Elokuva-arvosteluja

[raippa]

Täytyy kattoa toi the Barber. Nuoruuden suosikkileffassani Kellopeliappelsiinissa Malcolm McDowell oli tosi hyvä ja aika karmaiseva psykopaatinroolissaan (vaikkakin kuulemma traumatisoitui pahoin Stanley Kubrickin käsittelyssä)... Lieneekö taidot säilyneet vanhempana.

Jep, McDowell veti kyllä yhden vuosisadan rooleista siinä (eikä ollut huono Caligulassakaan). Mitä noi traumat mahtavat olla? Olen kyllä kuullut että kuulusteluhuoneessa tapahtuva naamalle räkäisykohtaus jouduttiin ottamaan monta kertaa uudestaan, heh.

Joo, ja Thompsonia löyty, mutta ei tota Tappajaa. otin sitten Murha vain-opuksen.

[John Smith]

Se on musta juuri sitä häntäpään tuotantoa. Parhaimpia on esimerkiksi Piru perii omansa, Pottsville 1280, Hurja yö ja Pimeän tultua, rakkaani. Vastaisku on kaikkein huonoin - sitä ei kannata lukea ellei ole hardcore Thompson-fani ennestään. Mutta ei tuostakaan kirjasta saa vielä kunnon käsitystä Thompsonista parhaimmillaan.

[sorsake]

Niin no se liittyi jotenkin Kubrickin omalaatuiseen tyyliin saada paras irti näyttelijöistä. Siis hän muka ystävystyi heidän kanssaan ja suorastaan tunkeutui nahan alle muodostaen luottamuksellisen suhteen, mutta saatuaan heidän työpanoksensa purkkiin oli "ystävyyskin" mennyttä. Oli siinä kai muitakin juttuja (ehkö tuon kyseisen leffan hmm... erityisluonteeseen liittyen), en oikein muista. Tästä oli enempi lehdissä täällä Englannissa sillon kun Kubrick muutama vuosi sitten kuoli, niissä haastateltiin hänen vanhoja yhteistyökumppaneitaan.

Muistan saman hemmon yhdessä sairaalelokuvassa, myöskin jonkunlainen hullun rooli, mutta se leffa oli kyllä kait lähinnä satiiria. Jossain kohtauksessa McDowellin esittämä henkilö kursittiin kokoon kuin Frankensteinin hirviö.

[raippa]

^^ Ok, pidetään mielessä kun aloitan lukemaan sitä.

^ Nyt muistankin kuulleeni samaa tuosta näyttelijöiden kanssa kaveeraamisesta jossain dokumentissa. McDowellin filmografiaa kun kattoo, niin ei sano monikaan leffa mulle yhtään mitään. Itse asiassa en ole nähnyt mieheltä kuin muutaman elokuvan.

[Sakara]

^ Ja se musiikki Amadeuksessa: Filmin alussa voisi kuvitella että se on sävelletty toissapäivänä virittämään jännitteitä juuri tätä elokuvaa varten. Sama yhteensopivuus jatkuu koko elokuvan ajan. Ja kuitenkin se on lähes kokonaan Mozartin tuotantoa. Hänestä olisi tullut loistava elokuvamusiikin tekijä! Pelkkä musiikki herättää mielikuvia ja tunnetiloja, jotka ovat niin värikkäitä, että ihme ettei suorastaan kuvia näe.

Yksi mielikohtauksiani on, kun Frau M. menee myymään itseään Salierille toivossa saada hovisäveltäjän vakanssi miehelleen. Se c-mollimessun pätkä riisuutumiskohtauksessa (joka onneksi on säyseä ja hyvällä maulla tehty sekin) saa hiukset kipinöimään.

Olen miettinyt itsekin tuota samaa musiikki-juttua (muistaakseni myös ohjaajanversion ekstroissa on matskua, jossa Miloš Forman puhuu siitä, miten erikoinen tilanne oli sovittaa elokuva musiikkiin eikä toisinpäin). Monet Mozartin sävellykset ovat kieltämättä juuri sopivia elokuviin, ei ihme, että kyseisen herran musiikkia käytetään melko monessa muussakin leffassa.

