Sylvia Likens

[Valoviikate]

Oliko yksikään näistä syytöksistä tosi? Sylvian äiti oli varastanut kaupasta Indianapoliksessa ja Sylvia itse myönsi, että oli varastanut ainakin kerran. On kuitenkin varmaa, että Rouva Wright syytti tyttöä varastamisesta ja rankaisi häntä siitä silloinkin, kun siihen ei ollut aihetta. Likensin perheellä oli tapana etsiä tyhjiä limsapulloja ja palautella niitä kauppaan, ja Gertrude virheellisesti uskoi, että pienet makupalat, joita Sylvia tällä tavalla sai, olivat varastettuja.

Ei myöskään ole syytä ajatella, että Sylvia olisi pitänyt hygieniastaan huonosti huolta.

Sylvia oli, mitä todennäköisimmin, neitsyt. Se on mahdollista, että hän oli flirttaileva.


Paula Baniszewski

Esittäen Sylvialle mitä eriskummallisempia syytöksiä, Gertrude Baniszewski todennäköisesti heijasteli omia pelkojaan häneen. Ei ole todisteita siitä, että Baniszewski olisi koskaan varastanut mitään isompaa tai pienempää, mutta, niin köyhä kun oli, se oli varmasti käynyt hänen mielessään kerran jos toisenkin.

Hänen henkilökohtainen hygieniansa ja kotinsa puhtaus oli surkealla tolalla, mikä on ymmärrettävää, kun ottaa huomioon, että hän oli kroonisesti sairas nainen, joka yritti huolehtia lapsilaumasta, jonka lapset olivat varsin nuoria, yksi jopa pikkuvauva.
Hänellä oli syytä olla huolissaan siitä, puhuttiinko hänestä ja hänen tyttäristään kylillä siveinä neitosina vai huorahtavina "jakareina", siitä saakka kun hän oli tullut 2:sti raskaaksi avioliiton ulkopuolella. Ja sinä aikana kun Likensin tytöt olivat talossa, hänen oma tyttärensä Paula, 17, oli raskaana ukkomiehelle.

Alussa Baniszewskin perheen luona Sylvia kävi noiden lasten kanssa kirkossa joka sunnuntai. Paula Baniszewski juorui äidilleen, että Sylvia oli porsastellut kirkon iltapalan. Rouva Wright ja jotkut lapsista - perverssillä logiikalla, kuten niin monet kerran tämän jälkeenkin - rankaisivat häntä siitä ankarasti. Sylvian nakkimakkara laitettiin Baniszewskin pöydälle ja upotettiin mausteisiin. Sylviaa käskettiin syömään se. Sylvia suosui ja oksensi - ja hänet pakotettiin syömään oksennuksensa.

Jonkin aikaa tämän jälkeen herra ja rouva Likens tulivat katsomaan, kuten he olivat tehneet muutama päivä sen jälkeen kun tytöt oli piesty myöhästyneen maksun takia. Tällä kertaa, kuten viime kerralla ja millään seuraavista heidän virailukäynneistä, Sylvia ja Jenny eivät kertoneet, miten huonosti heitä kohdeltiin.

"Oliko hän masokisti?"

Tämä johtaa meidät ongelmalliseen psykologiseen palapeliin. Then Indiana Torture Slaying teoksen jälkisanoissa syyttäjä Leroy K. New sanoo "Minulta on useita kertoja kysytty, miksei Sylvia vain karannut." Kun rkos selvisi, sanomalehdissä toimittajat kysyivät "Oliko hän masokisti?"

On useita muitakin syitä kuin masokismi, jotka voivat selittää Sylvian passiivisuuden puolustautua. Ensiksikin hänellä oli rajoittunut käsitys siitä, mikä oli sopivaa kurinpitoa. Deanista, Sylviasta ja Jennysta on sanottu, että he olivat "tottuneita rangaistuksi tulemiseen, usein epäoikeudenmukaisesti." Nämä aikaisemmat "pieksemiset", joita Likensin tytöt ovat saaneet, ovat voineet olla epäreiluja, mutta eivät puhtaasti pahoinpitelyä. Aikuiset valittavat usein nuorten ruokailutottumuksista nuhtelemalla "syö vihanneksesi!" ja jotkut voivat nähdä jo lastensa täyteen ahdetut hotdogit moraalittomuuden puolella.

