Tampereen tuomiokirkossa järjestettävä susikeskustelu poiki vihaa ja uhkauksia, seurakunta otti yhteyttä poliisiin,21.11

[Eräs1]

Tampereen tuomiokirkossa tänään perjantaina järjestettävä keskustelutilaisuus on saanut osakseen vihaista palautetta.

Facebookin keskusteluryhmässä pohdittiin jopa aseen tuomista tapahtumaan.

Susien vaiettu näkökulma -keskustelutilaisuus on osa kuolemaa ja surua käsittelevää tapahtumakokonaisuutta, joka järjestetään eri puolilla Tampereen seutua loka-marraskuun aikana.

Seurakunta on saanut myös suoria yhteydenottoja ihmisiltä, joita tapahtuma ärsyttää, kertoo tapahtuman tuottaja, rovasti Jaana Rantala.

Rantalan mukaan useimmat yhteydenottajat ovat alueilta, joissa susien esiintyvyys on aivan eri luokkaa kuin Tampereella. Yhteydenottoja on tullut esimerkiksi Siilinjärveltä ja Kuhmosta.

– Heillä saattaa olla vahva oletus siitä, mitä se keskustelu tai pohdinta on, vaikka olemme koko ajan kertoneet, että Kuolevainen -tapahtuma on moniääninen.

Rantalan mukaan tapahtuman järjestämisestä on tullut myös positiivista palautetta.

Tapahtumassa susien näkökulmasta ja toislajisten oikeuksista on keskustelemassa filosofi Elisa Aaltola ja tietokirjailija, valokuvaaja Antti Haataja. Myös yleisö saa esittää kysymyksiä tilaisuudessa.

Aaltola kirjoitti uhkaavasta somekeskustelusta omalla Instagram-tilillään. Aaltolan jakamassa viestissä henkilö pohtii, saako tilaisuuteen ottaa ladatun aseen mukaan.

https://yle.fi/a/74-20195428

[Georgie Davis]

Joskus tuli Facebookissa seurattua noiden nahistelua. Täysin mustavalkoista ja kahtiajakautunutta keskustelua kaikki tyynni. Uhkailuja esitettiin myös, niin julkisesti kuin yksityisviestein.
Sairasta.

[Yrjö Yrjönpoika]

.
Tampereen tuomiokirkossa?

Kristus sentään.!!

[petro]

Seurakunnan kannattaisi pysyä etäällä näistä äärimmäisyysihmisistä. Keskustelusta tuskin tulee rakentavaa ja kristillinen tulokulma voi olla hakusessa.

[jotunheimen]

Mikä helvetin "toislajisten"? Tuollaisesta nykykielestä saakin kyllä hermostua. Suomen kielessä on ihan hyvä sana eläintä kuvaamaan, se on eläin. Mutta ei tästä susia voi syyttää.

[Ifigeneia]

Seurakunnan kannattaisi pysyä etäällä näistä äärimmäisyysihmisistä. Keskustelusta tuskin tulee rakentavaa ja kristillinen tulokulma voi olla hakusessa.

Essayah on jo sen "kristillisen" näkemyksen esitellyt.

[Jack the Ripper]

Idea provosoivasta keskustelutilaisuudesta näyttää olleen susi jo syntyessään.

[Francis Munkki]

Tapahtumassa susien näkökulmasta ja toislajisten oikeuksista…

Ei ole olemassa mitään "toislajisten oikeuksia". Tässä yritetään sellaista temppua, että jos jostain asiasta aletaan vaan puhumaan niin kuin se olisi olemassa, niin aina löytyy niitä, jotka alkavat uskoa sen olevan olemassa vain sen puhumisen perusteella.

