MURHA.INFO

Kerron tässä ketjussa muutamasta murhatapauksesta, jotka ovat tapahtuneet Saksassa ja jotka ovat koskettaneet itseäni niin syvästi, etteivät ne koskaan poistu mielestä. Kaikissa on uhrina lapsi. Itsehoitoa tämä kai on, mutta toivon että edes jotakuta muutakin kiinnostaa. Ensimmäinen tapaus:

Vanessa

12.2.2002 tekivät Vanessa Gilgin vanhemmat järkyttävän löydön palattuaan kotiin laskiaisjuhlasta: heidän 12-vuotias tyttärensä makasi kuolleena verilammikossa oman huoneensa lattialla. Viereisessä huoneessa nukkui 10-vuotias veli sikeästi mistään tietämättömänä.

Talosta ei löytynyt murtojälkiä, joten Vanessan ajateltiin ehkä avanneen oven tekijälle. Vanhempia ja veljeä poliisi ei epäillyt alkuunkaan. Tekoaseeksi paljastui pihalta löytynyt 30cm pitkä keittiöveitsi, jolla Vanessaa oli isketty ylävartaloon peräti 21 kertaa. Kolme lyönneistä oli jopa lävistänyt koko hänen ruumiinsa.

Pian poliisilla oli johtolanka, jonka avulla he etsivät naamiaisasuista henkilöä. Kesti kuitenkin lähes vuoden ennenkuin tekijä saatiin kiinni. Hän oli 19-vuotias Michael W., joka tuomittiin teosta 10 vuodeksi vankeuteen, mikä on nuorelle henkilölle suurin mahdollinen rangaistus.

Michael oli tulossa laskiaisjuhlasta, missä oli kertomansa mukaan juonut 4 litraa olutta. Hän oli pukeutunut Scream-elokuvasta tuttuun kuolemanasuun ja halusi pelotella sillä ohikulkijoita. Kun tämä ei onnistunut, hän päätti pelotella edes paria omakotitalon ikkunasta näkyvää lasta. Hän hiipi heidän terassilleen ja tarkkaili lapsia, mutta nämä eivät havainneet häntä. Lopulta lapset menivät nukkumaan ja Michael murtautui taloon todennäköisesti kiipeämällä yläkerran ikkunasta sisään. Hän seisoi noin minuutin Vanessan sängyn laidalla, mutta tyttö heräsikin ja ryhtyi huutamaan apua nähtyään "Kuoleman". Tästä Michael säikähti ja alkoi iskeä tyttöä puukolla rajusti. Oikeuslääkärin mukaan Vanessa saattoi olla hereillä jopa kolme minuuttia ennen tajuntansa menettämistä ja kuoli verenhukkaan 5-10 minuutin kuluttua.

http://www.poolalarm.de/kinderschutz/ve ... anessa.htm
Tässä linkissä heti oikeassa yläkulmassa Vanessan kuva kaiketi tuolta samalta päivältä omassa laskiaisjuhlassaan ja viimeisenä alhaalla kuva murhaajasta oikeudenkäynnissä.

http://archiv.rhein-zeitung.de/on/03/02 ... nessa.html
Tässä linkissä taas kuva tekoaseesta ja Scream-naamiosta (kuvatekstistä päätellen juuri niistä aidoista).

Vanessan kuolema on minusta kuin todeksi käynyt kauhuelokuva. Nuori tyttö herää yöllä siihen, että tuollainen hirviö seisoo sängyn laidalla ja alkaa puukottamaan... voiko kamalampaa "painajaista" enää olla?

Michael ei pystynyt selittämään tekoaan mitenkään. Hän oli halunnut vain säikäyttää, mutta olikin itse säikähtänyt tytön kirkumista ja pelännyt jäävänsä talomurrosta kiinni. Oikeudessa hän pyysi Vanessan vanhemmilta anteeksi, mutta toimittajan mukaan hänellä oli tuolloinkin "maski" kasvoillaan.

