George Junius Stinney Jr. - Nuorin Yhdysvalloissa teloitettu

[VoDKa]

Juttu ei sisällä yhtäkään kuvaa, johtuen tapauksen vanhuudesta ja sijaintipaikasta.

-----

Alcolu on pieni kylä Route 521n varrella Clarendonin piirikunnassa Etelä-Carolinassa, noin 75 kilometriä Columbiasta itään. Kylä on tunnettu metsätuotteistaan, tupakastaan, puuvillastaan ja maissistaan. Tyypillinen pikkukylä siis, sellainen mitä jotkut saattaisivat kutsua jopa junttilaksi. Paikka on hiljainen ja maatalouteen päin suuntautuva, jonka elämää harvemmin mullisti mikään. Paitsi vuonna 1944, kun kaikki keikahti hetkeksi raiteiltaan.

Aurinkoisena iltapäivänä maaliskuun 24. pvä 1944 Betty June Binnicker, 11, ja hänen ystävänsä Mary Emma Thames, 8, olivat lähteneet kotoaan keräämään kukkia. He kävelivät ja välillä ajoivat Bettyn polkupyörällä junarataa pitkin, joka johti Alcolun läpi. Tytöt olivat alueella tuttu näky, sillä he olivat leikkineet täällä usein. Oli kevät, ja puut olivat juuri alkaneet luomaan uusia lehtiä, ensimmäiset kukat olivat heränneet horroksestaan ja ruoho oli jo alkanut kasvamaan talven jäljiltä. Tyttöjen juostessa radalla ja sen ympäristössä he pian huomasivat tummaihoisen nuoren miehen kävelemässä samaa reittiä pitkin. Tytöt tunsivat hänet, sillä mies asui samalla alueella kuin hekin; Alcolu oli paikka, jossa kaikki periaatteessa tunsivat toisensa.

Tästä ei kulunut minuuttiakaan, kun molemmat tytöt makasivat kuolleina maassa, valtavan junaradan naulan tehtyä varsin pahaa jälkeä heidän kalloilleen. Ruumiit raahattiin syrjempään, murha-ase kadotettiin ja murhaaja lähti jatkamaan matkaansa, ikään kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan.

-----

Toisin kuin voisi olettaa, tällä kertaa tappaja itsekin oli yhä lapsi. Hän oli vain 14-vuotias, nimeltään George Junius Stinney Jr. Hänen isänsä työskenteli paikallisella puutavaratehtaalla. Ja toisin kuin voisi olettaa, George, joka kuoli alle 90 päivää tyttöjen jälkeen hysteerisenä itkien sidottuna sähkötuoliin, ei jäänyt juuri yhteenkään historiankirjaan. Yhdysvallat oli tuolloin kiinnittänyt huomionsa Normandiaan, sen suureen taisteluun ja tapahtumiin. Ajat olivat ankarat, lehdet täyttyivät joka päivä tappamisella ja kuolemalla. Yhdelläkään ihmisellä ei ollut aikaa kiinnittää huomiotaan lapsitappajaan, varsinkaan kun kyse oli mustasta lapsesta. Ainoa kirja, johon George Junius Stinney Jr., ikä 14 vuotta ja 7 kuukautta, kelpasi, oli rikollisten kirja.

-----

Pari tuntia sen jälkeen kun tytöt olivat kuolleet, alkoivat heidän perheensä olla jo hysteerisiä. Tytöt eivät olleet palanneet kotiin, ja koska heidän tiedettiin leikkivän metsässä jatkuvasti ja he tunsivat alueen hyvin, oli vaikea uskoa heidän eksyneenkään. Paikallinen puutavaratehdas, Alderman Lumber Company, järjesti etsintäryhmän joka sisälsi heidän työntekijöitään ja lähes kaikki, jotka asuivat Alcolussa. Operaatio suoritettiin tehtaan omistavan B.G. Aldermanin käskystä. Tehtaassa työskenteli runsaasti sekä mustia, että valkoisia työntekijöitä. He etsivät koko yön, mutta tytöistä ei löytynyt jälkeäkään. Noin kello 7.30 aamulla seuraavana päivänä, jotkut miehistä löysivät pieniä jalanjälkiä pehmeästä maaperästä. He seurasivat jälkeä ja pian löysivät parin saksia. Tiedettiin jo etukäteen, että Betty June oli ottanut nämä samat sakset mukaansa lähtiessään leikkaamaan kukkia.