Okkultismi ei toimi niin, että on olemassa joku salainen oppi "toislajisten oikeuksista", joihin jos otat sopivan initaation, niin sitten konkreettisesti tiedät, mitä ne ovat, mistä tulevat ja mistä syystä ne tulevat. Vaan homma toimii niin, että kun asiasta vaan aletaan puhumaan, niin näin syntyy symboli. Sen jälkeen se symboli muuttuu sitä todellisemmaksi, mitä enemmän siihen uskotaan ja mitä enemmän siitä puhutaan.

Tuo on vähän kuin joku ituhippi olisi kävellyt metsässä moraalisen taikavarvun kanssa. Susi oli tullut polulla vastaan. Sen seurauksena moraalinen taikavarpu oli alkanut värähdellä. Tästä ituhippi oli hetken mietittyään oivaltanut, että se värähtelee siksi, koska sudella on oikeuksia.

Oikeudet ovat olemassa vain sitä kautta, että ensin joku myöntää ne ja sitten joku toinen toteuttaa ne. Täysipäinen tapa edetä olisi miettiä, että onko mitään syytä myöntää susille mitään oikeuksia. Jos on, niin mihin ne perustuvat? Onko susi sellainen rationaalinen olento, joka voisi argumentoida niiden puolesta? Tai onko sudella sellaisia ominaisuuksia, että kuka tahansa rationaalinen olento pitää sen oikeuksia ilmiselvinä?

Seuraava askel olisi pohtia, että onko mahdollista, järkevää tai taloudellista valvoa ja toteuttaa niitä oikeuksia? Olen joskus ajatellut haitallisinta maahanmuuttoa siten, että Suomen suuret kaupungit vastaanottokeskuksien sijaan alkaisivat tarhata susia. Nimenomaan siksi, että susilla on oikeus suojeluun, ravintoon ja lisääntymiseen, joka niille on siten Suomen kaupunkien, valtion ja veronmaksajien kustannettava. Jos sairaanhoitajien palkkoihin ja lasten koulukuljetuksiin ei ole rahaa, niin se johtuu siitä, että sudet tulevat ensin.

Tässä lähdetään nimenomaan sellaisesta maagisesta operaatiosta, että jos ituhipit yhdessä julistavat, että on olemassa susien oikeuksia, niin sitten yllättäen niistä tulee sellainen käsite, joka on otettava huomioon jotenkin väistämättä ja automaattisesti. Sen jälkeen jää vain yhdessä keksittäväksi ja spekuloitavaksi, mitä ne "oikeudet" sisältävät, jotta ne saadaan "tarpeeksi hyvin toteutumaan" ja "oikealla tavalla otettua huomioon".

Tämä toimii samalla tavalla kuin kohun nouseminen Pamelan tisseistä. Joka lukee otsikon, että "Pamelan tisseistä nousi kohu", käsittää asian väärin siten, että ihmiset alkoivat hirmuisesti puhua Pamelan tisseistä, ja lehti vain raportoi asiasta. Oikeasti tapahtuu päinvastoin, että ensin kukaan ei puhunut Pamelan tisseistä mitään. Sitten lehti raportoi ihmisten puheista, joita ei vielä ollut olemassa, aivan kuin ne olisivat olleet olemassa, jonka seurauksena ne yllättäen olivatkin olemassa. Kukaan ei tiedä, miksi ja mistä lähtien Pamelan tisseistä puhuttiin. Kaikki vain havahtuivat yllättäen todellisuuteen, jossa niistä puhutaan.

Ituhippien tyypillinen vastaveto tähän on tietenkin syyllistää ihmisiä niiden "susien oikeuksien" rikkomisesta, jotka ituhippien pitäisi ensin perustella. Ei ole mikään vääryys rikkoa olematonta oikeutta tai asiaa vastaan. Toinen vastaveto on syyllistää ihmisiä siitä "luulosta", että ihminen on jotenkin erityinen.

Ihminen on erityinen sillä tavalla, että kykenee pohtimaan sitä, miten asioiden pitäisi olla, ja sitä, miten ne voisivat olla. Yksikään susi ei pohdi yhdenkään toisen metsän eläimen oikeuksia, velvollisuuksia tai mahdollisuuksia. Eikä sen enempää omiaan.