Mitenhän tuo veli? onko hän tosiaan ollut niin sikeässä unessa vieressä, että ei edes tuota sisarensa huutoa ollut kuullut?

Karmea tapaus! Kävisi tosiaankin aiheeksi elokuvaan sellaisenaan... Hyvin kirjoitettu Lupu; jään odottamaan jatkoa.

Jooh, varmaan yksi ikävimmistä löydöistä vanhemmille. Mutta jos jostain käsittämättömän typerästä syystä murtautuisi taloon pelottelemaan lapsia, niin kun lapsi alkaakin kirkua kurkku suorana, lyöminen voi olla siinä tilanteessa luonnollinen ratkaisu (tai ainakin noista elokuvista tuttu). Se ei kuitenkaan selitä lyöntikertojen korkeaa määrää, ellei sitten Michael ottanut suoraan Scream-murhaajan roolia.

Felix

Lauantai-iltapäivänä 30.10.2004 huikkasi 8-vuotias Felix Wille äidilleen "heippa" ja äiti vastasi "pidä hauskaa". Ovi kolahti eikä äiti koskaan enää nähnyt poikaansa elävänä.

Felixin kuului palata kotiin klo 17.00. Kun poika ei 15min myöhemmin ollut vieläkään saapunut, epäili äiti hänen pyöränsä kettingin irronneen ja päätti lähteä poikaa vastaan. Tämä oli sanonut pelaavansa palloa koulun pihalla 6km päässä, mutta matkalla äiti ei havainnut ketään. Alkoi soittorumba kavereiden koteihin ja lopulta löytyi poika, joka kertoi pelanneensa Felixin kanssa, kunnes tämä n. 17.30 oli lähtenyt pyöräilemään kotia kohden. Myöhempien tutkimusten perusteella on syytä olettaa, että Felix on ollut murhaajansa kanssa eräässä tienmutkassa piilossa juuri silloin, kun äiti on ajanut ohi lasta etsiessään. Klo 18.50 äiti teki katoamisilmoituksen poliisille.

Felixiä ryhdytään etsimään läheisistä metsistä. Ajatellaan hänen ehkä yrittäneen oikaista metsän kautta, mutta joutuneen onnettomuuteen. Kaikkiaan etsintöihin osallistuu 10 000 ihmistä, mutta pojasta ei löydy jälkeäkään. Edes hänen huomiotaherättävää omatekoista BMX-pyörää ei löydy.

Uutisista kuulen kadonneesta Felixistä. Hän on kotoisin Neu-Ebersdorfista, läheltä Bremeniä, ei niin kaukana meiltä. Kauppamatkalla pysähdyn liikennevaloihin ja näen valopylväässä Felixin iloisen kuvan, joka anelee etsimään häntä. Sydäntäni kouristaa. Poikani katsahtaa minua ja kysyy: "Äiti, miksi sä itket?" Puristan hänen käteään entistä tiukemmin ja vastaan: "En itke. Vain roska meni silmään." Seuraavien viikkojen aikana vältän enää katsomasta valopylvään suuntaan. Se tuntuu liian pahalta.

Kaksi kuukautta myöhemmin 8-vuotiaan Levke-tytön murhasta epäilty Marc Hoffmann keskustelee asianajajansa kanssa ja tunnustaa tälle murhanneensa myös Felixin ja kertoo mistä ruumis on löydettävissä. Poliisit ovat hämmästyneitä, sillä tyttöjen ahdistelijaa ei ole osattu epäillä myös pojan katoamisesta, mutta lähtevät naaraamaan jokea nimetyn sillan alta ja löytävät pojan ruumiin lakanoihin ja jätesäkkeihin pakattuna. Siinä on kiviä painona eikä ruumista ehkä olisi koskaan löydetty ilman tekijän tunnustusta. Polkupyörän he löytävät samasta järvestä, josta myös Levken tavaroita oli löydetty.

