Lauttasaaren kaulankatkaisija 1952
Lähetetty: Pe Helmi 20, 2009 10:26 am
Torstaina 10.1.1952 kello 07.40 sai Helsingin rikospoliisi ilmoituksen Lauttasaaren poliisiaseman päivystäjältä, että hetkeä aiemmin oli Lauttasaarentie 54:ssä sijaitsevan Oy Pollux Ab:n valimon portailta löydetty irtileikattu miehen pää.
Rikospoliisi kiirehti heti pään löytöpaikalle, jossa poliiseja oli vastassa mm. talonmies, joka kertoi kiihtyneenä löytäneensä valimon sementtiseltä lastaussillalta verisen ja kuraisen miehen pään. Poliisit valokuvasivat pään sen löytöpaikalla ja lisäksi todettiin, että pää oli todennäköisesti irroitettu muusta ruumiista puukolla. Poliisit ryhtyivät etsimään uhrin ruumista ja rikospaikkaa, koska oli ilmeistä että pää oli kuljetettu jostain muualta lastaussillalle.
Päätön miehen ruumis löydettiin n. 350 m:n päästä pään löytöpaikalta sähkölinjan varresta. Ruumis makasi selällään matalassa näreikössä ja tuoksui vahvasti alkoholille. Uhrin rinnassa todettiin myöhemmin 66 pistohaavaa. Seuraavan päivän sanomalehdissä oli valokuva vainajan päästä ja tämän perusteella hänet tunnistettiin entiseksi vetrutinlämmittäjäksi Voitto Sireniksi (nimi mahdollisesti muutettu). Poliisin tutkimuksissa saatiin selville että Siren oli poistettu juopuneena 7.1. iltana Lauttasaaressa Gyldenintien varrella sijaitsevasta työmaaruokalasta. Hänen myöhemmistä vaiheista ei saatu kuitenkaan enempää tietoa, vaikka poliisi tiedotti asiasta runsaasti niin radiossa kuin sanomalehdissä. Poliisi myös kuulusteli työmaaruokalan väkeä ja pidätti yhden Sirenin seurassa ryypiskelleen miehen, mutta hänet jouduttiin päästämään pian vapaaksi.
Tuli jo kevät ja murhan ratkaisu pysyi edelleen hämärän peitossa. Samaan aikaan Lauttasaaressa poliisia työllisti edellisenä kesänä alkanut murhapolttojen sarja, jossa tekijä oli sytytellyt lähinnä rakennustyömaiden ja varastoalueiden parakkeja tuleen. Palopaikoille jääneistä kengänjäljistä pääteltiin, että asialla oli ollut ilmeisesti sama henkilö. Poliisitutkinta johti toukokuun 1952 puolivälissä v.1922 syntyneen Erkki Virtasen (nimi mahdollisesti muutettu) pidätykseen. Hän asui Lauttasaaressa ja hänen oli havaittu liikuskelleen epäilyttävästi erään palopaikan läheisyydessä. Virtasen rikosrekisterissä oli entuudestaan varkauksia ja kaksi rangaistuslaitoksesta karkaamista.
Virtasta kuvailtiin luonteeltaan umpimieliseksi. Hänellä oli mielenterveydellisiä ongelmia ja hän kertoi kuulevansa ihmisäänien kuiskauksia, aivan kuin ne olisivat moittineet häntä. Lisäksi hän kertoi ihmisten tuijottavan ja vainoavan häntä. Virtanen kertoi juoneensa kolmen viimeksi kuluneen vuoden aikana runsaasti viinaa, ilokiiltoa ja pulituuria ja asuneensa talvella sisarensa liiterissä ja kesällä pääasiassa Lauttasaaren metsissä. Virtanen tunnusti syyllistyneensä kuuteen Lauttasaaressa tapahtuneeseen murhapolttoon. Hän kertoi että ihmisäänet kehoittivat häntä tekemään kyseiset teot.
