Vuosi -88 oli Oulun ennätys, mitä tuli raiskauksiin, päällekarkaamisiin ja rötöstelyihin, tapoista puhumattakaan. Alibissa mainittiin, että koosteestaan (kesä -88) puuttuu ainakin juhannuksen alla tehty pappa Leinosen ryöstömurha sekä "muutamia muita vähäisempiä kahinoita."
Vaikutusta sumaan oli erittäin todennäköisesti mielisairauksien hoidossa tapahtuneen käännekohdan vuoksi, joka juonti juurensa siihen, kun korkein hallinto-oikeus purki laittomana lääkäri-kansanedustaja Riitta Kauppisen pakkohoitopäätöksen.
Pakkohoidon kriteeristöä muovattiin- vain ääritapaukset voitiin pitää enää lukkojen takana. Tästä seurasi, että raakojen veritöiden tekijät jätettiin tuomitsematta oikeudessa, mutta he eivät päätyneet 'suljetullekaan', sillä psykiatrit kostivat näin oikeuslaitokselle mielestään käsittämättömän päätöksen.
Näissä Oulun v. 1988 henkirikoksissa sivuosaa näytteleekin vahvanlaisesti Heikinharjun ja Oulunsuun sairaalat (molemmat olivat oululaisia mielisairaaloita tuolloin.)
Mutta jorinat sikseen ja asiaan...
Konekaapparista hukutushommiin
Moni muistaakin alla olevan kuvan miehen, Markku Juhani Järvenpään, syntynyt 1966, lentokonekaappausyriryksen tiimoilta.
- Markku Järvenpää
- IMG_20240812_051738.jpg (44.96 KiB) Katsottu 2809 kertaa
Eurojr kirjoitti toisessa minfon ketjussa: "Markku Järvenpää & Kai Aalto. Oulaiskaksikko. Parikymmiset kaverit suunnittelivat 1986 lentokonekaappauksen Oulunsuun sairaalassa, missä olivat hoidossa yhtä aikaa. Kaappauksen tarkoitus oli hankkia rahaa Aallon perustamalle fasistijärjestölle Suomen Kansallishumanistinen Puolue.
He harjoittelivat "hypnoottis-magneettisia katseita", joilla piti olla ihmisiä lamauttava vaikutus. Aalto toimi tuolloin myös Pekka Siitoimen propagandapäällikkönä.
Järvenpää yritti sitten lentokonekaappausta yksinään kun Aalto kerkesi jäädä kiinni toisaalla epäonnistuneen asevarkauden (ilma-ase) jälkeen. Kaksi lehtimieheksi naamioitunutta poliisia taltutti Järvenpään kaappausyrityksessään. Järvenpää antoi julkilausuman myöhemmin jonka mukaan kaappaus oli omistettu "kaikille mielisairaaloiden suljettujen osastojen potilaille." (Lainauksesta on poistettu lyhyt pätkä tekstiä.) Lähde: *)
Oulunsuun sairaalassa Markku teki jossain vaiheessa lähempää tuttavuutta 25 vuotta vanhempaan naiseen, eläkkeellä olevaan Anna Liisa Hoffreniin (47). Jonkin ajan kuluttua naaraan soitot ja vierailut alkoivat kuitenkin kyllästyttää.
Kerran Markku lähti mielisairaalasta lomille kaverin kera. Eläkkeen tuloa hän oli jo kotvan aikaa odotellut ja nyt oli eläkkeen maksupäivä. Tuolloin elettiin kesää 1988 ja mies oli jo totaalisen suivaantunut aikaa sitten sairaalasta kotiutuneen naisen yhteydenottoihin. Ja silloin Järvenpää teki sen, mitä oli jo pitkään, pitkään suunnitellut ja vakaasti harkinnut. Mukaan toimintaan hän oli pestannut mielisairaalasta toisen hoidokin, jonka kanssa he olivat hoidossa omasta vapaasta tahdostaan ja periaatteessa vapaita liikkumaan miten huvitti. Ja niin pakeni kaksikon myötä henki Annalta.
Tappakaa vaan
Kun poliisi kolkutteli Anna Hoffrenin ovea, ei hän tullut avaamaan. Ja miten olisi voinutkaan, sillä hän makasi hengetönnä kylpyammeessaan.