Marc Hoffmann kertoi ottaneensa 6.5.2004 tytön kyytiin valehtelemalla tälle, että tämän äidille olisi sattunut jotain ja että hän veisi tytön äitinsä luokse. Levkellä ei ollut kotiavainta ja hän oli ollut odottelemassa siinä kotitalonsa portailla vain muutaman minuutin myöhässä ollutta isäänsä. Hoffmann oli ajanut tytön kanssa syrjäiseen paikkaan ja yrittänyt raiskata hänet. Kun se ei ollut onnistunut, hän oli kiinnijäämisen pelossa kuristanut tytön johdonpidikkeillä ja vienyt ruumiin satojen kilometrien päähän metsään, josta sienien poimija sen 23.8 löysi.

Pari viikkoa Levken ruumiin löytymisen jälkeen eräs Hoffmannin lapsesta saakka tuntenut henkilö antoi hänestä ensimmäisen vihjeen. Konkreettista tietoa hänellä ei ollut, vaan ainoastaan "tunne" siitä, että Marc voisi olla tekijä mm. siksi, että Marcin isä oli vuosia aiemmin yrittänyt hyväksikäyttää hänen tytärtään, joka on hyvin saman näköinen kuin Levke, ja Marcilla itsellään oli takana syytteet kahdesta raiskauksen yrityksestä. Vasta 24.11 poliisi kuulusteli tätä vihjeen antanutta henkilöä ja 8.12 Marc Hoffmann pidätettiin epäiltynä Levken murhasta. Jos vihjeeseen olisi tartuttu heti tai jos seksuaalirikoksista tuomittujen DNA:ta saisi taltioida, niin Felix ei olisi päätynyt tämän tekijän uhriksi.

Felixin Hoffmann oli pysäyttänyt tiellä ja kertonut hänelle äitinsä joutuneen onnettomuuteen ja vievänsä hänet tämän luokse. Samaan tapaan kuin Levkelle. Syrjäisessä paikassa hän oli sitten raiskannut pojan ja kuristanut hänet lopulta paljain käsin.

Felixin äiti, Anja Wille, on kirjoittanut kokemuksestaan kirjan. Hänen maailmansa mureni, kun lapsi katosi, ja hän oli jo psykiatrisessa hoidossa, kun tieto ruumiin löytymisestä saapui. Entistä kuntouttajan työtään hän ei voi enää jatkaa, koska ei kestä olla ihmisten kanssa tekemisissä ja mm. kuunnella heidän valituksia lapsistaan. Felixiä 4 vuotta vanhempi sisar joutui muuttamaan isänsä luokse asumaan, koska äiti ei pystynyt enää huolehtimaan hänestä. Äiti itse asuu edelleen samassa talossa, koska totesi ulkomaille muuttamista suunnitellessa, ettei suru sillä unohdu eikä sitä pääse pakoon, vaikka minne menisi. Felixin huone on ennallaan, mutta valokuvia pojasta äiti ei vieläkään kestä nähdä.

Marc Hoffmann tuomittiin kahden lapsen raiskauksesta ja murhasta elinkautiseen vankeuteen, jonka päättymisen jälkeen (15 vuoden kuluttua) hän ei pääse vapauteen, vaan eräänlaiseen "turvaehdonalaiseen", jossa häntä pidetään yhä lukkojen takana yleisen turvallisuuden vuoksi. Hoffmann oli tekohetkellä 10-vuotiaan tyttärensä yksinhuoltaja, ja hänen toinen vaimonsa oli jättänyt hänet ja vienyt mukanaan heidän yhteisen 2-vuotiaan tyttären vain muutama viikko ennen Levken murhaa. Hänen lapsuuttaan oli varjostanut äiti, joka samaan aikaan oli suojellut poikaa kiivaasti pahaa ulkomaailmaa vastaan, mutta myös ollut hyvin ankara; Marcia oli mm. rangaistu fyysisesti jos läksyjen tekemiseen oli mennyt liikaa aikaa. Marcilla oli syntyessään vain yksi kives ja tästä ja muista syistä hän joutui ankaran kiusauksen kohteeksi ikätoverien keskuudessa, ja hänen kerrotaan harrastaneen lapsena eläinten kiduttamista.

