Polttomurha Kostamuksessa
Venäläinen väkivalta on tunnetusti raakaa, mutta kyllä suomalaisetkin osaavat. Kahden kainuulaismiehen Kostamus-keikka päättyi toukokuussa 1983, kun lain kylmä koura kiskaisi miehet leivättömän pöydän ääreen.
Auto oli tuohonkin aikaan tärkeä esine suomalaiselle ja sen sai karvaasti kokea 23-vuotias neuvostoliittolaismies, joka ei varmaan arvannut, minkälaisia seurauksia auton potkimisesta voi aiheutua. Halpaa alkoholia oli helposti saatavissa, ja alkoholi oli tässäkin asiassa merkittävässä osassa.
Merkittävä työmaa
Kostamus-työmaa alkoi vuonna 1977 ja se kesti kymmenisen vuotta. Työmaalla työskenteli parhaaseen aikaan noin 3 000 suomalaista, jotka olivat kotoisin eri puolilta Suomea. Huomattava määrä työntekijöitä oli tietenkin - Kostamuksen sijainti huomioon ottaen - Kainuusta.
Rakentamisen pääkohde oli kaivos, mutta sen ohessa suomalaiset osallistuivat koko kaupungin rakentamiseen. Työpäivät olivat pitkiä, olihan työ urakkaluonteista. Vastaavasti viikonloput olivat pitkiä; työt lopetettiin yleensä perjantaisin puolilta päivin ja paluu töihin tapahtui maanantaisin puolen päivän aikaan.
Vapaa-ajanviettoa varten kaupungissa järjestettiin tansseja ja elokuvaesityksiä. Alkoholia oli tietenkin edulliseen hintaan tarjolla ja kauppaa käytiin vaihtamalla sekä selvällä rahalla ostamalla.
Työmaalle oli palkattu suomalaisia järjestysmiehiä, joiden tehtävänä oli toimia järjestyksenvalvojina ilman sen kummempia valtuuksia suomalaisten keskuudessa.
Miehet Ristijärveltä
Matti Johannes Härkönen syntyi vuonna 1946 pienviljelijäperheeseen, jossa lapsia oli kaikkiaan kymmenen. Tapahtuma-aikaan hän oli siis 37-vuotias. Isä sai varsinaisen elantonsa metsätyömiehenä. Isä kuoli Matin ollessa 10-vuotias. Matti toimi myös alkuun metsätöissä, mutta siirtyi myöhemmin konemieheksi yksityisen työnantajan palvelukseen.
Viinanjuonnin Matti aloitti 17-vuotiaana ja tapahtuma-aikoihin viinaa tuli otettua paitsi viikonloppuisin, myös pari kertaa työviikon aikana. Viinaan liittyy myös Matti Härkösen sinänsä vähäinen rikoshistoriakin; rattijuopumuksesta tuomittu sakkorangaistus ja muutamat sakot päihtyneenä olosta yleisellä paikalla.
Mikään riidanhaluinen Matti Härkönen ei omasta mielestään ole koskaan ollut, edes alkoholia nauttineena.
Paremminkin hän katsoo olleensa hiljainen, sopeutuva ja riitaa välttelevä.
Hänellä ei kertomansa mukaan ollut myöskään mitään riitaa tai kaunaa neuvostoliittolaisia kohtaan eikä hänen lapsuudenkodissaankaan kukaan ollut kielteisesti suhtautunut neuvostoliittolaisiin.
Reino Eemeli Härkönen oli syntynyt vuonna 1958 niin ikään pienviljelijäperheeseen. Hän oli perheen neljästä lapsesta vanhin. Reinonkin isä oli aikoinaan hankkinut lisäansioita metsätöistä ja kuollut Reinon ollessa 8-vuotias.
Tapahtuma-aikaan 25-vuotias betonimies Reino oli nuoresta pitäen auttanut kotitilan töissä, ja sen jälkeen hänellä oli useita eri alojen lyhyitä työjaksoja.