Muutamien minuuttien kuluessa etsintäpartio löysi veden peittämän ojan, jonka ympärillä kasvoi paljon sankkaa kasvustoa. Pensaat näyttivät olevan osittain murtuneen ja liiskaantuneen. Joku näki ojassa lasten polkupyörän veden alla. "Tytöt ovat täällä!", joku heistä huusi. Scott Lowden, etsintäryhmän jäsen, hyppäsi mutaiseen kuoppaan ja kadonneiden tyttöjen ruumiit löydettiin viimein. Betty Junella oli useita päävammoja pään takaosassa. Mary Emmalla oli viisi erillistä kallomurtumaa. Molempien kuolinsyyksi paljastui tylppä kalloon kohdistunut isku. Tyttöjä oli hakattu rajusti painavalla, tylsällä esineellä.

Muutama tunti löydön jälkeen paikallinen sheriffi paikallisti ja pidätti George Stinney Jr:n, jonka naapurit olivat nähneet alueella josta tytöt löytyivät. Hänet tuotiin sheriffin toimistoon, missä poliisi kuulusteli häntä. Koska 1944 nuorisorikollisia kohdeltiin eri tavalla kuin tänään, oli Georgen tilanne varsin kehno. Kuulustelu jatkui ilman, että Georgen huoltaja tai asianajaja olisi ollut paikalla. Kuulustelu tapahtui maaliskuun 26. päivä, 1944. Alle tunnissa George tunnusti rikoksensa.

Apulaissheriffi H. S. Newman myöhemmin kuvaili tapahtunutta oikeudelle. "Minulle kerrottiin, että ruumiit olivat löytyneet. Menin sinne, missä ruumiit olivat. Löysin Mary Emman, joka oli ojan reunalla neljä tai viisi haavaa kallossaan, ja toiselta puolelta Binnickerin tytön, jolla oli neljä tai viisi haavaa päässään, sekä pyörän joka kuului Binnickerin tytölle ja joka heillä oli ollut mukanaan. Sen tiedon mukaan minkä sain, pidätin pojan nimeltä George Stinney, sen jälkeen hän teki tunnustuksen ja kertoi mistä voisin löytää noin 15 tuumaa pitkän rautapalan. Hän sanoi laittaneensa sen ojaan noin kuusi jalkaa pyörästä." Samana päivänä George johdatti poliisin vapaaehtoisesti rikospaikalle, lyhyen matkan päähän kylästä, mistä murha-ase, iso noin 14 tuuman pituinen junaradan naula, löydettiin.

Heti murhien tullessa julkisuuteen se aiheutti paljon surua ja raivoa Alcolussa. Ikinä ei oltu koettu mitään niin kamalaa rikosta tässä osassa maata. Tehtaan työntekijät olivat erityisen raivoissaan, sillä molemmilla tytöillä oli sukulaisia töissä tehtaalla. Kun George oli kertonut rikoksensa yksityiskohdista, yltyi raivo entisestään. Nuori syytetty kertoi tappaneensa Mary Ellenin koska oli halunnut harrastaa seksiä Betty Junen kanssa. Vihaiset kyläläiset ja tehtaan työntekijät kokoontuivat Alcoluun väkijoukoksi, joka lähti kohti Clarendonin piirikunnan putkaa antaakseen kansan oikeuden puhua. Oli maaliskuun 26. pvän yö. Koska tuossakin osassa Yhdysvaltoja lynkkauksia oli tapahtunut vain viisitoista vuotta aiemmin, sheriffi ohjasi Georgen pois ja kuljetti hänet Sumterin piirikunnan putkaan hänen omaksi suojakseen.

Huhtikuun 24. pvä, kuukausi pidätyksensä jälkeen, George vietiin oikeuden eteen Manningiin. Vihaiset asukkaat olivat ajaneet Stinneyn perheen pois kaupungista, eikä pojalla ollut ketään tukenaan oikeudenkäynnin aikana. Oikeus määräsi paikallisen asianajajan hänen puolustuksekseen. Hän oli 30-vuotias Charles Plowden. Plowdenin ainoa tavoite tässä tapauksessa oli yksinkertainen; hän halusi todistaa olevansa pätevä asianajaja, eikä halunnut suututtaa paikallisia asukkaita. Koska Stinney oli jo tunnustanut poliisille ja hänen syyllisyytensä oli varmistettu, oli oikeudenkäynnin tarkoitus lähinnä muodollinen.
Toisin kuin alussa, juttu oli nyt levinnyt koko alueelle, tosin ei juurikaan sen ulkopuolelle. Oikeussaliin, jossa oli vain seisomapaikkoja, tuli yli 1500 ihmistä todistamaan spektaakkelia. Portaikot ja käytävät olivat täynnä ihmisiä.
Oikeudenkäynti alkoi aamulla kello 10. Valamiehistö oli valittu mielenkiintoisesti, sillä kaikki heistä olivat valkoisia; yhtäkään tummaihoista tai naista ei ollut joukossa.

