Inhokki- ja suosikkikaupunkisi Suomessa

[Sipi]

PIdän tätä aihetta mielenkiintoisena. Työni puolesta matkustan paljon, myös kotimaassa, ja teen usein lyhytaikaisia projekteja eri kaupungeissa. Näin ollen siis saatan viettää eri kaupungeissa enemmän kuin yhden yön vierailun ajan.

Kyde on tunneasioista, joten kaikkea en osaa perustella. Mutta joidenkin kapunkien mojo on vaan perseestä. Sieltä haluaa aina mahdollisimman pian pois. Joissain paikoissa taas on helpompi hengittää, ja kaikki tuntuu miellyttävämmältä.

Jospa siis aloitan:

Ykkössuosikkini on tietysti kotikaupunkini Tampere. Riittävän iso, jotta tilaa, luontoa ja etenkin vettä on. Infraan on panostetu, liikenne toimii ja paljon vanhan teollisuuskaupungin peruina hienoja klubeja keikkapaikoiksi. Toki jääkiekkofanina Areena on hieno juttu. Keskustan pystyy kuitenkin ottamaan haltuun ihan kävelleen, se on hahmotettavissa ja selkeä alue. Paljon kauniita rakennuksia. Ihmiset ovat hyväntuulisia, vieraanvaraisia ja huumorintajuisia. Tietynlaista suuren kaupunkin tuntua, mutta kuitenkin kotoisaa. Pohjoismaiden suurin sisämaakaupunki!

Toinen suosikkini on Rovaniemi. Kaupunki on melko pieni, mutta yllättävän kansainvälinen, nuorekas ja siellä on rikas opiskelijakulttuuri. Ihmiset ovat ystävällisiä ja leppoisia. Yllättävän hyviä ruokapaikkoja -ehkä turismin vuoksi on selkeästi panostettu. Keskusta moderni ja palvelut hyvin toimivia.

Sitten ne inhokit...

Vantaa. Jos yhdellä sanalla pitäisi kaupunkikuvaa määritellä, se olisi harmaa. Koko mesta on täynnä ankeita lähiöitä, alue on laaja mutta mitään ns kokoavaa voimaa ei ole. Missä on Vantaan keskusta? Ikään kuin koko paikka olisi sellainen wannabe- kaupunki. Ihmiset ovat koppavampia, itseriittoisempia ja jotenkin ahdistuneempia kuin Helsingissä (mikä ei myöskään kuulu suosikkeihini). MIelestänni Tikkurilan asemalla kiteytyy kaikki mitä Vantaalla on tarjota. Hakunilassa en enää halua koskaan käydä riippumatta siitä, miten hienoa luontoa siellä on. Siellä olevien betonielementtikolhoosien lisäksi muutakin Vantaata leimaa outo persoonattomuus ja sekavuus. Lähiöissä tuntuu asuvan sellaisia ihmisiä, joilla ei ole varaa asua Helsingissä ja siksi he ovat tyytyneet vastentahtoisesti asettumaan Vantaalle. Iltaisin on väkivallan uhka läsnä kaikkialla.

Toisena Oulu. Ensinnäkin siellä on aina kylmä, Kärppä-fanit ovat aggressiivisia ja oululaiset ovat melko päällekäyviä käytökseltään. Kauppakeskus ja koko lähialue on teinien ja maahanmuuttajien lihatiski, jossa ei tee mieli vierailla. Ainoa miellyttävä mielikuva syntyy lämpimänä kesäpäivänä merenrannalta. Jos siis käy niin hyvin, ettei kukaan uhoa ja örvellä siinä korvan juuressa. Hyvää Oulussa on, että sinne on ihan toimivat yhteydet joten sieltä pääsee siis helposti myös pois. Vaikka Tampereelta ajaa Ouluun jonkin aikaa, ei kuitenkaan niin kauaa että jäisin sinne yöksi ellei se ole ehdottoman välttämätöntä.

Sitten erityismaininnan saa vielä Kemi, josta ei oikein voi sanoa mitään pahaa, koska siellä ei yksinkertaisesti ole mitään. Koko punainen, entinen teollisuuskaupunki muodostuu muutaman suoran kadun ristikosta, joita reunustavat ankeat, geneeriset ja harmaat betonikiinteistöt. Usein siellä kulkiessani olen ihmetellyt, että missä kaikki ihmiset asuvat. Tai ylipäätään ovat. Ehkä he ovat vain sitten liian masentuneita lähteäkseen enää ulos.
Keskustassa on tosin eräs kammottava hotelli (tulee mieleen Hohto-elokuvan hotelli), johon kerran astuin sisään. Tummat mahonkiportaat, punainen kokolattiamatto, paksut samettiverhot lattiaan saakka, vanhan huonekaluvahan ja piipputupakan haju, Kekkosen kuva seinällä (kyllä, en pilaile!) eikä ketään missään. Natisevien, leveiden portaiden yläpäässä palvelutiski, jossa messinkinen soittokello ja manuaalinen vieraskirja. Olin niin varma, että joku 130-vuotias portieeri on kuollut sinne tiskin taakse, että lähdin vain pois. Tänä päivänä toisinaan mietin, että olisiko sittenkin pitänyt tarkistaa.