Reino Härkösenkin rikoshistoria oli ennen tätä tapausta vaatimaton; rattijuopumuksesta sakkorangaistus ja pari sakkoa päihtyneenä huvialueella oleskelemisesta.
Reino aloitti alkoholinkäytön 15-vuotiaana ja tapahtuma-aikaan se ajoittui vähintään joka viikonloppuun.
Alkoholinkäytön yhteydessä Matti menetti usein muistinsa ja oli siinä tilassa hyvin aggressiivinen. Hän oli muun muassa useita kertoja joutunut tappeluun veljiensä kanssa.
Vähän ennen tässä kuvattua tapahtumaa Reino Härkönen uhkasi surmata itsensä ampumalla ja sen seurauksena häneltä peruutettiin ampuma-aseluvat. Lupien peruuttaminen haittasi luonnollisesti hänen metsästysharrastustaan. Selvin päin Reino Härkönen tunnettiin hiljaisena ja ujona miehenä, joka tuli ihmisten kanssa hyvin toimeen. Reino Härköselläkään ei ollut minkäänlaista kaunaa Neuvostoliiton kansalaisia vastaan.
Väkevät juomat
Matti Härkönen lopetti työt torstaina 26. päivänä toukokuuta 1983 noin kello 19:n aikaan ja vaihtoi töiden päätyttyä karamellirasialla yhden pullon vodkaa sattumoisin työmaan ohi kulkeneelta venäläismieheltä. Matti lähti työkaverinsa kuljettaman auton kyydissä asunnolleen ja joi matkalla puolet ostamastaan viinapullosta. Pikaisesti saunottuaan Matti lähti jatkamaan ryypiskelyä alueen ruokalaan.
Reino Härkönen lopetti työt jo kello 15 ja aloitti juopottelun ruokalassa heti sen avattua ovensa.
Ennen valomerkkiä Reino Härkönen tapasi ennestään tuntemansa Matti Härkösen, joka esitti Reinolle lisäalkoholin hankkimista jostakin. Miehet hankkivat kuljettajan ja suuntasivat kohti teollisuusaluetta.
Erään työmaan kuljettimen kopissa työskenteleviltä venäläismiehiltä Matti ja Reino saivat ostettua kolme pulloa vodkaa 120 markan hinnasta.
Miehet palasivat kaupunkiin ja kuljettaja jätti auton Rusasen kaupan eteen parkkipaikalle.
Matti ja Reino jatkoivat ryyppäämistä läheisen kuorma-automiesten parakin edustalla ja palasivat sitten autolle. Matti ajoi auton Reinon asuintalon edustalle.
Paikalle tuli humalassa ollut, nuorehko neuvostoliittolaismies, joka pyrki väkisin auton kyytiin kuljettajan puoleisesta ovesta. Myöhemmin 23-vuotiaaksi Boris Kyntijeviksi osoittautuneen miehen käytös oli uhkaavaa ja riidanhaluista.
Matti työnsi käsillään Kyntijeviä kauemmaksi, jolloin Kyntijev potkaisi jalallaan auton avoinna olleeseen oveen. Matti suuttui potkusta ja kirosi, kun työnantajan autoon tuli lommo.
Neuvostoliittolainen yritti paeta paikalta, mutta pahaksi onnekseen hän kompastui auton keulan eteen.
Kun mies kaatui, Matti sanoi, että "otetaan se kiinni, ettei se pääse karkuun”. Samassa Reino syöksyi autosta ulos ja painoi Kyntijeviä molemmin käsin niskasta maahan sekä löi tätä nyrkillä muutaman kerran päähän.
"Koulutusta" ja ajelua
Matti ja Reino päättivät "kouluttaa” nuorta neuvostoliittolaismiestä, ja heidän tarkoituksenaan oli vain pahoinpidellä tätä. Matti ja Reino työnsivät väkivalloin vastaan lujasti haranneen Kyntijevin Pick-up -tyyppisen avolava-auton ohjaamoon istumaan keskelleen.
