Vankilassa oloa ja kulttuuria

Sana on vapaa jos netiketti on hallussa.
Rundi
Jack Bauer
Viestit: 925
Liittynyt: La Touko 16, 2020 10:25 pm

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Rundi »

Clarence kirjoitti: To Elo 27, 2020 7:22 pm Tässä kysyisin kaikilta, eritoten Rundilta, urheilitko vankilassa, vai mikä oli harrastus? Itsellä yhteen aikaan lentopallo oli se ykköslaji. Punttiakin tuli jonkun verran. Saunassa olin muihin kylpiöihin selin pesten kroppaa, ja tunsin kun nuori vanki ajattelematta enempää koitti minun selkää sanoen, kyllä näkee tulosta. Heti kun tunsin kosketuksen, pomppasin ympäri, että kuka. Poika säikähti pahanpäiväisesti ja pyyteli anteeksi. No sai tietenkin anteeksi. Nuori vanki ei tiennyt vielä, mitä kestää tehdä ja mitä ei.

Noista kaukaisista ajoista olen treenannut sivilissä aika monella salilla. Joka salilta on joku varastanut jotain. Hyvin vaikea päällepäin arvioida kuka. Kun sekakäyttäjä ilmaantuu salille, missä ei normaalisti käy, ei arviointi ole niin vaikeaa. Ensikertalaisena vankilassa tutkintolaisena pidin ensipäivät soitinta kaapissa. Miehet kysyivät miksi. Sanoin; ettei kukaan varasta. He nauroivat, ei täällä kukaan varasta. Se piti paikkansa. Sellirosvo on ohikkaaan tekijään ja vasikkaan verrattava niljake. Niitäkin joskus oli.

Tapahtuihan noina aikoina aina välillä selliryöstöjäkin, kuitenkin harvemmin. Yhdessä keskusvankilassa tunnettu vanki ryösti toisen ja sai kuulemma 2 vuotta. Toisessa keskusvankilassa kaksi vankia ryösti yhden nimimiehen. Nimimies ilmoitti tekijät, ja menetti siinä hiukan mainetta. Mutta olla nimimiehen paikalla, on tosi ikävä sauma, meinaan mahdollisuuksia on kolme. Niellä asia hiljaisuudessa, ilmoittaa tai ottaa oikeus omiin käsiin.
Eipä tullut lusi vuosina urheiltua tippaakaan. Joskus pikku painoilla harjoittelua, ei jäänyt tavaksi. Tennistä ja jääkiekkoa olisin pelannut, mutta sellaista mahista ei ollut vankiloissa. Selli jumppaa, punnerruksia ja sen sellaista kevyttä, ja ympyrän kävelyä pihalla, jos säät salli. Ikkunastakin sai happea kun avasi :D
Tekemiset oli pitkälti henkisiä, kirjeenvaihtoa, kirjallisia juttuja, joskus luin jotakin ja hieman ehdin opiskellakin jossakin välissä. No, musiikkia stereo radio-nauhurista. Telkkaria en katsellut paljon vaikka sellainenkin oli. Lopulta myin sen pois.

Joskus myöhemmin rupesi huvittamaan kun kuulin, että vangit olivat saaneet oikeuden pitää playstation pelikojetta. Olin, että ei jumalauta, näplääkö vanhanliiton ukot pleikkareita? No, se oli kai jokseenkin yleinen masiina, mutta enempikin nuorten konnien keskuudessa.

Sellirosvous oli pyhä ja suojeltu asia. Kerran kuulin varkaudesta. Toisen kerran selliryöstöstä, oli lähtenyt kello ja sormus väkisin. Alle vuosi siitä päätekijä sai ansionsa mukaan siviilissä, kun porukka hakkasi sen Makkaratalon parvella Helsingissä. Jätkä oli "punttikarju" mutta turpiin sai. Päihdeongelmainen, veti pillereitä ja kamaa linnassakin, siinä syy ryöstöön. Oli tullut myöhemmin uskoon, kuulin sitten siviilissä.
On kalteriverhot muisto vain, muisto vain... https://www.google.com/search?client=fi ... uisto+vain
Clarence
Christopher Lorenzo
Viestit: 1588
Liittynyt: Su Helmi 15, 2015 11:24 pm

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Rundi kirjoitti: To Elo 27, 2020 9:51 pm
Clarence kirjoitti: To Elo 27, 2020 7:22 pm Tässä kysyisin kaikilta, eritoten Rundilta, urheilitko vankilassa, vai mikä oli harrastus? Itsellä yhteen aikaan lentopallo oli se ykköslaji. Punttiakin tuli jonkun verran. Saunassa olin muihin kylpiöihin selin pesten kroppaa, ja tunsin kun nuori vanki ajattelematta enempää koitti minun selkää sanoen, kyllä näkee tulosta. Heti kun tunsin kosketuksen, pomppasin ympäri, että kuka. Poika säikähti pahanpäiväisesti ja pyyteli anteeksi. No sai tietenkin anteeksi. Nuori vanki ei tiennyt vielä, mitä kestää tehdä ja mitä ei.