Joten jos jaksatte, jakakaa omat suosikkinne ja inhokkinne suomalaisista kaupungeista!

[Hank Voight]

Ihan mielenkiintoinen aihe tosiaan. Ja jos kaikki ottaisivat keskusteluun osaa asiallisesti ja perustellen, niin voisi olla mukavaa seurattavaa ja pistäisin mielipiteitä minäkin. Mutta pahoin pelkään, että menee hyvin nopeasti vittuiluksi ja kommentit on tyyliin "se ja se on Suomen persereikä".

Mutta sehän ei ole sinun vikasi. Parhaasi olet yrittänyt, laadukkaan avauksen kera. Ja eihän sitä tiedä vaikka olisin väärässä ja Minfo yllättää asiallisuudellaan.

[kakkosurpo]

Nykyisin ehdoton inhokki on tämä Suomen Neekerilä, eli Tsadi, eli Stadi, eli Hesa, eli Helsinki. Jos haluan mennää viidakkoon niin menen Afrikkaan, jos haluan katsella eläimiä niin menen eläintarhaan, ellei niitä Afrikassa näy.
Jos haluan nähdä neekereitä, ählämeitä, tai junan tuomia junttimaalaisia niin menen Helsinkiin.

Ennen suosikki oli Stadi, silloin oli vähemmän neekereitä, ählyjä ei juuri ollenkaan ja junan tuomat junttimaalaiset olivat joko integroituneet tai kuolleet nälkään.

[Picaro]

Soijakaupunki Helsinki on kyllä inhokki number one. Tuntuu kun ei yhtään normaalia ihmistä sieltä löytäis. Kaikki tuntuu olevan joko muukalaisia tai sitten sinitukkaisia killuttimet nenässä. Itä helsingissä ei enää näe edes perinteisiä suomalaisia ollenkaan. Jos näkee niin ne on kaikki narkkeja !

[Huutaja Jaana]

Soijakaupunki Helsinki on kyllä inhokki number one. Tuntuu kun ei yhtään normaalia ihmistä sieltä löytäis. Kaikki tuntuu olevan joko muukalaisia tai sitten sinitukkaisia killuttimet nenässä. Itä helsingissä ei enää näe edes perinteisiä suomalaisia ollenkaan. Jos näkee niin ne on kaikki narkkeja !

Suosittelen teille molemmille retkeä Itäkeskukseen ja Puhokseen!!!

[Sipi]

Laittakaa lemppareitanne myös! Mielestäni on jotenkin hullua, miten tunnepitoisia mielipiteet kaupungeista toisaalta ovat -eli näin ollen niistä ei oikein voi hermostuakaan.

Helsinki on todella kuplautunut, joten siellä on täysin mahdollista elää ja työskennellä ns omassa viiteryhmässään, tapaamatta oikeastaan muita ihmisryhmiä. Iso ongelma Helsingin kohdalla on se, että se on liian suuri ollakseen kodikas tai viehättävä, mutta aivan liian pieni ollakseen aito metropoli. Se on ikään kuin sellainen välimallin sulatusuuni, jos vertailuun ottaa muita eurooppalaisia pääkaupunkeja. Lähes kaikki klubit ja ravintolat noudattavat kirjoittamatointa saantöä asiakaskunnasta, jolloin aitoa kansanravintolameininkiä ei ainakaan keskustan alueelta löydy. Tällä tarkoitan sitä, että joillain terasseilla istuu vain punavuorelasikuplaan kuuluvia, woke-henkisiä kolmekymppisiä ja toisella terassilla keski-ikäistä, paremmpin toimeentulevaa väkeä. Joissain ravintoloissa ainoastaan etnistä porukkaa jne.

Jos menen oikeastaan mihin tahansa muuhun kaupunkiin Suomessa, katson ensimmäiseksi, että hei, onpas kivannäköinen ravintola tai terassi. Helsingissä sen sijaan pitää katsoa ihmisiä ja ravintolan asiakkaita, joista näkee välittömästi, oletko ns tervetullut. Tällainen fiilis tulee. Siis että on oltava tietynlainen, tai jatkettava matkaa.

