diagnosoitiin" virheellisesti psykopaatiksi. Ja kaikki ovat varmaankin huomanneet, kuinka kaikki paha tulee aina syrjäytyneistä ja yhteiskunnasta pudonneista ihmisistä, sekä nykyään myös pilluasaamattomista miehistä. Paha on aina niissä, jotka eivät menesty ja tätä käytetään myös uhkapelotteena kansalaisia kohtaan, sillä jos et menesty, julkinen terveydenhuolto arvioi sinut yhteiskunnalliseksi uhaksi ja uhkapelotteella näin myös kannustetaan ihmisiä menestymään ja luodaan ihailua menestyjiä kohtaan.
Mutta, jos menestyt, et ole yhteiskunnan silmissä koskaan paha... Noh, ehkä nykyään jotkin ääriesimerkit, kuten Jari Aarnio, on hyväksytty poikkeuksina tästä. Myös Me Too -kamppanjan vanavedessä on kynsin hampain hyväksytty, että joissain menestyjissäkin voi olla jotain vialla.
Kun yhteiskunta ruokkii naiiviutta menestyjiä kohtaan, on hyvin vaikea saada sossuntätejä uskomaan, että työsuojeluvaltuutettu hakkaa muna kädessä vauvaikäisiä lapsiaan, tai naisia uskomaan, että universumin kovin panomies ja naisten suosikkijuoppo onkin salaa sarjamurhaaja, joka hakkaa naisia kuoliaaksi. Yhteiskunnan menestymistä kohtaan ruokkima naiivius pelaa kaikin tavoin persoonallisuushäiriöisten kassaan ja suojelee piilorikollisuuden harjoittajia.
Yksi hyvä esimerkki naiiviuden luomisesta menestyjiä kohtaan on Henry Laasasen tasohierarkia, jossa ihmisiä luokitellaan sukupuolisen menestyksen perusteella eri tasoihin. Laasasen hierarkia perustuu vapaamuurareiden 33 portaiseen hierarkiaan ja siinä on kolme tasoa, ATM, eli alemmantason mies, KTM, eli keskitason mies ja YTM, eli ylemmäntason mies. ATM on ns. pilluasaamaton mies, josta kaikki naisiin kohdistuva paha maailmassa sekä setämiesten, että feministien, että vauvapalstalaisten mukaan johtuu. Naisia loputtomasti saava YTM taas on naisten tavoittelema liikemies, tai elokuvatähti, itse yleishyödyllisellä työllä menestykseen noussut henkilö, jonka naiset itselleen haluavat. Totuus on kuitenkin toinen, parinvalinnan huipulla on ollut mm. Juha Valjakkala, seksuaalimurhaaja Peter Madsen, sekä nekrofiilisarjamurhaaja Ted Bundy ja tämä Kokkolan Auervaara. Myös vapaamuurareiden hierarkian huipulla, 33 tasolla, tulee vastaan Lucifer, mutta tätä ei ihmisille paljasteta ennen, kuin he ovat päässeet huipulle asti. Olkoon tämä Lucifer sitten vaikka Juha Valjakkala. Samaan aikaan se yleishyödyllistä työtä tekevä ja 10 000 vatsalihasliikkeeseen kykenevä kohtelias ja huomaavainen mies jää kokonaan ilman naisia ja sijoittuu ATM -tasolle, mihin kuuluvat miehet ovat julkisen terveydenhuollon mukaan uhka yhteiskunnalle ja tulevia joukkomurhaajia.
Yhteiskuntaan on myös rantautunut kulttuuri, että yritysmaailmassa tulosta tehtäisiin mieluummin palkkojen ostovoimaa laskemalla ja verotusta laskemalla, kuin investoinneilla ja innovaatioilla, eli suositaan vampyyrimaista menestymistä toisten kustannuksella mieluummin, kuin tuotteiden tuottamista yleishyödyllisellä työllä. Tämä on tulosta siitä, että menestymistä ihannoidaan huolimatta siitä, millaista tämä menestys on ja miten se saavutetaan. Ja kun kaikki menestys tasapäistetään, tulee yleishyödyllisellä työllä menestymisestä kannattamatonta ja menestymisestä toisten kustannuksella kannattavaa. Samaan aikaan tämä tasapäistäminen, sekä sensuuri, jolla totuutta toisten kustannuksella menestymisestä peitellään, johtavat siihen, että kunnia yleishyödyllisen työn tekemisestä siirtyy splittin mekaniikalla aiheettomasti niille, jotka menestyvät toisten kustannuksella.