Noista kaukaisista ajoista olen treenannut sivilissä aika monella salilla. Joka salilta on joku varastanut jotain. Hyvin vaikea päällepäin arvioida kuka. Kun sekakäyttäjä ilmaantuu salille, missä ei normaalisti käy, ei arviointi ole niin vaikeaa. Ensikertalaisena vankilassa tutkintolaisena pidin ensipäivät soitinta kaapissa. Miehet kysyivät miksi. Sanoin; ettei kukaan varasta. He nauroivat, ei täällä kukaan varasta. Se piti paikkansa. Sellirosvo on ohikkaaan tekijään ja vasikkaan verrattava niljake. Niitäkin joskus oli.

Tapahtuihan noina aikoina aina välillä selliryöstöjäkin, kuitenkin harvemmin. Yhdessä keskusvankilassa tunnettu vanki ryösti toisen ja sai kuulemma 2 vuotta. Toisessa keskusvankilassa kaksi vankia ryösti yhden nimimiehen. Nimimies ilmoitti tekijät, ja menetti siinä hiukan mainetta. Mutta olla nimimiehen paikalla, on tosi ikävä sauma, meinaan mahdollisuuksia on kolme. Niellä asia hiljaisuudessa, ilmoittaa tai ottaa oikeus omiin käsiin.
Eipä tullut lusi vuosina urheiltua tippaakaan. Joskus pikku painoilla harjoittelua, ei jäänyt tavaksi. Tennistä ja jääkiekkoa olisin pelannut, mutta sellaista mahista ei ollut vankiloissa. Selli jumppaa, punnerruksia ja sen sellaista kevyttä, ja ympyrän kävelyä pihalla, jos säät salli. Ikkunastakin sai happea kun avasi :D
Tekemiset oli pitkälti henkisiä, kirjeenvaihtoa, kirjallisia juttuja, joskus luin jotakin ja hieman ehdin opiskellakin jossakin välissä. No, musiikkia stereo radio-nauhurista. Telkkaria en katsellut paljon vaikka sellainenkin oli. Lopulta myin sen pois.

Joskus myöhemmin rupesi huvittamaan kun kuulin, että vangit olivat saaneet oikeuden pitää playstation pelikojetta. Olin, että ei jumalauta, näplääkö vanhanliiton ukot pleikkareita? No, se oli kai jokseenkin yleinen masiina, mutta enempikin nuorten konnien keskuudessa.

Sellirosvous oli pyhä ja suojeltu asia. Kerran kuulin varkaudesta. Toisen kerran selliryöstöstä, oli lähtenyt kello ja sormus väkisin. Alle vuosi siitä päätekijä sai ansionsa mukaan siviilissä, kun porukka hakkasi sen Makkaratalon parvella Helsingissä. Jätkä oli "punttikarju" mutta turpiin sai. Päihdeongelmainen, veti pillereitä ja kamaa linnassakin, siinä syy ryöstöön. Oli tullut myöhemmin uskoon, kuulin sitten siviilissä.
Kone alkoi temppuilla. Aihe kuitenkin mielenkiintoinen, miten aika vankilassa meni. Myöskin siellä tavatut mielenkiintoiset persoonat.
Tiukkameno
Hetty Wainthropp
Viestit: 495
Liittynyt: Ti Maalis 05, 2019 2:39 pm

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Tiukkameno »

Miullaei oo mitään hienoa muisteltavaa niiltä vähiltä reissuilta mitkä heitin. Eka ois pitäny viedä loppuun ja toka jättää tekemättä. Mutta ihminen on soputuvainen, ei oo ikävä niitä aikoja.
Comance
Remington Steele
Viestit: 222
Liittynyt: Su Heinä 19, 2020 9:42 pm

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Comance »

Pampouna häärin jonkin aikaa Jokelassa, täytyy myöntää etten ole kusipäisenpiä työtovereita tavannut ennen eikä jälkeen. Puhumattomia selkäänpuukottajia,ainut mitä halusivat oli ns. Yö toiminto ettei vaan tarvinnut tehdä sitäkään vähää, sopivat sairaus poissaolot keskenään. Ihan täysiä mulkkuja, niiden olisi pitänyt istua ja kongilla kuluttaa sandaaleja,ai niin mutta olisikin aina yö .
En kommentoi.
Rundi
Jack Bauer
Viestit: 925
Liittynyt: La Touko 16, 2020 10:25 pm

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Rundi »