Oikea teologia vielä, josta luterilaisilla ei ole mitään havaintoa, esittää asian niin, että käsitys ihmisten oikeuksista perustuu sille, että ihmisellä on kyky tai mahdollisuus Jumalan tuntemiseen. Sillä tavalla, että tämän kyvyn tai mahdollisuuden käyttäminen on se, mistä nämä oikeudet ovat peräisin, ja mikä käytännössä synnyttää ne. Niitä ei voi synnyttää niin, että ne vain abstraktisti julistetaan olemaan, ja sen jälkeen määrätään joku rahaa käyttämällä ja rangaistuksen uhalla toteuttamaan ne.

Jos kukaan ei usko niihin oikeuksiin sinänsä, siis jostain muusta syystä kuin siitä, että ne on joku mahtava komitea julistanut olemaan, niin aina löytyy tarpeeksi niitä, jotka keksivät keinon välttää rangaistus ja pistää rahat omaan taskuunsa. Ne voivat perustua kestävällä tavalla vain siihen, että on joku ihmisen olemusta koskeva tieto, josta ne nousevat.

Loogisesti tyhmin mahdollinen tapa edetä on rinnastaa ihminen suoralta kädeltä suteen vain yhtenä eläimenä muiden joukossa. Se tarkoittaa, että susien oikeuksien ajaminen, yhtä paljon kuin susien brutaali teurastaminen huvin vuoksi, ovat molemmat ihmisen lajityypillisiä käytösmalleja, ja siten yhtä sallittuja ja yhtä oikeutettuja.

Tämän vuoksi hipit yrittävät yleensä päinvastaista lähestymistapaa, jossa suteen attribuoidaan inhimillisiä piirteitä, kuten onnellisuuden tavoittelu, itsensä toteuttaminen ja rauhassa eläminen. Mutta jos sitten kysytään, että mitä on onnellisuus, tai mikä on se itse, mitä pitäisi saada toteuttaa, ja mitä rauhassa eläminen tarkoittaa, niin kaikki vastaukset ovat taas tukevasti ilmassa. Käytännössä siis sudet eivät ole tässä ajattelussa ihan eläimiä, vaan niillä on inhimillisiä piirteitä. Ja ihmiset eivät ole ihan ihmisiä, siis varsinkaan mitenkään olennaisesti rationaalisia olentoja, vaan meidän keskeisin piirteemme on tällainen epämääräinen subjektiivisuus, jonka voidaan ajatella myös löytyvän susista.

Vain jos ihminen on ensisijaisesti rationaalinen olento, on mahdollista edes pohtia mitään lajeille tyypillisiä tai lajien välisiä oikeuksia, velvollisuuksia tai mahdollisuuksia. Tämä menetetään jos ihminen määritellään ensisijaisesti psyykkiseksi olennoksi. Jos susi on pelkkä eläin, niin sillä ei ole mitään moraalista tietoisuutta tai ymmärrystä mistään, vaan se on lähinnä muistilla varustettu biologinen automaatio. Mutta jos siihen projisoidaan psyykkisen olennon piirteitä, niin ihminen voi kuvitella kohtaavansa siinä jotain itsensä kanssa hyvin samanlaista.

Tilanteen hämmentävyys on seurausta siitä, että luterilaisuus on pohjimmiltaan samaa mieltä hippien kanssa ihmisen olemuksesta. Historian luterilaisuus lisäsi tähän sen, että ihmisen tehtävä oli kunnioittaa esivaltaa ja olla taloudellisesti tuottava. Jotain, mihin metsässä juokseva eläin ei tietenkään kykene. Mutta kun nämä poistetaan aikansa eläneinä, jää jäljelle vain, että ihminen on subjektiivisia unelmia varten elävä olento. Ja luterilaiset papit, koska alkavat olla nykyään kauttaaltaan punavihreitä tai muita kapinallisia, eivät halua sanoa hipeille, että susi on vain eläin. Joten hippien mielestä susilla on lajityypillisiä toiveita ja unelmia, ja siitä se älyttömyys alkaa.

