Tavallinen tappo - erikoinen kuolema
Matti Ranta, rikosylikonstaapeli, Pietarsaari
Tämä kertomus sijoittuu pieneen pohjalaiseen Pietarsaaren rannikkokaupunkiin. Kaupungissa on asukkaita noin 20000 ja maakunnassa, mikä lasketaan kaupungin välittömään vaikutusalueeseen, on asukkaita suurin piirtein saman verran. Pietarsaaren kihlakunnan poliisilaitos käsittää saman alueen; poliisipiirin asukasluku on 48000. Piiri on Suomen suurin ruotsinkielinen kihlakunta. Alueella on kaiken kaikkiaan 45 poliisia. Luvussa on mukana kenttä- ja tutkintaosastojen vahvuudet. Päällystöä poliisi laitoksessa on viisi. Poliisilaitos toimii Pietarsaaren kaupungissa, ja sivupalvelupisteet sijaitsevat Uudenkaarlepyyn kaupungissa ja Kruunupyyn kunnassa, joissa ei ole varsinaista poliisitoimintaa. Palvelupisteistä löytyy ainoastaan virka-aikaa tekevä kenttäosaston tutkija.
Pietarsaaren alue on poliisitoiminnallisesti rauhallista aluetta, missä poliisilla on erittäin hyvät suhteet alueen väestöön ja poliisi saa paljon tukea suurelta yleisöltä. Ainahan sattuu jotain erityistä, mikä on omiaan huonontamaan suhteita.
Silloin varsinkin ruotsinkielinen paikallislehdistö hehkuttaa poliisin toimia suurin otsikoin. Tällä alueella on ilmeisesti otettu mallia ruotsalaisten journalistien sensaatiohakuisuudesta. Kuitenkin homma pelaa yleisön kanssa ja sehän on tärkeintä.
Kaksi henkirikosta
Tapahtumat ajoittuvat vuodenvaihteeseen 1996—1997, Pietarsaaren rikoshistorian synkimpään vuodenvaihteeseen. Aivan muutaman tunnin aikana sattui kaksi henkirikosta. Ensimmäinen tapaus on saanut paljon julkisuutta suomalaisessa rikoslehdistössä raakuutensa takia. Tässä niin sanotussa putkamurhassa juopunut nuorukainen tappoi sellikaverinsa paljain käsin järkyttävällä tavalla. Asiaa aikanaan oikeudessa käsiteltäessä oikeuslääkäri kertoi uhrin vammojen olleen hirveimmät, mitä hän oli pitkän uransa aikana kohdannut. Hän ei voinut käsittää, että paljain käsin saa niin hirvittävää jälkeä aikaan.
Toinen vuodenvaihteen rikoksista oli poliisille ilmoitettaessa täysin pimeä juttu. Kaupungin toisella laidalla sattui puukotus. Puukon käytöllä on suomalaisessa henkirikoshistoriassa pitkät perinteet. Huomattava osa tapoista, murhista ja törkeistä pahoinpitelyistä tehdään juuri teräasetta käyttäen.
Tämä puukotustapaus on hyvin perinteinen, mutta sen tekee erikoiseksi se, että puukotuksen uhri eli noin 12 tuntia tapahtuman jälkeen, vaikka pisto lävisti periaatteessa koko sydämen. Kirjoituksen lopussa keskitytään tähän asiaan enemmänkin. Koko kaupunki valmistautui ottamaan vastaan uutta vuotta. Hyvin monen vastaanottojuhliin kuuluu keskeisesti alkoholi. Vuoden vaihde, vappu, juhannus sekä venetsialaiset Jaakon päivät (huvilakauden päättäjäiset) ovat perinteisiä pietarsaarelaisten ryyppyjuhlia. Niin myös tarinamme henkilöt valmistautuivat tavanomaisin menoin vuodenvaihteeseen.
Alkoholi ja pillerit - päänsekoittajat
Kirvesmies Erik Lind on 45-vuotias. Hän on käyttänyt alkoholia runsaasti jo usean vuoden ajan, viime kuukaudet jokseenkin päivittäin. Erään todistajana asiassa kuullun henkilön mukaan Lind on selvin päin mukava mies, mutta humalassa aivan mahdoton, kiivasluontoinen ja ilkeä suustaan. Suuttuessaan hän saattaa tehdä aivan mitä tahansa.