Comance kirjoitti: Pe Elo 28, 2020 5:52 pm Pampouna häärin jonkin aikaa Jokelassa, täytyy myöntää etten ole kusipäisenpiä työtovereita tavannut ennen eikä jälkeen. Puhumattomia selkäänpuukottajia,ainut mitä halusivat oli ns. Yö toiminto ettei vaan tarvinnut tehdä sitäkään vähää, sopivat sairaus poissaolot keskenään. Ihan täysiä mulkkuja, niiden olisi pitänyt istua ja kongilla kuluttaa sandaaleja,ai niin mutta olisikin aina yö .
Joo no, siitä ei jäänyt epäselvyyksiä pätkääkään, että suuri osa vartijoista halusi tehdä mahdollisimman vähän toimenkuviinsa kuuluvia tehtäviä. Oli joku aktiivisempikin, mutta mahdollisimman niukoin ja rajoitetuin toimin tapahtui heidän "ammattiensa" harjoittaminen. Paremminkin suojatyöpaikka, niin paljon vartijat joutuivat lojumaan kopeissaan tai ylivartijan sellissä.

Eihän vanhan ajan vartijoilla edes ollut töitä päivällä, kun vanki komppaniat olivat töissä. Selliratsioita pitivät silloin tällöin kun ilmestyi aihetta. Rundiosaston käyttö aste kertoi, milloin pillereitä tai huumeita oli tullut taloon; aina joku otti sen yhden napin tai puolikkaan liikaa, että kärähti.

Nykyaikaa en tiedä, kun vankiloissa on jo koulutetumpaa ja kielitaitoista väkeä töissä. Heille luotu erilaiset tehtävä kuvakkeet, kuten olla henkilökohtainen mentori tai muuta sellaista.
On kalteriverhot muisto vain, muisto vain... https://www.google.com/search?client=fi ... uisto+vain
Clarence
Christopher Lorenzo
Viestit: 1588
Liittynyt: Su Helmi 15, 2015 11:24 pm

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Menimme yhden keskikokoisen kaupan katolle. Siitä oli hyvä pääsy kattoluukun kautta välikatolle. Väkikatolla potkimme reiän kaupan sisään. Pudottauduimme alas. Sisällä aloimme kerätä omaisuutta. Olimme hiukan varomattomia, sillä tien toisella puolella asui tunnettu kyttääjä, joka kuvitteli olevansa hyvä ihminen kunnostautumalla kyttäämään toisia. Kohta olikin poliisiautoja enemmän kuin tarpeeksi kaupan edessä. Kaveri koitti päästä reiästä takaisin välikatolle, mistä olimme tulleet. Hän rymähti alas. Itse etsin muualta piiloa. Yhtä kaikki, kohta meitä vietiin poliisilaitokselle ja pidätysselliin. Aamulla heräsin kun putkan ovi aukesi, ja rikospoliisi kauppiaan kanssa katsoi toista tekijää, eli minua. Kauppias haukkui ja annoin palaa takaisin. Nopeasti tuo tilanne oli ohi ja putkan ovi suljettiin.

Kohta kuului eri käytävältä kovaa huutoa ja mekastusta. Arvasin, että näyttävät kauppialle rikostoveria. Kohta mekastus loppui. Kaveri huusi minulle kauppiaasta: Se ukko on hintti! Se, että kauppias kävi poliisin kanssa putkan ovella, ja poliisi esitteli hänelle rikoksesta epäillyt, onko edes laillista? Tuo tapahtui 70- luvun loppupuolella. Kaverilla oli kai murtunut kylkiluu tai useampi, sitä välillä huutaen kertoi.

Nuo olivat vielä vanhaa aikaa, ja mielestäni hyvää aikaa. 90- luvulla alkoi Suomen vankiloissa meno koventua, tuli huumausaineet. Olihan niitä ennenkin ollut, mutta eri mittakaavassa. Ennen oli lähinnä pillerit ja kilju.
Rundi
Jack Bauer
Viestit: 925
Liittynyt: La Touko 16, 2020 10:25 pm

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Rundi »

Clarence kirjoitti: La Elo 29, 2020 11:55 pm Menimme yhden keskikokoisen kaupan katolle. Siitä oli hyvä pääsy kattoluukun kautta välikatolle. Väkikatolla potkimme reiän kaupan sisään. Pudottauduimme alas. Sisällä aloimme kerätä omaisuutta. Olimme hiukan varomattomia, sillä tien toisella puolella asui tunnettu kyttääjä, joka kuvitteli olevansa hyvä ihminen kunnostautumalla kyttäämään toisia. Kohta olikin poliisiautoja enemmän kuin tarpeeksi kaupan edessä. Kaveri koitti päästä reiästä takaisin välikatolle, mistä olimme tulleet. Hän rymähti alas. Itse etsin muualta piiloa. Yhtä kaikki, kohta meitä vietiin poliisilaitokselle ja pidätysselliin. Aamulla heräsin kun putkan ovi aukesi, ja rikospoliisi kauppiaan kanssa katsoi toista tekijää, eli minua. Kauppias haukkui ja annoin palaa takaisin. Nopeasti tuo tilanne oli ohi ja putkan ovi suljettiin.

