Suunnitteli itsemurhaa - ampuikin vaimonsa, 1977

[Aizerbaidzan]

Pistän tänne tämän löytämäni uutisen henkirikoksesta, joka vaikuttaa melkoisen tragikoomiselta. Yritin tätä korkeimman oikeuden päätöstä etsiä Finlexin sivuilta, mutta ei löytynyt, siitä olisi saanut lisävalaistusta tapahtumien kulkuun. Uutinen on julkaistu Helsingin Sanomissa 15.3.1979:

Vaimosurman tuomio putosi viisi vuotta

Korkein oikeus on kumonnut Vaasan hovioikeuden kirvesmies Kalle Iisakki Koistiselle vaimonsa taposta langettaman kahdeksan vuoden vankeustuomion ja tuominnut hänet törkeästä kuolemantuottamuksesta kolmeksi vuodeksi vankeuteen. Koistisen katsottiin tekohetkellä olleen täyttä ymmärrystä vailla.

Koistisen katsottiin suunnitelleen itsemurhaa marraskuussa 1977 ja ladanneen tässä tarkoituksessa haulikkonsa. Hän halusi kuitenkin keskustella vaimonsa kanssa. Hän oli istunut vastapäätä vaimoaan muutaman metrin päässä haulikko käsissään, kun ase oli lauennut. Rintaan osunut laukaus surmasi vaimon heti.

Mitäköhän muuta vahvistusta tuohon itsemurhasuunnitteluväitteeseen on saatu tuomitun oman kertoman lisäksi? Mikä ajoi miehen itsemurhayritykseen, mistä mahtoi vaimon kanssa keskustella ennen surmanlaukausta? Melkoisen tohelo haulikon kanssa kun sai sen vahingossa laukeamaan.

[kakkosurpo]

Äkkinäinen voisi ajatella että tässä meni tappo tai murha törkeänä kuolemantuottamuksena.
Mutta tämähän tapahtuikin lepsulla 70 luvulla. Taisi kyseisellä aikakaudella olla elinkautistuomiot harvinaisia.

[VoDKa]

Se mikä on minusta erikoista on se, että äijä on kuitenkin jättänyt itsensä tappamatta tuon jälkeen?

Kuvittelisi että jos on itsemurhailu jo valmiiksi mielessä, niin samahan se olisi tuon jälkeen varsinkin itsensä tappaa, kun elämässä ei ole luvassa muuta kuin erittäin todennäköisesti vankeutta. Jos taas tilanne olisi se, että vaimon kanssa on ikään kuin jäähyväiset halunnut vielä jättää ja ase on vahingossa lauennut, niin sitä suuremmalla syyllä itsensä tappaisi tuon jälkeen kun on se itselle rakas ihminenkin kuollut nyt.

Mutta jos tilanne onkin se, että vaimon naamakin ärsyttää ja itsemurhaa on ollut tekemässä, vaimo on saanut kiinni ennen tekoa ja on käyty "auttavaa" keskustelua joka on päätynyt siihen että vaimo perkele ja tämä on vihaistuksissaan ammuttu hengiltä, niin sittenhän se ongelma onkin poistunut kuvioista ja itsensä tappamiseen ei välttämättä olekaan enää mitään syytä.

TAI sitten koko ajan on ollut tarkoituskin vain vaimo tappaa ja itsemurha on ollut pelkkä tarina jolla peitellään totuutta.

Toki vielä yksi vaihtoehto mikä tuli äkkiseltään mieleen on se, että itsemurhaa on oikeasti aikonut, ase on vahingossa lauennut ja tappanut vaimon, jolloin mies on ruvennut hankkimaan apua vaimolleen kuvitellessaan että tuon voisi saada jäämään henkiin, eikä itsensä tappaminen ole tuossa vaiheessa tullut mieleen kun on ollut hädissään vaimonsa tilanteesta.

[kakkosurpo]

Kyllä mulla ajatukset kääntyy harkitun murhan puoleen hyvin herkästi.
Miksi puhua vaimon kanssa vasta silloin kun on patit piipussa?
Miksi istua vastapäätä vaimoa tähdäten tätä, kyllä siinä on piippu osoittanut suoraan vaimon rintaan.
Itsemurhia tehtiin tuohon aikaan, ja edelleen tehdään, todella harvoin omaisen tai muun henkilön läsnäollessa.
Mutta kun tämän tapauksen sijoittaa omaan aikakauteensa, niin silloin meni kaikennäköiset selittelyt helpommin läpi oikeudessa. Ja taustalla on aikakauteen kiinteästi liittyvänä saattanut olla isot päihde ongelmat ja päälle talousongelmat. Tuolloin ei vielä yhteiskunta pitänyt niin tarkkaa huolta vähäosaisista tai juopoista ja asiat kärjistyivät usein traagisin seurauksin.
Ehkä nykyään on aika turha puhua siitä kuinka halvalla ihmishenki meni. Tuohon aikaan se oli muutamalla vuodella ulos.