Sateenkaarihipit säikyttelevät ihmisiä ja sotkevat luontoa Ylöjärven Kurussa

[Tätähäntää]

No, tässä on sitten toisen sävyinen juttu aiheesta. Tämän valossa mielensä syvästi pahoittanut Sini näyttäytyy takakireänä nillittäjänä.. mikä lienee asiassa sitten totuus vai vaihtuuko se näkökulmaa muuttaessa aina hiukan toiseksi.

https://www.is.fi/tampereen-seutu/art-2 ... 97990.html

IS kulki alastoman miehen jäljillä syvälle pirkanmaalaiseen metsään – tällainen leiri sieltä paljastui

Julkaistu: 7:03

Kansainvälisen Rainbow-perheen leirillä oltiin siivosti vaatteet yllä, kun IS kävi kylässä.

Varoitus! Metsässä on nähty hippi. Alastomana.

Tietojen mukaan omituisia ja ehkä jopa saastaisia hippejä saattaa olla liikkeellä enemmänkin. Parempi kiertää kaukaa!

Tai sitten tehdä ihan toisin ja mennä kylään.



Hippiryhmä saapui Riuttaskorpeen heinäkuun puolivälin jälkeen. Kuva: Seppo Kärki

IS meni hippimetälle, löysi saaliin – ja selvisi hengissä pois. Kakka ei haissut, eikä edes mielenrauha pahemmin järkyttynyt.

Oleskelu luonnossa kun on jotenkin niin... öh, luonnollista!

Mielenkiintoista, toki. Että ihmiset menevät varta vasten syrjäiseen pirkanmaalaiseen metsään, nauttivat yhdessäolosta (jopa ventovieraiden kanssa), tekevät yhdessä ruokaa (vegaanista tietysti), tanssivat, laulavat, soittavat (hypnoottista rummutusta listahittien sijaan), marjastavat, uivat, saunovat ja kaiken kukkuraksi painuvat vielä telttoihinsa yöksi.

Välillä myös nakuilevat. Se(kin) kun on luonnollista.



Renegade Braun tanssii rumpujen rytmissä. Kuva: Seppo Kärki

Sellaista on Rainbow-perheen arki. Huomautettakoon tässä, ettei perheen nimi viittaa S-ryhmän halpatuotteisiin eikä edes sateenkaariperheisiin. Molempia saattoi toki olla paikalla, mutta se ei ole nyt jutun ydin.

– Filosofiamme on tarjota kaikille turvallinen, lämmin, vastaanottavainen ilmapiiri. Täällä kenelläkään ei ole tarvetta esittää yhtään mitään – ei hyvässä eikä pahassa, neljän viikon mittaisen tapahtuman järjestäjiin kuuluva Matti Aalto kiteyttää idean.



Pälkäneläinen Matti Aalto toimii vielä runsaan viikon ajan kokoontuvan Rainbow-leirin yhteyshenkilönä. Kuva: Seppo Kärki

Rainbow-toiminta on kansainvälistä, jostain 60-luvun lopun hippiliikkeestä ja Woodstockista alkunsa saanutta vapaamuotoista, epäkaupallista toimintaa.

– Hulinointia täällä on vähemmän kuin Woodstockissa. Toiminta on mennyt enemmän yhteisölliseen suuntaan, Aalto kuvailee.

Italialainen Francesco osaa ainakin nauttia yhdessäolosta. Mies oli korkeakouluopiskelijoiden Erasmus-vaihdossa Norjassa, ja saapui sieltä ensi kertaa elämässään Suomeen. Aiemmin Francesco on ollut Rainbow-kokoontumisessa muun muassa Ruotsissa.

– Olen ollut täällä nyt kymmenen päivää. Jokainen päivä on aina vaan parempi. On ihanaa elää harmoniassa luonnon kanssa, Francesco sanoo ja pistää taas tanssiksi.

Valokuvaajalla riittää kuvattavaa. Ei näin eksoottiseen meininkiin kovin usein osu.

Hierarkiaa Rainbow-perheessä ei tunneta. Eikä roskata saa. Kiellettyjen asioiden listalla ovat kokoontumisissa myös elektroniikka ja kaikenlaiset päihteet.

Niiden paikan vievät jooga ja meditaatio. Maallisempaakin tekemistä riittää: villiyrttien poimintaa, itsepuolustusta, keskustelupiirejä, terapiaa sekä teatteri-improvisaatiota. Muiden muassa.

– Eihän tämä ole ihan sitä, mihin tavallinen suomalainen marjastaja olettaa metsässä törmäävänsä, Aalto naurahtaa.

– Mutta ollaan hirveen iloisia, jos joku haluaa liittyä joukon jatkoksi.

Kuvioon kuuluu tietysti myös yrttitee. Kesken keskustelun espanjalainen Pilar hymyilee kauniisti ja kysyy, maistuisiko. Mitä lie tulossa...? Mutta eihän sitä passaa kieltäytyäkään!

– Olen ollut näissä kokoontumisissa koko ikäni, sillä synnyin Rainbow-perheeseen. Espanjan lisäksi olen aiemmin käynyt leireillä muun muassa Venezuelassa ja Afrikassa, Suomeen ensi kertaa saapunut Pilar, 33, kertoo.