Syyttäjä Frank McLeod osoitti ensimmäisessä esityksessään Georgen lausunnon maaliskuun 25. päivänä. George oli tuolloin kertonut, että hän oli lähellä kotiaan ulkona Alcolussa kun vanhempi tyttö tuli hänen luokseen ja kysyi missä hän voisi kerätä kukkia. Kun hän lähti näyttämään, missä kukat kasvoivat, nuorempi tyttö tippui yhtäkkiä ojaan. Kun hän yritti auttaa Mary Emmaa, molemmat tytöistä kävivät hänen kimppuunsa yhtäkkiä. George myönsi lyöneensä tyttöjä ratanaulalla, mutta väitti myös tehneensä sen itsepuolustukseksi.

Toisessa lasunnossaan George antoi toisenlaisen version tapahtuneesta. Hän kertoi poliisille olleensa kotonaan kun hän näki tyttöjen kävelevän ohi. Hän kertoi seuranneensa tyttöjä metsään, koska oli kiinnostunut vanhemmasta, Betty Junesta. Saadakseen Betty Junen itselleen, hän tappoi Mary Emman lyömällä häntä ratanaulalla. Betty June yritti juosta pakoon, mutta George sai hänet kiinni. Kun Betty June vastusteli Georgen yrittäessä harrastaa seksiä tämän kanssa, George alkoi hakkaamaan häntä ratanaulalla.

Scott Lowden, joka löysi kuolleet tytöt, kutsuttiin paikalle. Hän todisti ruumiiden kunnosta niiden löytyessä. Hän kuvaili rikkinäistä polkupyörää joka makasi tyttöjen päällä. Ruumiit olivat kietoutuneet toisiinsa ja makasivat yhä vedessä siinä, minne George oli heidät hylännyt. Betty Junen sisko todisti, että oli antanut sakset siskolleen, että he voisivat leikata kukkia.

Tämän jälkeen lääkäri R. F. Baker kutsuttiin todistamaan. Hän ja tohtori A. C. Bozard olivat tutkineet tyttöjen ruumiit. Ruumiinavauspöytäkirjaa luettiin oikeudessa. "Tutkimme 11-vuotiaan valkoisen tytön ruumiin. Löysimme merkkejä seitsemästä iskusta päähän, jotka näyttivät olevan tehty tylsällä instrumentilla, jonka pää oli noin vasaran pään kokoinen. Jotkut iskuista ovat vain murtaneet kalloa, kun taas ainakin kaksi iskuista ovat iskeneet reiän kalloon." Baker ei voinut olla varma, oliko seksuaalista väkivaltaa käytetty, mutta hän kertoi sen olevan mahdollista.

Oikeudenkäynti eteni nopeasti, jopa liiankin nopeasti joidenkin mielestä. Puolustaja ei esittänyt todistajia tai silminnäkijöitä Georgen puolesta. Hän yritti esittää Georgen lapsena, joka oli liian nuori tuomittavaksi rikoksistaan. Hän esitti Georgen syntymätodistuksen, jonak mukaan hän oli syntynyt syyskuun 21., 1929. Carolinan lain mukaan aikuinen oli jokainen, joka oli yli 14-vuotias. George ylitti tuon rajan viidellä kuukaudella. Tämä tuhosi pitkälti hänen tapauksensa. Oikeudenkäynti, jota oltiin jatkettu 14.30, päättyi jo 17.30. Päätös syyllisyydestä tehtiin kymmenessä minuutissa. George julistettiin syylliseksi, armoa antamattomana tappajana. 14-vuotiaan elämää koskeva päätös oli kestänyt alle kolme tuntia. Tuomari Stoll vahvisti kuolemantuomion sähkötuolissa Central Correctional Institutionissa Columbiassa, etelä-Carolinassa kesäkuun 16., 1944. George johdatettiin nopeasti ulos salista. Hänellä olisi vain kaksi kuukautta elinaikaa.

