Puhuiko Marjatta totta?

[awa]

Kuinkahan minulle tuli tuosta todistajanlausunnosta mieleen, että Marjatan ilmianto oli kosto joskus muinoin saaduista rukkasista. Herkän itsetunnon loukkaus voi olla sellainen paikka joillekin, ettei siitä pääse ikinä yli. Jatan koston hetki tuli sitten vihdoin 2000-luvun alussa neljä vuosikymmentä myöhemmin. On muuten pitkä aika kantaa kaunaa...

Niin - voihan sitä tuotakin arvella tai epäillä kun motiivia pohtii. Minun mielestä tässä ei ole mitään sen ihmeellisempää motiivia kuin se, että Marjatta kertoo kertoo sen minkä tietää tapahtuneen.

[siiantaika]

Marjattahan kertoi satunsa jossain hurrien TV-ohjelmassa ja vasta sen johdosta hänet kutsuttiin poliisin toimesta kuultavaksi ja myöhemmin todistajaksikin. Pakon edessä hän sitten antoi virran viedä, kun ei uskaltanut enää tunnustaa, että se oli alusta loppuun keksitty juttu. On kai huomiohuoria ollut olemassa ennen someakin. En usko, että hän on aktiivisesti halunnut sotkeutua itse oikeudenkäyntiin mutta onpahan tunkenut nokkansa väärään paikkaan.

[LexVeritas]

Totta kai kommentoin tätä muutenkin. Ei kai kukaan edes uskonut, etten kommentoisi.

Hyvin moni henkilö on nähnyt Gustafssonin, Boismanin, Björklundin ja Mäen saapumisen ja oleskelun niemellä murhaillan aikana. Heistä on useiden silminnäkijöiden/todistajien tekemiä näköhavaintoja kyseiseltä ajalta: esim. tutkintayhteenvedossa vuodelta 1960 luetellaan Gustafssonin telttajengin läsnäolon todistaneita ihmisiä nimeltä mainiten. Gustafssonin ja kumppaneiden ei ole nähty poistuvan minnekään, tai tulevan mistään takaisin.

Sahakankaan sakista ei sitä vastoin ole mitään silminnäkijähavaintoja miltään ajalta - ei yhtä ainoata.
On hyvin epäuskottavaa, ettei kukaan olisi nähnyt heitä, jos he olisivat olleet alueella.

Dahlbyn tilanhoitajan poika Erik Lindelöf todisti oikeudessa, että he olisivat varmasti huomanneet, jos Sahakangas väitettyine seurueineen olisi telttaillut siellä, missä Sahakangas väitti heidän telttailleen, ja ajaneet heidät pois.

Jo pelkästään em. seikka riittää mielestäni osoittamaan Sahakankaan kertomuksen epäluotettavaksi. Kertomuksessa on toki muitakin epäuskottavuuksia.

[awa]

.......
.......
Sahakankaan sakista ei sitä vastoin ole mitään silminnäkijähavaintoja miltään ajalta - ei yhtä ainoata.
On hyvin epäuskottavaa, ettei kukaan olisi nähnyt heitä, jos he olisivat olleet alueella.

Marjatan leirijoukko ei ole ollut huomion ytimessä ja silminnäkijöiden keskiössä vuonna 1960. Sillooin siellä keskityttiin murhaniemeen ja ihmisiin jotka olivat suorassa näköyhteydessä telttailijoihin.

Dahlbyn tilanhoitajan poika Erik Lindelöf todisti oikeudessa, että he olisivat varmasti huomanneet, jos Sahakangas väitettyine seurueineen olisi telttaillut siellä, missä Sahakangas väitti heidän telttailleen, ja ajaneet heidät pois.

Niin todistivat asiaa vuosikymmeniä myöhemmin, missä mahtoivat olla helluntaita vuonna 1960 viettämässä? Muistavatko ehkä itsekään, jos vaikka olivat Humppilassa?! Tai huppelissa?

Jo pelkästään em. seikka riittää mielestäni osoittamaan Sahakankaan kertomuksen epäluotettavaksi. Kertomuksessa on toki muitakin epäuskottavuuksia.

Minun mielestä mitään suoranaista uskottavuusongelmaa ei ole. Mikäli ne Marjatan kertomat valokuvat vielä löytyy, niin silloinhan sen on sillä saletti!