Itsekin tykkään myös kovasti tuosta Constanze-Salieri kohtauksesta. Sitä ei muistaakseni edes ollut "alkuperäisessä" leffassa, siis ilmeisesti kyseinen kohtaus löytyy vain tuosta ohjaajan versiosta Toinen hieno kohtaus on loppupuolella, kun Salieri ja kuolemansairas Mozart säveltävät Requiemia. Myös oopperakohtaukset ovat aivan mahtavia.

Mahtavaa huomata, että täällä on muitakin Amadeus-faneja

Tässä yksi, joka näki elokuvan uutena. Kaikkein "siisteintä" minusta oli, kun silloin 80-luvun alussa Amadeuksen pääosan esittäjä muistutti jollain tapaa ulkonäöltään - tosin aivan eri tyylilajin edustajaa - Dingon solistia. Joka oli myös ihq. Minulle elokuvasta on jäänyt parhaiten mieleen lopun hautajaiset, jossa WAM vain viskataan vaatemytyssä tuntemattomaan hautaan. Voi sitä epäoikeudenmukaisuuden määrää, jonka vain nuori ihminen voi niin aidon empaattisesti tuntea! Pari kertaa olen nähnyt elokuvan myöhemmin, voisinkin taas katsoa. Lapsena parhaita tv-kokemuksiani oli Taikahuilu, joten pidin Mozartista kovasti jo ennen elokuvaa.

Onhan se Tom Hulce aika ihku (myös Delta-jengissä alias Animal Housessa, joka oli tietysti pakko hankkia Amadeuksen innoittamana). Itse tulen aina tuosta lopun hautakohtauksessa ihan oikeasti vihaiseksi. Niin sitä kohdellaan kaikkien aikojen suurinta säveltäjää...

Amadeuksessa on hienoa myös se, miten hyvin se on kestänyt aikaa. Katsottuani sen ekan kerran olin vakuuttunut, ettei leffa voi olla mitenkään edes yli kymmentä vuotta vanha. Kyllä siinä meinasivat silmät pudota päästä, kun huomasin leffan olevan 80-luvun alkupuolen tuotos. On myös käsittämätöntä, miten melkein kolmen tunnin leffa onnistuu pitämään koko ajan mielenkiinnon yllä.

[raippa]

28 weeks later



Viime öisen uneni (kts Karmeimmat unet ketju) inspiroimana avasin leffan muoveistaan ja päätin katsoa sen ensi kertaa DVD-soittimelta. Syksyllä kävin katsomassa sen valkokankaalla ja oli ykkösosan tavoin loistava, mutta lopullinen tasokoehan elokuvilla on yleensä härmäläisspartalaisissa kotiolosuhteissa.

Eli Britannia tuhoutui lähes täysin rabiesepidemiassa ja vain murto-osa ihmisistä saatiin jenkkisotilaiden valvomaan karanteeniin. Tartunnan saaneet ovat kuolleet nälkään ja elokuvan nimessä mainitun ajan jälkeen alkaa tulevaisuus näyttämään hieman valoisammalta. Karanteenissa olevat ihmiset aloittelevat jälleen elämään perusbritin arkea niin hyvin kuin se olosuhteissa on mahdollista. Löytyy makkaraa (tämä ilmenee yhdestä poistetusta kohtauksesta) sekä TV ja pubikin on alueelle rakennettu. Pian miniyhteiskuntaan kuitenkin tuodaan vaara-alueelta nainen, joka erikoisen immuniteettinsa ansiosta ei oirehdi, vaikka onkin taudinkantaja. No, ei mene aikaakaan kun raivotauti puhkeaa taas ja orastaneen huomisen aurinkoisuus pimenee minuuteissa.