Ainakin yksi aikuinen näki Likensin tyttöjä kohdeltavan väkivaltaisesti. Ja vaikka se vaivasi häntä, hän ei pitänyt sitä niin vakavana, että ilmoittaisi asiasta poliisille.

The Indiana Torture Slayingin mukaan keski-ikäinen pariskunta, Raymond ja Phyllis Vermillion muuttivat Baniszewskisien naapuriin kahden lapsensa kanssa vuoden -65 elokuun lopussa. Phyllis Vermillion teki yövuoroja RCA:lla (tarkoittaa luultavasti radiolaitteita valmistanutta yritystä, toim. huom.) ja tarvitsi babysitteriä lapsilleen. Hän päätti mennä tapaamaan Gertrude Baniszewskia, jonka uskoi 7 lapsen äitinä voivan pitää hyvää huolta naapurin lapsistakin.

Rouva Wright ja Phyllis Vermillion istuivat alas kahvikupposen äärelle. Samaan aikaan lapset huusivat toisilleen ja vauva Dennis alkoi itkeä. Vermillion huomasi sorjan, sievän, mutta säikyn ja hermostuneen tytön, jolla oli musta silmä.
"Tuo on Sylvia", Gertrude selvensi.
"Minä annoin hänelle mustan silmän", Paula lisäsi.
Pian sillä rehenneltyään Paula heitti kuumaa vettä Sylvian päälle.

Ymmärrettävästi Phyllis Vermillion tuumi, ettei Baniszewski sittenkään voisi pitää huolta hänen lapsistaan ja lähti etsimään toista lastenvahtia. Vähemmän ymmärrettävästi hän ei koskaan kertonut viranomaisille, mitä oli nähnyt ja kuullut.

Lokakuun alussa Vermillion suoritti toisen visiitin naapurinsa suurperheessä. Hän tapasi jälleen Sylvian, joka näytti olevan pökerryksissä kuin zombi ja hänen silmänsä oli taas musta ja huuli turvonnut.
"Minä löin häntä", Paula heti selvitti ystävällisesti.
Myöhemmin hän löi voimatonta tyttöä vyöllä.

Edelleen Phyllis Vermillion lähti talosta uskomatta nähneensä mitään, mistä poliisi kiinnostuisi. Jos oletettavasti normaali, vastuullinen aikuinen ei tunnista noissa teoissa mitään rikollista, miksi olettaa, että teini, jota ei asiassa ole millään muotoa opastettu, kuten Sylvia, voisi tunnistaa?

Karkaaminen ei ehkä koskaan juolahtanut hänen mieleensä. Minne hän silloin menisi? Jos iltasella nukkumaan käydessä kadut näyttivätkin houkuttelevimmilta sängyiltä kuin Baniszewskisien tilukset, hän ei voinut tehdä mitään: hänet köytettiin ja/tai lukittiin kellariin.

Tässä tarinassa tullaan myöhemmin kuvailemaan erästä sattumaa, jonka johdosta Sylvia ja Jenny valittivat kaltoinkohtelusta. Heitä ei uskottu. Pelko siitä, ettei häntä taaskaan uskottaisi, todennäköisesti vaiensi Sylvian.

Vielä yksi syy sille, ettei hän valittanut kaltoinkohtelusta, saattoi olla, että hän ennakoi sen kysymyksen, joka perinteisesti kysytään lapsilta, joita kiusataan: Miksi muut eivät pidä sinusta? Ja Sylvia tiesi, ettei osaisi vastata siihen.

Pahoinpitelyistä valittaminen muille olisi tarkoittanut, että Sylvian pitäisi kertoa, mitä hänelle oli tehty. Ja kun kaltoinkohtelu yltyi, Sylvia hyvin luultavasti häpesi noita asioita.