[LexVeritas]

Niin todistivat asiaa vuosikymmeniä myöhemmin, missä mahtoivat olla helluntaita vuonna 1960 viettämässä? Muistavatko ehkä itsekään, jos vaikka olivat Humppilassa?! Tai huppelissa?

Tietääkseni Erik Lindelöf oli se samainen moottoripyöräilevä "oman kylän poika", jonka Gyllström ja vaimonsa Korsbackassa yöllä näkivät. Huom. Tietääkseni-tieto ei ole varma tieto.

Dahlbyn tilanhoitaja, eli Erik Lindelöfin isä oli lastensa mukaan kuullut yöllä avunhuutoja. Lars Heikkilän ylöskirjaamat kuulemistiedot päätyivät paperisilppuriin.

Voidaan siis otaksua, että niin isä kuin poikakin olivat helluntaina 1960 maisemissa.

Mielestäni sinun tulisi tietää nämä asiat jo, ne on käsitelty mm. täällä Minfossa.

Onko sinulla jokin erityinen syy epäillä esim. Erik Lindelöfiä väärästä todistuksesta?

[awa]

.....
.....
Onko sinulla jokin erityinen syy epäillä esim. Erik Lindelöfiä väärästä todistuksesta?

Ei - mutta varmaa tietoa heidän läsnäolosta ei taida olla!

Varmaankin pojalla motskari oli ja sillä yölläkin pöristeli, mutta ajeliko tuona yönä?

[LexVeritas]

^Voit toki yrittää haastaa Lindelöfin oikeuteen (jos hän on vielä elossa) väärästä valasta ja yrittää todistella, etteivät he oikeasti olleet kotonaan helluntaina 1960.

Minä en osaa vastata tuohon, että oliko varmasti Lindelöf se Gyllströmien oman kylän pojaksi tunnistama yöllinen motoristi.

Ymmärrän kyllä, että haluaisit hänen olevan Nisse mutta se voi nyt olla hieman vaikea todistaa.

Arvelen, että nykytietämyksen pohjalta olisi paljon helpompi todistaa, ettei se ollut Nisse.

Muistaakseni prätkä Gyllströmien mukaan meni ja tuli takaisin, ei siis tullut ja mennyt takaisin.

[awa]

^Voit toki haastaa Lindelöfin oikeuteen (jos hän on vielä elossa) väärästä valasta ja yrittää todistella, etteivät he oikeasti olleet kotonaan helluntaina 1960.

Minä en osaa vastata tuohon, että oliko varmasti Lindelöf se Gyllströmien oman kylän pojaksi tunnistama yöllinen motoristi.

Ymmärrän kyllä, että haluaisit hänen olevan Nisse mutta se voi nyt olla hieman vaikea todistaa.

Ei tässä mitään väärää valaa haeta, hänhän kertoo vain sen minkä muistaa noilta vuosilta. Olennaista on, että milloin hän tuon todistuksen antoi?

Kertoiko Lindelöf tuosta murhaillasta ja yöstä vai niistä ajoista ja vuosista yleensä! Se tieto on tärkeä!

[LexVeritas]

Bodomiin liittyen ei ole ollut kuin yksi oikeudenkäynti, tiedäthän. Marjatasta ei sitä aiemmin tiedetty mitään, tiedäthän. Milloinkohan siis se todistus annettiin, tiedäthän.

[awa]

Marjatan todistus tuli oikeudenkäyntiin.

Marjatta kertoi nimenomaan murhayön ja sitä edeltävän illan sekä jälkeisen aamun tapahtumista.

[LexVeritas]

Luulisin hyvin vahvasti, ettei kertonut. Käräjäoikeus hylkäsi hänen todistuksensa epäuskottavana ja erittäin hyvin perustellen.

Se kuvastaa hyvin syyttäjän ja KRP:n toimintaa eli sitä, kuinka huteralla pohjalla syytteet muutenkin olivat.
Todistajaksi kelpuutettiin Sahakankaan kaltainen "yllätystodistaja". Tilanne oli epätoivoinen. Verijälkitutkimuksen tulokset osoittautuivat syyttäjän kannalta katastrofiksi.
Syytteet eivät olleet millään pohjalla.

Mikset oikeastaan esim. soita Marjatalle ja kysy, mitä mieltä hän itse on asiasta tänä päivänä?

Ole hyvä, winkki oli ihan ilmainen.

[veikkonen]

Marjatta kuoli lokakuussa 2021.