Vain hetki ennen kolkuttelua poliisi oli tarjonnut kadulta käsin ilmaiset kyydit sinisessä koppiautossa Järvenpään Markulle sekä Ari Jouni Aabel Kurtille (28). Järvenpää oli hönkäissyt alkometriin lukemat 0,7 promillea, ja Kurtin pitkä puhallus oli saanut aikaan lukemat 2,1.
Ennen kaksikon päätymistä ilmaiseen majapaikkaan viileälle betonilattialle Markku oli tiennyt kertoa poliisille osoitteen Puistokadulla, josta löytyy kuollut nainen. Senkin hän oli tiennyt mainita, että nainen löytyy kylpyhuoneesta, ja vesikraana valuu edelleen. Ja miksei olisi tiennyt, itsehän hän oli naisen tappanutkin.
Ja toden totta, naisen asunnolta kuului veden lorinaa. Josko Järvenpää oli puhunut totta, poliisit aprikoivat oven takana, ja päättivät kiivetä asuntoon parvekkeen kautta. Sisällä veden kohina kuului selvästi. Kylpyhuoneessa vesi oli valunut reunojen yli ja välittömästi kylppärin oven avattuaan poliisi näki lyhyen mallisessa ammeessa lojuvan kuolleen naisen. Vainajan ylävartalo, kädet ja pää olivat veden alla. Vasen alaraaja osoitti vieressä sijaitsevaan käsienpesu altaaseen. Otsalla hiusrajan tuntumassa oli verestävä muhkura ja vasemman silmän ympärys mustunut sekä turvonnut.
Nainen tunnistettiin Anna Hoffreniksi, jonka surmaamista varten Järvenpää oli samana päivänä ostanut marketista jykeväkahvaisen Morapuukon. Edeltävästi tappajakaksikko oli käynyt Oulun keskustassa Markun tarjoamilla olusilla. Mallastuoppien ääreltä oli jolkoteltu marketeille puukko-ostoksille. Arin oli määrä ottaa Annalta henki veitsen pistolla. Kun tappovälinehankinnat oli suoritettu, siitä oli hyvä jatkaa pitkäripaiseen ja niinpä Kossupullo ja tusina kaljapulloja vaihtoivat omistajaa kolikoiden kilahtaessa iloisesti Alkon kassaan.
Arista ei kuitenkaan ollut puukolla pistäjäksi ja niinpä Markku "joutui hukuttamaan Hoffrenin." Yksityiskohdista ja teosta hän puhui avoimesti poliisille, kun taas Kurtti oli vaiteliaampi ja sulkeutuneempi.
Markun kehaiseman mukaan Anna lausui viimeisiksi sanoikseen, että "tappakaa vaan."
Vierailu Puistokadulla
Anna oli ennen surmaamistaan visiteerannut Järvenpään luona ja soitellut miehelle monesti päivässä, joskus kuusikin kertaa. Markku tilitti kalmon tehtyään, että soitot hermostuttivat ja koko nainen kyllästytti. Muuta keinoa hän ei ollut keksinyt naisesta eroon päästäkseen kuin tappamisen. Suunnitelmista hän oli maininnut sairaalassa hoitajille. Nämä eivät olleet ottaneet puheita vakavissaan, ja olivat toppuutelleet, että älähän nyt, kyllä niitä nyt muitakin keinoja löytyy...
Alkuun Kurttikin oli nauranut Markun puheille, kun mies oli suunnitellut Annan tappamista tästä eroon päästäkseen. "Mutta kun kunnolla puhuin ja vähän kaljaa juotiin, niin jopa suostui pitäjäksi", Järvenpää ylpeili.
Ostosten jälkeen Järvenpää rimpautti Annalle ja kertoi tulevansa vierailulle Kurtin kanssa. Anna ei kuitenkaan luvannut päästää heitä sisään. Järvenpään mukaan tämä oli kuitenkin jo ovella odottamassa heidän paikalle päästyään. Kuulusteluissa hän letkautti, että ehkä kädessä ollut nakkipaketti ja olutkassi auttoivat asiaa.
