Ei myöskään ole syytä ajatella, että Sylvia olisi pitänyt hygieniastaan huonosti huolta.
Sylvia oli, mitä todennäköisimmin, neitsyt. Se on mahdollista, että hän oli flirttaileva.

Paula Baniszewski
Esittäen Sylvialle mitä eriskummallisempia syytöksiä, Gertrude Baniszewski todennäköisesti heijasteli omia pelkojaan häneen. Ei ole todisteita siitä, että Baniszewski olisi koskaan varastanut mitään isompaa tai pienempää, mutta, niin köyhä kun oli, se oli varmasti käynyt hänen mielessään kerran jos toisenkin.
Hänen henkilökohtainen hygieniansa ja kotinsa puhtaus oli surkealla tolalla, mikä on ymmärrettävää, kun ottaa huomioon, että hän oli kroonisesti sairas nainen, joka yritti huolehtia lapsilaumasta, jonka lapset olivat varsin nuoria, yksi jopa pikkuvauva.
Hänellä oli syytä olla huolissaan siitä, puhuttiinko hänestä ja hänen tyttäristään kylillä siveinä neitosina vai huorahtavina "jakareina", siitä saakka kun hän oli tullut 2:sti raskaaksi avioliiton ulkopuolella. Ja sinä aikana kun Likensin tytöt olivat talossa, hänen oma tyttärensä Paula, 17, oli raskaana ukkomiehelle.
Alussa Baniszewskin perheen luona Sylvia kävi noiden lasten kanssa kirkossa joka sunnuntai. Paula Baniszewski juorui äidilleen, että Sylvia oli porsastellut kirkon iltapalan. Rouva Wright ja jotkut lapsista - perverssillä logiikalla, kuten niin monet kerran tämän jälkeenkin - rankaisivat häntä siitä ankarasti. Sylvian nakkimakkara laitettiin Baniszewskin pöydälle ja upotettiin mausteisiin. Sylviaa käskettiin syömään se. Sylvia suosui ja oksensi - ja hänet pakotettiin syömään oksennuksensa.
Jonkin aikaa tämän jälkeen herra ja rouva Likens tulivat katsomaan, kuten he olivat tehneet muutama päivä sen jälkeen kun tytöt oli piesty myöhästyneen maksun takia. Tällä kertaa, kuten viime kerralla ja millään seuraavista heidän virailukäynneistä, Sylvia ja Jenny eivät kertoneet, miten huonosti heitä kohdeltiin.
"Oliko hän masokisti?"
Tämä johtaa meidät ongelmalliseen psykologiseen palapeliin. Then Indiana Torture Slaying teoksen jälkisanoissa syyttäjä Leroy K. New sanoo "Minulta on useita kertoja kysytty, miksei Sylvia vain karannut." Kun rkos selvisi, sanomalehdissä toimittajat kysyivät "Oliko hän masokisti?"
On useita muitakin syitä kuin masokismi, jotka voivat selittää Sylvian passiivisuuden puolustautua. Ensiksikin hänellä oli rajoittunut käsitys siitä, mikä oli sopivaa kurinpitoa. Deanista, Sylviasta ja Jennysta on sanottu, että he olivat "tottuneita rangaistuksi tulemiseen, usein epäoikeudenmukaisesti." Nämä aikaisemmat "pieksemiset", joita Likensin tytöt ovat saaneet, ovat voineet olla epäreiluja, mutta eivät puhtaasti pahoinpitelyä. Aikuiset valittavat usein nuorten ruokailutottumuksista nuhtelemalla "syö vihanneksesi!" ja jotkut voivat nähdä jo lastensa täyteen ahdetut hotdogit moraalittomuuden puolella.
Ainakin yksi aikuinen näki Likensin tyttöjä kohdeltavan väkivaltaisesti. Ja vaikka se vaivasi häntä, hän ei pitänyt sitä niin vakavana, että ilmoittaisi asiasta poliisille.
The Indiana Torture Slayingin mukaan keski-ikäinen pariskunta, Raymond ja Phyllis Vermillion muuttivat Baniszewskisien naapuriin kahden lapsensa kanssa vuoden -65 elokuun lopussa. Phyllis Vermillion teki yövuoroja RCA:lla (tarkoittaa luultavasti radiolaitteita valmistanutta yritystä, toim. huom.) ja tarvitsi babysitteriä lapsilleen. Hän päätti mennä tapaamaan Gertrude Baniszewskia, jonka uskoi 7 lapsen äitinä voivan pitää hyvää huolta naapurin lapsistakin.