Seuraa pakokauhua, epätoivoa ja puhdasta verilöylyä. Ykkösosan tavoin aluksi turvaa ylläpitäneet sotilaat kääntyvät eloonjääneitä ihmisiä vastaan, mutta tässä se puoli viedään vielä pitemmälle ja koko saatanan kaupunki on lopulta maan tasalla. Tämän voi itsekukin tulkita kahdella tavalla: joko pasifistisena propagandana tai kritiikkinä Yhdysvaltain armeijalle käyttää mustaihoisia korkea-arvoisissa upseeritehtävissä. Yksi historian komeimpia gorekohtauksia on kun muutamaa ihmistä pelastamaan laskeutuvan taisteluhelikopterin pilotti (se Ozin rullatuolineekerismies) alkaa brassailemaan lentotaidoillaan ja silpomaan kymmeniä raivotautisia roottorilla! Monessako leffassa tapetaan ihmisiä (tai raivotautisia zombieita) roottorilla?! Ekassa Indiana Jonesissa tapettiin yksi natsi, mutta ei siinä näkynyt kuin heikko veriläntti. Tässä sitä vastoin lentää raajat, sisälmykset ja päät siihen malliin, että ilma on hetken aikaa yhtä verisadetta. Hienoa.

Henkilöt jäävät sopivan etäisiksi, mikä on tälläisissä filkoissa vain plussaa. Ainoastaan kakaroiden joka paikkaan ehtivä rabiesfaija syö hieman laatua. Vaikka ukko kusipää onkin, niin ei sitä olisi tarvinnut niin paljon alleviivata. Yhtä kaikki, musiikkia myöten maanmainio elokuva.

[sorsake]

Haa, pitäisikin katsoa tuo 28 weeks later. Siitä kuvattiin yksi kohtaus kotikadullani, mutta en ollut silloin kotona (kotiin tuli kadun sulkemisesta ilmoitus). Meidän työpaikan edustalla kuvattiin taas the Atonement leffan (mikä lie suomeksi, Sovitus tms?) kohtauksia. Yritettiin porukalla nähdä julkkiksia, mutta itse asiassa kuvausten seuraaminen oli uskomattoman tympäisevää, koska suurin osa ajasta meni kohtauksen läpikäymiseen näyttelijän "kaksoisolennon" kanssa, silloin kait tarkistetaan valaistukset jne ja muuhun säätämiseen ja vasta näiden jälkeen tulee itse stara paikalle tekemään kohtauksen.

No toi oli vähän off topic, mutta varsinaiseen aiheeseen palatakseni: on totta että tuon tyyppisissä leffoissa ei kyllä todellakaan kaipaa mitään kauhean syvällistä henkilökuvausta. Itse asiassa mikään ei ole tympäisevämpää kuin se, että teennäisillä konsteilla yritetään saada ns. syvyyttä henkilöön, joka toimisi parhaiten ihan latteana stereotypiana.

Siis oliko tuossa elokuvassa jotenkin selvää, että se että johdossa oli nimenomaan mustia vaikutti armeijan toimintaan katastrofaalisesti? Kuulostaa aika poliittisesti epäkorrektilta...

[raippa]

Haa, pitäisikin katsoa tuo 28 weeks later. Siitä kuvattiin yksi kohtaus kotikadullani, mutta en ollut silloin kotona (kotiin tuli kadun sulkemisesta ilmoitus). Meidän työpaikan edustalla kuvattiin taas the Atonement leffan (mikä lie suomeksi, Sovitus tms?) kohtauksia. Yritettiin porukalla nähdä julkkiksia, mutta itse asiassa kuvausten seuraaminen oli uskomattoman tympäisevää, koska suurin osa ajasta meni kohtauksen läpikäymiseen näyttelijän "kaksoisolennon" kanssa, silloin kait tarkistetaan valaistukset jne ja muuhun säätämiseen ja vasta näiden jälkeen tulee itse stara paikalle tekemään kohtauksen.

No toi oli vähän off topic, mutta varsinaiseen aiheeseen palatakseni: on totta että tuon tyyppisissä leffoissa ei kyllä todellakaan kaipaa mitään kauhean syvällistä henkilökuvausta. Itse asiassa mikään ei ole tympäisevämpää kuin se, että teennäisillä konsteilla yritetään saada ns. syvyyttä henkilöön, joka toimisi parhaiten ihan latteana stereotypiana.

