Felix
Lauantai-iltapäivänä 30.10.2004 huikkasi 8-vuotias Felix Wille äidilleen "heippa" ja äiti vastasi "pidä hauskaa". Ovi kolahti eikä äiti koskaan enää nähnyt poikaansa elävänä.
Felixin kuului palata kotiin klo 17.00. Kun poika ei 15min myöhemmin ollut vieläkään saapunut, epäili äiti hänen pyöränsä kettingin irronneen ja päätti lähteä poikaa vastaan. Tämä oli sanonut pelaavansa palloa koulun pihalla 6km päässä, mutta matkalla äiti ei havainnut ketään. Alkoi soittorumba kavereiden koteihin ja lopulta löytyi poika, joka kertoi pelanneensa Felixin kanssa, kunnes tämä n. 17.30 oli lähtenyt pyöräilemään kotia kohden. Myöhempien tutkimusten perusteella on syytä olettaa, että Felix on ollut murhaajansa kanssa eräässä tienmutkassa piilossa juuri silloin, kun äiti on ajanut ohi lasta etsiessään. Klo 18.50 äiti teki katoamisilmoituksen poliisille.
Felixiä ryhdytään etsimään läheisistä metsistä. Ajatellaan hänen ehkä yrittäneen oikaista metsän kautta, mutta joutuneen onnettomuuteen. Kaikkiaan etsintöihin osallistuu 10 000 ihmistä, mutta pojasta ei löydy jälkeäkään. Edes hänen huomiotaherättävää omatekoista BMX-pyörää ei löydy.
Uutisista kuulen kadonneesta Felixistä. Hän on kotoisin Neu-Ebersdorfista, läheltä Bremeniä, ei niin kaukana meiltä. Kauppamatkalla pysähdyn liikennevaloihin ja näen valopylväässä Felixin iloisen kuvan, joka anelee etsimään häntä. Sydäntäni kouristaa. Poikani katsahtaa minua ja kysyy: "Äiti, miksi sä itket?" Puristan hänen käteään entistä tiukemmin ja vastaan: "En itke. Vain roska meni silmään." Seuraavien viikkojen aikana vältän enää katsomasta valopylvään suuntaan. Se tuntuu liian pahalta.
Kaksi kuukautta myöhemmin 8-vuotiaan Levke-tytön murhasta epäilty Marc Hoffmann keskustelee asianajajansa kanssa ja tunnustaa tälle murhanneensa myös Felixin ja kertoo mistä ruumis on löydettävissä. Poliisit ovat hämmästyneitä, sillä tyttöjen ahdistelijaa ei ole osattu epäillä myös pojan katoamisesta, mutta lähtevät naaraamaan jokea nimetyn sillan alta ja löytävät pojan ruumiin lakanoihin ja jätesäkkeihin pakattuna. Siinä on kiviä painona eikä ruumista ehkä olisi koskaan löydetty ilman tekijän tunnustusta. Polkupyörän he löytävät samasta järvestä, josta myös Levken tavaroita oli löydetty.
Marc Hoffmann kertoi ottaneensa 6.5.2004 tytön kyytiin valehtelemalla tälle, että tämän äidille olisi sattunut jotain ja että hän veisi tytön äitinsä luokse. Levkellä ei ollut kotiavainta ja hän oli ollut odottelemassa siinä kotitalonsa portailla vain muutaman minuutin myöhässä ollutta isäänsä. Hoffmann oli ajanut tytön kanssa syrjäiseen paikkaan ja yrittänyt raiskata hänet. Kun se ei ollut onnistunut, hän oli kiinnijäämisen pelossa kuristanut tytön johdonpidikkeillä ja vienyt ruumiin satojen kilometrien päähän metsään, josta sienien poimija sen 23.8 löysi.
