Mikähän mahtaisi olla esimerkiksi rikoskomisario Seppo Sillanpään työnkuja tänä päivänä?
PPK 1996
Kumilenkkejä ostamassa
Mikko Ylikangas, opettaja, Poliisikoulu, Tampere
Perjantaina 12. maaliskuuta 1993 eletään Jämsänkoskella rauhallista kevättalven iltapäivää.
Ihmisiä kävelee edestakaisin pitkin kaupungin pääkatua tervehtien samalla vastaantulevia tuttujaan.
Pikkukaupungeissahan melkein kaikki tuntevat toisensa. Kaupungilla on päiväkävelyllä myös 38-vuotias Kalle Kauhanen, työtön rakennusmies. Hän huomaa Kansallis-Osake-Pankkia vastapäätä olevalla jalka käytävällä vanhan tuttavansa Jaakko Marilan, 55-vuotiaan putkiasentajan.
Kauhanen kävelee Marilan luokse kyselläkseen kuulumisia.
Marila kertoo odottelevansa pankissa asioimassa olevaa vaimoaan. Keskustellessaan miehet siristelevät silmiään kevättalven kirkkaassa auringon paisteessa. Ilmiselvästi he nauttivat elämästään. Heidän kasvonsa kuvastavat kiintymystä Jämsänkoskeen, turvalliseen ja rauhalliseen keskisuomalaiseen maalaiskaupunkiin. Kello 14.38 soi Jämsän poliisiasemalla hälytin. Hetkeä myöhemmin juoksee Marilan vaimo ulos pankista ja huutaa: "Pankissa on ryöstö. Ryöstäjällä on huppu päässä". Niin on hiljainen ja miellyttävä kevättalven iltapäivä rikkoutunut hiljaisessa Jämsän kosken pikkukaupungissa.
Ryöstäjä pankissa
Asiakaspalvelupäällikkö Leena Juurela istuu omalla paikallaan ulko-oveen nähden ensimmäisessä työpisteessä.
Yhtäkkiä hänen oikealta puoleltaan kuuluu erittäin voimakas pamaus ja silmäkulmassaan hän huomaa jotakin sinistä vilahtavan oikealla puolellaan. Hän on ollut omissa ajatuksissaan ja säikähtää ankarasti kuulemaansa pamausta. Sydän alkaa takoa kiivaasti samalla kun hän kiskaisee katseensa ylös papereistaan. Kääntyessään äänen suuntaan hän huomaa vieressään siniseen työhaalariin ja siniseen villapipoon verhoutuneen miehen. Miehellä on käsissään näppylähanskat ja ryppyinen K-kaupan muovi kassi. Pipossa on silmien kohdalla soikeat reiät.
”Nytkö se ryöstö sitten sattui minun kohdalleni”, Juurela ajattelee. Hän on niin järkyttynyt, ettei hän kykene puhumaan. Hän yrittää sanoa, ettei hänen toimipisteessään ole rahaa, mutta hänen kurkustaan ei tule minkäänlaista ääntä. Lopulta hän saa vaivoin kähistyksi: ”Minulla ei ole rahaa”.
Asiakkaana oleva Laura Joki kuulee myös saman kovan pamauksen. Aluksi hän luulee, että joku pankkivirkailijoista on seonnut. Samassa hän kuitenkin huomaa ryöstäjän ja käsittää, että kysymyksessä ei ole leikki eikä pila. Hän on hyvin peloissaan ja vaistomaisesti hän vetää 11-vuotiaan poikansa lähelle itseään. Hän päättää olla aivan hiljaa paikallaan, koska hän arvelee, että näin menetellen he ovat parhaiten turvassa. Hän pelkää poikansa saattavan reagoida tapahtumaan jollakin sellaisella tavalla, mistä pankkiryöstäjä voisi hermostua. Poika tajuaa kuitenkin tilanteen vakavuuden ja pysyy aivan hiljaa äitinsä helmassa.
Ryöstäjä tyytyy asiakaspalvelupäällikkö Juurelan kähisevään selitykseen ja siirtyy heti seuraavalle kassalle.
Siellä hän tyrkkii pankkitoimihenkilö Marita Metsän pois tieltään ja ottaa kassasta löytyvät rahat mukaansa. Hän siirtyy sen jälkeen pankkitoimihenkilö Marita Nevalan kassalle ja lopulta palveluneuvoja Sari Alangon kassalle tyhjentäen myös niistä löytämänsä rahat mukanaan olevaan muovikassiin.
Kassat tyhjennettyään ryöstäjä siirtyy pankkisalin takatiloihin ja sieppaa pöydältä niputetut setelit mukaansa. Hän vilkaisee myös kolikkoautomaattia, mutta ei kajoa siihen, vaan jatkaa matkaansa avoinna olevaan pankkiholviin.
Pankkitoimihenkilö Nevala ja palveluneuvoja Alanko eivät lamaannu tapahtumasta. He kykenevät edelleen sekä ajattelemaan että toimimaan. Ryöstäjän painuessa pankkiholviin he huomaavat tilaisuutensa tulleen. He juoksevat ryöstäjän perässä holvin ovelle ja aikovat sulkea sen raskaan oven teljetäkseen ryöstäjän pankkiholviin. He työntävät raivoisasti holvin ovea kiinni, mutta ryöstäjä huomaa mitä on tapahtumassa ja hän alkaa vastustaa oven sulkemista. Nevala ja Alanko ovat jo onnistumaisillaan oven sulkemisessa, kun heidän kenkänsä alkavat luisua. Heidän hyvä yrityksensä kuivuu kokoon ja ryöstäjä pääsee viime tingassa tunkeutumaan holvista ulos. Ohittaessaan Nevalan ja Alangon hän sumuttaa jotakin ainetta heidän kasvoilleen. Pankkisaliin leviävä aine tuntuu pistävänä keuhkoissa; Laura Joen poika pitelee kaulaansa. Myös hänen äitinsä tuntee tuon epämääräisen sumutteen aiheuttavan hengitysvaikeuksia. Päästyään ulos pankkiholvista ryöstäjä ryntää kohti ulko-ovea. Hän käyttää samaa reittiä kuin pankkiin tullessaankin. Pankkitoimihenkilö Nevala ei anna periksi vieläkään, vaikka on saanut ryöstäjältä kaasua silmilleen, vaan hän säntää ryöstäjän perään. Ulko-ovelle päästyään hän näkee ryöstäjän juoksevan jo viereistä R-kioskia kohti. Hän huutaa ulkona näkemilleen ihmisille: ”Ryöstö, ottakaa kiinni.” Nevala juoksee vielä kadullekin aikoen seurata ryöstäjää, mutta siellä hän kaatuu kadun liukkauteen ja satuttaa oikean kätensä. Lääkäri toteaa myöhemmin, että hänen kädessään on murtuma.