Asuntoon sisälle päästyään pojat havaitsivat, että kämppä ei ollut tavannut siivoojan kättä aikoihin. Mutta se ei heitä haitannut visiitin luonteen vuoksi lainkaan. Kurtti teki yhdet paukut itselleen ja Hoffrenille. Ja toiset, ja kolmannet... Puolen tunnin päästä Kurtti oli jo kunnolla huppelissa ja Järvenpää tokaisi suoraan, että he olivat tulleet tänne tappamaan Annan eivätkä ryyppäämään! Tässä kohtaa Arikin terästäytyi kysyen, että ottaako hän puukon esiin.
Anna ei uskonut poikien olevan tosissaan eikä pelännyt.
Tappohommatkin siirtyivät hetkellä, sillä Ari ilmoitti haluavansa ensin olla sukupuoliyhteydessä Annan kanssa.
Tähän Anna oli sanonut ilman muuta suostuvansa. Pojat olivat yksissä tuumin riisuneet hänet ja siitä Arin kanssa olivat jatkaneet makuuhuoneeseen. Makkarissa Anna oli yhtäkkiä muuttanut mielensä eikä enää suostunutkaan.
Tässä kohtaa uljas ritari Järvenpää oli mennyt apuun ja seisonut molemmin jaloin Annan pään yli ojennettujen käsien päällä, jotta "Ari voisi hoidella hommansa." Sekään ei ollut tepsinyt, joten Markku oli potkaissut Annaa kasvoille.
Myöhemmin Markku valitti, että Ari ei saanut elintään jäykistymään, vaikka oli aikaisemmin ylpeillyt sen koolla ja miehisellä kestävyydellään.
Lisäksi Kurtti oli ilmoittanut, ettei näin vähäisillä viinoilla kykenisi tappohommiinkaan ja vaati saada pari "Koskispulloa" lisää. Markun tehdessä lähtöä viinakaupoille Ari viilteli Annan selkään puukolla viiltoja. Markku kipaisi yhden pullollisen "korvalääkettä" lisää. Ari juoksenteli makuuhuoneen ja olohuoneen väliä kuin pistetty sika. Tullessaan viiltelemästä hän kävi puukottamassa sohvatyynyt ja säntäsi taas tuulispäänä Annan kimppuun.
Viilttelyn jatkuttua tovin Hoffren tuli makuuhuoneesta heittäytyen asunnon törkyiselle lattialle makaamaan ja jatkuvasti hokemalla kyseli uikuttaen äitiään.
Samalla Markku ja Ari potkivat häntä ja latelivat tappouhkauksia. Niihin Anna vastasi, että kyllä kai hän joutaakin jo kuolla, että tappakaa vaan.
Koska tapettava oli veren, lattian lian ja oksennuksen peitossa, se kuvotti ja kaksikko käskytti hänet peseytymään.
Uhrin hoiperreltua suihkuun Järvenpäällä välähti. Nyt hän vuorostaan riisuuntui. Heitettyyään vaatteet yltään hän säntäsi kylpyhuoneeseen. Amme oli täyttynyt vedestä, joten Anna Hoffrenin pään painaminen pinnan alle sujui helposti. Loppuvaiheessa Kurttikin tuli apuriksi.
Kun uhrilta oli saatu henki pois, pojat palkitsivat itsensä pullollisilla olutta. Vasta sen jälkeen he pukeutuivat. Jäljellä olevat viinakset noukittiin visusti mukaan ja sitten suunnistettiin kaupungille kevein askelin. Markulla oli välittömästi tunne, että teko pitää tunnustaa ja niinpä hän kertoili kaupungilla tapaamilleen ihmisille tappaneensa kaverinsa kanssa naisen!
Kumpikin surmaajista kertoi myöhemmin syyksi viiltelylle, että ei pystynyt pistoa tekemään, vaikka tarkoitus oli tappaa uhri pistämällä.
Tätä nykyä Markku Järvenpää on mullan alla itsekin- oman käden kautta sinne päätyneenä.
Teksti omin vapain sanoin. Lähteistönä käytetty: Minfon ketjua *) Suomen ensimmäinen lentokonekaappaus 30.9.1978 sekä Alibi -lehteä no 10/1988. Jutun kuvat: Alibi no: 10/88.
- Uhrin selkä viiltelyn jälkeen.
- IMG_20240812_004918.jpg (113.25 KiB) Katsottu 2809 kertaa
-NILS-