Rouva Wright ja Phyllis Vermillion istuivat alas kahvikupposen äärelle. Samaan aikaan lapset huusivat toisilleen ja vauva Dennis alkoi itkeä. Vermillion huomasi sorjan, sievän, mutta säikyn ja hermostuneen tytön, jolla oli musta silmä.
"Tuo on Sylvia", Gertrude selvensi.
"Minä annoin hänelle mustan silmän", Paula lisäsi.
Pian sillä rehenneltyään Paula heitti kuumaa vettä Sylvian päälle.
Ymmärrettävästi Phyllis Vermillion tuumi, ettei Baniszewski sittenkään voisi pitää huolta hänen lapsistaan ja lähti etsimään toista lastenvahtia. Vähemmän ymmärrettävästi hän ei koskaan kertonut viranomaisille, mitä oli nähnyt ja kuullut.
Lokakuun alussa Vermillion suoritti toisen visiitin naapurinsa suurperheessä. Hän tapasi jälleen Sylvian, joka näytti olevan pökerryksissä kuin zombi ja hänen silmänsä oli taas musta ja huuli turvonnut.
"Minä löin häntä", Paula heti selvitti ystävällisesti.
Myöhemmin hän löi voimatonta tyttöä vyöllä.
Edelleen Phyllis Vermillion lähti talosta uskomatta nähneensä mitään, mistä poliisi kiinnostuisi. Jos oletettavasti normaali, vastuullinen aikuinen ei tunnista noissa teoissa mitään rikollista, miksi olettaa, että teini, jota ei asiassa ole millään muotoa opastettu, kuten Sylvia, voisi tunnistaa?
Karkaaminen ei ehkä koskaan juolahtanut hänen mieleensä. Minne hän silloin menisi? Jos iltasella nukkumaan käydessä kadut näyttivätkin houkuttelevimmilta sängyiltä kuin Baniszewskisien tilukset, hän ei voinut tehdä mitään: hänet köytettiin ja/tai lukittiin kellariin.
Tässä tarinassa tullaan myöhemmin kuvailemaan erästä sattumaa, jonka johdosta Sylvia ja Jenny valittivat kaltoinkohtelusta. Heitä ei uskottu. Pelko siitä, ettei häntä taaskaan uskottaisi, todennäköisesti vaiensi Sylvian.
Vielä yksi syy sille, ettei hän valittanut kaltoinkohtelusta, saattoi olla, että hän ennakoi sen kysymyksen, joka perinteisesti kysytään lapsilta, joita kiusataan: Miksi muut eivät pidä sinusta? Ja Sylvia tiesi, ettei osaisi vastata siihen.
Pahoinpitelyistä valittaminen muille olisi tarkoittanut, että Sylvian pitäisi kertoa, mitä hänelle oli tehty. Ja kun kaltoinkohtelu yltyi, Sylvia hyvin luultavasti häpesi noita asioita.
Sekä Sylvia että hänen siskonsa, hyvästä syystä, pelkäsivät kamalasti Gertrudea. He eivät uskaltaneet ajatellakaan naisen kauheaa rangaistusta, jos he kielisivät salaisuuksia.
Sylvia oli todennäköisesti oli pikkusiskoaan kohtaan tulisen puolusteleva. Hän pelkäsi, että "kertomisesta" seuraisi kamala rangaistus Jennylle.
Hidas lasku kauhuun
On hyvin olennaista muistaa, että Sylvian elämä Baniszewskiseilla ei muuttunut helvetiksi yhdessä yössä. Se oli hidas siirtymä epäreiluista rangaistuksista heinäkuun tapahtumiin eli kiusaamiseen; fyysiseen satuttamiseen lukuisilla eri keinoilla säännöllisesti elo- ja syyskuun ajan; raakaan kiduttamiseen, johon se kärjistyi lokakuun viimeisillä viikoilla.
Ensimmäisinä viikkoinaan Gertrudella Sylvia kävi samassa kirkossa perheen kanssa, kuunteli levysoittimesta nauhoja muiden lasten kanssa, katsoi tv:tä ja kävi retkillä puistossa ystävien kanssa. Hän kävi lukiota Stephanien ja Paulan kanssa. Hän söi Gertruden ja muiden lasten kanssa.