Ryöstäjä pakenee
Kuultuaan vaimonsa huudon Jaakko Marila lähtee kävelemään kadun yli pankin puolelle ja edelleen R- kioskin suuntaan. Sen kohdalle ehdittyään hän jää seisoskelemaan ajatellen hieman epävarmasti, että hän voisi vanhana painijana kampittaa ryöstäjän, jos tämä hänen kohdalleen sattuisi. Pian Marila näkeekin, kuinka ryöstäjä pinkoo pankista ulos muovikassi kädessään. Ryöstäjä juoksee kovalla vauhdilla kohti Marilaa, joka päättää toteuttaa aikomuksensa.
Ryöstäjän ehtiessä hänen kohdalleen hän laittaa jalkansa tämän eteen, jolloin ryöstäjä kaatuu pitkin pituuttaan katuun. Kun Marila kumartuu syöksyäkseen ryöstäjän päälle, osuu hänen leukaansa erittäin voimakas isku. Marila menettää iskun voimasta tajuntansa.
Kalle Kauhanen, Marilan keskustelukumppani, päättää yrittää hämätä ryöstäjää. Hän ajattelee, että jos ryöstäjä hämääntyy hänen välinpitämättömyydestään, niin hän tulee ehkä varomattomaksi. ”Silloin”, ajattelee Kauhanen, ”on minun vuoroni”. ”Sieppaan häneltä muovikassin ja lyön häntä turpiin”. Ystävän maatessa jalkakäytävällä veren suusta valuessa alkaa Kauhanen toteuttaa suunnitelmaansa.
Ryöstäjä aavistaa kuitenkin Kauhasen aikomuksen ja ennen kuin tämä ehtii juuri liikahtaakaan hän sumuttaa hihassaan olleesta pullosta jotakin ainetta Kauhasen kasvoille. Aine kirvelee Kauhasen silmiä ja hänen on luovuttava yrityksestään. Kun hänen näkönsä alkaa palautua, hän huomaa, että ryöstäjältä on pudonnut jalkakäytävälle rahaa. Määräksi ilmenee myöhemmin 25 830 markkaa.
Samaan aikaan ajaa levyseppähitsaaja Jaakko Kuronen autollaan Koivutien R-kioskin eteen. Hän näkee, kuinka jalkakäytävältä on juuri nousemassa ylös noin 185 cm mittainen mies, jolla on päällään tummansininen kokohaalari ja päässään pään muotoa myötäilevä pipo. Pipossa hän huomaa kaksi soikeata silmänreikää. Hän ymmärtää heti, mistä on kysymys. Kuronen näkee miehen pääsevän pystyyn ja lähtevän juoksemaan viereisten talojen välistä, Juokslahdentien suuntaan. Kuronen alkaa hiljalleen seurata miestä autollaan. Välillä hän kadottaa miehen näkyvistään, mutta sitten tämä putkahtaakin uudelleen hänen näkyviinsä K-Halli Annikan takapihan suunnasta. Kuronen näkee, kuinka mies juoksee suoraan kerrostalon seinän viereen, takaosa seinää vasten pysäköitynä olevaan valkoiseen Ford Fiestaan, ja heittäytyy pitkälleen auton takapenkille. Auto säntää välittömästi liikkeelle renkaat vinkuen. Kuronen ottaa ylös auton rekisterinumeron. Se on HAE-282. Hän tietää, että poliisi tulee tarvitsemaan tuota tietoa. Tapahtumapaikalta Marila kiidätetään Keski-Suomen keskussairaalaan Jyväskylään, jossa todetaan, että hänen leukaluunsa on haljennut pystysuuntaisesti. Hänen leukaluuhunsa asennetaan raudoitus ja hänellä on edessä pitkä sairasloma.
Ryöstäjä sai pankista mukaansa 122156,30 markkaa. Rahoista pankki sai Marilan ansiosta takaisin jalkakäytävälle pudonneet 25 830 markkaa. Ryöstäjä sai siis lopulta mukaansa 96326,30 markan ryöstösaaliin. Hälytyksen jälkeen paikalle saapuu välittömästi poliisipartio ja Kuronen luovuttaa heille muistiin ottamansa rekisteritunnuksen HAE-282. Poliisipartion pyytäessä päivystäjää selvittämään minkälaiseen ja kenen omistamaan ajoneuvoon rekisterinumero kuuluu, ilmenee, että asianomaiset rekisterikilvet on anastettu Jämsästä eräästä Lada-merkkisestä henkilöautosta edellisenä päivänä.
Esitutkinta käynnistyy
Niin kuin aina tällaisissa tapauksissa poliisi suorittaa välittömästi tapahtuman jälkeen muun muassa lähitiedustelua esimerkiksi ”pakoauton” tai ”vaihtoauton” löytämiseksi. Yleensä pakoauto löytyy melko läheltä pankkia paikasta, josta pakoa on jatkettu sinne ennen ryöstöä jätetyllä vaihtoautolla. Molemmat ajoneuvot ovat lähes aina varastettuja, yleensä päivää paria ennen ryöstöä.