Pari viikkoa Levken ruumiin löytymisen jälkeen eräs Hoffmannin lapsesta saakka tuntenut henkilö antoi hänestä ensimmäisen vihjeen. Konkreettista tietoa hänellä ei ollut, vaan ainoastaan "tunne" siitä, että Marc voisi olla tekijä mm. siksi, että Marcin isä oli vuosia aiemmin yrittänyt hyväksikäyttää hänen tytärtään, joka on hyvin saman näköinen kuin Levke, ja Marcilla itsellään oli takana syytteet kahdesta raiskauksen yrityksestä. Vasta 24.11 poliisi kuulusteli tätä vihjeen antanutta henkilöä ja 8.12 Marc Hoffmann pidätettiin epäiltynä Levken murhasta. Jos vihjeeseen olisi tartuttu heti tai jos seksuaalirikoksista tuomittujen DNA:ta saisi taltioida, niin Felix ei olisi päätynyt tämän tekijän uhriksi.
Felixin Hoffmann oli pysäyttänyt tiellä ja kertonut hänelle äitinsä joutuneen onnettomuuteen ja vievänsä hänet tämän luokse. Samaan tapaan kuin Levkelle. Syrjäisessä paikassa hän oli sitten raiskannut pojan ja kuristanut hänet lopulta paljain käsin.
Felixin äiti, Anja Wille, on kirjoittanut kokemuksestaan kirjan. Hänen maailmansa mureni, kun lapsi katosi, ja hän oli jo psykiatrisessa hoidossa, kun tieto ruumiin löytymisestä saapui. Entistä kuntouttajan työtään hän ei voi enää jatkaa, koska ei kestä olla ihmisten kanssa tekemisissä ja mm. kuunnella heidän valituksia lapsistaan. Felixiä 4 vuotta vanhempi sisar joutui muuttamaan isänsä luokse asumaan, koska äiti ei pystynyt enää huolehtimaan hänestä. Äiti itse asuu edelleen samassa talossa, koska totesi ulkomaille muuttamista suunnitellessa, ettei suru sillä unohdu eikä sitä pääse pakoon, vaikka minne menisi. Felixin huone on ennallaan, mutta valokuvia pojasta äiti ei vieläkään kestä nähdä.
Marc Hoffmann tuomittiin kahden lapsen raiskauksesta ja murhasta elinkautiseen vankeuteen, jonka päättymisen jälkeen (15 vuoden kuluttua) hän ei pääse vapauteen, vaan eräänlaiseen "turvaehdonalaiseen", jossa häntä pidetään yhä lukkojen takana yleisen turvallisuuden vuoksi. Hoffmann oli tekohetkellä 10-vuotiaan tyttärensä yksinhuoltaja, ja hänen toinen vaimonsa oli jättänyt hänet ja vienyt mukanaan heidän yhteisen 2-vuotiaan tyttären vain muutama viikko ennen Levken murhaa. Hänen lapsuuttaan oli varjostanut äiti, joka samaan aikaan oli suojellut poikaa kiivaasti pahaa ulkomaailmaa vastaan, mutta myös ollut hyvin ankara; Marcia oli mm. rangaistu fyysisesti jos läksyjen tekemiseen oli mennyt liikaa aikaa. Marcilla oli syntyessään vain yksi kives ja tästä ja muista syistä hän joutui ankaran kiusauksen kohteeksi ikätoverien keskuudessa, ja hänen kerrotaan harrastaneen lapsena eläinten kiduttamista.
Heti ensimmäisenä vangitsemispäivänään hän oli leipää voidellessaan kertonut sellitoverilleen yksityiskohtaisesti Levken murhasta osoittamatta lainkaan tunteita tai katumusta. Samalle kaverille hän tunnusti kuusi muuta murhaa, mutta poliisi ei ole löytänyt riittävästi todisteita hänen osallisuudestaan näihin murhiin, vaikka hyvin vahva epäily on olemassa ainakin Bremenissä vuonna 2001 kadonneen ja murhattuna löydetyn 10-vuotiaan Adelinan tapauksessa.
http://www.brigitte.de/gesellschaft/pol ... 779/2.html
Felixin kuva.
http://www.faz.net/s/Rub77CAECAE94D7431 ... ntent.html
Kuva Marc Hoffmannista ja Levkestä.
onko hän tosiaan ollut niin sikeässä unessa vieressä, että ei edes tuota sisarensa huutoa ollut kuullut? 
Anteeks, luin väärin. 