Tulitaistelu Oulun keskustassa
Antero Lillsompi, komisario, Oulu.
Poliisin ammatissa työvuorot seuraavat erittäin harvoin toisiaan. Poliisin kenttätyössä ovat pahimpia tilanteet, joihin poliisimies ei ole osannut edes koulutuksen ja kokemuksen perusteella varautua. Vaikeimpia ovat tapaukset, joissa vastustajan mielen liikkeitä ei voi arvata tämän ulkonaisen käytöksen avulla. Tämä kertomus osoittaa kuinka kokeneen poliisimiehen vuosia kestänyt itsepuolustusharrastus pelasti tämän hengen.
Tapahtumat alkoivat vieriä sunnuntaina 24. päivänä huhtikuuta 1994 Oulun keskustassa. Tarinan päähenkilö oli silloin 33-vuotias autonkuljettaja Arto Viippola, joka oli ajautunut muutamia vuosia aikaisemmin huumausaineiden ja rikosten maailmaan. Perhe jätti ja vankilasta vapauduttuaan Viippola
asettui Ouluun asumaan, mutta työtä ei löytynyt ja masennus valtasi mielen.
Oma kertomus
Tapahtumaa edeltävänä päivänä eli lauantaina Arto Viippola oli juonut noin puoli pulloa viinaa ja lähtenyt sitten erääseen keskustan tunnettuun ravintolaan. Ravintolassa Arto oli jatkanut juomista hieman yli puolenyön ja palannut asunnolleen.
Seuraavana päivänä herättyään hän palasi samaan ravintolaan ja joi siellä runsaahkosti erilaisia alkoholijuomia. Arto oli tavannut ravintolassa eräitä puolituttuja kavereita. Kenenkään kanssa hänellä ei kertomansa mukaan ollut mitään riitaa. Illalla kello 19:n aikaan Arto palasi taas asunnolleen. Arton päässä alkoi pyöriä ajatus surmata itsensä ampumalla. Arto oli oman kertomansa mukaan edellisenä kesänä hankkinut itselleen
Smith & Wesson 357 -tyyppisen pitkäpiippuisen revolverin ja siihen kymmeniä patruunoita vaihtamalla ne amfetamiiniin. Itsemurhatarkoituksessa Arto oli ottanut aseen ja piilottanut sen vyönsä alle sekä lisäksi laittanut taskuunsa 20–30 aseeseen sopivaa patruunaa rummussa olevien lisäksi. Arto ei osannut poliisi kuulusteluissa selittää miksi hän näin menetteli, sillä itsensä surmaamiseen olisi riittänyt yksi patruuna. Arto ei jäänyt asuntoonsa vaan suunnisti tämän jälkeen ulos kaupungille. Tapahtumista tästä eteenpäin Artolla on hatarat muistikuvat. Hän oli poikennut läheiseen ravintolaan, jossa hän oli riitaantunut muiden asiakkaiden kanssa ja joutunut poistumaan sieltä. Lähtiessään hän oli peitellysti antanut ymmärtää tekevänsä jotakin sellaista, mistä saisi lukea seuraa- van päivän lehdestä
Samaan aikaan...
Samaisena sunnuntaina kello 16 aloitti työvuoronsa 39-vuotias vanhempi konstaapeli Jari Koskinen yhdessä työparinsa Matti Takavainion kanssa. Pari oli tuohon aikaan työskennellyt yhdessä noin puolitoista vuotta ja suorittanut muun ohella lukuisia erilaisia toimintaharjoituksia. Koskisen harrastuksiin oli kuulunut karate ja ju-jitsu. Lisäksi hän toimi työpaikallaan itsepuolustuksen kouluttajana. Oulun poliisin päivystäjä antoi noin kello 20.15 Koskisen partiolle hälytystehtävän, jonka mukaan mieshenkilöä oli pahoinpidelty Mäkelininkatu 20:n kohdalla. Partion mentyä paikalle pahoinpitelijä oli poistunut paikalta. Pahoinpidelty varusmies kertoi, että myöhemmin Arto Viippolaksi osoittautunut mies oli tullut kadulla vastaan ja mitään puhumatta lyönyt nyrkillään varusmiestä kasvoihin sekä poistunut paikalta.