Kaikkein tärkeintä alkuvaiheessa on tietenkin pankin henkilökunnan puhuttaminen muun muassa ryöstäjän tuntomerkkien saamiseksi sekä teknisen rikospaikkatutkinnan suorittaminen valokuvauksineen ja jälkien taltioimisineen - jos sellaisia on löydettävissä - niin pankin sisätiloissa kuin sen ulkopuolellakin.
Asialle on eduksi, jos poliisi kykenee rauhoittelemaan samalla pankin henkilökuntaa, jolle ryöstö on aina järkyttävä kokemus. Poliisi pyrkii oman aktiivisen toimintansa avulla hankkimaan myös kaikkea mahdollista rikoksen selvittämistä auttavaa tietoa.
Tiedonhankinta pitää sisällään ulkoista tiedottamista (jotta silminnäkijät tai asiasta jotakin tietävät ilmoittautuisivat poliisille), ”koputtelua” ja ATARI-tiedustelua. Koputtelulla tarkoitetaan toimintaa, jossa poliisi kulkee ovelta ovelle kyselemässä asukkailta heillä mahdollisesti olevia tutkittavaan rikokseen liittyviä tietoja. Tällaista "todistajien aktiivista etsimistä” harrastetaan niin tapahtumapaikan ympäristössä kuin mahdollisten pakoreittien varsillakin.
Myös tässä tapauksessa poliisi suorittaa kaikkia edellä mainittuja tutkintatoimenpiteitä, mutta nyt ei poikkeuksellisesti löydetä enempää pakoautoa, vaihtoautoa kuin taltioitavia jälkiäkään. Sitä vastoin jo samana päivänä poliisille alkaa ilmoittautua tai poliisi löytää koputtelukierroksensa yhteydessä useita ihmisiä, joilla jokaisella on kerrottavanaan jokin pieni havainto yhdistettäväksi siihen ketjuun, jota poliisi alkaa rakentaa ryöstön selvittämiseksi.
Nämä pienet ketjun osaset ovat havaintoja valkoisesta Ford Fiestasta, sen yhteydessä havaitusta punaisesta Volvo 240 -merkkisestä henkilöautosta sekä ajoneuvojen yhteydessä havaituista miehistä. Yhtaikaa edellä mainitun tiedonkeruun kanssa poliisi pyrkii yksilöimään myös edellä mainitut ajoneuvot. Anastettujen listalta ei sopivia ajoneuvoja löydy.
Poliisi alkaa vielä samana päivänä kaiken muun toimintansa yhteydessä selvittää muun muassa Jyväskylän, Tampereen, Lahden ja Hämeenlinnan autovuokraamoista, olisiko niistä mahdollisesti sillä hetkellä vuokralla valkoista Ford Fiesta -merkkistä henkilöautoa. Vielä samana iltana tärppää eräästä tamperelaisesta autovuokraamosta. Poliisin soittaessa Autohuolto E. Mäkinen Ky:öön ja esittäessä asiansa sieltä ilmoitetaan, että heiltä on samana päivänä kello 11.30 vuokrattu valkoinen Ford Fiesta, jonka rekisteritunnus on FAX-198.
Samalla autovuokraamosta selviää, että auton on vuokrannut Mika Pienimäki -niminen mies, jonka pitäisi vuokrasopimuksen mukaan palauttaa vuokraamansa ajoneuvo jo seuraavana päivänä eli 13. maaliskuuta 1993 kello 9.00. Autovuokraamosta saatu tieto antaa ensimmäisen viitteen rikoksen mahdollisista tekijöistä.
Mika Pienimäki on nimittäin poliisin vanha tuttu. Poliisit kyllä ihmettelevät saamaansa tietoa, koska heidän käsityksensä mukaan Pienimäen pitäisi olla edelleenkin vankilassa kärsimässä rangaistusta aikaisemmista vastaavanlaisista rikoksistaan.
Vuonna 1990 Pienimäki oli pankkilakon aikana ollut kavereidensa kanssa Ylöjärvellä, missä he olivat menneet kylmäverisesti erään ylöjärveläisen kauppiaan kotiin, sitoneet perheen väkivaltaa käyttäen ja ryöstäneet häneltä päivän kassan. Hovioikeudessa Pienimäki oli tuomittu vankeuteen kolmeksi vuodeksi viideksi kuukaudeksi ja kymmeneksi päiväksi. Hän oli kuitenkin karannut kolme päivää hovioikeuden tuomion jälkeen Hämeenlinnan lääninvankilan saunaosastolta. Hänet oli saatu uudelleen kiinni vasta useita kuukausia myöhemmin Tampereella.
Poliisi käyttää hyväkseen esitutkinnan alkuvaiheessa myös sisäistä tiedustelua Jämsänkoskella nähdyn 240-sarjaa olevan punaisen Volvon yksilöimiseksi. Sisäisellä tiedustella tarkoitetaan tiedon hankkimista poliisiorganisaatioiden sisältä. Jälleen on onnea mukana. Tampereen liikkuvasta poliisista ilmoitetaan vielä ryöstöpäivän iltana, että heidän partionsa oli edellispäivänä pysäyttänyt Timo Perämaa -nimisen miehen 3-tiellä Sasin kohdalla Hämeenkyrössä. Perämaalle oli annettu rangaistusvaatimus ajo-oikeudetta ajosta. Seuraava tieto nostaa jo pienen hymynkareen poliisien karuille kasvoille. Perämaa oli jäädessään kortitta-ajosta kiinni kuljettanut 240-sarjan Volvoa, jonka rekisteritunnus oli USE-810. Autorekisterikeskuksen mukaan auto oli väriltään punainen.
Mutta mikä mies sitten on Timo Perämaa? Hän oli ollut Pirkanmaalla vuonna 1991 epäiltynä monista pankki- ja postiryöstöistä. Ellei häntä ollut epäilty varsinaiseksi ryöstöjen tekijäksi, niin ainakin niiden teettäjäksi. Näytöt eivät tuohon aikaan olleet kuitenkaan riittäneet.