Baniszewskien koti
Kuten arvata saattaa, ateriat Baniszewskien kotona eivät olleet kovin herkullisia. 10 suuta ruokapöydässä oli ruokittavana talossa, josta puuttui liesi. Ruokana oli jotain sellaista kuin korppuja tai voileipiä. Heidän ruokavalionsa muodostui pitkälti sopasta, jota lämmiteltiin kuumennuslevyllä. Heillä piti olla ruokailuvuorot, koska talossa oli kolme haarukkaa - sitten enää kaksi ja lopulta vain yksi. Kun yksi ihminen sai syötyä, hän kävi huuhtelemassa haarukan lavuaarissa, ja luovutti sen sitten seuraavalle nälkäiselle toverille.
Uskotaan, että joskus elokuun lopussa Sylvia lipsautti, että oli kerran antanut poikaystävänsä tulla peiton alle kanssaan.
"Sinä olet saamassa vauvan!" Gertrude julisi. Sitten hän löi tyttöä rajusti haaroväliin. Hän löi monta kertaa ja ruumiinavaus todisti, että Sylvian intiimialueita oli vahingoitettu todella vakavasti.
Sylvian kuviteltu raskaus raivostutti oikeasti raskaana olevaa Paula Baniszewskia. Paula löi Sylvian lattialle sanoen "Sinun ei ole sopivaa istua tuolilla."
Tästä kostaakseen Sylvia kertoi joillekin koulutovereilleen Tech High Schoolissa, että Baniszewskin kaksi vanhinta tyttöä, Stephanie ja Paula, olivat prostituoituja.

Coy Hubbard
Stephanien poikaystävä, Coy Hubbard, 15, kuuli tästä, riensi raivoissaan Sylvian luo ja löi tätä. Coy oli komea poika, jolla oli tumma, kiharainen tukka. Hän oli kookas ikäisekseen ja oli usein vaikeuksissa koulussa. Kuten monet kerrat jälkeen päin, Coy esitteli Sylvialle judotaitojaan, paiskasi häntä seinille ja lattialle.
Rouva Wright rankaisi Sylviaa jälleen.
Rouva Wright rohkaisi naapuruston lapsia uskomaan pahoja asioita Sylviasta ja "kostamaan". Raskasrakenteinen, 13-vuotias Anna Siscoe piti Sylviasta kunnes Gertrude sanoi Sylvian nimittäneen Annan äitiä huoraksi. Anna hyökkäsi väkivaltaisesti Sylvian kimppuun. Käsikähmän aikana Sylvia yhtäkkiä tarttui vatsastaan, uikuttuan "Ooh, vauvani!"
Vaikka Sylvia todennäköisesti oli neitsyt, ihmiset hänen ympärillään saivat hänet todella uskomaan, että hän oli raskaana. Sylvia ei ehkä ollut saanut seksivalistusta, eikä välttämättä tiennyt, mitä lisääntyminen edellyttää.
Gertrude supatti samanlaisia, seksiin liittyviä herjauksia Sylviasta. Kun hänen tyttärensä Paula sekä toinen tyttö nimeltä Judy Duke kuulivat nämä tarinat, syntyi lisää tappeluita.
Kyseenalaistiko Sylvia Gertruden ja näiden tyttöjen moraalia? Mahdollisesti. Hänen väitettiin olevan "huorahtava" ja häntä pilkattiin siitä, ja hän on voinut pilkata muita takaisin samankaltaisilla syytöksillä.
Olet outo. Ei, sinä olet on taistelu, jota joka päivä käydään koulujen pihoilla ympäri maailman. On myös mahdollista, että Gertrude keksi näitä valheellisia syytöksiä lietsoakseen vihaa lempisyntipukkiaan kohtaan.
Paula Baniszewski hankki pian uuden harrastuksen: hän alkoi viskellä Sylviaa kaikilla esineillä, jotka käsiinsä sai; astioilla, pulloilla ja tölkeillä. Usein kun joukko kiusasi Sylviaa, Jenny-siskoa pyydettiin lyömään häntä. Arasti Jenny kieltäytyi. Raivostunut Gertrude läimäisi häntä kasvoihin. Sitten Jenny suostui, mutta - näin hän myöhemmin kertoi - käytti vasenta kättään, eikä oikeaa, oikeakätinen kun oli, jotta Sylviaa ei sattuisi erityisen paljon.



