Maybrick kirjoitti:^ Ja se musiikki Amadeuksessa: Filmin alussa voisi kuvitella että se on sävelletty toissapäivänä virittämään jännitteitä juuri tätä elokuvaa varten. Sama yhteensopivuus jatkuu koko elokuvan ajan. Ja kuitenkin se on lähes kokonaan Mozartin tuotantoa. Hänestä olisi tullut loistava elokuvamusiikin tekijä! Pelkkä musiikki herättää mielikuvia ja tunnetiloja, jotka ovat niin värikkäitä, että ihme ettei suorastaan kuvia näe.
Yksi mielikohtauksiani on, kun Frau M. menee myymään itseään Salierille toivossa saada hovisäveltäjän vakanssi miehelleen. Se c-mollimessun pätkä riisuutumiskohtauksessa (joka onneksi on säyseä ja hyvällä maulla tehty sekin) saa hiukset kipinöimään.
Olen miettinyt itsekin tuota samaa musiikki-juttua (muistaakseni myös ohjaajanversion ekstroissa on matskua, jossa Miloš Forman puhuu siitä, miten erikoinen tilanne oli sovittaa elokuva musiikkiin eikä toisinpäin). Monet Mozartin sävellykset ovat kieltämättä juuri sopivia elokuviin, ei ihme, että kyseisen herran musiikkia käytetään melko monessa muussakin leffassa.
Itsekin tykkään myös kovasti tuosta Constanze-Salieri kohtauksesta. Sitä ei muistaakseni edes ollut "alkuperäisessä" leffassa, siis ilmeisesti kyseinen kohtaus löytyy vain tuosta ohjaajan versiosta

Toinen hieno kohtaus on loppupuolella, kun Salieri ja kuolemansairas Mozart säveltävät Requiemia. Myös oopperakohtaukset ovat aivan mahtavia.
Mariacka kirjoitti:Sakara kirjoitti:Mahtavaa huomata, että täällä on muitakin Amadeus-faneja

Tässä yksi, joka näki elokuvan uutena. Kaikkein "siisteintä" minusta oli, kun silloin 80-luvun alussa Amadeuksen pääosan esittäjä muistutti jollain tapaa ulkonäöltään - tosin aivan eri tyylilajin edustajaa - Dingon solistia. Joka oli myös ihq. Minulle elokuvasta on jäänyt parhaiten mieleen lopun hautajaiset, jossa WAM vain viskataan vaatemytyssä tuntemattomaan hautaan. Voi sitä epäoikeudenmukaisuuden määrää, jonka vain nuori ihminen voi niin aidon empaattisesti tuntea! Pari kertaa olen nähnyt elokuvan myöhemmin, voisinkin taas katsoa. Lapsena parhaita tv-kokemuksiani oli Taikahuilu, joten pidin Mozartista kovasti jo ennen elokuvaa.
Onhan se Tom Hulce aika ihku (myös Delta-jengissä alias Animal Housessa, joka oli tietysti pakko hankkia Amadeuksen innoittamana). Itse tulen aina tuosta lopun hautakohtauksessa ihan oikeasti vihaiseksi. Niin sitä kohdellaan kaikkien aikojen suurinta säveltäjää...
Amadeuksessa on hienoa myös se, miten hyvin se on kestänyt aikaa. Katsottuani sen ekan kerran olin vakuuttunut, ettei leffa voi olla mitenkään edes yli kymmentä vuotta vanha. Kyllä siinä meinasivat silmät pudota päästä, kun huomasin leffan olevan 80-luvun alkupuolen tuotos. On myös käsittämätöntä, miten melkein kolmen tunnin leffa onnistuu pitämään koko ajan mielenkiinnon yllä.