Heti ensimmäisenä vangitsemispäivänään hän oli leipää voidellessaan kertonut sellitoverilleen yksityiskohtaisesti Levken murhasta osoittamatta lainkaan tunteita tai katumusta. Samalle kaverille hän tunnusti kuusi muuta murhaa, mutta poliisi ei ole löytänyt riittävästi todisteita hänen osallisuudestaan näihin murhiin, vaikka hyvin vahva epäily on olemassa ainakin Bremenissä vuonna 2001 kadonneen ja murhattuna löydetyn 10-vuotiaan Adelinan tapauksessa.

http://www.brigitte.de/gesellschaft/pol ... 779/2.html
Felixin kuva.

http://www.faz.net/s/Rub77CAECAE94D7431 ... ntent.html
Kuva Marc Hoffmannista ja Levkestä.

Nooruska kirjoitti:Mitenhän tuo veli? onko hän tosiaan ollut niin sikeässä unessa vieressä, että ei edes tuota sisarensa huutoa ollut kuullut?

Ilmeisesti on ollut, koska oli yhä sikeässä unessa vanhempien saapuessa kotiin. Jossain lehdessä esitettiin epäilyksiä veljen suuntaan ennen oikean tekijän löytymistä, mutta poliisi mielsi tuollaisen syytöksen "absurdiksi". Ehkä Vanessa ei ehtinyt huutaa kaukaa, mutta uskon voluumin olleen kuitenkin niin voimakas, että ihme on, ettei veli herännyt, mutta todennäköisesti onni hänelle.

Jep, mutta omituista, että tuo murhaaja ei veljeä siitä teilannut... Ehkä hän ei sitä niin heti huomannut, oli niin keskittynyt tähän tyttöön.

Nooruska kirjoitti:Jep, mutta omituista, että tuo murhaaja ei veljeä siitä teilannut... Ehkä hän ei sitä niin heti huomannut, oli niin keskittynyt tähän tyttöön.

Miten se nyt viereisessä huoneessa nukkuvaa olisikaan huomannut?

ups!!! Anteeks, luin väärin.

Järkyttävää miten lähellä onkaan ollut tuossa Felixin tapauksessa että äiti olisikin hänet löytänyt ja kaikelta olisi selvitty. Liian hyvä tuuri käynyt murhaajalla.

Eikös elokuvassa "Changeling-vaihdokas" se surmaaja käyttänyt tuota vanhempien onnettomuutta keinona saada lapsia mukaansa...?

Kurja tuo Felixin juttu En kyllä tajua yhtään miksi tuo murhaaja sen tunnusti Hyvä vaan, että teki sen tunnustuksen.

Nooruska kirjoitti:Eikös elokuvassa "Changeling-vaihdokas" se surmaaja käyttänyt tuota vanhempien onnettomuutta keinona saada lapsia mukaansa...?

Kurja tuo Felixin juttu En kyllä tajua yhtään miksi tuo murhaaja sen tunnusti Hyvä vaan, että teki sen tunnustuksen.

Ei sitä varmaan kukaan muukaan tajua. Sen jälkeen ei suostunut kertomaan enää mitään, vaan päätti lausuntonsa sanoihin "minulla ei ole tällä kertaa muuta sanottavaa". Sellitoverin kertomusta kuuden muun murhan tunnustuksesta poliisi ei enää pidä kovin luotettavana. Hoffmannia ei ole pystytty varmuudella yhdistämään muihin murhiin, vaikka poliisi sitä niin kovasti toivoi.

Minua on mietityttänyt Hoffmannin tytär, että millainen hänen suhteensa on isään mahtanut olla ja miten hän on selvinnyt ajatuksesta, että isä on raiskannut ja murhannut suunnilleen hänen itsensä ikäisiä lapsia.