Sekä Sylvia että hänen siskonsa, hyvästä syystä, pelkäsivät kamalasti Gertrudea. He eivät uskaltaneet ajatellakaan naisen kauheaa rangaistusta, jos he kielisivät salaisuuksia.

Sylvia oli todennäköisesti oli pikkusiskoaan kohtaan tulisen puolusteleva. Hän pelkäsi, että "kertomisesta" seuraisi kamala rangaistus Jennylle.

Hidas lasku kauhuun

On hyvin olennaista muistaa, että Sylvian elämä Baniszewskiseilla ei muuttunut helvetiksi yhdessä yössä. Se oli hidas siirtymä epäreiluista rangaistuksista heinäkuun tapahtumiin eli kiusaamiseen; fyysiseen satuttamiseen lukuisilla eri keinoilla säännöllisesti elo- ja syyskuun ajan; raakaan kiduttamiseen, johon se kärjistyi lokakuun viimeisillä viikoilla.

Ensimmäisinä viikkoinaan Gertrudella Sylvia kävi samassa kirkossa perheen kanssa, kuunteli levysoittimesta nauhoja muiden lasten kanssa, katsoi tv:tä ja kävi retkillä puistossa ystävien kanssa. Hän kävi lukiota Stephanien ja Paulan kanssa. Hän söi Gertruden ja muiden lasten kanssa.


Baniszewskien koti

Kuten arvata saattaa, ateriat Baniszewskien kotona eivät olleet kovin herkullisia. 10 suuta ruokapöydässä oli ruokittavana talossa, josta puuttui liesi. Ruokana oli jotain sellaista kuin korppuja tai voileipiä. Heidän ruokavalionsa muodostui pitkälti sopasta, jota lämmiteltiin kuumennuslevyllä. Heillä piti olla ruokailuvuorot, koska talossa oli kolme haarukkaa - sitten enää kaksi ja lopulta vain yksi. Kun yksi ihminen sai syötyä, hän kävi huuhtelemassa haarukan lavuaarissa, ja luovutti sen sitten seuraavalle nälkäiselle toverille.

Uskotaan, että joskus elokuun lopussa Sylvia lipsautti, että oli kerran antanut poikaystävänsä tulla peiton alle kanssaan.
"Sinä olet saamassa vauvan!" Gertrude julisi. Sitten hän löi tyttöä rajusti haaroväliin. Hän löi monta kertaa ja ruumiinavaus todisti, että Sylvian intiimialueita oli vahingoitettu todella vakavasti.

Sylvian kuviteltu raskaus raivostutti oikeasti raskaana olevaa Paula Baniszewskia. Paula löi Sylvian lattialle sanoen "Sinun ei ole sopivaa istua tuolilla."

Tästä kostaakseen Sylvia kertoi joillekin koulutovereilleen Tech High Schoolissa, että Baniszewskin kaksi vanhinta tyttöä, Stephanie ja Paula, olivat prostituoituja.


Coy Hubbard

Stephanien poikaystävä, Coy Hubbard, 15, kuuli tästä, riensi raivoissaan Sylvian luo ja löi tätä. Coy oli komea poika, jolla oli tumma, kiharainen tukka. Hän oli kookas ikäisekseen ja oli usein vaikeuksissa koulussa. Kuten monet kerrat jälkeen päin, Coy esitteli Sylvialle judotaitojaan, paiskasi häntä seinille ja lattialle.
Rouva Wright rankaisi Sylviaa jälleen.

Rouva Wright rohkaisi naapuruston lapsia uskomaan pahoja asioita Sylviasta ja "kostamaan". Raskasrakenteinen, 13-vuotias Anna Siscoe piti Sylviasta kunnes Gertrude sanoi Sylvian nimittäneen Annan äitiä huoraksi. Anna hyökkäsi väkivaltaisesti Sylvian kimppuun. Käsikähmän aikana Sylvia yhtäkkiä tarttui vatsastaan, uikuttuan "Ooh, vauvani!"

