Foorumiaddiktio
Foorumiaddiktio
Osittain lainaten ja muuttaen ( https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/3ca4 ... 49cccfb286):
– Ensimmäisellä kerralla en kokenut mitään erityistä. Lähinnä ihmettelin, mistä tässä pitäisi olla kyse. Mutta kun sain sitä seuraavan kerran pienen määrän kotiin ja käytin yksin, kokemus oli täysin erilainen.
Barbie kertoo yhä muistavansa selkeästi sen hetken.
– Se oli kuin ratkaisu kaikkeen. Kuin olisin rakastunut. Se täytti kaikki tarpeet, vei pois murheet ja loi kuplan, jossa tarvitsin vain informaatiota ja itseni.
Aihe koukutti heti. Barbie kertoo käyttäneensä rikosfoorumia pääasiassa yksin. Hän eristäytyi muista eikä hänellä enää ollut kunnollista kontaktia läheisiin.
Jo ennen foorumin käyttöä Barbie oli jäänyt pois työelämästä. Seuraavan 1,5 vuoden ajan Barbien arki pyöri pelkästään rikosfoorumin ympärillä.
– Rahoitin käyttöä ottamalla pikavippejä ja lainoja sekä myymällä omaisuutta.
Todellisuus vääristyi
Hiljalleen Barbien todellisuudentaju alkoi vääristyä.
– Aistini ylikuormittuivat, ärsykkeet korostuivat ja kiinnitin huomiota ihan pieniin asioihin ympärillä. Elin täysin sen aiheen ja sen vaikutusten sisällä.
Lopulta käyttö johti toistuviin psykooseihin. Hän ei enää hallinnut omaa mieltä ja joutui useita kertoja psykiatriseen pakkohoitoon.
Murha.infon foorumi tekee käyttäjistä usein aggressiivisen, levottoman ja luo psykoottisia oireita.
– Minun kokemus oli hieman erilainen. En kokenut vihaa, vaan valtavaa pelkoa. Ihmiset tuntuivat vihamielisiltä ja uskoin, että kaikki halusivat mulle pahaa, Barbie kertoo.
Kerran tilanne meni niin pahaksi, että Barbie pelästyi ja yritti heittäytyä peiton alle.
– Se tuntui paremmalta vaihtoehdolta kuin jäädä siihen pelkoon. Poliisi ehti väliin, enkä loukkaantunut vakavasti, mutta se kertoo, miten toivottomaksi ja vaaralliseksi tilanne oli mennyt.
– Ensimmäisellä kerralla en kokenut mitään erityistä. Lähinnä ihmettelin, mistä tässä pitäisi olla kyse. Mutta kun sain sitä seuraavan kerran pienen määrän kotiin ja käytin yksin, kokemus oli täysin erilainen.
Barbie kertoo yhä muistavansa selkeästi sen hetken.
– Se oli kuin ratkaisu kaikkeen. Kuin olisin rakastunut. Se täytti kaikki tarpeet, vei pois murheet ja loi kuplan, jossa tarvitsin vain informaatiota ja itseni.
Aihe koukutti heti. Barbie kertoo käyttäneensä rikosfoorumia pääasiassa yksin. Hän eristäytyi muista eikä hänellä enää ollut kunnollista kontaktia läheisiin.
Jo ennen foorumin käyttöä Barbie oli jäänyt pois työelämästä. Seuraavan 1,5 vuoden ajan Barbien arki pyöri pelkästään rikosfoorumin ympärillä.
– Rahoitin käyttöä ottamalla pikavippejä ja lainoja sekä myymällä omaisuutta.
Todellisuus vääristyi
Hiljalleen Barbien todellisuudentaju alkoi vääristyä.
– Aistini ylikuormittuivat, ärsykkeet korostuivat ja kiinnitin huomiota ihan pieniin asioihin ympärillä. Elin täysin sen aiheen ja sen vaikutusten sisällä.