– Haluan levittää inhimillisyyden sanomaa ja koen täällä olemisen parantavaksi. Olen samanlainen myös kotioloissani.

Suomen Rainbow-perhe leireilee yhdessä jossain päin Suomea käytännössä joka kesä. Kiitos Metsähallituksen vinkin, ryhmä löysi sopivan kokoontumispaikan Ylöjärveltä, entisessä Kurun kunnassa sijaitsevalta Riuttaskorven virkistysmetsästä.

Tampereelle on tunnin ajomatka, joten autoillahan paikalle on pääosin tultu. Jotkut ovat viikonlopun ja lähtevät. Toiset ovat paikalla viikkokausia.

Kuten helsinkiläinen Eero Heino, joka oli kuullut toiminnasta ja halusi kokeilla. Ympäri maata ”itsensä kanssa” polkupyöräilleen Heinon oli tarkoitus olla paikan päällä pari päivää, mutta oleskelu on venynyt kohta jo kolmen viikon mittaiseksi.

Nyt Heino on hyvää pataa ennestään tuntemattomien ihmisten kanssa. Kansainvälisiä ystäviäkin on tullut, sillä leirillä on ollut väkeä lähes kymmenestä eri maasta.

– Ihmeellistä täällä on se, ettei täällä ole mitään ihmeellistä. Yrittäjänä inspiroidun siitä, miten ihmisiä saa mukaan toimintaan, kun he haluavat tulla, Heino miettii.

Nyt se tee – tai oikeammin metsän antimista valmistettu hauduke – onkin valmista. Peltimukissa on runsaasti sattumia, joten vähän syljeskelyksi menee. Mutta saksalaisen Sylvian valmistaman kuuman juoman maussa ei ole moittimista.

– Kuusenkerkkää, kanervankukkaa, siankärsämöä ja jauhettua murattia, Sylvia selvittää haudukkeen ainesosat.

Enimmillään perheen koko Riuttaskorvessa on ollut ehkä 130 henkilöä. Maanantai-iltapäivänä ihmisiä oli leirissä noin 75.

Jokaisella on omat taitonsa ja erityispiirteensä. Ajatuksia, ideoita ja osaamista jaetaan – ja oletettavasti jotain opitaankin.

Tyttöystävänsä kanssa leirille saapuneella jyväskyläläisellä Erkka Kulmalalla on omia kiinnostuksen kohteita. Kulmala bongaa toimittajan kynäkäden etusormessa muutaman päivän ikäisen palovamman, joka ei ollut vielä päässyt arpeutumaan.

Kulmala tarjoutuu laittamaan siihen itsevalmistettua pihkaöljyä. Vielä kirurgista teippiä päälle, niin paranee.

Ok. Uskotaan. Onhan tässä juotu jo haudutettua siankärsämöäkin.

Apu ei ole leirillä välttämättä kaukana, vaikka isompikin vamma yllättäisi. Aalto laskee paikalla olleen yhteensä kolme lääkäriä.

– Yksi päivä ötökät purivat lasta pahasti. Samalla nuotiopiiristä nousi nainen, joka meni auttamaan lasta. Hän kertoi olevansa lääkäri, Aalto kertoo.

Mistään pelkästä työnvieroksujien tapaamisesta ei siis ole kyse.

– Rainbow-väkeen kuuluu pari isoa maanomistajaakin. Joskus olemme pitäneet leirejä heidän maillaan. Toki erilaiset taiteilijat ovat tässä kollektiivissa vahvasti edustettuina.

Ja taas lähtee nuotiopiirissä laulu soimaan. Välillä vedetään englanniksi, välillä ilman sanoja. Rytmikästä rumpua, huilua, kitaraakin.

Pian kuuluukin ehdotus:

– Voitte te jäädä tänne yöksikin.

Mutta kun meillä on tämä työ. Ja kaikenlaista elektroniikkaakin mukana.

Suunnaksi siis kaupunki. Kerrostalo. Aamulla herättää roska-auto tai viimeistään vastapäinen rakennustyömaa.

Milloinkas muuten viimeksi olinkaan teltassa yötä?

En ajatellut osallistua täällä mihinkään jonnin joutavaan jauhantaan, nyt on kuitenkin aivan pakko. Luin tuosta tuon ”kivan, positiivisen, empiiriseen kokemukseen perustuvan, iloisen ja ihanan” IS:n jutun ja oksensin. Tuommoista soopaa en vaan kestä. Hyi stana!

[Tarkastaja Levisi]

Leirihän päättyy huomenna keskiviikkona 19.8.2020, joten toivottavasti sitten siivoavat myös jälkensä tuolla niin, ettei alueen siivousvastuuta lykätä kokonaan Metsähallitukselle. Jos tulee matkustusrajoituksia, niin sateenkaarikansa saattaa jäädä muutamaksi viikoksi maanvaivaksi ainakin pääkaupunkseudun alueell. Suurin osa oli tapahtumaan tullut muistaakseni juuri Baltian alueelta sekä Saksasta.