Kohta kuului eri käytävältä kovaa huutoa ja mekastusta. Arvasin, että näyttävät kauppialle rikostoveria. Kohta mekastus loppui. Kaveri huusi minulle kauppiaasta: Se ukko on hintti! Se, että kauppias kävi poliisin kanssa putkan ovella, ja poliisi esitteli hänelle rikoksesta epäillyt, onko edes laillista? Tuo tapahtui 70- luvun loppupuolella. Kaverilla oli kai murtunut kylkiluu tai useampi, sitä välillä huutaen kertoi.

Nuo olivat vielä vanhaa aikaa, ja mielestäni hyvää aikaa. 90- luvulla alkoi Suomen vankiloissa meno koventua, tuli huumausaineet. Olihan niitä ennenkin ollut, mutta eri mittakaavassa. Ennen oli lähinnä pillerit ja kilju.
60- ja 70- luvuilla varmaan oli yleistä, että pidätettyjä esiteltiin myös "yksityisesti" puhumattakaan, että kokonainen kylä saattoi tulla käräjille töllistelemään jotain "kuuluisuutta" - nimet ja kuvat vahvasti esillä.

Vanhan liiton puraisema olin sen verran, samoin kuin lukuisat muut, että huumausaineita emme "hyväksyneet". Pillerit ja kilju olivat ok, mutta narkkareiden yleistyessä niistä oli haittaa myös kongien yhteishengelle ratsioiden lisääntyessä. Itse en käyttänyt napin nappia, en kyllä kiljuakaan. Siviilistä muistan 70- luvun alussa, juotiin jotain karjala viiniä. Jollain venkulalla oli manraxeja ja tuputti niitä. Otin puolikkaan uteliaisuutta, vittu aiheutti sellaisen 3 - 4 tunnin muistikatkon. Koska muutenkaan en ole menettänyt muistiani ikinä enkä juonut juomalla mitään viinaksia, sellaista lipittelyä ja pitkiä kuivia kausiakin. Manrax opetti, että ei koskaan mitään pilleriä.

70-luvulla ja osin 80- luvun alkupuolella huumeita liikkui suht vähän. Pilveä kyllä jonkun verran. 70- luvulla sattui Sörkassa kyllä sellainen tapaus, että huumeita oli. Pää jehu oli yksi Dale joka kaverin tai kahden kanssa oli tehnyt murron johonkin Medi lääketehtaaseen. Ehkä 1974 koska Dale oli Nokalla vielä 1975 kun olin siellä itsekin.
Myöhemmin Dale tuli Sörkkaan, sehän oli saanut tosi pitkän kakun 7 -8 vuotta. Huumeet se oli ehtinyt piilottaa pankkien tallelokeroihin. Sörkässä Dale valjasti jonkun vapautuneen hakemaan äidiltään tallelokeron avain ja kamaa, jotka ajautui Sörkkaan ja myyjäksi alkoi toinen vanki.

Kaman myyntipaikka oli vankilan kirkko. Myös salakirjeitä läksi, olikohan tuolle vangin siskolle, että ainakaan sunnuntaisin ei ole hyvä tulla tapaamaan, koska silloin käy kauppa kirkossa :) Aika huvittava juttu.
Joka tapauksessa noissa kirjeissä piili jekku. Olisiko kirjearkit ollut painettu Sörkan kirjapainossa, tai käsitelty jollain aineella (en muista mitä juttuja myöhemmin liikkui), mutta vanki jätti kirjeisiin tyhjiä kohtia ja kun kirjeessä luki tunnussana esimerkiksi silitysrauta, tuli vastaanottajan painaa kirjettä kuumalla silitysraudalla ja piilotettu ohjeistus (teksti) tuli näkyviin.

