Tiina kirjoitti:^Niin jos kyse on ollut edes jaksamisesta, kun tyttäret ovat kerta itse toimintakykyisiä.
Kehitysvammojakin on niin montaa sorttia.
Itse tiedän kotona vanhempien kanssa asuvan kohta viisikymppisen kehitysvammaisen naisen ja hän käy itse kaupassa ja osaa touhuta siinä kuin muutkin.
Ehkä papparainen ei vaan halunnut jättää perhettä, kun päätti itse lähteä.
Mutta kai tästä kohta kuullaan enempi...
Kun kaikki ei ole sitä miltä se näyttää. Eräskin nelikymppisen lievästi kehitysvammaisen pojan vanhemmat nimenomaan kokevat ongelmaksi sen, että ulkopuoliset eivät ymmärrä miten raskasta elämä lievemminkin kehitysvammaisen lapsen kanssa on. Tunnen tuon pojan ja näin ulkopuolisen silmin poika, tai mieshän se ikänsä puolesta jo on, on reipas, asuu tukiasunnossa (joka oli sekin pitkällisen taistelun tulos), käy kaupassa, pyöräilee ja harrastaa. Mutta rahan käytön päälle ei ymmärrä mitään ja arjessa pienenkin vastoinkäymisen kohdattua ahdistuu ja muuttuu henkisesti kaksivuotiaaksi kiukuttelevaksi uhmaikäiseksi pikkupojaksi. Ja tuo vastoinkäyminen voi olla esimerkiksi flunssa. Mutta kun se Jarmo on niin reipas ja iloinen, eihän siitä vaivaa voi olla.
Suomessa on lisäksi käsittämätöntä miten palveluista ja oikeuksista ei tiedoteta eikä kerrota vaikka niitä olisikin. Kaikki pitää itse osata selvittää ja itse vaatia. 80v mummolle vaan sanotaan, että kyllä ne sieltä netistä löytyy kaikki, sieltä vaan kun etsit, ei meillä ole aikaa eikä resursseja niitä selvittää. Monissa pienemmissä kunnissa taas kukaan ei ota hommaa hoitaakseen vaan asioita pompotellaan pöydältä toiselle ja vastuussa olevaa henkilöä ei saa kiinni kun hän hoitaa tuota hommaa vain tiettynä päivänä tiettyyn kellonaikaan ja tuohon aikaan sattuu tietysti myös ruokatunti jne. jne. En yhtään ihmettele, jos vanhemman ihmisen voimat loppuu kun ei nuoremmatkaan tahdo jaksaa, ja varsinkin kun on omakohtaisia kokemuksia näiden vanhusten "en halua olla vaivaksi" ja "no jossei siitä ole vaivaa" -ajattelutapa.
Onko sitten väsyminen tässä takana, ei voi tietää, mutta itse kyllä en epäilisi yhtään vaikka olisi.