[swaghettiyolognese]

Leirihän päättyy huomenna keskiviikkona 19.8.2020, joten toivottavasti sitten siivoavat myös jälkensä tuolla niin, ettei alueen siivousvastuuta lykätä kokonaan Metsähallitukselle. Jos tulee matkustusrajoituksia, niin sateenkaarikansa saattaa jäädä muutamaksi viikoksi maanvaivaksi ainakin pääkaupunkseudun alueell. Suurin osa oli tapahtumaan tullut muistaakseni juuri Baltian alueelta sekä Saksasta.

Miltä tuntuu herätä joka aamu noin negatiivisena?

Tottakai nämä ihmiset siivoavat jälkensä, eivätkä aiheuta mitään vaivaa, etenkään pääkaupunkiseudulla. Karavaani kulkee kohti seuraavaa Rainbow Gatheringia.

[Säde-Sisko]

Voisi kuvitella että tällaisissa metsän maahishippileireissä ei muuta ajatellakkaan kun luontoa mutta näin ei välttämättä ole. Ehkä joku toisenlainen luontoaktivisti käy tarkastamassa jäljet. Armeijapojatkin siivoavat ja täyttävät monttunsa leiriltä lähtiessä mutta näistä tuskin kukaan on sellaista valtion velvoitetta täyttänyt. Toivottavasti on ollut antoisa kokemus ja leirielämä saa jatkoa ilman moitteita.

[VastarannanKiiski]

Kumman kovasti ottaa joillakin tunteisiin mahdollinen roskaaminen, josta ei ole edes vielä mitään tietoa tai todisteita.
Asenne roskaamiseen on hyvin leväperäinen, kun katsoo kaupunkien katuja ja puistoja; täynnä koiranpaskaa, noutoruokapakkauksia,muovituoppeja, pahvimukeja, pulloja, tökejä ja käärepapereita.. Puhumattakaan festivaali- ja tapahtuma-alueista. Mahtaako se oma roskaaminen unohtua, kun kännissä vääntyy himaan ja kun seuraavana päivänä kampeaa itsensä iltapäivällä uudelleen ulos, siivouspartiot ovat sotkun siivonneet.

Paska maatuu ja oletan, että Tätähäntäälläkin on suurempi mahdollisuus sotkea lipokkaansa kadulla koiranpaskaan kuin hipinpaskaan, jos et vasiten mene hyppimään riukukäymälän monttuun. Jos näillä hipeillä on anti-konsumeristinen elämänasenne, en usko heidän rahdanneen tuonne korpeen ylenmäärin rojua ja tavaraa, joka olisi sinne tarvetta hylätä. Eiköhän ne ole tarpeellisia seuraavassa leiripaikassa.

Kaipa sitä roskaamista ja jätteen tuottamista voi miettiä itse kukin.. Meneekö ne roskat aina kulkiessa roskikseen ja miten hemmetin monta roskapussia sitä nakkaa talonsa roskikseen ja voisiko ostopäätöksillä ja ostamattomuudella vaikuttaa tuottamaansa jätteen määrään. Ei vaikka osta ollenkaan olutta muovituopeissa ja kahvinkin saa ostaa monin paikoin omaan mukiin pahvimukin sijaan.

[swaghettiyolognese]

Kumman kovasti ottaa joillakin tunteisiin mahdollinen roskaaminen, josta ei ole edes vielä mitään tietoa tai todisteita.
Asenne roskaamiseen on hyvin leväperäinen, kun katsoo kaupunkien katuja ja puistoja; täynnä koiranpaskaa, noutoruokapakkauksia,muovituoppeja, pahvimukeja, pulloja, tökejä ja käärepapereita.. Puhumattakaan festivaali- ja tapahtuma-alueista. Mahtaako se oma roskaaminen unohtua, kun kännissä vääntyy himaan ja kun seuraavana päivänä kampeaa itsensä iltapäivällä uudelleen ulos, siivouspartiot ovat sotkun siivonneet.

Paska maatuu ja oletan, että Tätähäntäälläkin on suurempi mahdollisuus sotkea lipokkaansa kadulla koiranpaskaan kuin hipinpaskaan, jos et vasiten mene hyppimään riukukäymälän monttuun. Jos näillä hipeillä on anti-konsumeristinen elämänasenne, en usko heidän rahdanneen tuonne korpeen ylenmäärin rojua ja tavaraa, joka olisi sinne tarvetta hylätä. Eiköhän ne ole tarpeellisia seuraavassa leiripaikassa.

Kaipa sitä roskaamista ja jätteen tuottamista voi miettiä itse kukin.. Meneekö ne roskat aina kulkiessa roskikseen ja miten hemmetin monta roskapussia sitä nakkaa talonsa roskikseen ja voisiko ostopäätöksillä ja ostamattomuudella vaikuttaa tuottamaansa jätteen määrään. Ei vaikka osta ollenkaan olutta muovituopeissa ja kahvinkin saa ostaa monin paikoin omaan mukiin pahvimukin sijaan.

Näin se menee. Olen osallistunut vastaaviin tapahtumiin ja aina ollaan siivottu.