[MEG]

Nisse kielsi kuulustelussa tunteneensa Marjattaa. Myöhemmin asiaa mielessään pähkäiltyään, esitti että Marjatta saattaisi olla Tyttö joka kaverinsa "Stepparin "kanssa usein istui Gulf-baarissa murhien jälkeisinä aikoina.
Nyttemmin on todettu ettei kyseessä ollut Marjatta, mutta episodi antaa viitteitä miten Nisse asioita mielessään prosessoi.

Marjatan kotipaikkaa kyseltiin.
Linnaisten kylä, Espoon ja Helsingin pitäjän(Vantaa) rajaseudulla.
Noin 6-km Bodomilta ja 3km Askistosta-Nissen kotoa.

Mielenkiintoinen-joskin vähäinen-yksityiskohta: Puhuiko Seppo ruotsia?
vanhemmilla Boismanneilla oli ainakin suomalaiset etunimet, voitaisiin kai selvittää.
Marjatta kertoo lähes kaikkien keskustelujen käydyn osittain myös ruotsiksi (varmuuden vuoksi)

Minfokirjoittaja Urho-Kunto kalpa onnistui selvittämään, että Marjatta, Pentti Jäppinen ja ja Marjatan mainitsema Lahtinen olivat tunteneet toisensa, mutta Jäppinen ja Lahtinen kuolleet Marjatan tullessa julkisuuteen 2005. Lahtisen väitetty naisystävä jäänyt tuntemattomaksi, eikä siis näyttoä Bodonretkestä.

[LexVeritas]

Kirjoittaja Kunto Kalpa » Ti Marras 10, 2015 5:59 pm

Lisätään nyt vielä historiankirjoihin, että Marjatta kertoi poliisille kanssatelttailijoiksi jonkun tytön sekä Pentti Jäppisen ja Lahtisen. Lahtinen asui Marjatan läheisyydessä, ja talossa asui kaksi Lahtisen poikaa. Pentti Jäppinen tappoi itsensä 60-luvulla kaasuttamalla itsensä autotalliinsa, kun hän oli kärähtänyt ratista. Lahtisen talo kaksine poikineen löytyi Kansallisarkistosta 20 minuutissa, mitä voi ihmetellä sitä taustaa vasten, että Suomen Columbo ei ollut etp:n mukaan löytänyt sitä kahdessa viikossa. Se suurin piirtein Jäppisen ikäinen Lahtinen oli kuollut 60-luvulla, mutta hivenen nuorempi veli kertoi avoimesti heidän kaveruudestaan Pentti Jäppiseen. Mies myös vannoi, ettei veljensä olut Bodomilla, kun siellä murhailtiin. Tämä vain vahvisti sen, että Marjatta on Suomen oikeushistorian epäuskottavin todistaja. Huvittavintahan oli se, että naisen tarina muuttui lähes kaiken olennaisen osalta tv-haastattelusta poliisikuulusteluun, mutta nainen väitti kuitenkin, että oli puhunut asioista koko ajan samalla tavalla.

Näitä yllätystodistajia ilmaantui muuten aikana niin toimittajille kuin esim. Jorma Palolle. Heillä vain oli kylliksi arvostelukykyä jättää ne omaan arvoonsa. Palon arkistossa oli esim. merkintä miehestä, joka vannoi nähneensä aivan Assmannin näköisen miehen Luukin tietämissä Vihdintiellä juuri murha-aamuna. Lisäksi oli mitä erilaisimpia selvännäkijöitä tai muuten hörhöjä.

Yksi erittäin kokenut oikeustoimittaja luonnehti syyttäjä Ifströmiä jo esitutkinnan aikana Suomen tyhmimmäksi syyttäjäksi ja poliisien koiraksi. Oikeudenkäynti teki oikeutta noille luonnehdinnoille.

Lisäisin tähän, että esitutkintapöytäkirjassa "Lahtinen" oli Sahakankaan mukaan nimeltään Seppo Laitinen ja 4. henkilö "retkellä" Seija Nieminen.

[JasseHames]

Käräjäoikeus Sahakankaan todistajanlausunnosta:

Todistaja Tarja Sahakangas on kertonut tavanneensa 4.6.1960 illalla
Bodominjärven rannalla oman seurueensa telttapaikalla sinne käymään
tulleen riidanhaluisen ja päihtyneen Gustafssonin ja tämän seurueen sekä
edelleen kuullensa tämän jälkeen noin puolen yön aikaan riiteleviä miesten
ääniä sieltä, missä Gustafssonin seurueen teltta oli ollut. Gustafsson on
ilmoittanut, ettei kertomus pidä paikkaansa ja että hän ei tunne
Sahakangasta.