Lind on asunut avoliitossa 11 vuotta samanikäisen myyjänä toimineen Carita Björnin kanssa. Pariskunnalla on yhteinen lapsi, joka oli tuolloin viisivuotias. Avoliitto päättyi eroon syksyllä 1996, jolloin Lind muutti omaan asuntoonsa kaupungin toiselle laidalle. Harvoin Lind tässä asunnossa yöpyi. Hän oli usein yövieraana kaverinsa luona, koska ei viihtynyt yksin. Erik Lind on ollut A-klinikan vakituinen asiakas vuosien ajan ja pyrkinyt eroon viinasta joskus tosissaan ja joskus vähemmän tosissaan. Hänelle on määrätty rauhoittavaa lääkitystä hyvinkin paljon. Kun lääkkeet ja viina yhdistetään, on pää varmasti sekaisin.
Carita Björn sanookin kuulustelukertomuksessaan, että on täysin käsittämätöntä, miten Lindille on kirjoitettu yhä uusia reseptejä ja miten hänen ongelmiaan on vähätelty. Myös Carita Björn on ollut keskustelemassa A-klinikalla, mutta häntä ei ole siellä kuunneltu.
Hän kertoo edelleen, että alkoholi ja pillerit eivät vaikuta Erik Lindiin siten, että hän horjuisi ja heiluisi, ne sekoittavat hänen ajatusmaailmansa aivan totaalisesti. Lind on heti "sekaisin” ja erittäin musta sukkainen. Suhteeseen kuuluivat pahoinpitelyt juuri Lindin runsaan päihteiden käytön takia. Todistajana kuultu Carita Björnin äiti, Irma Henriksson, ilmaisi asian siten, että parille saattoi tulla riita, vaikka oven kahvasta.
Iltaan valmistautuminen
Erik Lind oli poliisille tuttu, koska hänen tekemiään pahoinpitelyitä ja kotirauhanrikkomisia oli jouduttu selvittelemään pitkin kulunutta vuotta. Todettakoon, että nämä eivät kohdistuneet Carita Björniin, vaan erääseen toiseen naiseen. Ilmeisesti Carita Björn ei tuonut itseensä kohdistuneita pahoinpitelyjä poliisin tietoon ja ne jäivät tutkimatta.
Erik Lind nautti olutta pitkin uuden vuoden aaton iltapäivää, ja päätti lähteä tapaamaan Carita Björniä ja tytärtään noin kello 20. Lind kertoo, että hän oli päättänyt viettää yön Carita Björnin kanssa. Hänen käsityksensä mukaan myös Carita Björn oli ollut asiasta kiinnostunut. Carita Björn kertoi poliisille ai van päinvastaista, eli että hän ei halunnut enää olla missään tekemisissä Erik Lindin kanssa. Carita Björnin lisäksi asunnossa olivat paikalla äsken mainittu tytär sekä aikuinen poika Carita Björnin aikaisemmasta avioliitosta. Poika asuu muualla, mutta oli joulun ja vuoden vaihteen tienoon käymässä kotonaan. Carita Björn laittoi itseään valmiiksi ravintolaanlähtöä varten. Hän ei missään vaiheessa aikonut lähteä ulos yhdessä Erik Lindin kanssa. Lind nautti asunnossa oluen ja oli yhä siinä käsityksessä, että ulos mentäisiin yhdessä. Pian Erik Lind kuitenkin kyllästyi odottamiseen ja lähti viereiseen lähiöpubiin oluelle. Hän sanoi Carita Björnille, että tämä tulisi pubin kautta, kun lähtee keskustaan. Noin kello 21 viereisessä portaassa asuva Irma Henriksson tuli hoitamaan tyttöä. Tällä välin Erik Lind oli jo ehtinyt soittaa pubista asuntoon ja kysellä, mikä Carita Björniä viivyttää. Carita Björn oli tällöin kertonut menevänsä suoraan tanssiravintolaan lähelle kaupungin keskustaa. Irma Henriksson oli jäänyt tyttären kanssa asuntoon, myös poika oli lähtenyt omille teilleen. Erik Lind kertoi, että hän lähti välittömästi soittonsa jälkeen kohti tanssiravin tolaa ja saapuikin sinne ennen Carita Björniä. Jo Carita Björnin asunnolle saapuessaan Erik Lind oli Carita Björnin mukaan voimakkaasti humalassa ja pilleri tokkurassa.