Vaikka Sylvia todennäköisesti oli neitsyt, ihmiset hänen ympärillään saivat hänet todella uskomaan, että hän oli raskaana. Sylvia ei ehkä ollut saanut seksivalistusta, eikä välttämättä tiennyt, mitä lisääntyminen edellyttää.

Gertrude supatti samanlaisia, seksiin liittyviä herjauksia Sylviasta. Kun hänen tyttärensä Paula sekä toinen tyttö nimeltä Judy Duke kuulivat nämä tarinat, syntyi lisää tappeluita.

Kyseenalaistiko Sylvia Gertruden ja näiden tyttöjen moraalia? Mahdollisesti. Hänen väitettiin olevan "huorahtava" ja häntä pilkattiin siitä, ja hän on voinut pilkata muita takaisin samankaltaisilla syytöksillä.
Olet outo. Ei, sinä olet on taistelu, jota joka päivä käydään koulujen pihoilla ympäri maailman. On myös mahdollista, että Gertrude keksi näitä valheellisia syytöksiä lietsoakseen vihaa lempisyntipukkiaan kohtaan.

Paula Baniszewski hankki pian uuden harrastuksen: hän alkoi viskellä Sylviaa kaikilla esineillä, jotka käsiinsä sai; astioilla, pulloilla ja tölkeillä. Usein kun joukko kiusasi Sylviaa, Jenny-siskoa pyydettiin lyömään häntä. Arasti Jenny kieltäytyi. Raivostunut Gertrude läimäisi häntä kasvoihin. Sitten Jenny suostui, mutta - näin hän myöhemmin kertoi - käytti vasenta kättään, eikä oikeaa, oikeakätinen kun oli, jotta Sylviaa ei sattuisi erityisen paljon.

[Ellen]

Rouva Wright ja Phyllis Vermillion istuivat alas kahvikupposen äärelle. Samaan aikaan lapset huusivat toisilleen ja vauva Dennis alkoi itkeä. Vermillion huomasi sorjan, sievän, mutta säikyn ja hermostuneen tytön, jolla oli musta silmä.
"Tuo on Sylvia", Gertrude selvensi.
"Minä annoin hänelle mustan silmän", Paula lisäsi.
Pian sillä rehenneltyään Paula heitti kuumaa vettä Sylvian päälle.

Ymmärrettävästi Phyllis Vermillion tuumi, ettei Baniszewski sittenkään voisi pitää huolta hänen lapsistaan ja lähti etsimään toista lastenvahtia. Vähemmän ymmärrettävästi hän ei koskaan kertonut viranomaisille, mitä oli nähnyt ja kuullut.

Lokakuun alussa Vermillion suoritti toisen visiitin naapurinsa suurperheessä. Hän tapasi jälleen Sylvian, joka näytti olevan pökerryksissä kuin zombi ja hänen silmänsä oli taas musta ja huuli turvonnut.
"Minä löin häntä", Paula heti selvitti ystävällisesti.
Myöhemmin hän löi voimatonta tyttöä vyöllä.

Edelleen Phyllis Vermillion lähti talosta uskomatta nähneensä mitään, mistä poliisi kiinnostuisi. Jos oletettavasti normaali, vastuullinen aikuinen ei tunnista noissa teoissa mitään rikollista, miksi olettaa, että teini, jota ei asiassa ole millään muotoa opastettu, kuten Sylvia, voisi tunnistaa?

Olisi melkein voinut kuvitella että tää Phyllis Vermillion ois saanu jonkunlaisen syytten esim avunannosta murhaan kun kuitenkin näki mitä siellä tapahtui, ja vielä pariinkin kertaan, mutta ei ilmoittanut poliisille! Olkoonkin että ajat oli erilaiset silloin, niin tuskin oli kuitenkaan normaalia että teinin päälle kaadetaan kuumaa vettä tai että tytöllä on jatkuvasti silmä mustana...