Tällä välin Viippola oli siirtynyt Hallituskadun ja Uudenkadun kulmauksessa olevalle niin kutsutun Klubitalon kioskille ja pyytänyt myyjää soittamaan paikalle poliisit. Samalla Viippola oli uhannut ampua kaikki poliisit. Myyjä ei kuitenkaan soittanut poliisille. Arto jatkoi kulkuaan läheiseen Otto Karhin puistoon, ja siellä olevan grillin edustalla hän alkoi haastaa riitaa kahden teekkariasusteissa olleen nuoren miehen kanssa. Arto löi nyrkillään kumpaakin miestä kasvoihin.
Kun Arto ei saanut teekkareista tappelukavereita, hän jatkoi matkaansa puiston Isokadun puoleiselle linja-autopysäkille. Viippola keskusteli pysäkillä odottavien henkilöiden kanssa ja pyysi näiltä rahaa soittaakseen paikalle poliisit. Viippola kertoi ampuvansa kaksi poliisia ja sitten itsensä. Kun kukaan ei antanut hänelle rahaa eikä soit tanut poliisille, meni Viippola lähellä sijaitsevaan kioskiin ilmeisesti soittaakseen itse poliisit paikalle.
- Lähikuva Koskisen saamista ampumavammoista.jpg (146.81 KiB) Katsottu 468 kertaa
Poliisin partio Koskinen ja Takavainio olivat tällä välin saaneet tietää, että aggressiivinen pahoinpitelyä on nyt puiston puhelinkopissa.
Grillin edustalla olleet henkilöt viittilöivät puhelinkioskin suuntaan, ja partio havaitsi pahoinpitelijän olevan puhelinkioskissa puhelimen luuri kädessään. Kuljettajana toiminut Takavainio ohjasi poliisiauton puhelinkopin eteen jalkakäytävälle siten, että auton ja puhelinkopin välinen etäisyys oli noin viisi metriä. Partio oli jo aikaisemmin keskenään sopinut, että mies otetaan heti kiinni, koska tämä oli käynyt käsiksi täysin sivullisiin henkilöihin.
Poliisiauton ollessa vielä liikkeessä partion johtajana toiminut Koskinen avasi auton oven ja nousi siitä ulos. Tässä vaiheessa Viippola oli puhelinkioskissa Koskiseen nähden selin ja piti yhä puhelinluuria oikeassa kädessään ja oikealla korvallaan. Koskinen lähti ripein askelin puhelinkioskia kohti. Tällöin Viippola käänsi päänsä Koskisen suuntaan, laski puhelinluurin paikoilleen, laittoi hyvin harkitun oloisesti oikean kätensä vyötärölleen ja lähti kääntymään vasemman olkansa kautta Koskisen suuntaan vetäen samalla koko ajan kiiltävää revolveria esiin housunsa kauluksesta.
Saatuaan aseen kokonaan esille Viippola lähti vetämään asetta ylöspäin ampuma-asentoon ja työnsi vasemmalla kädellään kioskin oven auki. Viippola astui kioskista ulos jatkaen aseensa nostamista Koskista kohti. Miesten välinen etäisyys oli tuolloin puolitoista - kaksi metriä. Poliisi Koskinen toimi kuten oli toiminut satoja kertoja harjoituksissa; hän potkaisi niin sanotun sivupotkun kohti Viippolan keskivartaloa valmiiksi kyyristyneessä asennossa ja lähti saman tien pakoon. Koskinen ei jäänyt ihastelemaan potkunsa tehoa vaan ryntäsi poliisiauton suojaan.
Ehdittyään poliisi auton perän kohdalle Koskinen tunsi, että häneen osui laukaus jonnekin pakaran tai lantion seudulle. Hän pystyi kuitenkin liikkumaan ja eteni poliisiauton suojassa Viippolan jatkaessa ampumista Koskista kohti.
Poliisiauton suojaan oli ehtinyt myös Takavainio, joka lähti pakenemaan ristikkäiseen suuntaan kuin Koskinen. Koskinen pääsi kadun vastakkaisella puolella olleen henkilöauton suojaan, ja tällöin hän havaitsi Viippolan olevan poliisiauton perän kohdalla.