Käryhän siinä käsi ja ehdin vapautua siinä talvella -77 kun alkoi oikeudenkäynnit tuosta huume vyyhdestä. Niistä luin sitten Hesarista. Välikädet ja myyjät sai tuomioita. Dalellekin syyttäjä vaati rangaistusta, mutta sain käsityksen, että ei tuomittu, koska hän oli jo kertaalleen saanut pitkän kakun.
Lievä muistikuva on, että Dale kuoli myöhemmin siviilissä yliannostukseen.
On kalteriverhot muisto vain, muisto vain... https://www.google.com/search?client=fi ... uisto+vain
holmesin haamu
Sherlock John Holmes
Viestit: 8195
Liittynyt: Pe Huhti 19, 2013 2:44 pm

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja holmesin haamu »

Kiinnostais tietää mikä on se henkinen mielenmaisema eli jos on tottunut vankilaelämään ja alla pitkä tuomio, niin kuinka helppoa on sopeutua vapaalla olemiseen? Onko se niin että kun pääsee pois vankilasta, niin sitä on miettimässä jo uusia rikoksia ja melkein kaipaa sinne vankilaelämään takaisin vai ei missään nimessä halua vankilaan?

Samoin kiinnostaa profiili rikollisena. Onko se oma valinta, että haluaa hakea taloudellista etua, jännitystä, purkaa ylimääräistä energiaa vai onko lähinnä huono sattuma, joka on johdattanut henkilön rikolliseksi?

Minkä verran rikollisia palaa vankilaan noin 1-10-vuoden vuoden sisällä ja kuinka isolle prosentille se on ensimmäinen ja viimeinen kerta?
Clarence
Christopher Lorenzo
Viestit: 1588
Liittynyt: Su Helmi 15, 2015 11:24 pm

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Clarence »

60- ja 70- luvuilla varmaan oli yleistä, että pidätettyjä esiteltiin myös "yksityisesti" puhumattakaan, että kokonainen kylä saattoi tulla käräjille töllistelemään jotain "kuuluisuutta" - nimet ja kuvat vahvasti esillä.

Vanhan liiton puraisema olin sen verran, samoin kuin lukuisat muut, että huumausaineita emme "hyväksyneet". Pillerit ja kilju olivat ok, mutta narkkareiden yleistyessä niistä oli haittaa myös kongien yhteishengelle ratsioiden lisääntyessä. Itse en käyttänyt napin nappia, en kyllä kiljuakaan. Siviilistä muistan 70- luvun alussa, juotiin jotain karjala viiniä. Jollain venkulalla oli manraxeja ja tuputti niitä. Otin puolikkaan uteliaisuutta, vittu aiheutti sellaisen 3 - 4 tunnin muistikatkon. Koska muutenkaan en ole menettänyt muistiani ikinä enkä juonut juomalla mitään viinaksia, sellaista lipittelyä ja pitkiä kuivia kausiakin. Manrax opetti, että ei koskaan mitään pilleriä.

70-luvulla ja osin 80- luvun alkupuolella huumeita liikkui suht vähän. Pilveä kyllä jonkun verran. 70- luvulla sattui Sörkassa kyllä sellainen tapaus, että huumeita oli. Pää jehu oli yksi Dale joka kaverin tai kahden kanssa oli tehnyt murron johonkin Medi lääketehtaaseen. Ehkä 1974 koska Dale oli Nokalla vielä 1975 kun olin siellä itsekin.
Myöhemmin Dale tuli Sörkkaan, sehän oli saanut tosi pitkän kakun 7 -8 vuotta. Huumeet se oli ehtinyt piilottaa pankkien tallelokeroihin. Sörkässä Dale valjasti jonkun vapautuneen hakemaan äidiltään tallelokeron avain ja kamaa, jotka ajautui Sörkkaan ja myyjäksi alkoi toinen vanki.

Kaman myyntipaikka oli vankilan kirkko. Myös salakirjeitä läksi, olikohan tuolle vangin siskolle, että ainakaan sunnuntaisin ei ole hyvä tulla tapaamaan, koska silloin käy kauppa kirkossa :) Aika huvittava juttu.
Joka tapauksessa noissa kirjeissä piili jekku. Olisiko kirjearkit ollut painettu Sörkan kirjapainossa, tai käsitelty jollain aineella (en muista mitä juttuja myöhemmin liikkui), mutta vanki jätti kirjeisiin tyhjiä kohtia ja kun kirjeessä luki tunnussana esimerkiksi silitysrauta, tuli vastaanottajan painaa kirjettä kuumalla silitysraudalla ja piilotettu ohjeistus (teksti) tuli näkyviin.

Käryhän siinä käsi ja ehdin vapautua siinä talvella -77 kun alkoi oikeudenkäynnit tuosta huume vyyhdestä. Niistä luin sitten Hesarista. Välikädet ja myyjät sai tuomioita. Dalellekin syyttäjä vaati rangaistusta, mutta sain käsityksen, että ei tuomittu, koska hän oli jo kertaalleen saanut pitkän kakun.
Lievä muistikuva on, että Dale kuoli myöhemmin siviilissä yliannostukseen.
[/quote]
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Medica oli kuuluisa juttu aikoinaan. Kanaali-Koskinen tappoi Kakolassa lyhyen tuomion miehen 1980. En ole varma, mutta muistikuva on, että uhrilla taisi olla kytköksiä Medican murtoon(?)