Ennen lähtöä suomalaismiehet vielä pahoinpitelivät nyrkillä Kyntijeviä päähän ja ylävartaloon. Yhteisestä päätöksestä mies päätettiin viedä teollisuusalueelle ja jatkaa siellä pahoinpitelyä.
Matkalla Matti ja Reino uhkasivat Kyntijeviä tuleen sytyttämisellä. Kyntijev osasi jonkin verran suomea, mutta myöhemmin kuulusteluissa miehet eivät osanneet sanoa, ymmärsikö tämä heidän puheitaan.
Matti ohjasi auton teollisuusalueella olleen polttoainesäiliön luokse, otti auton lavalta tyhjän kanisterin ja täytti sen polttoöljyllä. Matti asetti kanisterin auton lavalle ja lähti ajamaan kaatopaikalle johtavalle syrjätielle muutaman kilometrin matkan.
Heti kun Matti oli syrjäisellä paikalla pysäyttänyt auton, Reino nousi autosta ja tempaisi Kyntijevin hartioista kiinni pitäen maahan. Reino painoi Kyntijeviä niskasta maahan ja vapaalla kädellään jatkoi tämän pahoinpitelyä.
Tällä välin Matti oli ottanut auton lavalta polttoainekanisterin ja tuli miesten luokse. Potkaistuaan Kyntijeviä ylävartaloon Matti alkoi kaataa polttoainetta Kyntijevin päälle. Tämä yritti vielä taistella ylivoimaisia vastustajia vastaan ja saikin kerran potkaistua kanisterin Matinn käsistä. Reino otti puolestaan kanisterin ja jatkoi polttoöljyn roiskimista Kyntijevin vaatteille.
- Boris Kyntijev murhattuna.jpg (234.51 KiB) Katsottu 2940 kertaa
Mitään puhumatta Reino ja Matti alkoivat raapia tulitikkuja ja heittelivät niitä Kyntijevin päälle tarkoituksena saada tämän vaatteet palamaan.
Juuri kun Kyntijev oli kömpimässä pystyyn, hänen housujensa lahkeet syttyivät tuleen. Reino riisui päältään vielä puseron ja heitti sen Kyntijevin housuissa olleiden liekkien päälle. Pusero syttyi heti, samassa Kyntijev nousi pystyyn ja lähti juoksemaan miehistä poispäin. Housut olivat jo kauttaaltaan liekeissä ja liekit nousivat kaiken aikaa ylävartalon suuntaan.
Osa Reinon heittämästä puserosta suli kiinni Kyntijevin palaviin vaatteisiin ja osa puserosta jäi palamaan maahan siihen kohtaan, missä uhri oli syttymishetkellä. Kyntijev juoksi loivaa rinnettä alaspäin kuusimetsän suuntaan ja hävisi miesten näkökentästä puiden taakse.
Nuorukaisen hävittyä näkyvistä Reino ja Matti nousivat autoon ja ajoivat kiireesti takaisin kaupunkiin. Miehet kauhistelivat tekoaan ja toivoivat, että Kyntijev pääsisi johonkin vesipaikkaan ja tuli sammuisi.
Matti jäi nukkumaan autoon ja Reino suunnisti asunnolleen. Tuolloin Reino muisti, että hänen asuntonsa avaimet olivat jääneet rikospaikalle palaneen puseron taskuun.
Reino pääsi asuntoonsa koputtamalla parvekkeen oveen. Oven avaajalle hän mainitsi, että poltimme juuri tuolla yhden kaverin”.
Uni ei tullut Reinon silmiin, sillä hän pelkäsi nuorukaisen palaneen kuolleeksi. Asia kauhistutti häntä entistä enemmän ja pelko tulevasta kovasta rangaistuksesta. Reino pesi polttoöljystä kastuneet housunsa ja käski kämppäkavereidensa sanoa - jos asiasta kysytään - hänen
nukkuneen koko yön asunnossa.
Mietittyään koko yön asioita Reino päätti paeta Suomeen ja nousi aamuviideltä Kostamuksesta lähteneeseen linja-autoon.