Toisella puolen kaupunkia
Kun äskeiset henkilöt valmistautuivat iltaa varten, samansuuntaiset toimet olivat menossa kaupungin länsilaidalla, missä Arto Rask ja Sari Setälä istuivat alkuiltaa Arto Raskin kerrostaloasunnossa. Ainakin Rask oli jo juonut pullollisen Koskenkorvaa eli puoli litraa 38 prosenttista viinaa. Sari Setäläkin oli nauttinut jonkin verran, mutta ei oman kertomansa mukaan ollut humalassa. Rask ja Setälä olivat tutustuneet noin puoli vuotta aikaisemminpa, viimeisen kuukauden he olivat käytännössä asuneet yhdessä Raskin asunnossa. Molemmat olivat työelämässä: Arto Rask kirvesmiehenä ja Sari Setälä työssä tehtaassa. Heidän alkoholinkäyttönsä rajoittui ainoastaan vapaa-aikaan. Arto Rask ja Sari Setälä ovat noin viisi vuotta Lindiä ja Björniä nuorempia.
Vuodenvaihde
Puolenyön paikkeilla Arto Rask ja Sari Setälä lähtivät asunnolta torille, missä raatihuoneen edessä suuri ihmisjoukko oli perinteiden mukaisesti laskemassa viimeisiä vanhan vuoden minuutteja. Vuoden vaihduttua he jatkoivat erääseen kaupungin keskustan pubeista ja nauttivat siellä olutta ja tapasivat tuttuja. Rask olisi halunnut lähteä ravintolaan tanssimaan, mutta Setälä valitteli pääkipuaan eikä innostunut asiasta. Noin tunnin kuluttua Setälä päätti lähteä asunnolle nukkumaan ja sanoi Raskille, että tämä voisi mennä yksin tanssiravintolaan. Näin tapahtuikin. Sari Setälä kertoi, että hän tuli asunnolle noin kello kaksi poikettuaan sitä ennen grillin kautta. Nyt siis tanssiravintolassa olivat kertomuksemme kaikki keskeiset henkilöt eli Erik Lind, Carita Björn ja Arto Rask. Carita Björn ja Erik Lind olivat tavanneet toisensa ravintolassa, mutta Erik Lindin mukaan heillä ei ollut illan aikana mitään isompaa riitaa, vaan kaikki oli mennyt aivan mukavasti tuttuja tapaillessa. Suurimman osan iltaa he olivat olleet ai van eri puolilla ravintolaa. Carita Björn kertoi illan kuluneen mukavassa seurassa, mutta hän oli muutaman kerran törmännyt Erik Lindiin, jolloin tämä oli heti alkanut haukkua ja nimitellä häntä.
Surulliset tapahtumat käynnistyvät
Noin kello kolme ravintolan baarissa, aivan baaritiskiä vastapäästä eräässä pöydässä istuivat Carita Björn, hänen ystävättärensä ja Arto Rask. Arto Rask tunsi Carita Björnin, koska oli ollut tekemässä remonttia erään hänen sukulaisensa talossa. Paikalle tuli myös Erik Lind, joka oli erittäin voimakkaassa humalassa. Mitään erityistä ei pöydässä sattunut, ja Erik Lind lähti paikalta pois. Oman kertomuksensa mukaan hän päätti kävellä Carita Björnin asunnolle, vaikka hänellä ei sinne enää avainta ollutkaan. Hän meni suorinta tietä, ja juuri kun hän saapui ulko-ovelle, eräs samassa rapussa asuva nainen sattui palailemaan kotiinsa. Erik Lind pääsi talon porraskäytävään. Lind arveli, että ovikelloa soittamalla hän kyllä pääsisi asuntoon. Näin myös tapahtui. Carita Björnin poika avasi oven, ja Erik Lind tunkeutui puoliväkisin sisään.
Arto Rask ja Carita Björn jäivät vielä ravintolaan. He päättivät mennä yhdessä ulos ja lähtivät kävelemään lähellä sijaitsevaa Arto Raskin remontoimaa taloa kohti. Heillä oli ajatuksena käydä sisällä katsomassa, olivatko asukkaat kotona. Ketään ei kuitenkaan ollut paikalla - tai heille ei avattu ovea, joten matka jatkui kohti Carita Björnin asuntoa. Rask tunsi Björnin pojan joltain työmaalta. Hän kuuli pojan olevan kotona, ja päätti pojan tapaamista hyväksi käyttäen päästä sisään asuntoon asti.
Asunnossa
Carita Björnin mukaan kello oli melko tasan 3.30, kun hän saapui Arto Raskin kanssa asuntoon, missä sillä hetkellä olivat Erik Lind ja Irma Henriksson. Carita Björnin poika oli poistunut hetkeä aikaisemmin Irma Henrikssonin asuntoon, koska ei jaksanut kuunnella Lindin huutamista ja haukkumista. Näiden haukkumisten kohteena oli luonnollisesti ollut Carita Björn. Poika oli myös pyytänyt Erik Lindiä poistumaan asunnosta, mutta pyynnöillä ei ollut mitään tehoa. Irma Henriksson on pienikokoinen, 77-vuotias nainen, joten hän ei ainakaan olisi miestä pystynyt poistamaan asunnosta.
