Kirjoittaja manearia » La Loka 31, 2026 6:14 am
viivahattu kirjoitti: La Loka 31, 2026 4:19 am
No juuri tätähän minä olen koko ajan sanonut. Nimittipä sitä "ulkoiseksi motivaatioksi" tai "avuksi ja tueksi", niin sen muuttuminen tuloksiksi vaatii aina päihderiippuvaisen oman oivalluksen, että hän on sairas ja oman päätöksen päihteidenkäytön lopettamisesta. Ilman niitä ei ikinä tapahdu mitään ennen hautajaiskellojen soittoa. Ei esimerkiksi minun lähiomaiseni ikinä päätynyt edes osaksi asiantuntijoiden tutkimuksia, tilastoja ja käppyröitä. Häneltä näet puuttui sairauden tunto tyystin ja ajatuskin minkäänlaisen päihdetyön pariin menemisestä oli täysin mahdoton, eihän hän ollut mikään alkoholisti. Ja saat kuule uskoa, että "ulkoista motivaatiota" oli tarjolla riittävästi, kolmen sukupolven voimin (sisarukset, lapset, lapsenlapset). Ja lopussa kävi vielä niin vinhasti, että virallinen kuolinsyy ei ollut suoranaisesti viinasta johtuva, eli niistäkin tilastoista jäi ulkopuolelle.
Nyt nolottaa—ethän yrittänyt kumota sitä "ulkopuolista motivaatiota" psykologisena terminä, vaan pointtisi oli, ettei se käytännössä toimi motivaationa, ellei riippuvaisella ole vilpitöntä halua raitistua. Pahoitteluni, ja oikeassa olet.
Olen todistanut tapauksen, jossa ulkopuolinen motivaatio oli hyvä ensiaskel ja kehittyi sisäiseksi motivaatioksi, joka lopuksi johti toipumiseen. Olen myös todistanut tapauksen, jossa riippuvainen henkilö ei enää välittänyt yhtään mistään muusta kuin viinasta ja bentsoista. Elämänhalu ja voimavarat totaalisesti loppu kun aineita ei ollut, kun taas käyttäytyi "normaalisti" aineissa. Hakeutui alussa hoitoon, mutta sai puolen vuoden ja kahden retkahduksen jälkeen tarpeekseen häpeästä, sosiaalisesta leimasta ja sairaanhoitajan epäilevästä asenteesta, eikä häneltä löytynyt sitä lujaa tahtoa yrittää uudelleen. Päättyi odotetulla tavalla 10 vuoden käytön jälkeen. Se on aika helvetin kurjaa, mutta kaikkia ei vain voi auttaa.
Itse aiheeseen. Veikkaisin, että rappiostriimaajien kesken avun hakemisen kynnys on entistä korkeampi, sillä tuottavat "kontsaa", josta saa lisää rahaa päihteisiin. Myönnän, että olen tylsyyttäni joskus seurannut subathoneja ja huomannut, että katsojamäärä vaihtelee rajusti riippuen siitä, sekoileeko juontaja ulkomailla ympäripäissään vai yrittääkö striimata kotoa. Huomaa myös, että useampi ei saa yhtään mitään aikaiseksi selvinpäin koska tuo jatkuva päihtymystila on aivoille nykyään normi.
[quote=viivahattu post_id=2067762 time=1793413148 user_id=64276]
No juuri tätähän minä olen koko ajan sanonut. Nimittipä sitä "ulkoiseksi motivaatioksi" tai "avuksi ja tueksi", niin sen muuttuminen tuloksiksi vaatii aina päihderiippuvaisen oman oivalluksen, että hän on sairas ja oman päätöksen päihteidenkäytön lopettamisesta. Ilman niitä ei ikinä tapahdu mitään ennen hautajaiskellojen soittoa. Ei esimerkiksi minun lähiomaiseni ikinä päätynyt edes osaksi asiantuntijoiden tutkimuksia, tilastoja ja käppyröitä. Häneltä näet puuttui sairauden tunto tyystin ja ajatuskin minkäänlaisen päihdetyön pariin menemisestä oli täysin mahdoton, eihän hän ollut mikään alkoholisti. Ja saat kuule uskoa, että "ulkoista motivaatiota" oli tarjolla riittävästi, kolmen sukupolven voimin (sisarukset, lapset, lapsenlapset). Ja lopussa kävi vielä niin vinhasti, että virallinen kuolinsyy ei ollut suoranaisesti viinasta johtuva, eli niistäkin tilastoista jäi ulkopuolelle.
[/quote]
Nyt nolottaa—ethän yrittänyt kumota sitä "ulkopuolista motivaatiota" psykologisena terminä, vaan pointtisi oli, ettei se käytännössä toimi motivaationa, ellei riippuvaisella ole vilpitöntä halua raitistua. Pahoitteluni, ja oikeassa olet.
Olen todistanut tapauksen, jossa ulkopuolinen motivaatio oli hyvä ensiaskel ja kehittyi sisäiseksi motivaatioksi, joka lopuksi johti toipumiseen. Olen myös todistanut tapauksen, jossa riippuvainen henkilö ei enää välittänyt yhtään mistään muusta kuin viinasta ja bentsoista. Elämänhalu ja voimavarat totaalisesti loppu kun aineita ei ollut, kun taas käyttäytyi "normaalisti" aineissa. Hakeutui alussa hoitoon, mutta sai puolen vuoden ja kahden retkahduksen jälkeen tarpeekseen häpeästä, sosiaalisesta leimasta ja sairaanhoitajan epäilevästä asenteesta, eikä häneltä löytynyt sitä lujaa tahtoa yrittää uudelleen. Päättyi odotetulla tavalla 10 vuoden käytön jälkeen. Se on aika helvetin kurjaa, mutta kaikkia ei vain voi auttaa.
Itse aiheeseen. Veikkaisin, että rappiostriimaajien kesken avun hakemisen kynnys on entistä korkeampi, sillä tuottavat "kontsaa", josta saa lisää rahaa päihteisiin. Myönnän, että olen tylsyyttäni joskus seurannut subathoneja ja huomannut, että katsojamäärä vaihtelee rajusti riippuen siitä, sekoileeko juontaja ulkomailla ympäripäissään vai yrittääkö striimata kotoa. Huomaa myös, että useampi ei saa yhtään mitään aikaiseksi selvinpäin koska tuo jatkuva päihtymystila on aivoille nykyään normi.
