Hauskaa, että tämäkin ketju nousi esille juuri kun olen lueskellut Linkolan tuotantoa sekä muuta häneen liittyvää kirjallisuutta. (Eero Alenin Linkolan soutajan päiväkirjan ja Tere Vadenin toimittaman kirjoituskokoelman Linkolan ajamana.) Minulla on ollut kauhea lukuinto jo viikkoja, johtuen siitä että aina sataa vettä!
Henkilökohtaisesti en pidä Linkolaa kauhean nerokkaana ajattelijana, vaan aika ristiriitaisena ja naiivinakin. Ja minusta on aika kummallista, että hän on kuitenkin nauttinut aina jonkinlaista arvostusta ja eteenkin nykypolitiikassa hän tuntuisi olevan täysin salonkikelpoinen poliitikkoehdokas tarkoituksellisen eriarvoisuuden hyväksyvine ajatuksineen.
Minua ehkä eniten häiritsee se, miten Linkola jatkuvasti toistelee olevansa ainoastaan kylmän tieteellinen vaikka kaikessa näkyy että hän on täysin tunteidensa vallassa ihan lähtökohdistaan asti. Linkolan mielestä oikea ja luonnollinen luonnontila on se, minkä hän on itse nähnyt lapsuudenmaisemanaan (tähänhän hän palaa jatkuvasti, miten pahalta tuntuu kun se on muuttunut) ja kaikenlainen muutos on pahasta. Linkola inhoaa tekniikkaa, mielestäni usein vain tekniikan inhoamisen vuoksi, eikä suostu ajattelemaan että tekniikalla voi olla suotuisiakin vaikutuksia ympäristöön ja että oikeastaan tekniikan kehitys on kaiketi paras keinomme ekokatastrofilta pelastumiseen. Lisäksi hänen mielestään ihminen on toisaalta laumaeläin, toisaalta taas ihminen ei kuulu kaupunkeihin. Sillä, että kaupungissa kerrostalossa asuminen on ehdottomasti ekologisinta, ei ole hänelle merkitystä vaan täysin tunteellisin perusteluin pitää pyrkiä 1800-luvun maatalousyhteiskuntaan.
Tuon jatkuvasti toitottamansa kylmän tieteellisyyden valossa minusta hauskinta oli, kun eräässä esseessä Linkola syyttää jo itse evoluutiota erehtymisestä!

Hän sanoo ettei hyväksy että evoluutio tuhoaa satojen miljoonien vuosien saavutuksensa. (Johdatus 1990-luvun ajatteluun.) Ehkä Linkolan olisi helpompaa myöntää, että ihminenkin on evoluution tulosta kaikkine käyttäytymismalleineen ja ettei evoluution tarkoitus välttämättä ole pyrkiä mihinkään. (Esim. mahdollisimman monimuotoiseen luontoon tai tiettyyn pysähtyneeseen tilaan.) Tiede ei myöskään pysty sanomaan esimerkiksi elämän arvosta yhtään mitään, Linkolan koko ajattelumalli perustuu siihen että kaikki lajit ovat sinällään arvokkaita ja säilytettävä. Linkolan mielestä ihminen on täsmälleen samanarvoinen eläimen kanssa eli ihmisenkin kuuluu säilyä. Sitä pohjaa vasten tuntuu oudolta, että ihmisiä pitäisi harventaa, mutta muiden eläinten osalta mahdollisimman suuret lajikannat olisivat kuitenkin kyseenalaistamaton päämäärä. Tottahan tietysti on, että muut lajit eivät tuhoa luontoa samoilla keinoilla kuin ihminen, mutta totuus on myös, että suurin osa koskaan olemassa olleista lajeista on kuollut sukupuuttoon, epäilemättä myös ennen ihmisen olemassaoloa ja ihmisistä riippumattomista syistä. En käsitä, miksi Linkola ei huomaa, että aivan yhtä voimakas argumentti kuin että ”elämän tarkoitus on säilyä” on ”elämän tarkoitus on kuolla.”
Lisäksi minua häiritsee koko ajan se, miten L. ottaa oikeudekseen määritellä, millainen ihmisen tulee olla tai millainen hän ”luonnostaan” on, mukamas kylmien biologisten tosiasioiden pohjalta. Esimerkiksi se, että Linkolan mielestä ihminen on ”rakennettu” kovaan ruumiilliseen työhön, puutteeseen ja ponnisteluun. Linkola itse on valinnut rankan ammatin, mutta monien etuoikeutettujen tavoin ei tajua ollenkaan miten etuoikeutettu on. Ne, joilla ei ole ollut muuta vaihtoehtoa, ovat aina pyrkineet pääsemään ruumiillisesta työstä eroon.
Perusteetonta minusta on myös demokratian arvostelu, kun kuitenkaan emme elä missään demokratiassa ja samalla luonnon kannalta erittäin tärkeää olisi nimenomaan demokratian lisääminen. Jos enemmistö pystyisi olemaan mukana rakentamassa yhteiskuntaa, tuskin se tekisi sellaisia päätöksiä joilla sairastuttaa itseään ja ympäristöään. Demokratiaan kuuluu myös vastuu. Nykyään keinoja vaikuttaa yhteiskunnassa ei ole joten enemmistöllä, joka oikeasti voisi vaikuttaa ympäristöasioissa ole myöskään vastuuta. Tarkoitan tällä sitä, että ihmiset ovat oppineet demokratian puuttuessa sen, ettei yhdellä ole muka mitään merkistystä joten omista kulutustottumuksistakaan ei nähdä hyödylliseksi ottaa vastuuta.
No, pitkä vuodatus, ja vieläkin riittäisi monta asiaa, missä en kyllä Linkolaa osaa arvostaa pätkääkään. (Joitain hyviäkin ajatuksia tosin taisi hänellä olla, mutta tähän hätään en oikein muista mitä.)