Erik Lind nukkui asunnon olohuoneen pienemmällä sohvalla ja tyttö makuuhuoneessa. Irma Henriksson valvoi ja odotteli Carita Björnin paluuta. Hän pelkäsi, mitä yö toisi tullessaan. Erik Lind siis nukkui olohuoneen sohvalla. Irma Henriksson kertoi tämän tulleen puoliväkisin sisään ja että häntä oli pyydetty useaan kertaan poistumaan. Carita Björn meni sohvan viereen, herätti Lindin ja pyysi tätä poistumaan. Vastaus oli jyrkän kielteinen. Lind alkoi välittömästi haukkua Björniä siitä, että tämä raahaa asuntoon vieraita miehiä. Erik Lind nousi ylös, meni toisten mukana parvekkeelle tupakalle ja rauhoittui jonkin verran. Tähän mennessä Arto Rask ei ollut puuttunut millään tavalla tapahtumiin, vaan odotti ilmeisesti, että Carita Björn saisi puhumalla Erik Lindin ulos.
Puukonpisto
Tupakalta tultuaan Erik Lind meni takaisin sohvalle makaamaan eikä tehnyt elettäkään siihen suuntaan, että lähtisi pois. Tällöin Arto Rask meni sohvan viereen ja ravisteli miestä. Hän pyysi tätä poistumaan asunnosta.
Tästä kiivasluontoinen Erik Lind suuttui! Hän nousi ylös ja pukkasi Arto Raskia, jolloin tämä kaatui televisiota vasten olohuoneen lattialle. Saman tien Erik Lind meni keittiöön, syöksyi takaisin fileerausveitsi kädessään, meni suoraan kohti maasta noussutta Arto Raskia ja pisti veitsellä suoraan Arto Raskin rintaan, juuri sydämen kohdalle. Arto Rask hoippui kohti asunnon eteistä. Hänen paitansa ja takkinsa sisäpuoli tulivat pian verisiksi.
Tapahtumia vierestä seurannut Irma Henriksson meni Arto Raskin luo eteiseen. Heillä oli tarkoitus soittaa poliisille. Erik Lind meni perässä puukko yhä kädessään, mutta ei enää pistänyt ketään. Soittamisesta ei tullut mitään. Pian Arto Rask meni talon porraskäytävään eikä enää palannut huoneistoon.
Heti Raskin poistuttua Erik Lind alkoi kehua, miten taitava puukonkäyttäjä hän onkaan. Vaikka hän viilsi vain pienen pintahaavan Arto Raskin rintaan, se ilmeisesti riitti, koska Arto Rask oli heti lähtenyt. Lind istuutui veitsi kädessään keittiön pöydän ääreen. Björn meni porraskäytävään katsomaan, minne Rask oli mennyt. Häntä ei löytynyt enää rapusta, joten kaikki asunnossa olijat jäivät siihen uskoon, että kyseessä oli todellakin vain pintahaava. Irma Henriksson sai puhumalla puukon Erik Lindiltä sen jälkeen, kun tämä oli ensin pessyt sen. Irma Henriksson luovutti puukon myöhemmin omasta asunnostaan, minne oli vienyt sen talteen poistuessaan Carita Björnin asunnosta. Irma Henrikssonin arvion mukaan kello oli noin 5.45, kun hän lähti omaan asuntoonsa. Saman tien Carita Björn meni omaan sänkyynsä nukkumaan. Myös Erik Lind meni nukkumaan samaan makuuhuoneeseen.
- Uhrin paita, jossa pistokohta.jpg (135.44 KiB) Katsottu 1834 kertaa
Arto Rask oli siis mennyt talon porraskäytävään ja soittanut alemmassa kerroksessa asuvan naisen ovi kelloa. Tässä huoneistossa olivat paikalla asunnon haltija ja tämän vävy, jotka täysin yhteneväisesti kertoivat, että hieman ennen kello kuutta aamulla oli heille molemmille entuudestaan tuttu Arto Rask tullut oven taakse, pyytänyt asiallisesti anteeksi häiriötä ja pyytänyt, että asunnosta soitettaisiin hänelle taksi. Näin myös tehtiin. Asunnossa oleville tuli selväksi, että yläkerrassa oli "leikitty” puukolla. Arto Rask oli jopa näyttänyt haavaansa, ja molemmat asunnossa olijat olivat kehottaneet Raskia menemään nopeasti taksilla suoraan sairaalaan. Taksin valojen ilmestyessä pihaan Arto Rask saatettiin taksiin. Kuljettajalle sanottiin, että kyyditettävä tulisi ajaa suorinta tietä sairaalaan.