Heinäkuussa 1991 oli myös Timo Perämaan hyvä tuuri päättynyt. Kun Kalevan posti oli ryöstetty Tampereella heinäkuussa 1991, oli poliisi tavoittanut ryöstäjän, tunnetun tamperelaisen painijan, pian ryöstön jälkeen autosta, jota oli kuljettanut Perämaa. Tuosta Perämaalle ikävästä tapauksestahan oli kulunut aikaa jo puolitoista vuotta, joten ei ollut mitenkään yllättävää, että hän oli jälleen vapaa mies.
Lauantai 13. päivä
Aamuun mennessä poliisi on valmistautunut huolellisesti Mika Pienimäen kiinniottoon. Poliisi on hyvissä ajoin ennen kello 9:ää valmiina autovuokraamon lähettyvillä. Kun Pienimäki on saanut vuokraamansa auton palautetuksi, ottaa poliisi hänet kiinni kello 9.15 ja ilmoittaa samalla, että hänet pidätetään epäiltynä Jämsänkosken KOP:n ryöstöstä. Kiinniotto on nopea ja yllättävä eikä Pienimäki ehdi tehdä vasta rintaa. Samaan aikaan poliisilla käy myös odottamaton tuuri. Läheisellä Kyttälänkadulla ajelee hermostuneen tuntuisesti edestakaisin punainen Volvo 240. Volvon rekisteritunnus on USE-810. Eräs poliisipartio tiedustelee ajoneuvoa päivystäjältä kiinnitettyään huomionsa sen outoon liikehdintään. Kysely kuuluu kaikissa Tampereen alueen poliisiradioissa ja niin myös Pienimäen kiinniottajien poliisiradiossa. Tutkinnanjohtaja määrää auton pysäytettäväksi ja kuljettajan, mikäli hän on Timo Perämaa, kiinniotettavaksi ja pidätettäväksi. Poliisi ottaa Perämaan kiinni kello 9.20 ja ilmoittaa hänelle samalla, että hänet pidätetään epäiltynä Jämsänkosken KOP:n ryöstöstä.
Esitutkinnan alku kangertelee
Vankilaviranomaisille osoittamaansa tiedusteluun poliisi saa vastauksen, jonka mukaan Mika Pienimäelle oli myönnetty Vilppulan varavankilasta loma 12. maaliskuuta 1993 kello 8.00 ja 13. maaliskuuta 1993 kello 12.00 väliselle ajalle. Vankeinhoitoviran-omaiset ilmoittivat kuljettaneensa Pienimäen loman alkaessa rangaistuslaitoksesta Vilppulan rautatieasemalle.
Ensimmäisessä kuulustelussaan Pienimäki myöntää vuokranneensa Autohuolto E. Mäkinen Ky:stä 12. maaliskuuta kello 11.30 valkoisen Ford Fiesta -merkkisen henkilöauton, jonka rekisteritunnus on FAX-198. Muihin poliisin esittämiin kysymyksiin Pienimäki asennoituu ylimielisesti. Kuulustelijan kysyessä Pienimäeltä esimerkiksi, millä tavalla tämä oli saapunut 12. maaliskuuta Vilppulasta Tampereelle hän vastaa: ”Nyt mennään sille tulo- ja menoarviopuolelle, joita minä en yleensä selittele tällaisissa laitoksissa.”
Poliisi pyytää oikeusministeriön vankeinhoito-osastolta lupaa saadakseen säilyttää Pienimäen esitutkinnassa Jämsän nimismiespiirin tiloissa 20. maaliskuuta saakka. Lupa myönnetään, mutta näytön kannalta merkittäviä tuloksia ei juurikaan synny ja niin Pienimäki toimitetaan jo 17. maaliskuuta Riihimäen keskusvankilaan jatkamaan aikaisemman tuomionsa kärsimistä, kuten oikeusministeriön vankeinhoito-osasto oli luvassaan ohjeistanut. Perämaan kohdalla ovat tulokset yhtä laihoja. Hän myöntää käyneensä maaliskuun 12. päivänä Jämsässä ja Jämsänkoskella, koska hänellä oli ollut kertomansa mukaan tarkoitus tehdä siellä kauppoja erään Olavi Mätön kanssa. Mättöä hän ei ollut kuitenkaan tavoittanut.
Perämaa myöntää olleensa liikkeellä punaisella 240-sarjan Volvolla, jonka hän kertoo olevan erään ylöjärveläisen autoliikkeen omistuksessa. Hän myöntää jopa sen, että hän on matkan aikana syyllistynyt ajo-oikeudetta ajoon. Kysymykseen milloin hän on viimeksi tavannut Mika Pienimäen, hän vastaa tavanneensa tämän noin kolme viikkoa sitten, mutta ei sen jälkeen. Tamperelaisen oikeustieteen kandidaatin Jaakko Torven avustamana Perämaa kiistää syyllisyytensä tutkittavana olevaan ryöstöön. "Kiistän, että minulla olisi minkäänlaista osuutta Jämsänkoskella tapahtuneeseen ryöstöön. Pyydän, että minut vapautetaan välittömästi, koska olen syytön tässä tutkittavana olevassa asiassa. Tunnen olevani nyt menneisyyteni perusteella pidätettynä", hän sanoo kuulustelunsa lopuksi.
Oikeustieteen kandidaatti Jaakko Torvi on hankkinut kokemuksia ja varsinkin itse arvostamaansa osaamista toimiessaan rikoksesta epäiltyjen ja syytettyjen avustajana monissa vakavissa rikosjutuissa. Heidän puolustuksensa hän osaa järjestellä vuosien kokemuksella: poliisin suorittama esitutkinta on hinnalla millä hyvänsä mustamaalattava. Valitettavasti hänellä ei ole ensimmäistäkään kokemusta asian omistajan, rikoksen uhrin, puolustamisesta. Tutkinnanjohtaja toteaa, että kynnet eivät pidä myöskään Perämaan kohdalla. Hänet lasketaan vapaaksi 16. maaliskuuta kello 10.50.
