Claremont on pieni vajaan 9000 asukkaan kunta Länsi-Australiassa ja sen pubit, ravintolat sekä yökerhot keräävät joka viikonloppu ihmisiä kauempaakin viettämään iltaa keskustaan. Vuonna 1996 ja 1997 rauhallisena pidetty paikka sai yllättäen paljonkin huomiota mediassa – eikä suinkaan positiivista – sillä pienen ajan sisällä kaupungin keskustasta katosi kolme nuorta naista, joista kaksi löydettiin myöhemmin kuolleena.
26. tammikuuta 1996 18-vuotias Sarah Spiers oli viettämässä iltaa ystäviensä kanssa keskustan yökerhossa. Normaalisti Sarahin sisko Amanda olisi noutanut tämän autollaan, mutta tämä oli väsynyt ja tarvitsi lepoa, joten hän sisko kehotti Sarahia ottamaan taksin. Noin kello 02:00 Sarah lähti yökerhosta, jutteli hetken tutun portsarin kanssa ja käveli sitten jonkun matkan päähän puhelinkioskille soittamaan taksin. Kolme nuorta miestä näki tytön seisovan tien reunassa paikassa, johon taksi oli soitettu. He näkivät myös takanaan auton, joka pysähtyi Sarahin kohdalle. Miehet eivät kuitenkaan ajatelleet tytön olevan vaarassa Claremontissa edes yömyöhällä, joten he jatkoivat matkaa. Kello 02:09 taksi saapui paikalle, mutta Sarahia ei näkynyt missään.
Amanda huolestui, kun ei saanut siskoaan kiinni viikonloppuna ja soitti tämän ystävät läpi. Kun kukaan ei ollut kuullut tytöstä, perhe teki katoamisilmoituksen. Kuvia Sarahista sekä tämän vaatetuksesta levitettiin ympäri kaupunkia ja omaiset sekä ystävät jopa kiersivät kaupungilla kyselemässä, olisiko joku nähnyt tyttöä. Poliisi sai paljon puheluita, mutta mikään vihjeistä ei johtanut tuloksiin. Erityisesti tutkijoita kiinnosti auto, joka oli pysähtynyt Sarahin kohdalle tämän katoamisyönä. Auton kuljettaja ei koskaan ilmoittautunut poliisille.
Sarah on edelleen kateissa.
9. kesäkuuta 1996, vain muutama kuukausi Sarahin katoamisen jälkeen, 23-vuotias Jane Rimmer oli ystäviensä kanssa Claremontissa juhlimassa. Ilta päättyi lyhyeen, kun tytöt eivät jonon takia päässet yökerhoon johon olisivat halunneet. Ystävät ottivat taksin, mutta Jane halusi kuitenkin välttämättä jäädä vielä keskustaan yksin, ehkä tavatakseen jonkun.
Kun Jane ei viikonloppuna ilmestynyt perhelounaalle, vanhemmat huolestuivat ja tekivät katoamisilmoituksen. Valvontakamerasta näkyi, että Jane oli jutellut jonkun miehen kanssa yökerhon ulkopuolella. Kaikki muut paikalla olleet tavoitettiin ja kuulusteltiin, mutta kyseinen mies ei koskaan ilmoittautunut poliisille. Janen ruumis löytyi pari kuukautta myöhemmin metsästä 40 kilometrin päässä Claremontista. Poliisi oli lähes varma, että Sarahin ja Janen katoamisista ja Janen murhasta oli vastuussa yksi ja sama henkilö. Tutkijat työskentelivät lähes yötä päivää, tuloksetta.
14. maaliskuuta 1997 27-vuotias asianajaja Ciara Lennon katosi samantyyppisissä olosuhteissa kun kaksi edellistäkin tyttöä. Muutama nuorimies näki vaalean auton, joka pysähtyi Ciaran kohdalle, mutta eivät voineet olla varmoja nousiko hän siihen.
Ciaran äiti huomasi aamulla, ettei tyttö ollut tullut kotiin. Ystävät olivat nähneet tämän viimeksi edellisenä iltana matkalla kotiin hotellista, jossa nämä olivat olleet istumassa iltaa. Ihmisiin vedottiin ja murhaajan kiinniottamiseen johtavasta vihjeestä luvattiin mittaava palkkio. Samoin poliisille myönnettiin lisärahaa tutkimuksiin. Nuoria naisia varoiteltiin radiossa ja lehdistössä liikkumasta pimeällä yksin.
19 päivää Ciaran katoamisen jälkeen tämän ruumiin löysi metsästä töissä oleva nuori mies, joka riensi heti kertomaan asiasta pomolleen. Poliisille soitettiin ja tutkimukset metsässä aloitettiin välittömästi. Sormi osoitti vahvasti paikalliseen henkilöön, sillä ruumis oli paikassa, johon pimeällä sen olisi osannut viedä vain hyvin maaston tunteva. Poliisi ei julkistanut murhien yksityiskohtia, kuten kuolinsyytä, toivossa saada oikea murhaaja kiinni. Kuitenkin ensimmäistä kertaa myönnettiin julkisesti, että asialla oli sarjamurhaaja. Tuhansia ihmisiä kuulusteltiin ja lukuisien liikkeitä selvitettiin, mutta mitään ratkaisevaa ei löytynyt.
Apunaan profiloija FBI:sta, Australian tutkijat laativat profiilin murhaajasta. Tämän pääteltiin olevan järjestelmällinen ja jokaiseen murhaan hyvin valmistautunut. Poliisit etsivät nyt miestä, joka omisti auton, piti ajamisesta, asui lähiseudulla sekä olisi sillä hetkellä hyvin hermostunut. Ihmiset osallistuivat hyvin ja parhaimmillaan vihjepuheluita tuli 2000 päivässä. Briteistä saatiin uusi tietokoneohjelma, jolla saatiin vihjeet kerättyä tietokoneelle niin, että niiden tutkiminen oli helpompaa.
On mahdollista, että jos tytöt menivät auton kyytiin näinä iltoina, kuski oli joku kenet he tunsivat tai muuten luottamusta herättävä henkilö. Luonnollisesti kaikki tytöt tunteneet haastateltiin läpi. Lisäksi huomio kiinnittyi taksinkuljettajiin, koska pidettiin jopa melko todennäköisenä, että syyllinen löytyisi tätä kautta. Käynnistettiin mittaava operaatio kaikkien Länsi-Austraalian laillistettujen taksinkuljettajien tutkimiseksi – DNA-näytteitä otettiin yli 2000.
Journalisti Liam Bartlett on kirjoittanut, että poliisi olisi sanonut Claremontin sarjamurhaajan mahdollisen ensimmäisen uhrin olevan Sarah Spiersin sijasta jo vuonna 1988 kadonnut 22-vuotias Julie Cutler. Yliopisto-opiskelija katosi lähdettyään hotellista noin kello 21:00 ja hänen autonsa löytyi paria päivää myöhemmin. Julieta ei koskaan löydetty.
Näiden 13 vuoden aikana poliisi ei ole pystynyt syyttämään murhista ketään. Wikipediasta löytyy muutama mahdollinen epäilty mutten viitsi laittaa niitä tähän, kun kerran taitaa jokainen olla tavalla tai toisella poissuljettu.. Muutenhan murha on ollut ihan kiitettävästi otsikoissa ihan viime vuosinakin.
Ciara Glennon, Sarah Spiers ja Jane Rimmer
Murhista on myös kirjoitettu kirja The Devil's Garden (Debi Marshall).
http://en.wikipedia.org/wiki/Claremont_murders