Taksinkuljettaja kertoo, että hän sai melko tarkasti kello kuusi ULA-keskuksen kautta taksiasemalle tiedon, että taksia tarvitaan Carita Björnin asunnon osoitteeseen. Kuljettaja arvioi matkaan asemalta tilauspaikalle menneen vain muutaman minuutin. Hänen saapuessaan pihaan porraskäytävästä tuli kaksi miestä, joista nuorempi tuki vanhemman kulkua saattaessaan tätä autolle. Kuljettajalle kerrottiin, että "tämä on saanut puukosta". Kuljettaja ymmärsi heti, mistä on kysymys ja lähti ajamaan kohti sairaalaa asiakkaan estelyistä huolimatta. Tapahtumapaikalta ei ole sairaalaan kuin muutaman minuutin matka. Arto Rask saapui siis Pietarsaaren aluesairaalaan, ja siellä suoritettujen alustavien toimenpiteiden jälkeen hänet siirrettiin ambulanssilla hoitajan ja lääkärin saattaessa Keski-Pohjanmaan keskussairaalaan Kokkolaan.
- Pistojälki iholla.jpg (174.44 KiB) Katsottu 1834 kertaa
Todistajana oikeudessa kuultu kirurgian erikoislääkäri kertoi, että potilas saapui keskussairaalaan noin kello kahdeksan.
Tullessaan tämä oli ollut hyväkuntoinen. Verenpaine ja pulssit olivat hyvät. Keuhkoista kuului rahinaa, jolloin epäiltiin, että keuhkoissa saattoi olla vikaa ja tämän takia otettiin keuhkokuvat. Niissä todettiin hieman varjostusta merkkinä siitä, että keuhkoputkessa saattaisi olla verta. Koska oli myös epäiltävissä, että puukonpisto olisi saattanut osua sydämeen, otettiin sydänfilmi. Siinä ei todettu minkäänlaista vikaa. Lisäksi tehtiin ultraäänitutkimus, koska sydänpussi oli hyvin tiukka sydämen ympärillä ja jos pussiin vuotaa verta, se voidaan todeta tällä toimenpiteellä. Mitään ei kuitenkaan löydetty. Keuhkopussissa todettiin verta ja sitä saatiin ulos noin 700 millilitraa. Tämä kaikki sopi hyvin keuhkon puukonpistovammaan. Potilaan tila oli hyvin tasainen ja hänet siirrettiin teho-osastolle valvontaan. Hän keskusteli asiallisesti, verenpaine ja pulssi pysyivät hyvinä.
Yhtäkkiä kello 13.55 kesken lauseen potilas meni tajuttomaksi ja sydän pysähtyi. Välittömästi aloitettiin elvytys sekä leikkaustoimenpiteet. Rintakehä avattiin ja tämän jälkeen sydänpussi, josta vuoti runsaasti verta. Nyt voitiin todeta, että puukko oli mennyt sisään sydämen kärjestä. Todistaja kertoi edelleen, että tästä kohdasta ei ollut lainkaan vuotoa, vaan sydämen vasemman kammion takaseinässä oli reikä, josta veri oli vuotanut. Sydänlihaksen vasemmassa kammiossa oli tunnettavissa ura, eli leikkauksessa tuli sellainen kuva, että puukko oli mennyt sydämen kärjestä sisään ja halkaissut sydänlihaksen lähes kokonaan. Sydän repesi lopullisesti vasta nyt, jolloin kaikki veri tuli sydänpussiin. Siitä seurasi sydämen pysähtyminen. Leikkauksessa pyrittiin sulkemaan reikä, mutta sydän oli nyt niin pahasti vaurioitunut, että sitä ei saatu enää käyntiin. Todistajan käsityksenä oli siis se, että puukko oli kulkenut sydänlihaksen läpi, lihas oli sulkenut käytävän, jolloin verta ei päässyt alkuvaiheessa sydänpussiin. Kuolin- ajaksi merkittiin kello 15.25. Tämän jälkeen kirurgian erikoislääkäri ei voinut tehdä enää muuta kuin soittaa tapahtuneesta Pietarsaaren rikospoliisille.