Näiden tapausten vuoksi muuten olen omille lapsille nimenomaan korostanut, ettei vieraan ihmisen kyytiin saa lähteä, vaikka tämä väittäisi vanhempien lähettäneen hänet tai väittäisi olevansa vaikka poliisi, lääkäri, tms. Jos joku yrittää houkutella kyytiin, niin pitää vain juosta pois ja jos hän yrittää ottaa kiinni, niin silloin pitää huutaa niin lujaa kuin ääntä lähtee... Minusta on hirveää, että lapselle pitää tällaisia toimintaohjeita antaa, mutta se on itsesuojelua ja olisi voinut pelastaa myös Levken ja Felixin hengen. 8-vuotias ei ole aivan pieni enää.

Pascal

Tämä tapaus on siitä erikoinen, että syytettynä oli kaikkiaan 12 henkilöä, jotka kaikki vapautettiin oikeuden päätöksellä.

Pascal Zimmer oli kadotessaan vain 5-vuotias. Hän lähti sunnuntaina 30.9.2001 kotoaan pyörällä kotikylänsä Saarbrücken-Burbachin kyläjuhlaan, mutta katosi niille teilleen eikä häntä ole tähän päivään mennessä löydetty. Katoamisen jälkeen epäiltynä pidätetty 18-vuotias sisarpuoli todettiin syyttömäksi eikä mitään muita johtolankoja tapahtumaan ollut lähes puoleentoista vuoteen.

Sitten ensimmäinen vihje saatiin pieneltä Kevin-pojalta. Hän oli asunut lähes vuoden sijaisperheessä, jossa vihdoin uskalsi 7-vuotiaana kertoa kokemuksistaan kotona ennen sijaisperheeseen joutumista. Kevinin äiti oli henkisesti jälkeenjäänyt ja hänet oli sijoitettu poikansa kanssa asumaan erään Christa W:n luokse, jonka oli määrä huolehtia sekä äidistä että lapsesta. Aivan pienestä saakka Kevin oli joutunut katselemaan Christan kanssa pornoelokuvia ja tyydyttämään tätä seksuaalisesti. Myös hänen äitinsä oli käyttänyt poikaa hyväkseen ja äidin miesystävä pakottanut anaaliyhdyntään. Christankin miesystävä oli kavereineen hyväillyt pojan sukuelimiä.

Christa W. oli kova bisnesnainen. Hän omitsi mm. Tosa-Klause-nimisen baarin, joka sijaitsi vain kivenheiton päässä Pascalin kotoa. Kevin kertoi joutuneensa tuon baarin takahuoneessa katselemaan kuinka hänen prostituoitu äitinsä makasi miesten kanssa ja joutui 3-vuotiaasta lähtien itsekin mukaan näihin lemmiskelyihin. Hänen kertomuksensa mukaan myös Pascal, Kevinin hyvä kaveri, oli joutunut hyväksikäytön uhriksi tuon samaisen baarin takahuoneessa. Keviniä oli myös muuten kohdeltu kaltoin (ei saanut riittävästi ruokaa, joutui rangaistukseksi juomaan pesuainetta, yms.), minkä johdosta Christan veli teki ilmoituksen lastensuojeluviranomaisille tammikuussa 2001 ja Kevin haettiin pois joulukuussa ja sijoitettiin perheeseen, jossa hän siis vuotta myöhemmin kertoi kokemuksistaan.

Kevinin kertomus kuulosti liian uskomattomalta ollakseen totta, mutta psykologi ei löytänyt merkkejä valehtelusta. Lääkärin mukaa Kevinin anus oli laajempi kuin yleensä tuon ikäisillä. Poliisi ryhtyi kuulustelemaan asianosaisia ja pian Kevinin jälkeenjäänyt äiti alkoikin puhua ja kertoi oman poikansa ja Pascalin sekä muiden lasten hyväksikäytöstä.