Periksi ei anneta
Poliisi joutuu päästämään vapaaksi, pahamaineisen ja paatuneen rikoksenuusijan, mutta väkisin ei poliisi rakenna näyttöä kenenkään syyllisyydestä. Pienimäen kohdallahan "vapauttamisella" ei ollut merkitystä, koska hän on "varmassa tallessa" joka tapauksessa. Tässä vaiheessa Jämsän nimismiespiirin ja keskusrikospoliisin Tampereen aluetoimiston kesken käydään neuvotteluja asiaa koskevan esitutkinnanjatkojärjestelyistä.
Neuvottelujen tuloksena sovitaan, että esitutkinnan pöytäkirjavastuu siirtyy keskusrikospoliisin Tampereen aluetoimistolle, jonne myös siirretään siihen mennessä kertynyt esitutkintamateriaali. Juuri tapahtunut Perämaan vapauttaminen ei tarkoita sitä, että poliisi nostaisi jutun suhteen kätensä pystyyn. Poliisi jatkaa tapahtumaan liittyvän aineiston keräämistä ja taltioimista pitkäjänteisesti, äärimmäistä tarkkuutta noudattaen. Yleisövihjeitä tulee jatkuvasti. Vihjeet tarkastetaan ja niiden antajat kuulustellaan todistajina. Todistajalausunnoissa vilahtelee mainintoja valkoisesta Ford Fiestasta, punaisesta Volvosta ja mainittuihin autoihin liittyvästä kolmesta selvästi toisistaan erot tuvasta miehestä. Näissä havainnoissa yksi miehistä kuvataan kolmikosta isoimmaksi ja vanhimmaksi ja hänen kerrotaan pitävän pitkiä hiuksiaan poninhännällä. Toinen miehistä kuvataan lyhythiuksiseksi ja vaaleaksi, "poninhäntämiestä" lyhyemmäksi, mutta pidemmäksi kuin kolmas mies, joka kuvataan erittäin mustahiuksiseksi, sellaiseksi, jolla hiukset ulottuvat hartioille. Ensimmäisen miehen tuntomerkit viittaavat selvästi Perämaahan, toisen Pienimäkiin, mutta kuka on tuo tuntematon kolmas mies. Keskusrikospoliisin Tampereen aluetoimistossa työstetään yhteisvoimin 'Jämsän nimismiespiirin kanssa esitutkinnassa kertynyttä materiaalia.
Tutkijat huomaavat, että materiaalissa on sellaisia aineksia eli sellaisia pieniä yksityiskohtia, joita yhdistämällä on mahdollista yrittää sitoa ryöstöön Pienimäki, Perämaa sekä tuntematon kolmas mies. Selviteltäessä Pienimäen ja Perämaan kaveripiiriä sekä suoritettaessa vaivihkaista ATARI-tiedustelua alkaa hahmottua myös todistajien hyvin kuvaaman kolmannen miehen henkilöllisyys. Poliisi uskoo, että kyseessä on Nokialla asuva Seppo Autero. Hänet otetaan kiinni 17. maaliskuuta kello 7.30 ja hänet pidätetään ensimmäisen kuulustelun jälkeen samana päivänä kello 13.35. Hänelle ilmoitetaan hänen asemansa esitutkinnassa, "rikoksesta epäilty" ja teko, josta häntä epäillään, "Jämsänkosken KOP:n ryöstö".
Esitutkinnassa päästään vauhtiin
Todistajilta kirjataan jatkuvasti lisää kuulustelukertomuksia heidän tekemistään havainnoista, joissa on nähty yhdessä tai erikseen valkoinen Fiesta, punainen Volvo tai tuntomerkeiltään toisistaan hyvin erottuva kolmikko. Kuulusteluja suoritetaan laajalla alueella, muun muassa Jämsässä, Jämsänkoskella, Jyväskylässä, Nokialla, Tampereella, Ylöjärvellä ja Längelmäellä. Esitutkinta alkaa uudelleen edetä. Poliisi tekee kertyneen aineiston pohjalta Seppo Auterosta vangitsemisvaatimuksen 19. maaliskuuta 1993 Jämsän kihlakunnanoikeudelle, joka vangitsee Auteron, koska oikeuden mukaan on syytä epäillä tämän osallistuneen Jämsänkosken KOP:n ryöstöön.
Poliisi yhdistelee koko ajan todistajakuulusteluista kertyviä sirpaleita muodostaakseen niiden pohjalta laajemman kuvan tapahtumasta ja siihen liittyneistä henkilöistä sekä toisaalta käyttääkseen näitä yksittäisiä havaintoja hyväkseen rikoksesta epäiltyjen kuulusteluissa.
Tiistaina 22. maaliskuuta kello 17.10 ollaan tilanteessa, jossa Timo Perämaa pidätetään uudelleen. Nyt ovat Jämsänkosken KOP:n ryöstöstä epäillyt henkilöt kiinni. Edessä on henkisesti raskas kuulusteluvaihe; kuulustelijat ja esitutkinnassa kertyneet faktat vastaan rikoksesta epäillyt ja heidän rakentamansa valheiden seitti. Keskusrikospoliisin Tampereen aluetoimistossa tehdään "palapelin kokoamiseksi”, näytön rakentamiseksi, ankarasti töitä.