[Valoviikate]

Minulle tuli mieleen, että Sylvialla (ja Jennyllakin) oli ehkä huonot välit vanhempiinsa ja hän oli heille hyvin vihainen. Silloin hänen iässään on helppo ajatella, että vanhemmat tiesivät, että minua tullaan kohtelemaan tässä talossa näin, he jopa halusivat tätä.

Seksitön seksirikos

Lokakuun alussa sattui onnettomuus, jonka seurauksena rouva Wright käski Sylviaa lopettamaan koulun. Sylvialla ei ollut jumppa-asua liikuntatunneille, eikä Gertrude antanut rahaa sellaisen ostamiseen. Yhtenä päivänä Sylvia tuli koulusta kotiin sellainen asu päällä, jonka hän väitti "löytäneensä". Gertrude uskoi, ei aivan syyttää, että asu oli varastettu. Kun hän kärtti tarpeeksi kauan, Sylvia myönsi, että oli oikeastaan varastanut sen. Nainen läimi ja potki tyttöä, sitten ruoski häntä vyöllä.

Rouva Wright unohti Sylvian varkauden ja alkoi taas syytellä häntä huoruudesta. Hän sätti ja haukkui tätä ja potki haaroväliin. Myöhemmin sinä päivänä, kun hän ei mielestään ollut rankaissut tyttöä tarpeeksi varkaudesta, hän poltti Sylvian "nahkeita sormia" tulitikuilla ja ruoski lisää.

Polttamisesta tuli keskeinen osa Sylvian kidutusta. Se luultavasti lähti alkujaan siitä, kun Gertrude Baniszewskin väkivaltainen poikaystävä Dennis Wright laittoi tupakan hänen kaulalleen.

Sekalainen joukko ihmisiä alkoi poltella Sylviaa tupakoilla ja tulitikuilla. Paula Baniszewski mursi kätensä lyödessään Sylviaa ja käytti sitten kipsiä tytön hakkaamiseen. Useiden lähitienoon lasten lempiharrastus oli hakata Sylviaa: potkia, lyödä, heittää häntä ilmaan Coy Hubbardin judotempuilla tai niiden variaatioilla, ja polttaa häntä.

Ruumiinavaus paljasti kuinka paljon Sylvia sai kärsiä: hänen kaikki sormenkyntensä olivat murtuneet taaksepäin kivuliaasti ja hän oli purrut alahuultaan niin syvälle, että se oli osittain leikkaantunut irti.

Kun Sylvian sortaminen paheni, siihen tuli myös selkeästi seksuaalinen sävy. Se oli kuin "seksitön seksirikos".
Seksuaalinen puoli alkoi jatkuvalla kiusaamisella ja syyttelyllä huoruudesta, ja se kärjistyi rouva Wrightin väkivaltaisiin potkuihin tytön haaroväliin. Muita seksuaalistyylisiä hyökkäyksiä, muunmuassa yksi, jota tullaan lyhyesti kuvailemaan, oli, mutta ei "seksuaaliväkivaltaa" sanan perinteisessä merkityksessä.
Ei ole mitään tietoa siitä, että Gertude olisi kosketellut Sylviaa seksuaalisella tavalla. Mikään ei viittaa siihen, että kukaan nuorista miehistä, jotka ottivat innostuneesti osaa hakkaamisiin ja kidutuksiin, olisi raiskannut tai muuten käyttänyt häntä hyväksi. Ruumiinavaus paljasti potkuista seurannutta inhottavaa turpomista nuoren tytön intiimialueella, mutta raiskaukseen viittaavia sisäisiä ruhjeita tai siemennestettä ei ollut.