Kuten Rundi sanoo niin itsellä oli sama linja: "Vanhan liiton puraisema olin sen verran, samoin kuin lukuisat muut, että huumausaineita emme "hyväksyneet". Pillerit ja kilju olivat ok, mutta narkkareiden yleistyessä niistä oli haittaa myös kongien yhteishengelle ratsioiden lisääntyessä."
Rundi
Jack Bauer
Viestit: 925
Liittynyt: La Touko 16, 2020 10:25 pm

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Rundi »

holmesin haamu kirjoitti: Su Elo 30, 2020 11:20 pm Kiinnostais tietää mikä on se henkinen mielenmaisema eli jos on tottunut vankilaelämään ja alla pitkä tuomio, niin kuinka helppoa on sopeutua vapaalla olemiseen? Onko se niin että kun pääsee pois vankilasta, niin sitä on miettimässä jo uusia rikoksia ja melkein kaipaa sinne vankilaelämään takaisin vai ei missään nimessä halua vankilaan?

Samoin kiinnostaa profiili rikollisena. Onko se oma valinta, että haluaa hakea taloudellista etua, jännitystä, purkaa ylimääräistä energiaa vai onko lähinnä huono sattuma, joka on johdattanut henkilön rikolliseksi?

Minkä verran rikollisia palaa vankilaan noin 1-10-vuoden vuoden sisällä ja kuinka isolle prosentille se on ensimmäinen ja viimeinen kerta?
Henkisiä mielenmaisemia on niin monta tuhatta kuin on ollut ja on vankejakin.
Pitkän tuomion jälkeen sopeutuminen siviiliin vaatii varmaan säätämistä. Tuskin ovat suunnitelleet jatkavansa rikoksia heti vapautumisen jälkeen. Paitsi prosentti jengiläiset, rikos on päämäärä.

Osa muista vangeista, päihdeongelmaiset taparikolliset, palaa siihen piiri pieni pyörii ympyrään mistä ovat jääneet kiinnikin. Viinaa ja rötöstelyä.
Vielä 70-luvulla oli sellaisia laitostuneita, lähinnä "kakolan hörhöt", jotka viimeistään talven tullen tekivät kilinkali keikkoja, että pääsivät vankilaan takaisin.

Minulle rikos oli elämäntapa, vaihtoehto työlle (vaikka töitäkin tein tuomioiden välissä, lyhytaikaisesti). Taloudellisen hyödyn saaminen etusijassa, totta kai, ja sitäkin tuli riittävästi kuhunkin tarpeeseen. Syitä ryhtyä rikoksiin on monia syitä, vaikkakaan ei puolusteltavissa yksikään.
Joka kerta kun vapauduin, ei ollut varsinaisia suunnitelmia siviilielämän suhteen. Mutta en lähtenyt silläkään silmällä, että teenpä taas rikoksia.
Ne vain tulivat "uusinnaksi" ajan kanssa ja sitten pidäkkeet poistuivat kunnes kävi käryjä. Läheskään kaikesta ei tuomittu, vaikka epäilyjä lankesi.

Viimeiseltä tuomiolta kun läksin, oli ainoastaaan sellainen ajatus, että nyt riittää vähäksi aikaa. Sitä on riittänyt 37 vuotta. Alkoi olla töitä, ammatteja, perhe-elämää, yritystoimintaa jne.

Samoin kävi viinan kanssa. Myöhemmin. Harrastin tuurijuopottelua. Suunniteltua. Pitkät ajat töitä ja sitten kapakka elämää vähintään viikko. Sen olin varannnut mielen "kalenteriin"-
Mutta sitten tuli hetki, että ei siinäkään ole järkeä, vaikka perheet pysyi pystyssä. Yhden kuurin jälkeen päätin, että nyt riittää vähäksi aikaa. Sitä on kestänyt yli 20 vuotta, enkä ole kaivannut.
On kalteriverhot muisto vain, muisto vain... https://www.google.com/search?client=fi ... uisto+vain
Avatar
Rescuer
Watson itse
Viestit: 5978
Liittynyt: Ti Heinä 08, 2008 8:15 pm