Suurin ongelma tässä koko asiassa on se, että niin pitkään, kuin sensuuri kieltää puhumasta aiheesta, tai tuomasta sitä esiin, tälle asialle ei voida tehdä yhtään mitään, eikä sitä voida lähteä korjaamaan. Ainoa keino sensuurin lakkauttamiseen on se, että kovan markkinatalouden kannattajat saadaan pois vallankahvasta. He ovat osoittaneet omalla toiminnallaan sen, että he eivät salli kritiikkiä menestymistä kohtaan. Ja, koska tämä kritiikki olisi ainoa keino tervehdyttää markkinatalous, olisikin markkinatalouden kannalta parasta, jos sen kannattajat hiljennettäisiin ja kammettaisiin sivuun päättämästä asioista ja kontrolloimasta mediaa.
Yhteiskuntamme ihannoi menestymistä ja menestyjiä ja kannustaa menestymiseen. Tämä on johtanut siihen, että kaikkia menestyjiä ja kaikkea menestymistä ihaillaan ja kaikki menestymiseen liittyvä negatiivinen pyritään sensuroimaan. Yhteiskunta on pyrkinyt vuosikymmenet opettamaan meitä siihen käsitykseen, että menestyminen olisi aina ansaittu kovalla ja yleishyödyllisellä työllä. Se ei kuitenkaan ole totta, että menestyminen olisi aina tulosta kovasta yleishyödyllisen työn teosta. On olemassa myös menestymistä, mikä tapahtuu toisia vahingoittamalla.
Voidaan lähestyä asiaa persoonallisuushäiriöiden näkökulmasta. Yleisesti ottaen B-ryhmän persoonallisuushäiriöissä elämänfilosofiana on menestyminen uhraamalla toisia ihmisiä oman kaikkivoipaisuuden eteen. Arviot B-ryhmän persoonallisuushäiriöiden yleisyydestä Suomessa heittelevät 9 ja 15 prosentin välillä. Kyse ei siis ole mistään marginaali-ilmiöstä. Näiden äärimuodoissa, lähinnä antisosiaalisessa persoonallisuushäiriössä, jonka yleisyys on neljän prosentin luokkaa, ihmisen elämäntapana on uhrien saalistaminen itselle. Tuhoamalla toisten elämiä nämä ihmiset menestyvät.
Koko totuus persoonallisuushäiriöistä on ollut vaiettu ja varsinkin oikeistolainen media on pyrkinyt pakonomaisesti vähättelemään ilmiötä ja esittämään sen hyvin harvinaisena, että vain 1% ihmisistä olisi tällaisia. Narsismin ja psykopatian todellisuutta on myös pyritty järjestelmällisesti peittelemään esim. esittämällä paranoidit ja syrjäytyneet ihmiset persoonallisuushäiriöisiksi. Ääriesimerkki tästä toiminnasta on se, kun paranoidi Breivik "diagnosoitiin" virheellisesti psykopaatiksi. Ja kaikki ovat varmaankin huomanneet, kuinka kaikki paha tulee aina syrjäytyneistä ja yhteiskunnasta pudonneista ihmisistä, sekä nykyään myös pilluasaamattomista miehistä. Paha on aina niissä, jotka eivät menesty ja tätä käytetään myös uhkapelotteena kansalaisia kohtaan, sillä jos et menesty, julkinen terveydenhuolto arvioi sinut yhteiskunnalliseksi uhaksi ja uhkapelotteella näin myös kannustetaan ihmisiä menestymään ja luodaan ihailua menestyjiä kohtaan.
Mutta, jos menestyt, et ole yhteiskunnan silmissä koskaan paha... Noh, ehkä nykyään jotkin ääriesimerkit, kuten Jari Aarnio, on hyväksytty poikkeuksina tästä. Myös Me Too -kamppanjan vanavedessä on kynsin hampain hyväksytty, että joissain menestyjissäkin voi olla jotain vialla.