Virtasen vankilatoveri kertoi rikospoliisille tämän kertoneen tehneensä myös Sirenin surman. Virtanen kielsi aluksi ehdottomasti syyllistyneensä Sirenin surmaamiseen, mutta teki myöhemmin täyden tunnustuksen. Hän kertoi olleensa surmapäivänä ahdistunut ja että ihmisten tuijotus vaivasi häntä raskaasti. Virtanen juopotteli useita päiviä ennen surmaa ja harhaili Lauttasaaren metsissä ja kaduilla. Hän kertoi olentojen huohottaneen ja vainonneen häntä jatkuvasti. Hän tunsi voimakasta vihaa ja hän aikoi surmata jonkun häntä vainoavista olennoista päästäkseen rauhaan. Isonkaaren lähettyvillä Polluxiin johtavalla tiellä hän kohtasi epäonnisen Sirenin, jonka kimppuun Virtanen syöksyi puukko kädessään.
Siren pyrki pakoon, mutta Virtanen saavutti hänet surmaten tämän useilla puukoniskuilla. Virtanen kertoi ruumiin vielä naureskelleen hänelle, jolloin hän päätti leikata uhrin pään irti. Sen jälkeen Virtanen kertoi tunteneensa sääliä uhria kohtaan ja tuumi, että tällä oli kylmä, kun uhrilla ei ollut päätäkään. Hän peitteli uhrin kuusenhavuilla ja lähti kulkemaan Polluxille päin uhrin pää toisessa kädessään. Matkalla pää putosi useaan otteeseen tielle, mutta hän nosti sen aina ylös ja vei sen Polluxin lastaussillalle, jonne hän sen myöhemmin unohti kun olennot alkoivat jälleen vainota häntä. Virtanen jahtasi olentoja, kunnes lopulta uupui ja meni nukkumaan sisarensa liiteriin.
Virtanen johdatti poliisin epäröimättä oikealle paikalle, mistä uhrin ruumis oli löydetty ja kertoi täsmälleen oikein sen, mihin asentoon ruumis oli jäänyt. Myöhemmissä kuulusteluissa Virtanen kertoi jatkuvasti saman kertomuksen muuttamatta siitä mitään. Lisäksi Virtanen oli kertonut surmasta vankitoverilleen kaksi päivää ennen rikoksen ilmituloa. Virtanen oli kertonut surmasta myös sisarilleen ja sanonut kostavansa mikäli hänet annetaan ilmi.
Syyttäjä vaati raastuvanoikeudessa Erkki Virtaselle rangaistusta taposta ja ruumiin silpomisesta sekä yhdeksästä tahallaan sytytetystä tulipalosta. Virtanen toisti oikeudessa poliisikuulusteluissa kertomansa. Virtasen puolustusasianajaja selitti Virtasen tehneen sekä murhapoltot että tapon täydellisessä mielenhäiriössä. Syynä hän piti v. 1944 hoidotta jäänyttä syfilistä ja sairaalloista sielunrakennetta. Virtanen toimitettiin oikeuden välipäätöksen perusteella Lapinlahden sairaalaan mielentilatutkimukseen, josta hän yritti myöhemmin valmistamansa tiirikan avulla karata. Lisäksi hän ryhtyi syömälakkoon. Mielentilatutkimuksen mukaan Virtanen katsottiin yhteiskunnalle erittäin vaaralliseksi henkilöksi. Syksyn aikana Virtasta syytettiin vielä Oulunkylässä tapahtuneista väkisinmakaamisesta ja väkisinmakaamisen yrityksestä, joihin oikeus ei kuitenkaan katsonut olevan riittävää näyttöä.
Helsingin raastuvanoikeus katsoi 17.12.1952 Virtasen syyllistyneen Sirenin tappoon 9.-10.1. välisenä yönä. Lisäksi hänen katsottiin tahallisesti sytyttäneen syytteessä mainitut tulipalot. Sen sijaan ei katsottu näytetyksi, että Virtanen olisi pään irrottamisen jälkeen silponut Sireniä. Virtasen katsottiin olleen kaikki teot tehdessään ymmärrystä vailla ja syyntakeettomuuden takia hänet jätettiin rankaisematta. Hovioikeus vahvisti myöhemmin raastuvanoikeuden päätöksen. Virtanen suljettiin mielisairaalaan ympäristölleen erittäin vaarallisena henkilönä.