Viippola ampui Koskisen suojana olleen henkilöauton kuljettajan puoleiseen oven lasiin, joka räsähti rikki Koskisen pään vieressä juuri, kun hän oli siirtymässä auton sivulla sen perää kohti. Koskinen kehotti tai suorastaan karjui Viippolalle kehottaen tätä pudottamaan aseen. Viippola ymmärsi ilmeisesti sanoman, koska "kuittasi" sen ampumalla heti useita laukauksia Koskisen suuntaan. Koskinen siirtyi auton takapilarin taakse näkösuojaan ja laittoi vasemman kätensä tueksi auton tavara tilan kannen päälle sekä oikeassa kädessä olleen aseen vasemman käden tuen päälle.
Kun Koskinen oli ampuma-asennossa, hän tähtäsi Viippolaa oikeaan reiteen tähtäyspisteen ollessa keskellä reittä. Sitten Koskinen ampui tähdätyn laukauksen tuen päältä kahdella kädellä. Ensin näytti siltä, että laukauksella ei ollut mitään vaikutusta. Pian kuitenkin Viippola lähti ontuen kävelemään kohti grilliä ja edelleen kohti puiston keskustaa. Koskinen jäi vielä suojaa maan paikalla ollutta runsaslukuista väkimäärää, mutta Viippolan häivyttyä näköpiiristä Koskinen pyysi läheisen ravintolan henkilökuntaa soittamaan paikalle lisää poliiseja ja itselleen ambulanssin.
Sivulliset vaarassa
Viippola jatkoi matkaansa Pakkahuoneenkatua pitkin Uusikadulle, edelleen Klubitalon nurkalle ja siitä Hallituskadulle kohti postitaloa ja rautatieasemaa. Matkalla Viippola ampui useita laukauksia, joiden suunnasta ei saatu selvyyttä. Viippolan ylitettyä Mäkelininkadun, eräs operaatioon osallistunut poliisimies, yritti yllättää hänet.
Viippola huomasi kuitenkin aikeen ja ampui tähdätyn laukauksen poliisimiehen suuntaan, mutta laukaus meni ohi.
Viippola jatkoi kulkuaan muutamia metrejä, pysähtyi ja ampui kadun vastakkaisella puolella ollutta poliisiautoa ja sen lähistöllä olleita poliisimiehiä kohti useita laukauksia, joista yksi osui keskelle poliisiauton keulaa. Yksi laukaus osui erään liikkeen näyteikkunaan rikkoen sen ja Hallituskadun päässä sijaitsevan rautateiden matkustajalaiturin suuntaan ainakin kolme laukausta, joista kaksi osui asemalaiturin metallirakenteisiin ja yksi meni ohitse. Samaan aikaan laiturilla oli runsaasti matkustajia. Lisäksi laukauksista yksi oli lävistänyt auton renkaan, yksi oli osunut vastapäisen talon kolmannen kerroksen kohdalla olleeseen ikkunanpuitteeseen tunkeutuen siitä sisäseinärakenteeseen saakka, yksi oli rikkonut kahvilan ikkunan ja yksi mainostaulun.
Viippola lähti hitaasti palaamaan Hallituskatua pitkin Klubitalon suuntaan. Matkalla hän ampui ainakin kaksi laukausta, joista toinen vastakkaisessa suunnassa olevan taksiaseman suuntaan. Taksiaseman luona oli satamäärin yleisöä seuraamassa tapahtumaa.
- Arto Viippula on lannistettu.jpg (267.13 KiB) Katsottu 468 kertaa
- Viippolan amokjuoksu on ohi.jpg (115.94 KiB) Katsottu 468 kertaa
Kävellessään Viippola huuteli ympäriinsä ja kehotti ampumaan itseään. Välillä hän käväisi Hallituskadun puhelinkioskissa ja soitti sieltä ilmeisesti entiselle vaimolleen.