Asianomistajien, rikoksesta epäiltyjen ja todistajien kuulustelukertomusten sekä erilaisten tunnistusten perusteella alkaa syntyä kuva, joka antaa aiheen olettaa, että pankissa käynyt ryöstäjä oli Mika Pienimäki ja pankin läheisyydessä odottaneen pakoauton kuljettaja Seppo Autero. Kolmannen miehen eli Timo Perämaankin kohdalla edistytään, vaikka näyttääkin siltä, ettei hän käynyt koko päivänä lähelläkään Jämsänkosken KOP:n konttoria. Millä tavalla näyttää toteen kaikkien kolmen edellä mainitun henkilön osallistuminen ryöstöön edellyttäen tietenkin, että he olivat siihen tosiasiallisesti osallistuneet? Millä tavalla osoittaa henkilöiden toimineen yhdessä yhteisen suunnitelman mukaisesti eli tekijäkumppaneina, kuten kuvatun toiminnan juridinen ilmaisu kuuluu?
Esitutkinnan lopullinen toteutus
Ratkaisu aineiston lopulliseksi rakenteeksi on yksin kertainen, kuten monasti on käyttökelpoisimpien ratkaisumallien kohdalla. Tässäkin tapauksessa on vain osattava katsoa avoimin silmin monessakin mielessä poikkeuksellisen tarkkaa kuulustelumateriaalia eli eri todistajien äärettömän tarkkoja havaintoja. Pikkuhiljaa näiden havaintojen pohjalta muodostuu kuva kolmikon toimista ryöstöpäivänä aina Nokialta Jämsänkoskelle. Tutkijat päättävät yrittää rakentaa miesten toimista ryöstöpäivänä kellonaikoihin sidotun kokonaisuuden. Tutkijat ajattelevat hieman naureskellen, että näillä todistajalausunnoilla on mahdollista viedä kolmikko läpi koko ryöstöpäivän kädestä pitäen, "saattohoitona”, aina syyttäjälle ja tuomioistuimelle saakka.
Valittu rakenne on toteutettava jo rikoksesta epäiltyjen kuulusteluissa. Rikoksesta epäiltyjen kuulustelut toteutetaan poikkeuksellisella kuulustelumenetelmällä eli siten, että heidän kuulusteluihinsa tehdään merkintöinä lainauksia todistajien, asianomistajien ja muiden rikoksesta epäiltyjen kuulusteluista eli niissä kerrotuista pienistä yksityiskohdista, jonka jälkeen heiltä kysytään: ”Mitä Teillä on merkinnän johdosta lausuttavaa?”
Ennen esitutkinnan päättymistä käsitellään rikoksesta epäiltyjen, paitsi Pienimäen, kuulusteluissa jokainen pienikin yksityiskohta ja havainto, joihin heille annetaan tilaisuus vastata.
Vasta esitutkinta- pöytäkirjan johdannossa, yhteenvedossa, asetetaan nämä pienet yksityiskohdat ajalliseen järjestykseen, jolloin niistä muodostuu kokonaiskuva ryöstöön liittyvistä tapahtumista. Perämaa pysyy kuulusteluissaan pitkään väitteessään, että hän oli yksin Jämsänkoskella ja Jämsässä 12. maaliskuuta. Myöhemmin hän myöntää tavanneensa Seppo Auteron Nokialla maaliskuun 12. päivän aamuna.
Lopulta hän myöntää Auteron olleen hänen mukanaan Jämsässä ja Jämsänkoskella. Myöntäminen tapahtuu seuraavanlaisen kirjatun kuulustelukertomuksen mukaisesti.
Perämaata pyydetään kertomaan omat tuntomerkkinsä. Hän kertoo olevansa 192 cm pitkä, painavansa 115 kg ja olevansa ruumiinrakenteeltaan normaalivartaloinen. Hiuksistaan hän kertoo niiden olevan vaaleanruskeat, pitkät ja takaa poninhännällä. Perämaalta kysytään myös, että tunteeko hän Pienimäen ja Auteron. Hän kertoo heidät tuntevansa. Perämaalle tehdään edellä kerrottujen perustavien kysymysten jälkeen seuraava kysymys, jolla haetaan hänen itsensä kertomana hänen, Pienimäen ja Auteron tuntomerkkien eroavaisuuksia: ”Voitteko kuvata heidän pituutensa ja ruumiinrakenteensa keskinäisessä suhteessa ja suhteessa itseenne?” Perämaa vastaa: ”Pienimäki on jotakin 180 cm ja Autero jotakin 175 cm. Pienimäki on normaalivartaloinen ja Autero on vähän lihavahko tai pöhöttynyt.” Seuraavaksi Perämaaltä kysytään: ”Voitteko kuvata Pienimäen ja Auteron hiukset keskinäisessä suhteessa ja suhteessa itseenne?” Perämaa vastaa: ”Pienimäellä on vaaleat hiukset ja Auterolla mustat hiukset. Minun mielestäni Auteroa kuvaamaan sopii hyvin, että hän näyttää mustalaiselta. Hiusten pituuden suhteen vastaan, että Pienimäen hiukset ovat keskipitkät ja Auteron pitkät. Auterolla on pidemmät hiukset kuin minulla. Auteron hiuksista totean vielä, että ne ovat edestä ja päältä lyhyemmät kuin minulla, mutta takaa pidemmät. Auteron hiukset ovat edestä ja päältä yleisestikin ottaen lyhyehköt”. Perämaan kuulusteluun kirjataan seuraavaksi merkintänä lainaus ”JMJ” erään todistajana kuulustellun henkilön kuulustelukertomuksesta: "Jämsänkoskella K-Annikan eteen pysäköimäni auton taakse oli pysäköitynä suojatielle punainen Volvo 240 -mallinen henkilöauto. Autosta nousi kuljettajan paikalta tumma, noin 180–185 cm mittainen mies, jolla oli erittäin musta tukka, pitkä niskasta."
Lainausta koskevaan kysymykseen Perämaa vastaa, että kerrotut tuntomerkit eivät sovi häneen.
Kun häntä muistutetaan tuntomerkeistä, jotka hän on aikaisemmin itse kertonut, hän vastaa: "Pienimäkeä en ole nähnyt Jämsänkoskella. Vastaan tähän kysymykseen siten, että ehkä autossa on ollut lisäkseni Autero. Voin vastata tähän kysymykseen suoraankin. Kuvattu henkilö on Autero, koska vein hänet katsomaan naisystäväänsä Jämsänkoskelle."