Sahakangas on henkirikosten tapahtuessa ollut 17-vuotias, ja hänen on
siten täytynyt käsittää ilmoittamiensa havaintojen tärkeys vakavan asian
selvittämisessä. Sahakangas ei ole kuitenkaan ottanut yhteyttä poliisiin tai
keneenkään muuhunkaan kertoakseen tietojaan, vaan hän on kertonut
tapahtumista työtoverilleen vasta keväällä 2004 sekä televisio-ohjelmassa
10.6.2005. Sahakankaan kertomuksen paikkansa pitävyys koskien havaintoja
Gustafssonista ja tämän seurueesta 4.6.1960 ei ole miltään osin
tarkistettavissa. Kertomuksesta ilmenevät muut seikat kuten tiedot
surmapaikasta ja Gustafssonin kuljettamisesta ambulanssilla ovat olleet
kaikkien saatavissa vuosikymmeniä jatkuneen surmien laajan uutisoinnin
seurauksena.

Sahakankaan kertomuksessa on huomattavia epätarkkuuksia ja
ristiriitaisuuksia. Sahakangas ei ole muistanut telttaseurueensa jäsenistä
nimeltä kuin yhden, joka henkilö on kuollut, kahden muuan henkilöllisyyttä ei
poliisi ole pystynyt Sahakankaan antamien tietojen perusteella selvittämään.
Sahakangas on käräjäoikeudessa ensin todennut nähneensä Björklundin ja
Mäen ensimmäisen kerran 4.6.1960 Bodominjärvellä mutta sitten ilmoittanut,
että hän oli nähnyt nämä aikaisemmin yhdessä Gustafssonin ja Boismanin
kanssa jossakin baarissa. Sahakangas ei ole kyennyt kertomaan mitään
tarkempia tuntomerkkejä Björklundista tai Mäestä, hän ei ole tiennyt oliko
jompikumpi heistä ollut tumma vai vaalea sekä kumpi heistä oli seurustellut
Gustafssonin ja kumpi Boismanin kanssa. Sahakangas on
televisio-ohjelmassa kertonut oman seurueensa telttailleen yleisellä
leirintäalueella, vaikka mitään yleistä leirintäaluetta ei paikalla ole ollut.
Sahakankaan ilmoittama seurueensa telttapaikka sijaitsee Dahlbyn kartanon
alueella, jolla todistajien Henrik Lindelöfin ja Henrik Rosengvistin
kertomusten mukaan oli kaikenlaiseen ulkopuolisten liikkumiseen
suhtauduttu ehdottoman torjuvasti, eikä telttailu alueella olisi huomaamatta
siten ilmeisesti ollut mahdollista. Sahakangas on kertonut lähteneenä
katsomaan tapahtumia surmapaikalle 5.6.1960 kulkien Dahlbyn ja Oittaan
kartanoiden maiden kautta rantaa pitkin, vaikka Lindelöfin ja Rosnqvistin
kertomuksista ilmenee, että mitään kulkuväylää ei rannassa ole ollut.
Sahakangas on kertonut nähneensä Gustafssonia nostettavan ambulanssiin
mutta todennut ettei poliiseja ollut paikalla, kun taas todistaja Kauko Paavola
on kertonut olleensa poliisin virkapuvussa kantamassa paareilla ollutta
Gustafssonia ambulanssiin.

Kenenkään Sahakankaan seurueeseen kuuluneen henkilön ei ole ilmoitettu
vuosien aikana kertoneen tapahtumista poliisille.

Aikaisemmin todetuin tavoin Björklundin muistikirjassa ei ole mainintaa
mistään riidasta tai erimielisyydestä Gustafssonin ja muun seurueen välillä
sen enempää kuin mainintaa käynnistä toisella telttapaikallakaan.

Edellä todetut lukuisat Sahakankaan kertomuksen luotettavuutta heikentävät
seikat huomioon ottaen on hyvin mahdollista, että vasta yli 40 vuotta
tapahtumien jälkeen esille tulleen Sahakankaan kertomus, jonka
kertomuksen paikkansa pitävyyttä olennaiselta osalta ei voida tarkistaa, ei
vastaa todellista tapahtumien kulkua. Sen vuoksi kertomukselle ei asiaa
arvioitaessa ole annettava merkitystä.