Kenttäjohtajana toiminut poliisimies antoi tässä vaiheessa käskyn, ettei Viippolaa hänen käyttäytymisensä ja vaarallisuutensa takia voinut päästää eristetyltä alueelta pois, mistä syystä hän antoi käskyn viime kädessä toteuttaa tehtävän ampumalla Viippolaa jalkoihin. Saartorenkaan osana ja sulkuna Hallituskadun ja Uusikadun kulman suuntaan Klubitalon nurkalla oli Pekka Koski -niminen poliisimies. Viippola lähestyi Kosken olinpaikkaa pikkuhiljaa. Erään kerran Kosken kurkatessa Klubitalon nurkalta Viippola havaitsi tämän ja alkoi nostaa asetta pitävää kättään ampuma-asentoon. Koski pudottautui kontilleen näyteikkunan alapuolella olleen noin 60–70 cm korkuisen kivijalan suojaan, jolloin Viippola laukaisi aseensa Koskea kohti. Miesten etäisyys oli tuolloin noin 20 metriä.
Viippolalle huudettiin koko ajan kehotuksia pudottaa aseensa, joihin hän vastasi kehottamalla ampumaan hänet. Viippola jatkoi lähestymistään Kosken suuntaan ja vaarana oli, että Viippola pääsee risteykseen ja liian lähelle sekä Koskea että paikalla olevaa yleisöä. Koski ampui varoituslaukauksen, otti revolverin vasempaan käteensä ja ampui lähestyvää Viippolaa jalkoihin. Ensimmäinen laukaus meni ohi. Koski viritti iskurin ja tähtäsi jälleen lähestyvää Viippolaa oikeaan reiteen sekä laukaisi aseen. Laukaus osui Viippolaan, joka tärähti ja kellahti vasemman jalan kautta maahan kyljelleen ja siitä vatsalleen.
Koski huomasi Takavainion tulleen taakseen. Miehet sopivat, että Viippolan liikehdinnän lakattua he syöksyvät tähän kiinni. Viippola piti asetta edelleen kädessään ja pyrki nousemaan ylös. Vastapäisestä talosta joku huusi, ettei Niemisellä ole enää asetta, jolloin Koski ja Takavainio syöksyivät mieheen kiinni. Viippolan ase oli tuossa vaiheessa tämän vasemman kyljen alla aseen perän ollessa näkösällä. Paikalle saatiin nopeasti nurkan takana odottanut sairasauto, ja Viippola toimitettiin sairaalaan. Välittömästi käynnistyi myös jutun esitutkinta.
Oikeudenkäynti ja tuomio
Tutkinnassa selvisi, että Arto Viippolan hallussa ollut revolveri oli anastettu oululaisesta yksityisasunnosta toukokuussa 1993. Syyttäjä syytti käräjäoikeudessa Viippolaa kaikkiaan 24:stä eri rikoksesta.
Vakavimmat syytteet koskivat Koskiseen kohdistunutta murhan yritystä, Klubitalon nurkalla Viippolaa ampuneeseen Pekka Koskeen ja Mäkelininkadun ja Hallituskadun risteyksessä Viippolan yllättämistä yrittäneeseen poliisimieheen kohdistuneita kahta tapon yritystä. Käräjäoikeus kuitenkin hylkäsi Koskeen kohdistuneen tapon yritystä koskeneen syytteen ja katsoi jääneen näyttämättä, että Viippola olisi tahallaan yrittänyt surmata Kosken.
Sen sijaan oikeus katsoi, että kysymyksessä oli virkamiehen väkivaltainen vastustaminen. Käräjäoikeus määräsi Viippolalle yhteiseksi rangaistukseksi kahdeksan vuotta kaksi kuukautta vankeutta.
Viippola ja poliisimiehet valittivat tuomiosta hovioikeuteen. Viippola vaati rangaistuksensa alentamista, ja poliisimiehet vaativat lähinnä heille tuomittujen korvausten korottamista. Viippolan rangaistus aleni vuodella, sillä hovioikeus hylkäsi toisenkin tapon yritystä koskeneen syytteen. Koska Viippolan vastapuolet eivät olleet vaatineet Viippolan rangaistuksen korottamista, hovioikeus alensi tältä osin Viippolan vankeusrangaistusta. Poliisimiesten lähinnä henkisestä kärsimyksestä esittämät korvausvaatimukset hylättiin suurelta osin lakiin perustumattomina. Muilta osin käräjäoikeuden tuomio jäi pysyväksi