Esitutkinnassa suoritetut rikoksesta epäiltyjen kuulustelut ovat usein pitkänsitkeää "vääntämistä". Normaalisti kuulusteluhuoneessa on tällaisten kuulustelujen aikana neljä henkilöä eli kuulustelija, rikoksesta epäilty, hänen avustajansa sekä kuulustelu- todistaja. Niin on näissäkin kuulusteluissa.
Tässä tapauksessa esitutkinta kuitenkin etenee pienin askelin kohti aineellista totuutta; Perämaa ja Autero ovat olleet ryöstöpäivänä Jämsänkoskella. Pala palalta jauhaen poliisi tekee eri henkilöiden kuulustekertomusten pohjalta kysymyksiä rikoksesta epäillyille. Perämaa ja Autero vastaavat heille esitettyihin kysymyksiin, mutta Pienimäki ei. Kun häneltä vielä esitutkinnan loppuvaiheessa yritetään saada vastauksia kysymyksiin, hän hermostuu. Hän hyökkää häntä kuulustelemaan tulleen konstaapelin päälle ja kuulustelu päättyy ennen kuin se on alkanutkaan. Tapauksesta kirjataan virkamiehen väkivaltaista vastustamista koskeva rikosilmoitus.
- Karttaan on merkitty tapaukseen liittyviä paikkakuntia.jpg (344.39 KiB) Katsottu 472 kertaa
- Jämsänkoski. Kartassa merkittynä tapaukseen liittyvien kohteiden sijainti.jpg (219.75 KiB) Katsottu 472 kertaa
1. Kello 10.00 Nokia, Lehtimäki
2. Kello 11.30 Tampere, Autohuolto E. Mäkinen Ky
3. Kello 12.00 Länkipohja, Neste-jakeluasema
4. Kello 13.44 Jämsänkoski, K-Halli Annikan edusta Kaupungintaloa vastapäätä
4.1 K-Halli Annikka
4.2 Jämsänkosken Kulta-Kello
4. 3 K-Halli Annikan edusta
5. Kello 14.15 Jämsä, Varastotie
6. Kello 14.38 Kansallis-Osake-Pankin Jämsänkosken konttori
6.1 Tapahtumat pankkisalissa
6.2 Tapahtumat pankin ulkopuolella
6.3 Pankkiryöstäjien pakeneminen
7. Kello 14.45 Jämsänkoski, Petäjäveden tie Kosken-pään suuntaan
8. KOP Jämsänkosken konttorin henkilökunnan tuntemuksista ja vaatimuksista
9. Rikoksesta epäiltyjen käsityksiä tapahtumasta
Kohdassa 1. kerrotaan, kuinka eräs todistaja tunnistaa ryöstöpäivän aamuna koko kolmikon Nokialla Lehtimäessä.
Kohdassa 2. kerrotaan, kuinka Pienimäki käy vuokraamassa valkoisen Ford Fiesta -henkilöauton.
Kohdassa 3. kerrotaan, kuinka todistajat tekevät mainitussa paikassa havaintoja rikoksesta epäillyistä ja heidän käyttämistään ajoneuvoista. Eräs todistaja muistaa jopa valkoisen Ford Fiestan rekisteritunnuksen kirjaimet "FAX".
Kohdassa 4. alakohtineen kerrotaan, kuinka Perämaa ja Autero käyvät ensin mainittu Jämsänkosken Kulta-Kellossa ja jälkimmäinen K-Halli Annikassa kyselemässä kumilenkkejä, joilla Pienimäki, kuten kohdassa 5. kerrotaan, kiinnittää Jämsän Varastotiellä varastetut rekisterikilvet vuokraamansa Ford Fiestan alkuperäisten rekisterikilpien päälle.
Varsinainen ryöstö kuvataan kohdassa 6.
Kohdassa 7. kerrotaan, kuinka otsakkeessa mainittua tieosuutta ajaa erittäin hiljaisella nopeudella eräs nainen, joka on tottunut siihen, että hänet käyttämänsä ajonopeuden vuoksi aina ohitetaan. Koska näin ei nyt tapahdu, hän tekee erittäin tarkkoja huomioita taakseen tulleen punaisen Volvon kuljettajasta. Hän huomaa jopa punaisen Volvon taakse ilmestyvän pienen valkoisen henkilöauton.
Kohdassa 8. käsitellään asianomistajien tuntemuksia ja vaatimuksia ja
kohdassa 9. rikoksesta epäiltyjen käsityksiä tapahtumista.
Viimeksi mainitussa kohdassa Perämaa toteaa Seppo Auterosta, että hän epäilee tämän yrittävän saattaa hänet vastuuseen teosta, jossa hän ei ole ollut millään tavalla osallisena. Hän epäilee Auteron yrittävän kostaa hänelle jotakin.
Autero kertoo olevansa äärimmäisen katkera Mika Pienimäelle ja etenkin Timo Perämaalle, joka on saanut hänet lähtemään hyvässä uskossa heidän mukaansa muka perintämatkalle, vaikka he Auteron mukaan ovat lähtiessään suunnitelleet aivan muuta eli pankkiryöstöä. Autero kertoo olleensa tietoinen pankkiryöstöstä vasta sen tapahduttua.
Mika Pienimäen käsitys ilmenee edellä kerrotussa virkamiehen väkivaltaisessa vastustamisessa. Kuulustelijan oli tarkoitus esittää hänelle kysymyksiä sekä lainauksia muiden asiassa kuulusteltujen henkilöiden kuulustelukertomuksista. Kuulustelijan esittäessä ensimmäisen kysymyksensä hyppää Pienimäki huutaen ja kiroten ylös tuolistaan ja syöksyy kiinni kuulustelijan kirjoituskoneeseen yrittäen heittää sen ikkunasta ulos. Kuulustelijan saatua heiton estetyksi tarttuu Pienimäki kiinni kuulustelulomakkeeseen ja repii sen kappaleiksi. Tilanne pysyy edelleenkin uhkaavana ja kuulustelijan yrittäessä päästä ylös tuolistaan tarrautuu Pienimäki häntä rinnuksista kiinni ja paiskaa hänet selkä edellä seinään.