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Rescuer »

holmesin haamu kirjoitti: Su Elo 30, 2020 11:20 pm Minkä verran rikollisia palaa vankilaan noin 1-10-vuoden vuoden sisällä ja kuinka isolle prosentille se on ensimmäinen ja viimeinen kerta?
Risen vuosikirjasta löytyi tuollainen teksti:
"Vapautuneiden vankeusvankien uusintarikollisuustaso on vakiintunut noin 60 prosenttiin. Vuonna 2013 vapautuneista vankeusvangeista noin kolme viidestä (58 %) syyllistyi viiden seurantavuoden aikana vähintään yhteen rikokseen, josta seurasi uusi ehdoton vankeusrangaistus tai yhdyskuntapalvelu."
Mitä enemmän vihreitä hymiöitä, sitä heikommat argumentit.
Eräässä entisessä hallituspuolueessa oltiin erittäin kiinnostuneita uusista pilvipalveluista. Sitten joku kertoi heille, ettei pilvipalveluilla ole mitään tekemistä kannabiksen kanssa...
Rundi
Jack Bauer
Viestit: 925
Liittynyt: La Touko 16, 2020 10:25 pm

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Rundi »

Rescuer kirjoitti: Ma Elo 31, 2020 3:35 pm
holmesin haamu kirjoitti: Su Elo 30, 2020 11:20 pm Minkä verran rikollisia palaa vankilaan noin 1-10-vuoden vuoden sisällä ja kuinka isolle prosentille se on ensimmäinen ja viimeinen kerta?
Risen vuosikirjasta löytyi tuollainen teksti:
"Vapautuneiden vankeusvankien uusintarikollisuustaso on vakiintunut noin 60 prosenttiin. Vuonna 2013 vapautuneista vankeusvangeista noin kolme viidestä (58 %) syyllistyi viiden seurantavuoden aikana vähintään yhteen rikokseen, josta seurasi uusi ehdoton vankeusrangaistus tai yhdyskuntapalvelu."
Muistelen, että v 2018 se oli asettunut noin 50/50 % tasa-arvoon :D Mutta ainahan niissä on jotain heittelyä puoleen tai toiseen.
On kalteriverhot muisto vain, muisto vain... https://www.google.com/search?client=fi ... uisto+vain
Clarence
Christopher Lorenzo
Viestit: 1588
Liittynyt: Su Helmi 15, 2015 11:24 pm

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Rundi kirjoitti: Ma Elo 31, 2020 7:41 pm
Rescuer kirjoitti: Ma Elo 31, 2020 3:35 pm
holmesin haamu kirjoitti: Su Elo 30, 2020 11:20 pm Minkä verran rikollisia palaa vankilaan noin 1-10-vuoden vuoden sisällä ja kuinka isolle prosentille se on ensimmäinen ja viimeinen kerta?
Risen vuosikirjasta löytyi tuollainen teksti:
"Vapautuneiden vankeusvankien uusintarikollisuustaso on vakiintunut noin 60 prosenttiin. Vuonna 2013 vapautuneista vankeusvangeista noin kolme viidestä (58 %) syyllistyi viiden seurantavuoden aikana vähintään yhteen rikokseen, josta seurasi uusi ehdoton vankeusrangaistus tai yhdyskuntapalvelu."
Muistelen, että v 2018 se oli asettunut noin 50/50 % tasa-arvoon :D Mutta ainahan niissä on jotain heittelyä puoleen tai toiseen.
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Luin pakkolaitokseen eristetyistä vaarallisista rikoksen uusijoista, ketkä määrättiin pyttyyn, tai kenellä se jäi hyllylle. Kaikilla on vapautumisen jälkeen ainakin tuossa seurannassa uusi tuomio. Pytty oli aika harvinainen, sillä 1- 2 ihmistä määrättiin vuodessa sinne, jonain vuonna ei yhtään. Tuo seuranta oli muistaakseni siihen asti, mitä vankilaoikeus oli toiminnassa. Jotain tuntien, ei siellä ollut yhtään turhaan.
Nuorisovangille vankilaoikeus saattoi kuritushuoneen aikana muuttaa kurituomion tavalliseksi vankeudeksi. Esim. 1 v 2 kk kuritushuonetta, jonka vankilaoikeus muutti 1v 6 kk vankeutta. Lusittava määrä 1/3 osilla ei muuttunut miksikään. Nuorisovuosia, tai nuorisokasvatusta oli vielä omana aikana mahdollisuus saada, mutta ei käytännössä enään saanut 1970 jälkeen. Ei tullut kenellekään kirjettä: Teille on myönnetty nuorisokasvatusta 1 vuosi.

Itsekin kävin vankilarosiksessa, mutta eri syistä. Se tuosta oli uutta, että siitä tuli rikosrekisterimerkintä. Olihan siinä asianajaja.
K.J.Lång tenttasi minua, sitten en muista mitä muu sakki puhui vai puhuiko mitään.
Rundi
Jack Bauer
Viestit: 925
Liittynyt: La Touko 16, 2020 10:25 pm

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Rundi »

""Itsekin kävin vankilarosiksessa, mutta eri syistä. Se tuosta oli uutta, että siitä tuli rikosrekisterimerkintä. Olihan siinä asianajaja.
K.J.Lång tenttasi minua, sitten en muista mitä muu sakki puhui vai puhuiko mitään.""