Mauri Sainio: Rikos ei kannata, 1966.
Rikospoliisi kiirehti heti pään löytöpaikalle, jossa poliiseja oli vastassa mm. talonmies, joka kertoi kiihtyneenä löytäneensä valimon sementtiseltä lastaussillalta verisen ja kuraisen miehen pään. Poliisit valokuvasivat pään sen löytöpaikalla ja lisäksi todettiin, että pää oli todennäköisesti irroitettu muusta ruumiista puukolla. Poliisit ryhtyivät etsimään uhrin ruumista ja rikospaikkaa, koska oli ilmeistä että pää oli kuljetettu jostain muualta lastaussillalle.
Päätön miehen ruumis löydettiin n. 350 m:n päästä pään löytöpaikalta sähkölinjan varresta. Ruumis makasi selällään matalassa näreikössä ja tuoksui vahvasti alkoholille. Uhrin rinnassa todettiin myöhemmin 66 pistohaavaa. Seuraavan päivän sanomalehdissä oli valokuva vainajan päästä ja tämän perusteella hänet tunnistettiin entiseksi vetrutinlämmittäjäksi Voitto Sireniksi (nimi mahdollisesti muutettu). Poliisin tutkimuksissa saatiin selville että Siren oli poistettu juopuneena 7.1. iltana Lauttasaaressa Gyldenintien varrella sijaitsevasta työmaaruokalasta. Hänen myöhemmistä vaiheista ei saatu kuitenkaan enempää tietoa, vaikka poliisi tiedotti asiasta runsaasti niin radiossa kuin sanomalehdissä. Poliisi myös kuulusteli työmaaruokalan väkeä ja pidätti yhden Sirenin seurassa ryypiskelleen miehen, mutta hänet jouduttiin päästämään pian vapaaksi.
Tuli jo kevät ja murhan ratkaisu pysyi edelleen hämärän peitossa. Samaan aikaan Lauttasaaressa poliisia työllisti edellisenä kesänä alkanut murhapolttojen sarja, jossa tekijä oli sytytellyt lähinnä rakennustyömaiden ja varastoalueiden parakkeja tuleen. Palopaikoille jääneistä kengänjäljistä pääteltiin, että asialla oli ollut ilmeisesti sama henkilö. Poliisitutkinta johti toukokuun 1952 puolivälissä v.1922 syntyneen Erkki Virtasen (nimi mahdollisesti muutettu) pidätykseen. Hän asui Lauttasaaressa ja hänen oli havaittu liikuskelleen epäilyttävästi erään palopaikan läheisyydessä. Virtasen rikosrekisterissä oli entuudestaan varkauksia ja kaksi rangaistuslaitoksesta karkaamista.
Virtasta kuvailtiin luonteeltaan umpimieliseksi. Hänellä oli mielenterveydellisiä ongelmia ja hän kertoi kuulevansa ihmisäänien kuiskauksia, aivan kuin ne olisivat moittineet häntä. Lisäksi hän kertoi ihmisten tuijottavan ja vainoavan häntä. Virtanen kertoi juoneensa kolmen viimeksi kuluneen vuoden aikana runsaasti viinaa, ilokiiltoa ja pulituuria ja asuneensa talvella sisarensa liiterissä ja kesällä pääasiassa Lauttasaaren metsissä. Virtanen tunnusti syyllistyneensä kuuteen Lauttasaaressa tapahtuneeseen murhapolttoon. Hän kertoi että ihmisäänet kehoittivat häntä tekemään kyseiset teot.
Virtasen vankilatoveri kertoi rikospoliisille tämän kertoneen tehneensä myös Sirenin surman. Virtanen kielsi aluksi ehdottomasti syyllistyneensä Sirenin surmaamiseen, mutta teki myöhemmin täyden tunnustuksen. Hän kertoi olleensa surmapäivänä ahdistunut ja että ihmisten tuijotus vaivasi häntä raskaasti. Virtanen juopotteli useita päiviä ennen surmaa ja harhaili Lauttasaaren metsissä ja kaduilla. Hän kertoi olentojen huohottaneen ja vainonneen häntä jatkuvasti. Hän tunsi voimakasta vihaa ja hän aikoi surmata jonkun häntä vainoavista olennoista päästäkseen rauhaan. Isonkaaren lähettyvillä Polluxiin johtavalla tiellä hän kohtasi epäonnisen Sirenin, jonka kimppuun Virtanen syöksyi puukko kädessään.