Jämsän kihlakunnanoikeuden päätöksestä
Esitutkintapöytäkirja valmistuu asiassa loppujen lopuksi yllättävän nopeasti.
Valmis esitutkintapöytäkirja allekirjoitetaan 6. huhtikuuta 1993. Asiaa käsitellään oikeudessa ensimmäisen kerran samana päivänä.
Syyttäjä on saanut jo esitutkinnan aikana poliisilta jäljennökset asiassa suoritetuista kuulusteluista ja alustavasta johdannosta. Hän on niiden pohjalta suorittanut syyteharkinnan sekä haastanut oikeuteen muun muassa asiassa kuultavat todistajat.
Viikko ensimmäisen istunnon jälkeen Jämsän kihlakunnanoikeus antaa asiassa päätöksen.
Se tuomitsee 28-vuotiaan tamperelaisen Mika Juhani Pienimäen neljäksi vuodeksi, 39-vuotiaan kyröskoskelaisen Timo Tapani Perämaan kolmeksi vuodeksi ja kuudeksi kuukaudeksi ja pirkkalalaisen Seppo Markus Auteron kolmeksi vuodeksi ja kahdeksi kuukaudeksi vankeuteen.
Tuomio kolmikolle tulee ryöstöstä ja kätkemisrikoksesta sekä Pienimäelle lisäksi virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta ja Perämaalle ajo-oikeudetta ajosta. Perämaa ja Autero tuomitaan menettämään myös ehdonalaisen vapautensa.
Kihlakunnantuomari, nykyinen laamanni, tulee tuomion julistamisen jälkeen henkilökohtaisesti lehtihaastatteluun. Hän kertoo istuneensa käräjiä vuodesta 1962 lähtien. Hän pitää juttua eräänä työuransa harvinaisimmista. "Jutussa oli mainiot todistajat, tarkat ja rohkeat. Jos vastaavia olisi enemmän, maa puhdistuisi kivasti kautta koko rikosten linjan." Moni todistajastahan oli oikeudessa elämänsä ensimmäistä kertaa. Oikeuden mielestä hyvä esitutkinta varmisti kolmikon toimineen yksissä tuumin, vaikka syytetyt toisin esittivät.
Kommentin perusteella voidaan uskoa, että esitutkintapöytäkirja ei ole tuomioistuimenkaan kannalta merkityksetön. Kuulustelupöytäkirjaa ja niin muodoin myös esitutkintapöytäkirjaa pidetään tuomioistuimessa lähtökohtaisesti totena.
Syyttäjä luki kolmikolle syytteet törkeästä ryöstöstä. Hän piti Pienimäen käyttämää sumutinta kyynelkaasusumuttimena, jonka laki määrittelee ampuma-aseeksi.
Oikeus antoi tuomion alemman rangaistusasteikon ryöstöstä, koska täyttä varmuutta aseen laadusta ei ollut. Jos kyetään näyttämään, että henkilöllä ryöstöä tehdessään on ollut kädessään lain tarkoittama ampuma-ase, tulee tuomio törkeästä ryöstöstä, mutta jos henkilöllä on ryöstöä tehdessään ollut täsmälleen samannäköinen ase, jota ei kuitenkaan ole saatu tutkittavaksi ja jonka henkilö kiinnijäädessään väittää olleen leikkiase, tulee tuomio vain ryöstöstä.
Uhrin näkökulmalle, peloille ja tunteille ei tulkinnassa anneta arvoa. Esitutkinta ei ole helppoa. Se vaatii vähintäänkin pitkäjännitteisyyttä ja pikkutarkkuutta, mutta nykyään poliisin on yhä enenevässä määrin kyettävä näkemään esitutkinta-aineisto syyteharkinnan kannalta.
Esitutkinnan tulos on kyettävä jo esitutkintaa suoritettaessa näkemään syyttäjänäkökulmasta. Syyttäjälle lähetetyn esitutkintapöytäkirjan syyteharkintaa ei pidä eikä saa odottaa kuin lottoarvontaa.
Vaasan Hovioikeudessa annetaan lainvoimaiset päätökset
Tuomioistuinten päätöksethän ovat aina oikeita ja poliisin pitää kyetä ottamaan niistä opikseen, jotta se seuraavien juttujensa yhteydessä kykenee entistä tarkempaan ja yksiselitteisempään esitutkintaan. Pienimäen tuomio säilyi hovioikeudessa, mutta Perämaa ja Autero tuomittiin vain avunannosta Pienimäen tekemään ryöstöön. He saivat niin ollen alle kahden vuoden vankeustuomiot. He ovat jo vapaita miehiä.
Loppusanat
Vaikka ryöstäjä pankista paetessaan pääsi karkuun hän joutui jo silloin huomaamaan, kuinka tavallisesta kansasta löytyy tarvittaessa pyyteetöntä urheutta ja pelotonta vaaran uhmaamista.
Myöhemmin hän samoin kuin hänen rikostoverinsakin joutuivat vielä huomaamaan, kuinka tavallisten ihmisten tarkat huomiot sitoivat heidät kiinteästi tähän ryöstöön.
Näille ihmisille olisi mielellään suonut sen ilon, että he olisivat saaneet taltutettua ryöstäjän yritystensä mukaisesti jo tapahtumapaikalla.
Ehkäpä tässä rikosjutussa se tavallinen kansa lopulta sittenkin voitti; yhteenkuuluvaisuudentunteen sekä ylpeydentunteen niin itsestään kuin kanssasisaristaankin.