Kun ryhmä oli kokeillut kaikki pahoinpitelyn muodot, joita ihmismieli saattaa keksiä, Likensin tyttöjen tilanteen laiminlyöminen käy vielä hämmästyttävämmäksi.
Rouva Wright todennäköisesti pelkäsi, että häntä pidettäisiin pervertikkona, (jos hän edes tiesi sellaista sanaa) minkä vuoksi hän ei hyökännyt uhrinsa sukuelimiin sormin tai kielellä. Todennäköisesti Coy Hubbard loukkaavansa Stephanieta, jos hänen tyttöystävänsä pitäisi raiskausta pettämisenä. On myös mahdollista, kuten Millett spekuloi joissain kiitetyimmissä fiktiivisimmissä kappaleissaan, että he aidosti uskoivat Sylvian olevan "lutka" ja pelkäsivät saavansa tauteja tai jollain moniselitteisellä tavalla "saastuvansa" intiimistä kontaktista.

Raakuus pahenee

Yhtenä hirveänä päivänä rouva Wright oli kuohuksissa, koska hänelle oli kerrottu, että, kauan ennen kuin Sylvia tuli taloon, hänellä oli ollut vähän ylimääräistä rahaa. Rouva Wright oli vakuuttunut, että tyttö oli joko varastanut tai myynyt itseään. Hän ei ollut voinut tienata vain palauttamalla tyhjiä pulloja, kuten oli väittänyt. Joten kun useita lapsia oli kylässä Baniszewskeilla, Gertrude pakotti itkevän Sylvian vetämään häpeällisen striptease-esityksen ihmisten edessä. Kun Sylvia oli aivan ilkosillaan, rouva Wright pakotti tytön itkien työntämään limsapullon vaginaansa.

Jos mahdollista, asiat menivät vielä pahemmiksi, kun Stephanie tuli koulusta kotiin.
Kun hän näki Sylvian alasti lapsijoukon edessä, työntämässä limsapulloa sisäänsä, tietämättömänä siitä, että hänen äitinsä oli pakottanut tytön tähän, hän ryntäsi raivoissaan tytön kimppuun ja läimi tätä ja käski erittäin vihamielisesti Sylvian mennä huoneeseensa.


Baniszewskien kylpyhuone

Yhtenä yönä lokakuussa Sylvia kasteli sänkynsä. Siihen saattoi olla psykologinen syy, ahdistus - jos jollakulla on joskus ollut syytä hermoilla, niin hänellä - tai se saattoi johtua siitä, että monet julmat iskut vatsaan ja haaroväliin olivat heikentäneet virtsanpidätyskykyä. Oli miten oli, kiduttajat olivat nyt sitä mieltä, että hänen piti asua alhaalla kellarissa koiran kanssa, koska hän oli liian likainen asumaan ihmisten kanssa. Paula rankaisi Sylviaa vuoteenkastelusta estämällä häntä käyttämästä vessaa ja siten pakottamalla hänet tahrimaan itsensä omiin eritteisiin.

Samaan aikaan kiduttajat päättivät, että koska hän oli "likainen tyttö", hänen täytyi kylpeä Baniszewskin vanhanaikaisessa jalallisessa kylpyammeessa, joka oli täytetty kiehuvan kuumalla vedellä. Joskus Gertrude ja Paula laittoivat hänet ammeeseen ja joskus 14-vuotias Richard "Ricky" Hobbs oli mukava avustamassa siinä. Hobbs oli urheileva, sulopiirteinen, hyvännäköinen poika, jolla oli vaaleat hiukset ja paksusankaiset silmälasit, ja joka hengaili usein Baniszewskeilla.

Paula Baniszewski laittoi suolaa Sylvian haavoihin.

Yhteen aikaan Sylviaa pidettiin alastomana tai lähes alastomana päiviä. Naapuruston lapsista oli hyvin hauskaa polttaa, lyödä ja työntää häntä portaista alas kellariin ja sitten pakottaa hänet tulemaan portaat ylös vain, jotta he voisivat työntää hänet taas alas.

Kerran nälkiintynyt teini-ikäinen päästetiin kellarista ja hänelle sanottiin, että hän saisi yrittää syödä keittoa sormin. Kun hän nälissään yritti syödä sitä, John otti sen pois häneltä. Myöhemmin rouva Wright ja John pakottivat hänet syömään ulostetta ja juomaan virtsaa.