Siren pyrki pakoon, mutta Virtanen saavutti hänet surmaten tämän useilla puukoniskuilla. Virtanen kertoi ruumiin vielä naureskelleen hänelle, jolloin hän päätti leikata uhrin pään irti. Sen jälkeen Virtanen kertoi tunteneensa sääliä uhria kohtaan ja tuumi, että tällä oli kylmä, kun uhrilla ei ollut päätäkään. Hän peitteli uhrin kuusenhavuilla ja lähti kulkemaan Polluxille päin uhrin pää toisessa kädessään. Matkalla pää putosi useaan otteeseen tielle, mutta hän nosti sen aina ylös ja vei sen Polluxin lastaussillalle, jonne hän sen myöhemmin unohti kun olennot alkoivat jälleen vainota häntä. Virtanen jahtasi olentoja, kunnes lopulta uupui ja meni nukkumaan sisarensa liiteriin.
Virtanen johdatti poliisin epäröimättä oikealle paikalle, mistä uhrin ruumis oli löydetty ja kertoi täsmälleen oikein sen, mihin asentoon ruumis oli jäänyt. Myöhemmissä kuulusteluissa Virtanen kertoi jatkuvasti saman kertomuksen muuttamatta siitä mitään. Lisäksi Virtanen oli kertonut surmasta vankitoverilleen kaksi päivää ennen rikoksen ilmituloa. Virtanen oli kertonut surmasta myös sisarilleen ja sanonut kostavansa mikäli hänet annetaan ilmi.
Syyttäjä vaati raastuvanoikeudessa Erkki Virtaselle rangaistusta taposta ja ruumiin silpomisesta sekä yhdeksästä tahallaan sytytetystä tulipalosta. Virtanen toisti oikeudessa poliisikuulusteluissa kertomansa. Virtasen puolustusasianajaja selitti Virtasen tehneen sekä murhapoltot että tapon täydellisessä mielenhäiriössä. Syynä hän piti v. 1944 hoidotta jäänyttä syfilistä ja sairaalloista sielunrakennetta. Virtanen toimitettiin oikeuden välipäätöksen perusteella Lapinlahden sairaalaan mielentilatutkimukseen, josta hän yritti myöhemmin valmistamansa tiirikan avulla karata. Lisäksi hän ryhtyi syömälakkoon. Mielentilatutkimuksen mukaan Virtanen katsottiin yhteiskunnalle erittäin vaaralliseksi henkilöksi. Syksyn aikana Virtasta syytettiin vielä Oulunkylässä tapahtuneista väkisinmakaamisesta ja väkisinmakaamisen yrityksestä, joihin oikeus ei kuitenkaan katsonut olevan riittävää näyttöä.
Helsingin raastuvanoikeus katsoi 17.12.1952 Virtasen syyllistyneen Sirenin tappoon 9.-10.1. välisenä yönä. Lisäksi hänen katsottiin tahallisesti sytyttäneen syytteessä mainitut tulipalot. Sen sijaan ei katsottu näytetyksi, että Virtanen olisi pään irrottamisen jälkeen silponut Sireniä. Virtasen katsottiin olleen kaikki teot tehdessään ymmärrystä vailla ja syyntakeettomuuden takia hänet jätettiin rankaisematta. Hovioikeus vahvisti myöhemmin raastuvanoikeuden päätöksen. Virtanen suljettiin mielisairaalaan ympäristölleen erittäin vaarallisena henkilönä.
Mauri Sainio: Rikos ei kannata, 1966.
Onpas jännää, kun kaupparekisteristä löytyy myös kyseinen firma Oy Pollux Ab, joka on listattu kaupparekisteriin vuonna 1967.