Lopulta käyttö johti toistuviin psykooseihin. Hän ei enää hallinnut omaa mieltä ja joutui useita kertoja psykiatriseen pakkohoitoon.
Murha.infon foorumi tekee käyttäjistä usein aggressiivisen, levottoman ja luo psykoottisia oireita.
– Minun kokemus oli hieman erilainen. En kokenut vihaa, vaan valtavaa pelkoa. Ihmiset tuntuivat vihamielisiltä ja uskoin, että kaikki halusivat mulle pahaa, Barbie kertoo.
Kerran tilanne meni niin pahaksi, että Barbie pelästyi ja yritti heittäytyä peiton alle.
– Se tuntui paremmalta vaihtoehdolta kuin jäädä siihen pelkoon. Poliisi ehti väliin, enkä loukkaantunut vakavasti, mutta se kertoo, miten toivottomaksi ja vaaralliseksi tilanne oli mennyt.
Blow me.
Re: Foorumiaddiktio
Taidaat tulla ylilaudalta,siellä tehtaillaan tuollasia juttuja,sen mitä siellä olen joskus jotain etsinyt ja joutunut tekemisiin nyymien kans.
Toivottavasti murha foorumille ei pesiydy näitä paskapostaajia juttujensa kans mitkä ei millään tavalla kuulu tämän foorumin kategorioihin.Sitä varten on se Ylilauta olemassa,että siellä voi paskapostailla ilman moderointia mitä sattuu
Toivottavasti murha foorumille ei pesiydy näitä paskapostaajia juttujensa kans mitkä ei millään tavalla kuulu tämän foorumin kategorioihin.Sitä varten on se Ylilauta olemassa,että siellä voi paskapostailla ilman moderointia mitä sattuu
Re: Foorumiaddiktio
Tämähän on vapaan keskustelun alue eikä Barbie ole loukannut ketään - hän on aloittanut erikoisella/humoristisella tavalla aiheen foorumiaddiktiosta. Hän ei ole avannut monia ketjuja eikä ns. paskapostannut, en nyt tiedä mitä tarkalleen, kun en seuraa kaikkea, mutta jätetään rauhaan, kun ei ole häiriköintiä palstalla.
Mahdollisesti näin.
Re: Foorumiaddiktio
Itseasiassa postasin tämän Kaatopaikalle, joku siirsi postauksen tähän. (en minä)
nilpertti on hyvä ja näyttää itse mallia hyvästä foorumihengestä.
nilpertti on hyvä ja näyttää itse mallia hyvästä foorumihengestä.
Blow me.
Re: Foorumiaddiktio
Ihan hauska aloitus. Ja toisaalta myös miettiä voi, etä onko rikosfoorumilla pyöriminen ihan tervepäisin harrastus.
Minä nyt olen hullu jokatapauksessa jo valmiiksi.
Minä nyt olen hullu jokatapauksessa jo valmiiksi.
Tekikö Lilleri-Lalleri itsemurhan, vai tapettiinko hänet?
Re: Foorumiaddiktio
Neulomisen ja urheilun jälkeen tervepäisin harrastukseni tähän asti.Ifigeneia kirjoitti: La Elo 23, 2025 3:45 pm Ihan hauska aloitus. Ja toisaalta myös miettiä voi, etä onko rikosfoorumilla pyöriminen ihan tervepäisin harrastus.
Minä nyt olen hullu jokatapauksessa jo valmiiksi.![]()
Blow me.
-
QwertyKeyboard
- Javier Pena
- Viestit: 1744
- Liittynyt: To Huhti 25, 2019 4:05 pm
Re: Foorumiaddiktio
Itse en kyllä määrittele itseäni hulluksi enemmänkin erikoiseksi. Olen se tyyppi joka aiheuttaa ihmisissä vitutusta, koska olen kiinnostunut liikaa asioiden yksityiskohdista. Itselläni on vielä se asenne, että en todellakaan rupea pyytelemään anteeksi sitä keneltäkään millainen olen jos se jotain vituttaa niin se on hänen ongelmansa ei minun.Ifigeneia kirjoitti: La Elo 23, 2025 3:45 pm Ihan hauska aloitus. Ja toisaalta myös miettiä voi, etä onko rikosfoorumilla pyöriminen ihan tervepäisin harrastus.