[Tontta82]

↑

musta härkä/roskapankki ovat mielestäni kansanravintoloita lähellä!!. tarkoitetaanko kansanravintoloilla Kaurismäkeläistä tunnelmaa?.

Kaupungeista pitää kirjoittaman
-NILS-

[Sipi]

musta härkä/roskapankki ovat mielestäni kansanravintoloita lähellä!!. tarkoitetaanko kansanravintoloilla Kaurismäkeläistä tunnelmaa?.

Mä näen kansanravintolan sellaisena, johon voi mennä vaikka crockseissa ja shortseissa, kuulua vihreisiin tai persuihin, olla muodikas tai vähemmän muodikas, näyttää just siltä kuin näyttää ja tuntea olonsa tervetulleeksi. ja tähän sisältyy kaikenlaisten ihmisten kunnioitus, eli en tarkoita sellaista ravintolaa, jossa on ainoastaan alkoholisoituneita kantapeikkoja. Musiikkia voi olla laidasta laitaan, ison keskioluen voi tilata vailla häpeää mutta toisaalta jos joku haluaa Manhattanin, baarimikko ei pyörittele silmiään. Siistiä, mutta ei ylimielistä. Hyvä järjestys ja tunnelma, kaikkia kohdellaan tasa-arvoisesti.

Kaupungeista pitää kirjoittaman. Se oli ketjun aloittajan toive.
-NILS-

[ruusumaa]

Valkeakoski on tätä nykyä mun lempparini.

Kaunis keskusta riipparien ja Apian ympärillä. Kaikki tarvittavat palvelut keskustassa, mikä alkaa olemaan aika harvinaista tänä päivänä.

Oli paikkakunta sitten iso tai pieni.

Tampereesta on vieraantunut. Ratikka ja Ratinan kauppakeskus jotenkin pilasivat sen.

Inhokkini on Turku. Aurajoki haisee.

[Intiaani]

Lemppari on Hesa-Stadi. Koska koti. Vaikea sitä on selittää miksi. Kai kaikilla on se paikka, missä on kasvanut ja se vaan tuntuu omalta aina kun sinne menee?

Inhokki onkin sitten vähän haastavampi keissi, kun en oikein jaksa inhota paikkoja, joita en tunne. Tampere, Turku, Vaasa, Pori, Oulu ja Kuopio on pintaraapaisulla ihan ok. Heinolassa on tullut käytyä useamminkin ja vaikuttaa erittäin jees mestalta.

Lahti on jäänyt vähän etäiseksi ja ennakkoluuloja on. Sama Jyväskylän kanssa. Ei oikein ole saanut otetta siitä paikasta.

Käymättä, itä-Suomen mestat Lappeenrannan yläpuolella kuulostavat siltä, että pitäis varmaan käydä ennen niiden kuolemista.

Sitten on paikat, jotka ahdistavat. Lähinnä se, että ne ovat joskus kukoistaneet ja nyt kuolevat silmissä. Esim. Jämsän Kaipola ja Jämsänkoski. Näitä paikkoja varmaan riittää Suomessa. Ja joku Hartola on kanssa vähän sellainen, että mikä on tulevaisuus?

[aruaylin]

Helsinki ympäröivine kylineen ehdoton inhokki.
Täynnä kerjäläisiä ja narkomaaneja, lisäksi melko kallista.
Mulla on mökki keminmaalla Joten toinen inhokki on Kemi saksalaiset olis saaneet jättää rovaniemen ja polttaa Kemin.
Punainen ja ankea kaupunki.
Vierestä löytyy sit yks suosikeista Tornio joka on aika siisti ja palveluitaan monipuolinen pikkukaupunki.

[RL11/6]

Oma suosikkini on Helsinki. En voisi kuvitellakaan asuvani muualla. Parhaimpana asuinpaikkana pidän Melkkiä. Rauhallinen pikkusaari, jossa ei ole ihmisroskaa, eikä neekereitä.

Hirvitys on oikeastaan kaikki muut kaupungit kehä 1 pohjoispuolella.

[Korpisoturi]

PIdän tätä aihetta mielenkiintoisena. Työni puolesta matkustan paljon, myös kotimaassa, ja teen usein lyhytaikaisia projekteja eri kaupungeissa. Näin ollen siis saatan viettää eri kaupungeissa enemmän kuin yhden yön vierailun ajan.

Kyde on tunneasioista, joten kaikkea en osaa perustella. Mutta joidenkin kapunkien mojo on vaan perseestä. Sieltä haluaa aina mahdollisimman pian pois. Joissain paikoissa taas on helpompi hengittää, ja kaikki tuntuu miellyttävämmältä.