Siis oliko tuossa elokuvassa jotenkin selvää, että se että johdossa oli nimenomaan mustia vaikutti armeijan toimintaan katastrofaalisesti? Kuulostaa aika poliittisesti epäkorrektilta...

Ja eipä ne "starat" paljoa kiinnosta (ainakaan mua). Itse asiassa jätän yleensä parhaimpien leffojen making of-ekstrat katsomatta sen takia, että en halua rikkoa sitä illuusiota minkä elokuva luo mieleeni. Toki jos saisin mahdollisuuden seurata jonkin mielenkiintoiselta vaikuttavan elokuvan tekemistä paikan päällä niin mikä ettei. Hyvin mahdollista kuitenkin että kotvan kuluttua tylsistyisin.

Mustan upseerin johtamiskykyihin ei elokuvassa otettu mitään kantaa. Mutta kuulin siitä voimakkaan kannanoton eräältä humalaiselta ystävältäni, mitä siis rippasin tekstissäni mainitsematta lähdettä. Inside sarkasmia, heh.

[loneliness]

The Bridge

Bridge kertoo nimensä mukaisesti Golden Gate-sillasta, josta on tullut suosittu itsemurhaajien päätepysäkki. Vuonna 2004 sieltä hyppäsi alas ja kuoli 24 ihmistä, joka kuukausi vähintään yksi ihminen lopussa pyörivien kuolinilmoitusten mukaan.

Bridgessä näytetään itsemurhan tehneiden, tai siinä epäonnistuneiden läheisten haastatteluja ja kysellään heidän tuntemuksiaan päivästä, joka ei unohdu. Erään sillalta hypänneen ja selvinneen miehen kertomus oli tässä dokumenttielokuvassa erityisen mielenkiintoista katsottavaa. Jos aihe koskettaa tai kiinnostaa, suosittelen tätä ehdottomasti 5/5 tähteä.

Kiitos Katsalle hyvästä leffavinkistä

[Arlene]

Kävin katsomassa "Pankkikeikka" -elokuvan.

Nimiä ei mainita, mutta hulivili-Margaret-prinsessastahan tuossa selvästi oli kyse.
Katsottava, ei mitään suurta taidetta. Lopussa typerää väkivaltaa, aivan tarpeetonta. Suosittelen elokuvaa Brittein saarista kiinnostuneille.

[Sakara]

Finnkinon vitosen päivän kunniaksi lähdin kavereiden houkuttelemana katsomaan nyt vihdoin ja viimein tuon uusimman Batmanin, The Dark Knightin, ja oli kyllä hyvä leffa (vaikken yleensä toimintaelokuville lämpeäkään). Heath Ledger teki mahtavan roolin Jokerina ja koko ajan oli jotenkin hyytävä fiilis katsoa Heathia viimeistä kertaa valkokankaalla...

Tämä on taas niitä leffoja, josta saa kunnon kicksit vain katsoessa isolta kankaalta ja kunnon äänentoistolla. Herkistelyä oli yllättävän vähän, toimintaa taas lähes koko ajan. Mutta siitä oli helppo nauttia, kun jokainen valkokankaalla tapahtunut räjähdys sai koko teatterin tärähtelemään. Juoni ei toki ollut kummoinen ja välillä oli vähän vaikea pysyä mukana, sellaista vauhtia toimintakohtauksia tykitettiin silmille... Tähtinä sanoisin 4/5 (Nämä lähinnä yleisestä tunnelmasta ja Ledgerin roolisuoristuksesta)


Toinen loppukesän suuri ensi-ilta, Mamma Mia, tuli myös tsekattua pari viikkoa sitten. Ihan pirteä leffa, eikä juonen köyhyyskään haitannut yhtään, kun katsoi sitä oikealla asenteella eikä turhan vakavasti. Vaikka henk.koht. inhoankin Abban musiikkia, oli se tuollaisessa kontekstissä varsin nautittavaa ja ihan tyhmillekin jutuille pystyi nauramaan (vaikka välillä tasapainoiltiinkin myötähäpeän rajoilla). Ei tämäkään varmasti olisi kovin kummoinen kotona katsoessa, mutta isolta kankaalta ja kunnon äänentoistolla saattoi nauttia hienoista kreikkalaisista maisemista ja tarpeeksi kovana kuultu musiikki sai aikaan hyvät fiilikset (ihan kuin baarissa). Tähtinä 2/5 (eli voisin katsoa joskus uudelleenkin kaikessa hölmöydessään)