Minä nyt olen hullu jokatapauksessa jo valmiiksi.![]()
Tajusin jossain vaiheessa elämääni, että se on ihan sama mitä tekee tai millainen on aina se vituttaa jotain. Jos olet huono jossain se vituttaa aina jotain ja jos satut opettelemaan sen asian niin hyvin, että olet siinä parempi kuin kukaan muu sekin vituttaa aina jotain. Ihan turhaa kuluttaa aikaansa siihen, että murehtii jos teen näin tai olen näin niin eihän se vaan vituta ketään.
Itsellä ei kyllä ole mitään foorumi addiktiota enemmänkin olen satunnainen hiippailija, joka välillä on pitkiäkin aikoja poissa, mutta palaa aina takaisin kuten mustanaamio yöstä.
-
WalkingDisaster
- Adrian Monk
- Viestit: 2536
- Liittynyt: Pe Huhti 19, 2013 8:43 pm
Re: Foorumiaddiktio
Täysin samaa mieltä, mutta valitettavasti niitä jo on.nilpertti kirjoitti: La Elo 23, 2025 3:08 am
Toivottavasti murha foorumille ei pesiydy näitä paskapostaajia juttujensa kans mitkä ei millään tavalla kuulu tämän foorumin kategorioihin.Sitä varten on se Ylilauta olemassa,että siellä voi paskapostailla ilman moderointia mitä sattuu
Lisäksi aloitus taitaa olla forumin sääntöjen vastainen, kun uutinen muokattu täysin omakseen. Ainakin muiden kirjoitusten muokkaaminen on kielletty.
Re: Foorumiaddiktio
Määritteleminen voi olla ns sudenkuoppa, siis itsensä määritteleminen muille. Se voi rajoittaa ja jopa viedä nalkkiin. Etenkään ei kannata sanoa olevansa mitään uhkaamattoman positiivista, tätä tullaan käyttämään hyväksi ja/tai aseena, saat paljon vapaammat ja sympaattisemmat olemisen rajat , kun sanot olevasi pahis ja väheksyt itseäsi huonoksi, vaikka tämä olisi eräänlaista pelkuruutta. Tai sitten sanoo positiivisen määreen, ja kun muista vikoja hakevat riemuiten alkavat haukkumaan, niin antaa haukunnan käydä tai lähtee puraisemaan maistiaisiksi.., siinä menee pelit seis, kun raamit/rajat ei pysy kohdillaan. Vähiten suosittelen pysymään ehdottomien rajojen sisällä, se on ahtauttavaa ja muiden määriteltävissä olevaa olemista. Naisille/tytöille tämä homma on tutumpaa.QwertyKeyboard kirjoitti: La Elo 23, 2025 7:51 pm
Itse en kyllä määrittele itseäni hulluksi enemmänkin erikoiseksi. Olen se tyyppi joka aiheuttaa ihmisissä vitutusta, koska olen kiinnostunut liikaa asioiden yksityiskohdista. Itselläni on vielä se asenne, että en todellakaan rupea pyytelemään anteeksi sitä keneltäkään millainen olen jos se jotain vituttaa niin se on hänen ongelmansa ei minun.