Herättyään autosta Matti tunsi itsensä vielä humalaiseksi, mutta siitä huolimatta hän lähti autolla töihin.
Hänen tarkoituksenaan oli alun perin olla Kostamuksessa vielä muutama päivä, mutta Suomessa tiedossa ollut hyvä urakka sai hänet lähtemään vielä samana päivänä kotimaahan.
- Uhri, Boris Kyntijev, sellaisena kuin hänet muistetaan.jpg (60.65 KiB) Katsottu 2940 kertaa
Tapahtumavuonna ei Suomen ja Neuvostoliiton välillä ollut minkäänlaista sopimusta rikostutkinnan järjestämisestä tämäntyyppisissä asioissa. Surman tultua ilmi epäilyt kohdistuivat heti suomalaiseen tai suomalaisiin.
Tutkinta määrättiin keskusrikospoliisin hoidettavaksi ja paikalle lähti kaksi tutkijaa.
Suomalaispoliiseilla ei ollut mitään valtuuksia Neuvostoliiton puolella; heille annettiin rajalla vain jonkinlainen järjestysmieskortti, joka ei sekään antanut oikeastaan mitään valtuuksia.
Murhan tekijöiden henkilöllisyys selvisi muutaman päivän sisällä ja näin Matti Härkönen ja Reino Härkönen pidätettiin.
Rikoksentekijöiden kansalaisuuden selvittyä neuvostoliittolaisviranomaisille he vaativat miesten toimittamista rajan taakse.
Tähän eivät suomalaiset kuitenkaan suostuneet koko prosessin aikana.
Rikostutkijat yrittivät järjestää tunnistamistilaisuuden maiden rajalinjalle, mutta tähän eivät neuvostoliittolaiset suostuneet. Kaikki tunnistamistilanteet piti siten järjestää valokuvien avulla.
Neuvostoliiton puolella tutkintaa johti prokuraattori, syyttäjä, joka tämän tehtävän lisäksi toimi syyttäjänä ja tuomioistuimen valvojana. Hänellä oli apunaan useita muita syyttäjiä.
Rikospaikkatutkintaa johti Kostamuksen kaupungin miliisipäällikkö apunaan armeijan päällystöön kuuluneita henkilöitä.
Tulkeiksi neuvostoliittolaiset hyväksyivät ainoastaan työmaan viralliset tulkit, jotka olivat siis yksityissektorin palveluksessa.
Suomalaiset ja neuvostoliittolaiset tutkintamenetelmät poikkesivat muutenkin suuresti toisistaan.
Neuvostoviranomaiset kirjoittivat kuulustelukertomukset käsin kosmoskynällä ja sikäläiseen esitutkintapöytäkirjaan liitettiin lisäksi lehtileikkeitä paikallisista sanomalehdistä.
Rikospaikkatutkinta tehtiin kahteen kertaan. Kuulustelukertomuksia tutkijat pystyivät vaihtamaan keskenään.
Kyntijevin ruumiinavauksessa suomalaisviranomaiset saivat olla läsnä. Paikalla oli lisäksi suomalainen oikeuslääkäri, joka teki omien havaintojensa ja tietojensa perusteella ruuminavauspöytäkirjan.
Asianomistajana jutussa oli Neuvostoliiton valtio, koska tällä teolla oli hävitetty tappamalla valtion omistamaa työvoimaa. Uhrin äidille jäi siten vain oikeus käydä tunnistamassa poikansa. Jotta tapahtuma ei aiheuttaisi hämminkiä Kostamuksen kaupungissa, uhrin äiti siirrettiin kotipaikaltaan noin 60 kilometrin päähän Jyskyjärvelle.
- Suomalainen oikeuslääkäri sekä suomalaisviranomaiset saivat olla läsnä ruumiinavauksessa.jpg (186.28 KiB) Katsottu 2940 kertaa
Juttu eteni lopuksi Korkeimpaan oikeuteen, jossa Matti Johannes Härkösen elinkautistuomio muutettiin 12 vuoden määräaikaistuomioksi täyttä ymmärrystä vailla tehdystä murhasta.