[petro]

Hieno pohdinta asiasta. Mietin vain, miksi juuri susi on tässä nostettu ihmisen rinnalle. Miksei sitten kaikkia muita nisäkkäitä, tai koko eläinkuntaa? Tämä ituhippi-ideolgia ei kyllä johda mihinkään järkevään.

[Ifigeneia]

Keskiajalalla susi on samaistettu Saatanaan, ja kun krisselit nyt muutenkin ovat se vanhoillisin puolue, niin ei se mikään ihme ole että susia vihataan yhä.

[vanhellsing]

Keskiajalalla susi on samaistettu Saatanaan, ja kun krisselit nyt muutenkin ovat se vanhoillisin puolue, niin ei se mikään ihme ole että susia vihataan yhä.

Kyllähän ihan nykyäänkin lainataan Jeesusta joka sanoi: "susi lammasten vaatteissa" viitaten vääriin profeettoihin jotka ovat Saatanasta. Ei tosin varmaan tarkoittanut että susi eläimenä olisi Saatanasta vaan susi nyt on niitten lampaitten luonnollinen vihollinen ja sopi siksi tähän vertaukseen.

Sus siunakkoon tätä nykykirkkoa.

sus_siunakkoon.jpg (46.79 KiB) Katsottu 1108 kertaa

[Francis Munkki]

Facebookin keskusteluryhmässä pohdittiin jopa aseen tuomista tapahtumaan.

Minusta on vaikuttanut pitkään, että luterilainen kirkko edistää eräänlaista performatiivista keskusteluilmapiiriä. Sen leimallisinta antia ovat juuri tällaiset shokkiarvoon perustuvat ja monitulkintaiset lohkaisut tai epämääräiset möläytykset. Esimerkiksi hevimessu. Tai ateistien keskustelupiiri. Tai yleensäkin Sadinmaan ja Kovacsin tempaukset. Siinä mielessä tämä aseesta kyselijä oli ihan kirkon linjassa.

Yksi keskeinen edellytys on, että möläytys tai tempaus on tökerö. Siitä pitää jäädä kuulijalle hämmentynt olo, jossa hän pohtii, että mitähän tuo edes nyt tarkoitti, tai mikäköhän järki tuossa edes oli. Parhaiten ollaan onnistuttu silloin, jos kuulija ei edes kykene käsittämään, ketä möläytyksellä tarkalleen uhattiin tai loukattiin, tai miten, jos ollenkaan. Sen sijaan jää vain epämääräinen tunne, että joku tempaisi jotenkin tai lohkaisi jotain ja sai hämmästelyä osakseen.

Susien vaiettu näkökulma -keskustelutilaisuus on osa kuolemaa ja surua käsittelevää tapahtumakokonaisuutta, joka järjestetään eri puolilla Tampereen seutua loka-marraskuun aikana.

Yksi yleinen klisee on kutsua jotakin asiaa "vaietuksi". Syy siihen, miksi jokin asia on "vaiettu", on joko se, että kaikki tietävät sitä kaiken tarvittavan, tai se ei kiinnosta niitä, jotka siitä eivät keskustele. Mutta kun asiasta puhutaan "vaiettuna", niin tulee sellainen vaikutelma, että suomalaiset ovat päättäneet olla puhumatta susista, vaikka kaikkien tekisi mieli koko ajan.

Herra Möttönen on juuri täyttänyt viisikymmentä. Kysymme häneltä, että onko hän keskustellut koskaan susien näkökulmasta. Möttönen vastaa, että ei ole, vaan hän on vaiennut siitä koko ikänsä. Kun toimittaja tiedustelee tähän syytä, niin Möttönen vastaa, että ihan vaan vittuillakseen susille. Ne on sellaisia elikoita että sen ansaitsevat, ja muuta eivät ansaitsekaan. Paitsi kuulan kalloon ja raato roskapönttöön.