-----

Viikot kuluivat ja George istui vankilassa odottamassa tuomiotaan. Jotkut paikalliset organisaatiot, kuten N.A.A.C.P., kirkot ja yhdistykset yrittivät saada hänen tuomionsa kumottua. Kaksi päivää ennen suunniteltua teloitusta Associated Press julkaisi jutun Georgesta. Kuvernöörin toimisto sai satoja kirjeitä tämän jälkeen, jossa pyydettiin kuolemantuomion kumoamista ja armoa pojalle. Yksi kirjeistä jopa ilmoitti lapsentapon olevan ainoastaan Hitlerin juttu. Kaikki kirjeistä eivät kuitenkaan olleet lempeitä, osa iloitsi suoraan "sen neekeripenikan" tulevasta kuolemasta. Kuvernööri Johnston ei kuitenkaan välittänyt kirjeistä, eikä puuttunut tilanteeseen mitenkään. Lehdet kirjoittivat hänen tutkineen tapausta, mutta ei olleen nähneen mitään syytä muuttaa kuolemantuomiota esimerkiksi elinikäiseksi vankilatuomioksi.

16. kesäkuuta aamuna, vuonna 1944, vuosi jona teloitettiin yli 120 muuta vankia, George Junius Stinney Jr. aloitti viimeisen kävelynsä maan päällä kello 7.30. Hän kuljetti Raamattua toisen kätensä alla kun hänet johdatettiin sähkötuolin luokse. George oli hintelä poika, vain vajaa 41 kiloa ja pituutta hänellä oli 150cm. Koska sähkötuoli oli suunniteltu aikuisille, oli viranomaisilla vaikeuksia sitoa hänet tukevasti tuoliin. Naamio, joka laitettiin kasvoille, ei sopinut hänelle kunnolla.
Todistajina paikalla olivat Betty Junen isä ja Bettyn veli, Raymons. George kieltäytyi antamasta lausuntoa, kun hänelle annettiin tilaisuus.

Teloitus ei sujunut ongelmitta. Koska naamio oli väärän kokoinen, valui se pois hänen kasvoiltaan ja paljasti hänen kasvonsa sivusta seuraaville. Todistajat kertoivat, etteivät tule koskaan unohtamaan pelkoa Georgen lapsenkasvoilla viimeisten minuuttien aikana.
George julistettiin kuolleeksi neljä minuuttia myöhemmin.

Vaikka Georgen oikeudenkäynnistä oli paljon puhetta ja hänen teloitustaan pidettiin vääränä valintana, ei kukaan lopulta vetänyt tapausta oikeuteen - ei edes hänen perheensä vuosiakaan myöhemmin. Yksi syy Georgen saamaan julmaan tuomioon oli varmasti se, että tuomion antaneella tuomarilla oli tuttavia ja ystäviä Alcolussa. Henkilökohtaiset suhteet siis olivat tälläkin kertaa tärkeämpiä kuin lapsen elämä.

Betty Junen sisko, Vermelle Tucker, kertoi 1994 isänsä sanoneen Georgen kuoleman jälkeen, että hän oli iloinen ettei George voinut tehdä sitä enää kenellekään toiselle. Tämä oli totta, sillä George ei enää koskaan vahingoittaisi ketään muuta. Silti, tänä päivänä tapaus saa ihmisen miettimään; onko oikein teloittaa ihminen, lapsi, niin pian ja niin vähällä huomiolla?

George Junius Stinneystä tuli traaginen ja omasta tahdostaan riippumaton merkkipaalu Yhdysvaltojen historiaan nuorimpana koskaan teloitettuna henkilönä 20. vuosisadalla.

[Nemesia]

Kiitos taas VoDKa hienosta työstä! Mistä oikein löydät näitä?

[VoDKa]

Mistä oikein löydät näitä?

Kaukaa merten takaa, paikasta nimeltä Yhdysvallat.

[Mäsä-Masa]

Paikkahan on Etelä-Carolina, joka kuuluu pahamaineisiin etelävaltioihin.

[Dam Egar]

George Stinneyn mugshot:

[Arlene]

Paikkahan on Etelä-Carolina, joka kuuluu pahamaineisiin etelävaltioihin.

Kyllä tässä tapauksessa miettii, että olisiko kaveri vielä hengissä jos olisi ollut valkoihoinen.