Jospa siis aloitan:

Ykkössuosikkini on tietysti kotikaupunkini Tampere. Riittävän iso, jotta tilaa, luontoa ja etenkin vettä on. Infraan on panostetu, liikenne toimii ja paljon vanhan teollisuuskaupungin peruina hienoja klubeja keikkapaikoiksi. Toki jääkiekkofanina Areena on hieno juttu. Keskustan pystyy kuitenkin ottamaan haltuun ihan kävelleen, se on hahmotettavissa ja selkeä alue. Paljon kauniita rakennuksia. Ihmiset ovat hyväntuulisia, vieraanvaraisia ja huumorintajuisia. Tietynlaista suuren kaupunkin tuntua, mutta kuitenkin kotoisaa. Pohjoismaiden suurin sisämaakaupunki!

Toinen suosikkini on Rovaniemi. Kaupunki on melko pieni, mutta yllättävän kansainvälinen, nuorekas ja siellä on rikas opiskelijakulttuuri. Ihmiset ovat ystävällisiä ja leppoisia. Yllättävän hyviä ruokapaikkoja -ehkä turismin vuoksi on selkeästi panostettu. Keskusta moderni ja palvelut hyvin toimivia.

Sitten ne inhokit...

Vantaa. Jos yhdellä sanalla pitäisi kaupunkikuvaa määritellä, se olisi harmaa. Koko mesta on täynnä ankeita lähiöitä, alue on laaja mutta mitään ns kokoavaa voimaa ei ole. Missä on Vantaan keskusta? Ikään kuin koko paikka olisi sellainen wannabe- kaupunki. Ihmiset ovat koppavampia, itseriittoisempia ja jotenkin ahdistuneempia kuin Helsingissä (mikä ei myöskään kuulu suosikkeihini). MIelestänni Tikkurilan asemalla kiteytyy kaikki mitä Vantaalla on tarjota. Hakunilassa en enää halua koskaan käydä riippumatta siitä, miten hienoa luontoa siellä on. Siellä olevien betonielementtikolhoosien lisäksi muutakin Vantaata leimaa outo persoonattomuus ja sekavuus. Lähiöissä tuntuu asuvan sellaisia ihmisiä, joilla ei ole varaa asua Helsingissä ja siksi he ovat tyytyneet vastentahtoisesti asettumaan Vantaalle. Iltaisin on väkivallan uhka läsnä kaikkialla.

Toisena Oulu. Ensinnäkin siellä on aina kylmä, Kärppä-fanit ovat aggressiivisia ja oululaiset ovat melko päällekäyviä käytökseltään. Kauppakeskus ja koko lähialue on teinien ja maahanmuuttajien lihatiski, jossa ei tee mieli vierailla. Ainoa miellyttävä mielikuva syntyy lämpimänä kesäpäivänä merenrannalta. Jos siis käy niin hyvin, ettei kukaan uhoa ja örvellä siinä korvan juuressa. Hyvää Oulussa on, että sinne on ihan toimivat yhteydet joten sieltä pääsee siis helposti myös pois. Vaikka Tampereelta ajaa Ouluun jonkin aikaa, ei kuitenkaan niin kauaa että jäisin sinne yöksi ellei se ole ehdottoman välttämätöntä.

Sitten erityismaininnan saa vielä Kemi, josta ei oikein voi sanoa mitään pahaa, koska siellä ei yksinkertaisesti ole mitään. Koko punainen, entinen teollisuuskaupunki muodostuu muutaman suoran kadun ristikosta, joita reunustavat ankeat, geneeriset ja harmaat betonikiinteistöt. Usein siellä kulkiessani olen ihmetellyt, että missä kaikki ihmiset asuvat. Tai ylipäätään ovat. Ehkä he ovat vain sitten liian masentuneita lähteäkseen enää ulos.
Keskustassa on tosin eräs kammottava hotelli (tulee mieleen Hohto-elokuvan hotelli), johon kerran astuin sisään. Tummat mahonkiportaat, punainen kokolattiamatto, paksut samettiverhot lattiaan saakka, vanhan huonekaluvahan ja piipputupakan haju, Kekkosen kuva seinällä (kyllä, en pilaile!) eikä ketään missään. Natisevien, leveiden portaiden yläpäässä palvelutiski, jossa messinkinen soittokello ja manuaalinen vieraskirja. Olin niin varma, että joku 130-vuotias portieeri on kuollut sinne tiskin taakse, että lähdin vain pois. Tänä päivänä toisinaan mietin, että olisiko sittenkin pitänyt tarkistaa.