Ilmoitus poliisille
Puhelin soi poliisilaitoksen tutkintaosastolla kello 15.55. Puhelimeen vastasi rikosylikonstaapeli Mikko Repo. Muina tutkijoina työvuorossa olivat vanhemmat rikoskonstaapelit Harri Bofält ja Jan Takala. Tutkijat olivat juuri saaneet valmiiksi alustavat toimenpiteet putkasurman tutkinnassa ja olivat hyvin ansaitulla kahvitauolla. Tapahtumapaikkansa takia putkasurman tutkinta siirrettiin kokonaisuudessaan KRP:lle, ja KRP:n tutkijat olivat matkalla Pietarsaareen. Lääkäri siis ilmoitti, että heillä on leikkauspöydälle kuollut potilas, jolla on pistohaava läpi sydämen. Lisäksi hän kertoi sillä hetkellä tiedossaan olevat asiat: potilas Arto Rask oli tuotu aamulla ambulanssilla Pietarsaaresta Kokkolaan. Potilas oli ollut hyvässä kunnossa, keskustellut lääkärien kanssa ja jopa tyttöystävä Sari Setälä oli käynyt tapaamassa häntä. Tutkijat hämmästelivät suuresti, miten puukonpiston suoraan sydämeensä saanut uhri voisi elää noinkin kauan ja ylipäätään puhua mitään. Samaa hämmästeli kirurgikin. Nyt poliisilla oli siis henkirikos tutkittavanaan. Asiasta informoitiin tutkinnanjohtajaa, joka oli jo ehtinyt lähteä kotiin oltuaan lähes koko yön työpaikallaan. Rikoskomisario määräsi Mikko Revon vetämään tutkintaa.
Tutkinta alkaa
Työvuorossa oleva ryhmä, kolme tutkijaa, teki nopean tutkintasuunnitelman ja sen mukaisesti hälytettiin kotoa kaksi tutkijaa lisää töihin. Nämä mää rättiin suoraan keskussairaalaan suorittamaan uhrin tarkastuksen sekä puhuttamaan asiasta ilmoituksen tehnyttä kirurgia sekä muita hoitotoimenpiteitä suorittaneita lääkäreitä ja hoitajia sekä Kokkolassa että Pietarsaaressa. Koska hyvin aikaisessa vaiheessa saatiin tietää, että uhri oli saapunut taksilla sairaalaan, Harri Bofält ja Jan Takala lähtivät tavoittamaan yöllä taksissa työssä olleita kuljettajia. Pian löydettiinkin kuljettaja, joka kertoi vieneensä verisen miehen sairaalaan aikaisin aamulla erään kerrostalon pihasta. Miehen takki ja paita olivat olleet veressä, mutta mies oli ollut hänen mukaansa muuten "normaalissa” kunnossa. Mies olisi halunnut mennä kotiin, mutta kuljettaja oli vienyt hänet lähellä olevaan sairaalaan. Nyt saatiin siis tietää osoite, mistä kuljetus oli tapahtunut. Uhrin tyttöystävän nimi tiedettiin, joten hän oli seuraava puhuttelukohde. Tämä ei osannut kertoa muuta kuin sen, että oli eronnut Arto Raskista yöllä ja saanut aamupäivällä tietää, että Rask oli sairaalassa Kokkolassa. Sari Setälä oli käy nyt Kokkolassa katsomassa Arto Raskia. Tapaamisen jälkeen Setälä palasi kotiinsa, koska Arto Raskin tila oli vakaa ja hän pystyi puhumaan. Puukotuksen tapahtumapaikkaa tai tekijää Arto Rask ei ollut kertonut sen enempää Sari Setälälle kuin hoitohenkilö kunnallekaan. Tutkijat keskittyivät edelleen taksikuskiin. Häneltä saatiin tietää, kuka auton oli tilannut. Edelleen selvisi, mitä Arto Rask oli aamulla taksia tilattaessa kertonut. Poliisilla oli entuudestaan tiedossa, että Erik Lind oli asunut talossa Carita Björnin kanssa, joten epäilyt osattiin heti kohdistaa oikeaan paikkaan.
Tekijän mahdollinen henkilöllisyys oli tutkijoiden tiedossa, kun aikaa ilmoituksen tekemisestä oli kulunut noin kolme tuntia.