[ABC]

Clint Eastwoodin Tightrope
4/5

Yksi ukon parhaista töistä, ihmishahmot eivät ole niin yksiulotteisia kuin yleensä, lukuunottamatta murhaajaa, josta ei kerrota paljon mitään. Leffa painottuukin enemmän pääosapoliisin henkilökohtaiseen kujanjuoksuun, kun sarjamurhaaja teurastaa prostituoituja, joiden kanssa etsivä jostain syystä ei voi olla pelehtimättä. Hienon roolin tekee selvästi isänsä näköinen Alison Eastwood. Positiivista on myös leading ladyn emansipoituneisuus; liekö Eastwoodin oman tyttären olemassaolo vaikuttanut siten, että naiset eivät enää näyttäydy vain vikisevinä pelastettavina kaunottarina. Raakaa väkivaltaa leffassa on vältetty, ja jännitys kyetään synnyttämään muilla keinoin, mikä on aina positiivista.

[EuroJR]

Hmmm... pika-arvosteluja lukuisista elokuvista, joita sivusilmällä on tullut kesäiltoina katsottua.

Tali-Ihantala - 3/5 - draama puuttuu täysin. Irrallisia kohtauksia. Loppuhuipennus tuntuu melkein elokuvan pienimmältä kahakalta. Upeita "väläyksiä" kuitenkin.

Valley of Eliah - 1/5 - suuri pettymys. Tositarina my ass. Pateettinen ja lapsellinen jenkki-"vaihtoehtoelokuva".


Lions to Lambs - 1/5 - kts. edellinen arvostelu.

Hitman 3/5 - Lapsellinen. Hyvä dagen efter -filmiksi. Toisaalta sitä kyllä tietää mitä odottaa, jos tämän vuokraa.

Population 436 2.5/5 - Wicker Manista apinoitu juoni. Ihan katsottava kauhuntapainen.

Hunting Party 1/5 - Robert Redford on suolesta. Taas näitä "tositarinoita" jenkeistä. Lopetin itseasiassa kesken, sen verti elvikseltä näytti tämä touhu. Hui hai vaan.

Ganes - 2/5 - Suuri pettymys. Ganesin musasta soitettiin vaan sitä alku-kuraa. Vararemu mutisi niin, ettei selvää tahtonut saada. Sitäpaitsi leffan nimi olisi pitänyt olla "Remu", eikä Ganes. Eihän muista näkynyt kuin vilaus.

There Will Be Blood - 4/5 - Väkevää draamaa. Vain maitokasvoinen epäuskottava lahkonjohtaja vähentää viimeisen pisteen.

[ABC]

^ Ja se musiikki Amadeuksessa: Filmin alussa voisi kuvitella että se on sävelletty toissapäivänä virittämään jännitteitä juuri tätä elokuvaa varten. Sama yhteensopivuus jatkuu koko elokuvan ajan. Ja kuitenkin se on lähes kokonaan Mozartin tuotantoa. Hänestä olisi tullut loistava elokuvamusiikin tekijä! Pelkkä musiikki herättää mielikuvia ja tunnetiloja, jotka ovat niin värikkäitä, että ihme ettei suorastaan kuvia näe.

Olisikohan se kuitenkin enempi niin päin, että elokuvamusiikki on saanut vaikutteita Mozartista, joka on yksi musiikin suurista...

[EuroJR]

Jummijammi. Lapsellinen, groteski ja osin ennalta-arvattavakin trilleri, mutta kiehtova soppa kerta kaikkiaan. Elokuva kertoo yhdestä sydänsiirtopotilaasta, joka huomaa nukutuksen vieneen vain liikuntakyvyn, mutta jättäneen tietoisuuden, sekä kuulo- ja tuntoaistin!

AWAKE 4/5 pistettä! Suosittelen minfolaisille.