[Damien]

Kyllä tässä tapauksessa miettii, että olisiko kaveri vielä hengissä jos olisi ollut valkoihoinen.

Noin luulisin.Muistaakos muuten kukaan milloin mustat saivat oikeuden toimia
yhdysvalloissa valamiehinä?En nyt pikaisella googlettelulla löytänyt mutta jostain oli jäänyt takaraivoon
että se olisi ollut vasta 60-luvulla(voi siis olla väärin).

[Polar]

Paikkahan on Etelä-Carolina, joka kuuluu pahamaineisiin etelävaltioihin.

Kyllä tässä tapauksessa miettii, että olisiko kaveri vielä hengissä jos olisi ollut valkoihoinen.

Enpä tiedä olisiko silti selvinnyt ilman sähkötuolia. Kyllä kai tuolla(varmasti muuallakin ) lasten tappamista pidetään yleensäkin aika pahana rikoksena. Sen kyllä voin uskoa, että valkoisella miehellä oikeudenkäynti olisi saattanut olla reilumpi ja yleinen asenne vähemmän "lynkkaava". Tosin siinä tapauksessa, että valkoinen mies olisi tappanut kaksi mustaa tyttöä, en olisi enää kovinkaan varma kuolemantuomiosta tai välttämättä minkäänlaisesta tuomiosta.

Juu, kiitokset VoDKalle.

[Tampereen Tyttö]

^Ottaen vielä huomioon sen, että TEKIJÄKIN oli lapsi. Ei siis tumma tai valkoinen mies.

[Polar]

Niinpä, Tampereen tyttö. Valkoisen "miehen" ollessa kyseessä olisi tosiaan saatettu enemmän kiinnittää huomiota tuohon ikä- ja kypsyysasiaankin. Varsinkin siinä tapauksessa, että uhrit olisivat olleet mustia, olisi juttu voitu hyvinkin painaa villaisella juuri tuohon tekijän ikään vedoten. Onko kellään muuten jotain faktatietoa aiheesta yleisemmin, eli tuomioiden määrästä, laadusta jne. mustia ja valkoisia vertaillen rotuerotteluajan Amerikassa.

[mikodeus]

suomessa olis tullu pari vuotta ehdollista tai jotaan laitosta ja sit ois kaverille annettu uus nimi ja sun muuta ja oltu niinkun mitään ei ois tapahtunnu oikein se oli tai vaikkei olisi teloittannut niin ainakin ois pitänny antaa 30 vuotta linnaameinaan ei ne 2 tyttöö enään herää ikinä eloon!!!

[paha tukari]

suomessa olis tullu pari vuotta ehdollista tai jotaan laitosta ja sit ois kaverille annettu uus nimi ja sun muuta ja oltu niinkun mitään ei ois tapahtunnu oikein se oli tai vaikkei olisi teloittannut niin ainakin ois pitänny antaa 30 vuotta linnaameinaan ei ne 2 tyttöö enään herää ikinä eloon!!!

Vaikka tapaus onkin erittäin traaginen, niin edelleen, kaveri oli 14-vuotias. Toisaalta ko. tapauksessa annettu tuomio vuoden 1944 Teksasissa ei juuri yllätä...

[Nooruska]

Tuolla VoDKa pahoitteli ettei löydy yhtäkään kuvaa tapauksen vanhuuden vuoksi...Valoviikate vahingossa teki tästä kans alotuksen ja hänellä on siinä ainakin yksi kuva.

En ilman lupaa viitsinyt niitä tänne alkaa lisäileen niin tässä tuo Valoviikatteen ketju niin sieltä voi käydä kattoon.

http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?t=9806

[rimma]

Tuolla VoDKa pahoitteli ettei löydy yhtäkään kuvaa tapauksen vanhuuden vuoksi...Valoviikate vahingossa teki tästä kans alotuksen ja hänellä on siinä ainakin yksi kuva.

http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?t=9806

Niin se sama kuvako joka on jo tässäkin ketjussa?

[Valoviikate]

Tuolla VoDKa pahoitteli ettei löydy yhtäkään kuvaa tapauksen vanhuuden vuoksi...Valoviikate vahingossa teki tästä kans alotuksen ja hänellä on siinä ainakin yksi kuva.

http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?t=9806

Niin se sama kuvako joka on jo tässäkin ketjussa?

Se on se sama, Nooruska viittaa minun viestissäni olleeseen kuvaan. Tästä kaverista ei taida olla edes saatavilla muita kuvia.