[/quote]

- Vankilaoikeudessa olen ollut. Siellä yhdisteltiin minulle langetettuja kuri- ja vankeustuomioita. Odotus Keravalla. Sijoituspaikaksi tuli Riihimäki.

- Muistan, että koltiaisten pahin pelko oli nuorisokasvatus lisät. Sen korvikkeena on kai nuorisorangaistus eli määrätään valvottavaksi jopa 15 kk ajaksi, joka on ankarampi, kuin ehdollinen ja sen valvonta.

""Nuorisorangaistus tuli kokeiluvaiheen jälkeen valtakunnallisesti voimaan vuonna 2005. Nuorisorangaistus on käytännössä ehdollista vankeutta ankarampi seuraamus, joka sisältää valvontatapaamisten lisäksi sosiaalista toimintakykyä edistäviä ohjelmia ja niihin liittyvää tukea ja ohjausta sekä mahdollisesti työelämään perehdyttämistä. Valvonta on kaiken kaikkiaan ajallisesti selvästi intensiivisempää ja sisällöllisesti laajempaa kuin ehdolliseen vankeuteen liitetty valvonta."""

- EI TAINNUT ONNISTUA KOVIN HYVIN?

"""Suurin osa rikosoikeudellisista lievennyksistä koskee nuoria, 15–17-vuotiaita, henkilöitä. Ehkä merkittävin lievennys on se, ettei nuorta henkilöä voida tuomita ehdottomaan vankeuteen, elleivät painavat syyt sitä vaadi (RL 6:9). Tämän vuoksi nuoria tuomitaankin ehdottomaan vankeuteen yleensä vain silloin, kun rikoksesta määrätty rangaistus on pitempi kuin kaksi vuotta vankeutta. Nuoret henkilöt on tuomittava lievennetyn rangaistusasteikon mukaan eikä elinkautista vankeutta ole mahdollista tuomita (RL 6:8). Nuorisorangaistukseen voidaan tuomita pääsääntöisesti vain nuori henkilö (RL 6:10a). Syyttämättä ja tuomitsematta jättämisen edellytyksiä on laajennettu, kun ne koskevat nuoria henkilöitä (ROL 1:7 ja RL 6:12).

Osa poikkeussäännöistä koskee sekä nuoria henkilöitä että nuoria aikuisia eli kaikkia 15–20-vuotiaita. Nuoret rikoksentekijät voidaan tuomita ehdollisen vankeuden tehosteena 15 kuukauden ajaksi valvontaan (RL 6:10). Yhdyskuntaseuraamusten uudistusta valmistellut toimikunta on lisäksi ehdottanut, että myös yhdyskuntapalvelua tehostettaisiin nuorten osalta valvonnalla (Oikeusministeriö 2012). Nuorina rikoksentekijöinä tuomitut pääsevät myös ehdonalaiseen vapauteen muita vankeja aikaisemmin eli kärsittyään rangaistuksesta puolet tai ensikertalaiset yhden kolmasosan (RL2c:5.2).

Aikuistenkin rangaistuksia voidaan lieventää tuomitun korkean iän perusteella (RL 6:7)."""

- TÄSSÄHÄN saisi meikäläinenkin alennuksia kun alkaa olla ikää. Pääsisikö kolmasosilla vapaaksi :D
On kalteriverhot muisto vain, muisto vain... https://www.google.com/search?client=fi ... uisto+vain
Clarence
Christopher Lorenzo
Viestit: 1588
Liittynyt: Su Helmi 15, 2015 11:24 pm

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Nuorisorangaistus ja vankilaoikeuden antama nuorisokasvatus ovat kaksi eri asiaa. Vankilaoikeutta ei enään ole. En tiedä yhtään, missä nuorisovangit tänään istuvat. Joissain vankiloissa täytyy olla nuoriso-osastoja.

Ensikertalainen, kenellä oli tuomio 6 kk - 4 vuotta, iältään 15- 21 vuotiaita joutui väkisinkin käymään vankilaoikeudessa. Joka muuta sanoo, ei puhu totta. Yksi mies samaa ikäluokkaa itseni kanssa, sanoi: Oli viikon Keravalla ja lähti pois. Asia ei ole totta. Kukaan ei Keravalta lähtenyt ennen vankilaoikeutta mihinkään. Se, mihin vankilaoikeus määräsi on eri asia. Yhdellä 21 -vuotiaalla oli Nubiksen pohjat, ja seuraava oli sitten Kakola. Vankilaoikeudessa olivat Turun lääniä ehdotelleet, mutta tämä halusi Kakolaan. Kysyin syytä miksi. Kakolassa on enemmän toimintaa mitä Turun läänillä.
Vastaa Viestiin