Tietyt sanat ovat myös sellaisia, jotka ärsyttävät monia, esim. herkkyys, puhumattakaan erityisherkkyydestä, siitähän tulee heti uniikkiuden ja erikoisuuden hakeminen ja huonot vibat, se siis käännetään yleistyksen tasolla ihan peeksi. Tarvii olla siis kova kantti mennäkseen sanomaan vaikka netissä, että on erityisherkkyyttä, niin on triggeröivä sana monille. Toikin on monelle ärsyke, erikoiseksi itsensä sanominen (rohkeudesta pisteet sinne), kun mieluummin yleistyksen tasolla pitäisi ottaa tosiaan se väheksyvä linja itsensä suhteen, ja sanoa olevansa ihan tavallinen ja tylsä. Jos asiaa alkaa oikein miettimään, niin yhtäkkiä huomaa (tai siis itse huomaan) että mähän olenkin ihan tylsä, riippuen miten tylsyys määritellään, niin ihan olen tylsimys, mutta se on ok. Rohkenen kuitenkin tunnustaa myös jonkinlaisen friikkiyden/erikoisuuden/omituisuuden/alienismin tms. (Editoin tuon tähän joten näköjään rohkeus ei tullut samantien.) Ja kuten sanoitkin, muista ei tarvitse välittää, mutta kuitenkin, ei sitä vaan jaksa. Parasta voi ollakin, kun ei määrittele itseään muille ollenkaan, siis joskus on näin. Helpompaa. Tietääkö ihminen edes täysin, millainen on ja mitä kaikkea hänessä on .
Sen sijaan että pitäytyy siinä, mitä luultavasti on tai ei ole, niin ilahduttavaa/inspiroivampaa voi olla määritellä itselleen itsensä niin, miten haluaa olla ja tekee niin. Ja se voi olla ihan atomien tasoista sisäänmenemistä tai kurottamista itsensä ulkopuolelle. Täytyy sanoa, että olisi helpompaa, kun voisi olla vaikka joku puu. Joskus mietin, että olisin mieluummin esim naapurin Jake (nimi vaihdettu) tai tuo ja tuokin, vaihtaisin paikkoja, yhdessä vaiheessa menin niin pitkälle tätä ajatuskuviota, että olisin ollut lähes kuka muu tahansa, johtuen yhdestä elämisenvaiheesta, palaan nyt kuitenkin tähän mukavaan ajatukseen puuna olemisesta.
Hyvin sanottu. Mietin edelleen puita, niitä ei varmaan ketuta muut puut. Tosin uutisissa on väläytelty, että puillakin olisi puiden välistä kommunikaatiota.Tajusin jossain vaiheessa elämääni, että se on ihan sama mitä tekee tai millainen on aina se vituttaa jotain. Jos olet huono jossain se vituttaa aina jotain ja jos satut opettelemaan sen asian niin hyvin, että olet siinä parempi kuin kukaan muu sekin vituttaa aina jotain. Ihan turhaa kuluttaa aikaansa siihen, että murehtii jos teen näin tai olen näin niin eihän se vaan vituta ketään.
Mulla on joskus ollut, siitä pääsee irti vaiheittain: ensin lopettaa kirjoittelun foorumille, se on 1. askel raitistumiseen, käytön vähentäminen, sitten kun on lopettanut kirjoittelun, tulee käytyä koko ajan vähemmin paikalla, siitä päästään lopulta siihen, että ei käy juuri ollenkaan. Avuksi voi ottaa riippuvuuden johonkin muuhun, esim. alkaa pitää Ig-tiliä tai siirtyy fb-ryhmään tai muuta vastaavaa, tai sitten irtautuu kokonaan sosiaalisen median pauloista/ääreltä. Itsellä tämä on myös keino saada ajatuksia muualle.Itsellä ei kyllä ole mitään foorumi addiktiota enemmänkin olen satunnainen hiippailija, joka välillä on pitkiäkin aikoja poissa, mutta palaa aina takaisin kuten mustanaamio yöstä.![]()
Mahdollisesti näin.
Re: Foorumiaddiktio
Minulle sopii hyvin tämä jonkun muotoilema lauseke: hulluna on hyvä olla, kunhan ei järki puutu. Se on todella vapauttavaa ja sallii melkoisen laajan toimintakentän.
Oma suurin hullutukseni lienee perkeleellinen kirjoittamisvimma. En ihmettelisi, vaikka vielä kuolinvuoteellanikin takoisin näppistä.
