Mustasukkaisuus sokaisi Tiinus-​Matin Ristiinassa 1822

[Oikeus ennen kaikkea]

Vuonna 1822 Ristiina oli Suomen suuriruhtinaskunnan aluetta, jota hallitsi Venäjän keisari Aleksanteri I.
Alue kuului Kymenkartanon lääniin, jonka hallintopaikkana oli Heinola. Kyläyhteisöä johti kirkkoherra, aisaparinaan nimismies. Muita tärkeitä virkamiehiä olivat rokottaja, kirjastonhoitaja ja koulumestari.
Kuolemanrangaistusta puollettiin Ristiinassakin raamatullisen sovitusopin nimissä 1800-luvun lopulle saakka.

Keisari Nikolai I kuitenkin lakkautti kuolemanrangaistuksen vuonna 1826. Tämän jälkeen vakaviin rikoksiin syyllistyneet kärsivät pakkotyöstä Siperiassa, kunnes vuosisadan lopulla perustettiin vankilalaitos.
Matti Syrjäläisen kohtalosta muistuttaa edelleen lähellä mestausahoa sijaitseva Tiitus-Matintie, tosin miehen oikea kutsumanimi oli ollut Tiinus-Matti.
Matin pyövelinä kerrotaan olleen puhelias torpan mies Heinolasta. Mestauspölkyn tai -kirveen myöhemmistä vaiheista ei ole tietoa. Kirvestä kuulemma säilytettiin pitkään kirkon tapulissa.

Pimeys valtaa pian alaa Ristiinassa, kuten koko pohjoisella pallonpuoliskolla, mutta vuoden 1822 toukokuussa kuljettiin kohti valoa.
Ristiinalaiselle Matts Augustsson Syrjäläiselle vuoden 1822 vapunpäivä oli kuitenkin synkistä synkin.
Miehen päivät oli määrätty päättyviksi mestauspölkylle. Paikkana oli mestausaho, pieni aukio Ristiinan kirkon lähellä, nykyisten Brahentien ja Otto von Fieandtintien risteyksessä.
– Perimätiedon mukaan Matti oli sanonut edellisenä päivänä, että jos aurinko nousee huomenna selkeänä, niin tämä poika on autuas. Vappupäivänä aurinko nousi kirkkaalle taivaalle ja ihmiset totesivat jälkeenpäin, että ”Kyllä se Matti tais sittekii piästä taivaasee”, kertoo Marjo Särkkä.
Hartikkalan kylästä kotoisin ollut Matti Syrjäläinen sai kuolemanrangaistuksen rikoksesta, josta ankarin tuomio yleisimmin langetettiin – murhasta.
Matti oli huitaissut airolla Huttulansaaren venerannassa serkkuaan Anders Carlssonia päähän kohtalokkain seurauksin.
Jälkipolville tihkuneiden tietojen mukaan miehet olivat humalassa ja Matin sai kimpaantumaan mustasukkaisuus, osapuolet kun tavoittelivat samaa naista.
– Kyseessä olivat häitten jatkot rannalla. Järvi-Suomessa kun ollaan, oli humauttanut serkkua airolla eikä puukolla, kertoo Jaakko Syrjäläinen.
Jaakko Syrjäläisellä on Matista tietoa vain sen verran, että tämä oli mestauspölkylle joutuessaan kolmikymppinen ja työskenteli mahdollisesti kivimiehenä.

Teloituksista 1625–1825
Ihmisiä on teloitettu monissa lähikunnissa. Mikkelissä teloitettiin 23, Mäntyharjussa 10, Pieksämäellä 8, Ristiinassa 8, Juvalla 7, Kangasniemellä 5, Puumalassa 5, Savonlinnassa 4.
Lähes 70 prosenttia kaikista Suomessa teloitetuista oli syyllistynyt henkirikokseen tai lapsenmurhaan.
Lapsenmurhaan syyllistyivät yksinomaan naiset, aikuisten henkirikoksiin useimmiten miehet.
Muita teloitukseen johtaneita rikoslajeja olivat muun muassa sukurutsa, omaisuusrikos, eläimeen sekaantuminen, huoruus ja noituus.
Mestauspölkylle saattoi joutua myös omien vanhempien solvauksesta, kaksinnaimisesta ja jumalanpilkasta.
Lähde: Mikko Moilanen: Kohtalona mestauslava – Kuolemanrangaistus Suomessa vuosina 1500–1825 (Docendo, 2021)

https://www.lansi-savo.fi/paikalliset/8009385