- Kuoleman aiheuttanut fileerausveitsi.jpg (152.16 KiB) Katsottu 1834 kertaa
Tutkijat kokoontuivat palaveriin, missä päätettiin Carita Björnin asuntoon menemisestä. Ei tiedetty, olisiko Erik Lind asunnossa ja jos, niin minkälaisessa mielentilassa. Poliisilla oli tiedossa, että Lind on väkivaltainen humalassa ja olihan epäiltävissä, että hän on yöllä jo käyttänyt puukkoa. Sen vuoksi sisäänmeno tehtiin nämä seikat huomioon ottaen. Erik Lind ei ollut asunnossa. Siellä olivat Carita Björn ja Irma Henriksson, jotka kertoivat heti yöllisistä tapahtumista. Molemmille oli suuri järkytys kuulla, että Arto Rask oli kuollut. Naiset vietiin poliisilaitokselle kuulusteluihin. Saatiin tietää, että Erik Lind oli poistunut asunnosta päivän aikana ja edelleen hänen nykyinen osoitteensa ja erään kaverin nimi ja osoite. Osa tutkijoista lähti tämän kaverin asunnolle. Siellä olivat Erik Lind, hänen kaverinsa ja veljensä, jotka olivat kaverin kertoman mukaan juuri aikeissa lähteä poliisilaitokselle kyselemään ja selvittelemään yön tapahtumia. Erik Lind otettiin kiinni asun nosta ja kuljetettiin poliisilaitoksen sellitiloihin. Muut miehet käskettiin myös laitokselle välittömiin kuulusteluihin. Kiinniotto tapahtui kello 20.00. Tutkinnan edistymisestä informoitiin tutkinnanjohtajaa, joka määräsi Erik Lindin pidätettäväksi sekä kotietsinnät Erik Lindin puukotuksen jälkeen käymissä paikoissa surma-aseen löytymiseksi. Puukon löytymiseksi ei tarvinnut suorittaa kotietsintöjä, sillä Irma Henrikssonin kuulustelun jälkeen tutkija lähti hakemaan Henrikssonin asunnolta sinne vietyä fileerausveistä.
Alustavien kuulustelujen jälkeen voitiin todeta illalla kello 23.30, että tapauksen kulku oli pääpiirteissään poliisin tiedossa. Tutkijat lähtivät nukkumaan ja seuraavana päivänä alkaisivat jatkokuulustelut ja tapahtuman tarkempi selvittäminen.
Kuulustelut
Erik Lind on tutkijalle kuulusteluissa kertonut, että hän oli koko ajan lähdössä asunnosta, mutta Arto Raskin uhkaavan käyttäytymisen takia ei sitä voinut tehdä. Hän oli joutunut hakemaan keittiöstä puukon. Hänen tarkoituksensa oli puukolla uhaten päästä pois huoneistosta.
Arto Rask oli Lindin kertomuksen mukaan tullut eteiseen, sulkenut tien ja hyökännyt häntä kohti, jolloin puukko oli osunut Arto Raskin rintaan.
Molemmat todistajat kertovat aivan päinvastoin ja yhteneväisesti, että puukotus sattui olohuoneessa heti sen jälkeen, kun Lind oli sysännyt Raskin televisiota vasten. Tapahtumasta tehtiin rekonstruktio ja tämä video-filmattiin. Molemmat todistajat tuotiin asuntoon eri aikaan eikä heille kerrottu etukäteen, mitä heidän pitää tehdä. Asunnossa poliisimiehet esiintyivät uhrina ja puukottajana. Todistajan piti kertoa ja ohjata, mitä todella tapahtui ja missä pisto suoritettiin. Molemmat naiset ohjaavat tapahtumia videonauhalla lähes samanlaisesti. Erik Lind piti edelleen kiinni siitä, että puukotus olisi tapahtunut asunnon eteisessä ja että Arto Rask esti hänen ulospääsynsä. Keskusteltuaan ensin avustajansa kanssa hän vetosi jo hyvin aikaisessa vaiheessa hätävarjelutilanteeseen, koska Rask oli Lindin mukaan asunnossa uhannut heittää hänet alas parvekkeelta. Lind pelkäsi Raskin toteuttavan aikomuksena. Kumpikaan todistajista ei ollut kuullut tällaista uhkausta.
Oikeudenkäynti
Erik Lind vangittiin Pietarsaaren käräjäoikeuden päätöksellä tammikuun 3. päivä 1997, ja syytteen käsittelypäiväksi määrättiin tammikuun 29. päivä 1997. Käräjäoikeus antoi ratkaisun asiassa helmi kuun 12. päivä 1997. Erik Lind tuomittiin yhdeksäksi vuodeksi vankeuteen. Syyksi luettu rikos oli tappo. Käräjäoikeus katsoi, että teko oli tehty täydessä ymmärryksessä. Kaikki osapuolet valittivat asiasta Vaasan hovioikeuteen. Sieltä päätös saatiin lokakuun 29. päivä 1997.