Möttönen päättää haastattelun kirkolliseen keskusteluun erinomaisesti sopivalla, puoliksi rehevällä ja puoliksi tökerölla pahisnaurulla, josta ei mitenkään voi sanoa, onko se lämmin vai kolkko.

Makkonen on samoin Möttösen ikäluokkaa. Kun toimittajamme esittelee asiansa, hän alkaa välittömästi kertoa, miten on aina lapsesta alkaen halunnut ymmärtää susien näkökulmaa ja saada siitä lisää tietoa keskustelemisen kautta. Hän on kuitenkin huomannut joutuvansa toistuvasti tilanteisiin, joissa toinen osapuoli kohtaa hänet jyrkällä vaikenemisella.

Eihän hän sentään mitään Hitlerin näkökulmaa ole ollut ajamassa. Tai narkomaanien. Tai homoseksuaalien. Makkonen melkein irvistää kun lausuu viimeisen, aivan kuin hän pitäisi sitä näistä kolmesta pahimpana. Toimittaja tarvitsee tässä vaiheessa kaiken tahdonvoimansa ja itsehillintänsä, jotta keskustelu pysyisi edelleen susissa.

Lopulta hän ei voi kuin kiittää Makkosta haastattelusta ja jäädä miettimään, että sudet ja homot ovat niitä maan hiljaisia, jotka perivät taivasten valtakunnan. Ehkä Makkonenkin pääsee sinne, jos vain muuttaa mielensä homoista. Narkomaaneja ja Hitleriä toimittaja vierastaa itsekin.

Nimittämällä jotain näkökulmaa "vaietuksi" halutaan luoda illuusio, että ollaan aktiivisesti tehty jotain väärää susia kohtaan ja estetty tämän vääryyden tuloa yleiseen keskusteluun. Joten sinun pitää olla samaa mieltä tilaisuuden esiintyjien kanssa jos haluat lopettaa vääryyden tekemisen ja olla oikeuden toteutumisen puolella.

– Heillä saattaa olla vahva oletus siitä, mitä se keskustelu tai pohdinta on, vaikka olemme koko ajan kertoneet, että Kuolevainen -tapahtuma on moniääninen.

Toinen yleinen klisee on kutsua vihreiden, vasemmiston ja hippien mielipiteitä "moniäänisiksi" ja heidän vastapuolensa mielipiteitä "yksiäänisiksi".

Toisaalta fyysinen todellisuus on melko yksiääninen. Jos hyppää rotkon reunalta niin tömähtää pohjalle ja kuolee. Saadaan toki monia ääniä kun kuvitellaan, että sen sijaan liihotellaankin rotkon yli tai laskeudutaan pehmeästi pohjalle. Ehkä jysähdetään pohjaan vahingoittumattomana tai pompataan takaisin ylös.

Vasemmiston ja hippien maailmankuvaa leimaa ajattelu, että kaikki on poliittinen päätös. Jos ihmiskunta yhdessä päättää, että rotkoon hyppäämisestä ei käy mitään, niin silloin asian on parempi olla niin. Tai on saatu aikaan mahtava yhteinen teko, jonka jälkeen asia on niin.

Toinen piirre tälle ajattelulle on, että rahaa ja työvoimaa on rajattomasti. Ainoa syy, miksi näin ei ole, johtuu inhasta kapitalistista, joka säännöstelee niiden saatavuutta oman valtansa ja etunsa tähden. Joten jos kapitalisti raivataan pois tieltä, mikä vain ihmisen kuvittelema asia tulee mahdolliseksi. Kuten ihmisten ja susien keskinäinen veljeys, vapaus ja tasa-arvo.