Joten jos jaksatte, jakakaa omat suosikkinne ja inhokkinne suomalaisista kaupungeista!

Yhdyn näkemyksesi Tampereesta ja pitkälti myös Vantaasta ja Oulusta. Tosin Vantaalla on niitä parempiakin asuinalueita. Tamperelaiset tosiaan on usein rentoja ja huumorintajuisia.

Turkuun pätee pitkälti listasi Tampereesta, mutta joukkoliikenne toimii heikommin. Turussa on tunnetusti Suomen kauneimmat naiset.

Inhokkilistaasi lisään Lahden. Ihmiset koppavia kuin tsadissa, mutta samalla juntteja kuin Kemissä. Kaikki fiksut lähtevät ns. perslävestä vittuun ja kaupunki on täynnä narkkareita, valkoroskaa ja wanna be -liivijengiläisiä. FC Lahden kannattajat vielä älyttömämpiä kuin Klubin sakilaiset.

[Sipi]

Inhokkilistaasi lisään Lahden. Ihmiset koppavia kuin tsadissa, mutta samalla juntteja kuin Kemissä. Kaikki fiksut lähtevät ns. perslävestä vittuun ja kaupunki on täynnä narkkareita, valkoroskaa ja wanna be -liivijengiläisiä. FC Lahden kannattajat vielä älyttömämpiä kuin Klubin sakilaiset.

Lahti. Tämä on mielenkiinoinen kaupunki sikäli, että en ole varmaan koskaan käynyt siellä läpiajoa lukuunottamatta, mutta heti nimen kuultuani tulee fiilis, että ei ikinä. Ennakkoluuloja on jostain syystä, ja Lahdella on kammottava maine nimeomaan Suomen Chicagona väkivaltaisuutensa vuoksi. Pitääköhän tämä enää paikkaansa? Olen ymmärtänyt, että tuo valkoroskaisuus leimaa Lahtea hyvin edelleenkin, ei taida olla maahanmuuttajien suosikkikohde.

Onkohan Lahdessa sitten aidosti väkilukuun nähden jotenkin mittava huumeongelma, vai onko infra ja palvelut sijoitettu niin, että narkomaanit parveilevat niiden ympärillä keskikaupungilla ja muilla näkyvillä paikoilla?

Tampereella nimittäin näiden korvaushoitoklinikoiden ja päihdepalveluiedn sijoittelu vaikuttaa merkittävästi siihen, millä kulmilla näitä tyyppejä pyörii. Helsingissäkin asemanseudut ja Piritorit. Onko Lahdessa vastaavaa keskittymää, vai onko kaupunki kuitenkin niin pieni että narkkarit ovat tasaisesti katukuvassa kaikkialla?

[Korpisoturi]

Inhokkilistaasi lisään Lahden. Ihmiset koppavia kuin tsadissa, mutta samalla juntteja kuin Kemissä. Kaikki fiksut lähtevät ns. perslävestä vittuun ja kaupunki on täynnä narkkareita, valkoroskaa ja wanna be -liivijengiläisiä. FC Lahden kannattajat vielä älyttömämpiä kuin Klubin sakilaiset.

Lahti. Tämä on mielenkiinoinen kaupunki sikäli, että en ole varmaan koskaan käynyt siellä läpiajoa lukuunottamatta, mutta heti nimen kuultuani tulee fiilis, että ei ikinä. Ennakkoluuloja on jostain syystä, ja Lahdella on kammottava maine nimeomaan Suomen Chicagona väkivaltaisuutensa vuoksi. Pitääköhän tämä enää paikkaansa? Olen ymmärtänyt, että tuo valkoroskaisuus leimaa Lahtea hyvin edelleenkin, ei taida olla maahanmuuttajien suosikkikohde.

Onkohan Lahdessa sitten aidosti väkilukuun nähden jotenkin mittava huumeongelma, vai onko infra ja palvelut sijoitettu niin, että narkomaanit parveilevat niiden ympärillä keskikaupungilla ja muilla näkyvillä paikoilla?

Tampereella nimittäin näiden korvaushoitoklinikoiden ja päihdepalveluiedn sijoittelu vaikuttaa merkittävästi siihen, millä kulmilla näitä tyyppejä pyörii. Helsingissäkin asemanseudut ja Piritorit. Onko Lahdessa vastaavaa keskittymää, vai onko kaupunki kuitenkin niin pieni että narkkarit ovat tasaisesti katukuvassa kaikkialla?

Lahdesta puuttuu yliopisto. Se tekijä ajaa ihmisiä kaupungista pois. Siis niitä fiksumpia.