Hän ei vaan kerro, että millä tavalla se tutkinta hoidettiin tai olisi pitänyt hoitaa. Olen kohtuullisen varma, ettei rintaan puukotettu ja ilmarinnasta kärsivä nainen olisi Helsingissäkään päätynyt poliisilaitokselle, vaan kyllä hänet olisi sairaalaan viety ja hoitaja istutettu hänen viereensä ja aamulla sitten kuultu. Niinkuin Ulvilassakin. Minusta tuntuu, ettei rautaheimo tiedä, mitä Ulvilassa poliisi teki.Detective1 kirjoitti: Ti Elo 10, 2021 11:23 amKuolemannaakka kirjoitti: Ma Elo 09, 2021 10:41 pmRautaheimo ei ollut Ulvilan jutun kanssa missään tekemisissä. Toistelee lehdestä lukemaansa ja sieltäkin väärin ymmärtämiään juttuja. Ja tää lainaus oli täällä varmaan viikko sitten viimeksi.Detective1 kirjoitti: Ma Elo 09, 2021 8:07 pm Tässä suora lainaus kirjasta Hermo, joka kertoo Juha Rautaheimosta, murharyhmän etsivästä.
Kirjan on toimittanut Sari Rainio.
…yksittäistapauksena Ulvilan surma on tosiaan osoitus alkututkinnan yksisilmäisyydestä ja sitä seuranneesta väärällä tavalla jääräpäisestä tutkinnasta. Jo sivusta tapahtumia katsellessa saattoi aistia asioiden menevän alusta alkaen pieleen. Ajatellaan vaikkapa pelkästään alkuasetelmaa, jossa on kaikki onnistuneen roolimanipulaation merkit:
hätääntynyt nainen saa poliisit heti uskomaan tarinansa karvoineen päivineen. Mutta entä jos roolit olisivat vaihtuneet? Entä jos uhri olisi ollut Anneli Auer ja rikospaikalta olisi tavattu hänen miehensä Jukka Lahti pieni pistovamma rinnassaan ja takataskussaan kertomus ikkunasta sisään tunkeutuneesta tuntemattomasta tappajasta? Olisiko eloon jääneen puolison tarina kuulostanut yhtä uskottavalta, jos lattialla olisi maannut verinen nainen ja hyökkäyksestä lähes vahingoittumattomana olisi selvinnytkin mies? Olisiko alkututkinta suoritettu Ulvilassa toisin, ellei alkuoletuksena olisi ollut Anneli Auerin syyttömyys?
Väitän, että ainakin Helsingissä surmapaikalta hengissä löytynyt puoliso olisi Ulvilan tapaisessa tilanteessa lähtenyt saman tien poliisilaitokselle - oli kyseinen puolisio sitten kumpaa sukupuolta tahansa.
Syytä epäillä -peruste tuntuisi olleen tässä tapauksessa aika selkeästi käsillä. Luonnollisesti myös surmapaikka olisi eristetty täydellisesti tutkinnan turvaamiseksi.
Näillä eväillä tutkinta olisi lähtenyt liikkeelle todennäköisimmästä vaihtoehdosta, ja todennäköisin vaihtoehto johtaa yleensä vakavissa väkivaltarikoksissa varmimmin oikeaan lopputulokseen. Poikkeuksiakin tietysti on, mutta oli lopputuloksessa kyse sitten ilmiselvimmästä vaihtoehdosta tai yllättävästä syyllisestä, edellyttää jo rikospaikalta epäselvissä olosuhteissa tavatun ihmisen oikeusturvakin hänen osuutensa huolellista tutkimista. Mikäli alkututkinta olisi Ulvilan tapauksessa tehty oikein ja objektiivisesti, olisi se ollut paljon reilumpaa myös Anneli Aueria kohtaan. Näin olisi vältytty vuosia kestäneeltä rikosprosessilta, joka leimasi Auerin ikuisiksi ajoiksi, vaikka hän nyt onkin juridisesti syytön.
Tässä on kyllä lukemisen ymmärtäminen todella hakusessa. Rautaheimo vain toteaa, että jos alkuasetelma olisi ollut toisinpäin, eli uhri olisi ollut A. Auer ja henkiinjäänyt Lahti, olisi tutkinta todennäköisesti hoidettu eri tavalla. Hän ei toistele mitään, vaan kertoo omalla kokemuksen antamalla käsityksellään. Täällä kai aika harvalla on jutun kanssa mitään muuta tekemistä kuin spekuloijan rooli, valitettavasti muutama ihminen on vaan ottanut jonkinlaisen auktoriteetin roolin ja möläyttelevät mitä sattuu.
Surmapaikka eristettiin kaikilta asianosaisilta ihan normaalisti. Ei siellä käynyt muita kuin poliiseja kahden viikon aikana. Tai kävi siellä poliisin kanssa Jukan sukulainen ja Annelikin kerran. Tämä on ihan normaalikuvio, koska talon asukkaiden ei voida olettaa olevan kahta viikkoa ja hautajaisia samoissa vaatteissa ja niissä kamoissa, jotka ambulanssiin mennessä olivat mukana.
Kokeneena tutkijana Rautaheimon luulisi myös tietävän, ettei selvän miehen raskaalla astalolla ja kymmenillä veitsenpistoilla tappavaa selvää ja ilman rikoshistoriaa olevaa naista taida koko Suomen rikoshistoriasta löytyä, joten ei mitenkään voi väittää, että tapaus olisi ollut jotenkin tyypillinen ja itsestäänselvä. Etenkin kun tämä tapahtuu täysin ilman jälkiä. Taloihin tunkeutumisia on taas käytännössä joka vuosi, se ei ole mitenkään harvinaista.