On tiettyjen persoonan häiriöiden piirre, että henkilö yrittää esiintyä valikoitujen tai kaikkien ihmisten tai eläinten pelastajana tai vapauttajana. Pelkkä pelastaminen tai vapauttaminen ei tee kenestäkään häiriintynyttä sinänsä. Häiriö on siinä, että pelastaminen ja vapauttaminen ei tapahdu eikä toimi todellisuudessa, vaan on lähtöisin henkilön mielikuvituksesta. Yritetään pelastaa jotain, mikä ei siitä pelastamisesta mitään hyödy eikä ymmärrä. Tavalla, joka kostautuu pidemmällä aikavälillä niin pelastajalle, pelastettavalle kuin sivullisillekin.

Jos haluaa valtaa, niin siihen on muutama eri mahdollisuus. Yksi on se, että kykenee tarpeeksi suureen väkivaltaan, jotta voi pakottaa muut valtansa alle. Toinen on se, että omaa sellaista tietoa ja sellaisia taitoja, joilla kykenee aiheellisesti vakuuttamaan muut, että heidän kannattaa luovuttaa valtaa.

Kolmas on, että lupaa sellaisia utopioita, jotka motivoivat muut vallan luovuttamiseen. Kuten susien ja ihmisten veljeys. Neljäs on sellaisten kuviteltujen vääryyksien kuvaileminen, joihin voi myydä itsensä oikaisijaksi. Kuten julma vaikeneminen susien näkökulmasta. Viides on sellaisten uhkien esittäminen, joihin voi tarjota itsensä torjujaksi.

Rantalan mukaan tapahtuman järjestämisestä on tullut myös positiivista palautetta.

Jos kirkko järjestäisi keskustelutilaisuuden, jonka aiheena olisi "Hitler, väärinymmärretty hyväntekijä ja viisas valtiomies", niin varmasti joku nettinatsi lähettäisi siitä kiitoksensa. Silloin Rantala voisi samalla tavalla sanoa, että "tapahtuman järjestämisestä on tullut myös positiivista palautetta". Tämä vastaus on siis lähinnä kritiikin väistelyä.

Tapahtumassa susien näkökulmasta ja toislajisten oikeuksista on keskustelemassa filosofi Elisa Aaltola…

Ei ole yhtään mikään filosofi sellainen, joka esittää mielikuvituksen tuotteita niin kuin ne olisivat todellisia. Tässä ihmiset käsittävät helposti mielikuvituksen väärin. Ihminen ei mielikuvituksellaan varsinaisesti luo mitään, vaan keskustelu susien oikeuksista koostuu todellisuudessa olevien asioiden luovasta (tai harhaisesta) yhdistelemisestä. Ihmisellä on kyky kuvitella ajatteleva ja tunteva susi, joka tietoisesti kärsii puuttuvista oikeuksistaan, yhtä helposti kuin liehuviittainen susi, joka lentää palavien pierujensa voimalla kuin raketti.

Jos joku vertailun vuoksi sanoo, että "Jumala on mielikuvituksen tuote", niin hän on käsittänyt mielikuvituksen väärin. Mielikuvitus on vähän kuin näyttämö, jossa olevia asioita ihminen ohjaa tahdonvoimallaan. Kaikki mielikuvituksen tuotteet ovat yhdistelmiä todellisuudesta lainatuista asioista. Nimenomaan kuitenkin niin, että mielikuvitus yhdistelee fyysisen todellisuuden, siitä saatavien aistimusten ja niiden synnyttämien tunteiden ja kokemusten osia.

Metafyysisiä asioita, kuten Jumalan olemus ja ominaisuudet, ihminen tavoittelee suoraan älyllään ja tahdollaan. Ne ohjaavat sitä, miten ihminen kyhäilee asioita mielikuvituksensa näyttämöllä. Mutta ne eivät voi suoraan esiintyä siinä, koska ne eivät ole esineitä, aistimuksia, tunteita tai kokemuksia.