Pascal oli ollut takahuoneessa jo monta kertaa aiemmin, mutta 30.9 oli sattunut tapaturma. Neljä miestä oli vuorotellen raiskannut Pascalin ja tämä oli huutanut tuskasta. Christa ja viimeisenä raiskannut mies olivat kehoittaneet Andreaa, Kevinin äitiä, painamaan tyynyn pojan pään päälle, ettei huuto kuuluisi. Näin oli toimittu ennenkin, mutta tällä kertaa Pascal yhtäkkiä veltostui ja läsnäolijat tajusivat hänen kuolleen. Ruumis käärittiin koiran villapeitteesen ja siniseen jätesäkkiin ja vietiin autolla kauempana sijaitsevaan soramonttuun. Laajoista etsinnöistä huolimatta Pascalin ruumista ei tuosta soramontusta löytynyt.

Kaikkiaan 12 henkilöä oli ollut paikalla ja osallisena Pascalin raiskaamisessa ja surmaamisessa. Vielä 2 muuta voitiin yhdistää baarin takahuoneessa tapahtuneeseen laajaan lasten hyväksikäyttöön, mutta heillä ei ollut osaa Pascalin katoamiseen. Baarinpitäjä Christa W. oli myynyt miehille huostassaan ollutta Keviniä ja muita lapsia 10 euron hinnasta. Takahuoneessa harjoitettiin myös tavanomaista prostituutiota aikuisten naisten kanssa. Vieraat baarin puolella olivat pitäneet vahtia ja kääntäneet radion kovemmalle, jos takahuoneesta oli kuulunut lasten huutoa. Pascal oli houkuteltu mukaan karkeilla. Syytetyistä viisi tunnusti tapahtuneen ja kertoi siitä yhteneviä yksityiskohtia.

Oikeusprosessi 12 syytettyä vastaan alkoi 20.9.2004 ja päättyi 7.9.2007 kaikkien tyrmistykseksi siihen, että kaikki syytetyt kävelivät oikeussalista vapaina ulos. Vain baarinpitäjä Christa W. sai vuoden ehdonalaista huumausainerikoksesta. Syyttäjä kutsui päätöstä "fiaskoksi" ja valitti siitä seuraavaan oikeusasteeseen, joka vahvisti vapauttavan päätöksen 13.1.2009.

Oikeudessa ongelmaksi muodostui se, ettei tapahtuneesta ollut oikeastaan muita todisteita kuin asianosaisten kertomukset, jotka nekin kaikki peruttiin prosessin aikana ja väitettiin johtuneen poliisien vilpillisistä kuulustelumenetelmistä. Kaikki syytetyt olivat vähän reppanoita, alkoholisoituneita työttömiä, joiden puheista ei tahtonut saada selvää, ja heidän alkuperäisissä kertomuksissaan oli yhtenevien yksityiskohtien lisäksi myös paljon ristiriitoja. Tuomarin mukaan vahva epäilys on yhä olemassa, mutta "tässä maassa ei ketään tuomita pelkän epäilyksen vuoksi".

http://www.spiegel.de/sptv/magazin/0,15 ... 97,00.html
Kuva Pascalista, soramontusta ja entisestä Tosa-Klause-baarista.

Todella järkyttäviä tapauksia! On aina käsittämätöntä ajatella, että joku tahtoo lasta kiduttaa ja käyttää hyväkseen ja vielä tappaa. Lapset ovat kuitenkin asia, mistä meidän kaikkien tulisi huolehtia.
On kuitenkin myös kiinnostavaa kuulla tällaisistakin tapauksista, joista ei välttämättä suomen lehdissä puhuta. Vetää vakavaksi ja hiljaiseksi.
Hyvin olet kirjoittanut näistä tapauksista.

Ahtojää kirjoitti: kun lapsi alkaakin kirkua kurkku suorana, lyöminen voi olla siinä tilanteessa luonnollinen ratkaisu (tai ainakin noista elokuvista tuttu).

oletko jotenkin vajakki päästäs??
kyllä mulla tulis mieleen lähteä pois, kuin alkaa pientä lasta pieksämään,saaatiki veitsellä.. voi helvetti,kaikkea täälläkin jotkut ajattelee..

jos outo lapsi säikähtää sua,niin sä vedät sitä pataan niin että tuntuu?? aika sekopää..toivottavasti sulla ei ole lapsia,etkä myöskään liiku kenenkään lasten lähellä.