Hovioikeus alensi tuomion kahdeksaan vuoteen, mutta hyväksyi muilta osin tuomion ja sen perustelut
Oikeuslääkärin lausunto
Käräjäoikeudessa syyttäjän todistajana oli oikeuslääkäri, joka oli suorittanut uhrin oikeuslääketieteellisen ruumiinavauksen.
Erik Lindin asianajaja yritti oikeudessa saada tappoa muuttumaan ruumiinvamman tuottamiseksi tai pahoinpitelyksi, koska hänen mukaansa sairaalassa on tapahtunut hoitovirhe, joka hänen väittämänsä mukaan on myös toteennäytetty.
Oikeuslääkäri on ehdoton oman alansa asiantuntija Suomessa. Hän on toiminut alalla vuodesta 1969 suorittaen noin 14000 ruumiinavausta tänä aikana.
Todistajanlausunnossa tuli ilmi, että tässä tapauksessa oli ollut kysymys yhdestä ainoasta pistosta. Ulko- tarkastuksessa voitiin todeta uhrin rinnassa vasemmalla puolen pistojälki noin viisi senttimetriä nännin alapuolella. Jälki kulki hieman vinottain vasemmalta ylhäältä oikealle alas, vinosti rintakehän seinämään kohdistuneena. Pisto oli suoritettu siten, että veitsen hamarapuoli oli ollut kylkeä kohti.
Päältäpäin ei pystynyt lainkaan sanomaan mihin suuntaan pisto oli suuntautunut. Vasta sisätarkastus antoi tähän vastauksen. Pisto oli tunkeutunut kylkiluitten välitse koskettamatta lainkaan niitä, pehmeitten kudosten läpi ja edelleen sydänpussin ja sydämen takaseinämän läpi ja sen jälkeen vasemman kammion seinä mää pitkin. Pisto oli kulkenut seinämää pitkin niin, että se oli halkaissut lähes kokonaan sydämen vasemman kammion keski- ja yläosan takaseinämän. Sydämen pintaan jäi ainoastaan pieni kalvomainen ehjä alue. Kokkolassa suoritetussa leikkauksessa oli sydänpussi avattu ja pistojäljen ympärillä olevaa repeytymää oli yritetty kliinisesti hoitaa. Tässä kohden oli kuitenkin ollut niin haurasta kudosta, että minkäänlaista pitoa ei saatu.
Ruumiinavauspöytäkirjassa on peruskuolinsyyksi kirjoitettu juuri tämä edellä mainittu haava. Avauksessa oli mukana pistossa käytetty veitsi ja voitiin todeta, että veitsi oli uponnut noin kahdeksan senttiä sydänlihaksen sisään. Pistossa veitsen kärki oli pysähtynyt sydänlihaksen sisään, ei mihinkään kiinteään, kuten esimerkiksi selkärankaan.
Oikeuslääkäri kertoi todistajanlausunnossaan, että hän on keskustellut muiden oikeuslääkäreiden sekä sydän kirurgien kanssa tapauksesta. Esimerkiksi HYKS:n johtava sydänkirurgian professori ei osannut sanoa, voitaisiinko tällainen potilas pelastaa, jos tarkka diagnoosi voitaisiin tehdä heti ja uhri saataisiin välittömästi leikkaukseen.
Todistajan mielipide eri keskustelujen jälkeen oli, että potilas ei olisi jäänyt henkiin ottaen huomioon myös sen, että hoitopaikka oli Kokkola. Vain sydämensiirto olisi saattanut pelastaa potilaan, muuta keinoa ei ole vielä keksitty. Sydäntä pystyy kylläkin ompelemaan, mutta koska kyseinen haava oli kahdeksan senttimetrin pituinen ja sijaitsi sydämessä siten, että sitä ei pystynyt ulkopuolelta ompelemaan, mitään toivoa uhrin pelastamiseksi ei voinut olla.
Lääketieteellisesti uhrin olisi pitänyt kuolla puukonpistoon lähes välittömästi, mutta kuinka uhri eli piston jälkeen vielä noin 12 tuntia, ei oikeuslääkärille ole selvinnyt. Hänen tutkimansa lääketieteellinen kirjallisuuskaan ei tunne vastaavia tapauksia. Tähän kysymykseen ei kai koskaan saada vastausta.