Tämä keskustelu, mitä luterilaisessa kirkossa käydään ajankohtaisista aiheista, ei sisällä mitään metafyysistä tietoa. Siinä ei ole mitään sääntöä eikä ymmärrystä sitä koskien, mitä ihmisen pitäisi kuvitella ja tahtoa. Sen sijaan se perustuu pelkästään erilaisten tunteiden tai kokemusten luomiselle, jakamiselle ja vertailemiselle. Aivan kuin asia olisi kiinnostava siksi vaan, että siihen liittyy myönteisiä tunteita ja joku sattui sen kuvittelemaan.

Päällimmäinen tunne, tai kaikkien tällä puuhastelulla tavoiteltavien ja saavutettavien tunteiden ja kokemuksten keskiarvo, on eräänlainen sosiaalinen ja poliittinen mielihyvä, jossa symbolisesti esiinnytään unohdettujen ja heikkojen ymmärtäjänä, pelastajana, vapauttajana ja puolustajana.

Samalla joskus vapaamielisesti ärsytetään ja loukataan niitä, tilanteen ja mieltymyksien mukaan, jotka on virallisesti nimetty unohduksen ja väärin ymmärtämisen aiheuttajiksi tai siitä hyötyjiksi. Kuten esimerkiksi metsästävät valkoihoiset lihaasyövät heteromiehet.

Tilaisuus siis näyttää keskimäärin ituhippien näkökulman kritiikittömältä mainostamiselta. Jos se ei sitä ole, niin sen puolustajat eivät asiaa ainakaan osaa perustella. Puhujavieras itse nimeää teemakseen "toislajisten oikeudet". Siitä ärsyyntymään taipuvaiset henkilöt ovat aiheellisesti ärsyyntyneet ja menneet murisemaan sosiaaliseen mediaan. Sen päälle tämä haastateltu papitar yrittää vetää savuverhoa puhumalla "moniäänisyydestä" ja "positiivisesta palautteesta". Varmaan normipäivä kaikille.

[jotunheimen]

Tosiasiassa susi, niinkuin mikä tahansa eläin, tuottaisi ruokansa tehotuotantona, tai ainakin käyttäisi aseita sen hankkimiseen, jos se vain osaisi. Kaikki, mitä ihminen tekee ruoansa hankkimiseen on luonnollista, muutenhan sen pitäisi olla yliluonnollista, eikä siihen ole ilmeisesti kyennyt kuin Jeesus. On siis aivan turhaa miettiä esim. susia jonain metsien sankareina, jos sudet osaisivat, ne hankkisivat ruoan mahdollisimman vaivattomasti.

En kyllä henkilökohtaisesti silti kannata mitään suurempaa susien metsästysoperaatiota, niitä on Suomessa kuitenkin melko vähän, jopa Euroopan mittapuulla.

[Ifigeneia]

Luonnollisesti mikä tahansa eläinlaji olisi valmis tappamaan minkä tahansa toisen eläinlajin vaikka sukupuuttoon, jos ei luonnossa kävisi niin että ylisuureen petokantaan sitten yleensä iskee vaikkapa tappava tauti, ennen kuin ehtivät nääntyä nälkään riistan puutteessa.

Ihmiskunta on malliesimerkki ylisuureksi paisuneesta petokannasta. Eihän ne kulkutauditkaan niin herkästi tarttuisi, jos meitä ei olisi perkeleellistä määrää, joka vieläpä on kokoajan toistensa kanssa tekemisissä. Sitten taas toisaalta neandertalit taisi tappaa (siltä osin kuin eivät sulautuneet meikäläisiin) se, että he olivat pieninä ryppäinä laajalla alueella, jolloin säiden muuttuminen yms. nujersi heidät.

Joukossa on voimaa, mutta joukon pitäisi kuitenkin kyetä itse säätelemään itseään niin että ei mennä äärimmäisyyksiin määrässä kumpaakaan suuntaan.

Isojen aivojensa kanssa ihmisen pitäisi kyetä parempaankin kuin kaiken mahdollisen hävittämiseen ja luonnon köyhdyttämiseen.