Kun yhteiskunta ruokkii naiiviutta menestyjiä kohtaan, on hyvin vaikea saada sossuntätejä uskomaan, että työsuojeluvaltuutettu hakkaa muna kädessä vauvaikäisiä lapsiaan, tai naisia uskomaan, että universumin kovin panomies ja naisten suosikkijuoppo onkin salaa sarjamurhaaja, joka hakkaa naisia kuoliaaksi. Yhteiskunnan menestymistä kohtaan ruokkima naiivius pelaa kaikin tavoin persoonallisuushäiriöisten kassaan ja suojelee piilorikollisuuden harjoittajia.
Yksi hyvä esimerkki naiiviuden luomisesta menestyjiä kohtaan on Henry Laasasen tasohierarkia, jossa ihmisiä luokitellaan sukupuolisen menestyksen perusteella eri tasoihin. Laasasen hierarkia perustuu vapaamuurareiden 33 portaiseen hierarkiaan ja siinä on kolme tasoa, ATM, eli alemmantason mies, KTM, eli keskitason mies ja YTM, eli ylemmäntason mies. ATM on ns. pilluasaamaton mies, josta kaikki naisiin kohdistuva paha maailmassa sekä setämiesten, että feministien, että vauvapalstalaisten mukaan johtuu. Naisia loputtomasti saava YTM taas on naisten tavoittelema liikemies, tai elokuvatähti, itse yleishyödyllisellä työllä menestykseen noussut henkilö, jonka naiset itselleen haluavat. Totuus on kuitenkin toinen, parinvalinnan huipulla on ollut mm. Juha Valjakkala, seksuaalimurhaaja Peter Madsen, sekä nekrofiilisarjamurhaaja Ted Bundy ja tämä Kokkolan Auervaara. Myös vapaamuurareiden hierarkian huipulla, 33 tasolla, tulee vastaan Lucifer, mutta tätä ei ihmisille paljasteta ennen, kuin he ovat päässeet huipulle asti. Olkoon tämä Lucifer sitten vaikka Juha Valjakkala. Samaan aikaan se yleishyödyllistä työtä tekevä ja 10 000 vatsalihasliikkeeseen kykenevä kohtelias ja huomaavainen mies jää kokonaan ilman naisia ja sijoittuu ATM -tasolle, mihin kuuluvat miehet ovat julkisen terveydenhuollon mukaan uhka yhteiskunnalle ja tulevia joukkomurhaajia.
Yhteiskuntaan on myös rantautunut kulttuuri, että yritysmaailmassa tulosta tehtäisiin mieluummin palkkojen ostovoimaa laskemalla ja verotusta laskemalla, kuin investoinneilla ja innovaatioilla, eli suositaan vampyyrimaista menestymistä toisten kustannuksella mieluummin, kuin tuotteiden tuottamista yleishyödyllisellä työllä. Tämä on tulosta siitä, että menestymistä ihannoidaan huolimatta siitä, millaista tämä menestys on ja miten se saavutetaan. Ja kun kaikki menestys tasapäistetään, tulee yleishyödyllisellä työllä menestymisestä kannattamatonta ja menestymisestä toisten kustannuksella kannattavaa. Samaan aikaan tämä tasapäistäminen, sekä sensuuri, jolla totuutta toisten kustannuksella menestymisestä peitellään, johtavat siihen, että kunnia yleishyödyllisen työn tekemisestä siirtyy splittin mekaniikalla aiheettomasti niille, jotka menestyvät toisten kustannuksella.
Suurin ongelma tässä koko asiassa on se, että niin pitkään, kuin sensuuri kieltää puhumasta aiheesta, tai tuomasta sitä esiin, tälle asialle ei voida tehdä yhtään mitään, eikä sitä voida lähteä korjaamaan. Ainoa keino sensuurin lakkauttamiseen on se, että kovan markkinatalouden kannattajat saadaan pois vallankahvasta. He ovat osoittaneet omalla toiminnallaan sen, että he eivät salli kritiikkiä menestymistä kohtaan. Ja, koska tämä kritiikki olisi ainoa keino tervehdyttää markkinatalous, olisikin markkinatalouden kannalta parasta, jos sen kannattajat hiljennettäisiin ja kammettaisiin sivuun päättämästä asioista ja kontrolloimasta mediaa.