Kaikenlaisia hapannaamoja kurnuttamassa joka pikkuasiasta toki riittää ja mahtuu 13 tusinaan. Kaikkia ei saa millään helkkarin ilveellä tyytyväiseksi. Eikä tarvitsekaan saada. Sehän se vasta tylsää olisi jos kaikki vaan nyökyttelisivät niin että niskat naksahtelee.
Oma suurin hullutukseni lienee perkeleellinen kirjoittamisvimma. En ihmettelisi, vaikka vielä kuolinvuoteellanikin takoisin näppistä.
Kaikenlaisia hapannaamoja kurnuttamassa joka pikkuasiasta toki riittää ja mahtuu 13 tusinaan. Kaikkia ei saa millään helkkarin ilveellä tyytyväiseksi. Eikä tarvitsekaan saada. Sehän se vasta tylsää olisi jos kaikki vaan nyökyttelisivät niin että niskat naksahtelee.
Tekikö Lilleri-Lalleri itsemurhan, vai tapettiinko hänet?
Re: Foorumiaddiktio
Siinä on hyvä periaaate.Ifigeneia kirjoitti: Su Elo 24, 2025 9:41 am Minulle sopii hyvin tämä jonkun muotoilema lauseke: hulluna on hyvä olla, kunhan ei järki puutu. Se on todella vapauttavaa ja sallii melkoisen laajan toimintakentän.
Mahdollisesti näin.
-
QwertyKeyboard
- Javier Pena
- Viestit: 1744
- Liittynyt: To Huhti 25, 2019 4:05 pm
Re: Foorumiaddiktio
Minulla tulee puista mieleen aina se japanilainen sananlasku, jossa sanotaan "ihmiset ovat kuin puun lehtiä he kasvavat yhdessä ja vierekkäin, mutta lopulta jokainen puunlehti putoaa yksinään".AlsSie kirjoitti: Su Elo 24, 2025 3:15 am Hyvin sanottu. Mietin edelleen puita, niitä ei varmaan ketuta muut puut. Tosin uutisissa on väläytelty, että puillakin olisi puiden välistä kommunikaatiota.![]()
Mitä tiede vielä huomaakaan, ehkä että kaikki voivat olla yhteydessä keskenään ja kieli/viestintä eri lajien väliltä on puutteellista.
Re: Foorumiaddiktio
Itseni piti käyttää vain pari kertaa ja siksi en edes miettinyt nimimerkkiä paria sekuntia kauemmin, mutta toisin kävi.
Etenkin puhelimen takia oli liian helppo palata foorumille aina silloin tällöin. Kerran olin jo onnistunut vähentämään ja aioin lopettaa, mutta sitten hesarin toimittaja mainitsi nimimerkkini jutussaan ja aiheutti reaktion, joka johti uudelleen palaamiseen addiktion pariin.
Tulee vaan seurattua muutenkin usein lyhyesti uutisia ja samalla huomattua juttuja, jotka (omasta mielestäni) sopivat ketjuihin. Kiinnostavimmista uutisista ei voi myöskään keskustella kenen tahansa kanssa tai missä tahansa seurassa, tai joku luulee että olisin vakava harrastaja. Nyt harkitsen jos rajoittaisin uutisten lukemista, niin foorumi jäisi taakse.
Etenkin puhelimen takia oli liian helppo palata foorumille aina silloin tällöin. Kerran olin jo onnistunut vähentämään ja aioin lopettaa, mutta sitten hesarin toimittaja mainitsi nimimerkkini jutussaan ja aiheutti reaktion, joka johti uudelleen palaamiseen addiktion pariin.
Tulee vaan seurattua muutenkin usein lyhyesti uutisia ja samalla huomattua juttuja, jotka (omasta mielestäni) sopivat ketjuihin. Kiinnostavimmista uutisista ei voi myöskään keskustella kenen tahansa kanssa tai missä tahansa seurassa, tai joku luulee että olisin vakava harrastaja. Nyt harkitsen jos rajoittaisin uutisten lukemista, niin foorumi jäisi taakse.