Ei pelastusta näkyvillä

Yksi hirveimmistä asioista Sylvia Likensin tapauksessa on, että oli useita sellaisia tilanteita, että jos ihmiset olisivat käyttäytyneet vain hieman eri tavalla kuin käyttäyivät, Sylvia olisi pelastettu. Ihmiset kysyvät aina, "Miksi he eivät kertoneet kenellekään?" Syyskuussa Sylvia ja Jenny kertoivat jollekulle - vanhemmalle, jo naimisissa olevalle siskolleen Diana Shoemakerille. Diana oli kaunis ja sorja nainen, jolla oli korpinmustat hiukset. Sylvia on otettu silmätikuksi, molemmat tytöt kertoivat. Joka kera, kun jokin, mikä tahansa, meni pieleen, rouva Wright huusi, "Paula, anna sille opetus!" Jenny tuki Sylvian väitettä, että häntä rangaistiin jatkuvasti asioista, joita hän ei ollut tehnyt.

Diana raivoistui heille. He liioittelivat. Ihan varmasti. Ei kenestäkään ole kivaa, kun rangaistaan, mutta he luultavastikin ansaitsivat sen, hän ajatteli.

Baniszewskeilla kävi vieraita. Phyllis Vermillionin käynnit, pahoinpitelyt, joita hän todisti ja se, ettei hän sitten tehnyt mitään asialle, on jo kuvattu.

12-vuotias tyttö nimeltä Judy Duke kuvaili yhtä tapahtumaa äidilleen rouva Dukelle, kun tämä oli tiskaamassa. "He hakkasivat ja potkivat Sylviaa kauheasti", tyttö kertoi.

"Ahaa, jaa, he vain rankaisivat häntä, eikö?" rouva Duke kysyi retorisesti.

Pastori Roy Julian yritti vierailla kaikkien seurakuntansa jäsenten luona. Baniszewskit kävivät hänen fundamentalistikirkossaan ja hän kävi heillä syyskuussa. Hän puhui rouva Wrightin kanssa ystävällisesti istuessaan nuhjaantuneella sohvalla rouvan olohuoneessa.

Rouva Wright valitti, ettei mies maksanut lasten elatustukia, lukemattomista terveysongelmistaan ja kaikista ongelmista, joita hänellä oli lasten kanssa. Sylvia oli ehdottomasti kaikista pahin, rouva Wright vakuutti. Kauhistuneella äänensävyllä hän kertoi Herran miehelle, "Sylvia on pinnannut koulusta ja on vanhempien miesten kanssa - rahasta!"

Pastori Julian muisti Sylvian, sievän tytön, joka oli yhtenä sunnuntaina "tullut esiin" tunnustamaan uskonsa. Kuinka kauheaa jos hän teki sellaista syntiä! Hän pyysi, että saisi puhua Sylvian kanssa.
"Pyydä hänen siskoltaan", Gertrude sanoi.

Jenny, jota rouva Wright oli uhkaillut ainiaan, sanoi mekaanisesti Sylviasta:
"Hän kertoo valheita. Ja öisin, kun olemme kaikki menneet nukkumaan, hän hiipii alas ja tekee rynnäkön kylmälaatikolle."
Jenny toivoi, että voisi miellyttää Gertyä toistamatta nöyryyttävimpiä, seksuaalisia syntejä, joista tämä syytti Sylviaa. Jennyn ajatus näytti toimivan.

Pastori Julian rukoili Gertruden kanssa ja lähti sitten.

Hän tuli myöhemmin vierailulle muutaman viikon päästä. Edelleen rouva Wright valitti kauheista ongelmista, joita hänellä oli Sylvian kanssa.
"Sylvia sanoi koulussa, että Paula saa vauvan", Gertude kertoi. "Mutta minä tunnen tyttäreni ja minä tunnen Sylvian. Paula ei ole saamassa vauvaa; Sylvia on."

Pappi oli huolissaan vihamielisyydestä, jota Paula oli myöntänyt hautovansa.
"Paula kertoi minulle", mies kertoi, "että hänen sydämessään oli vihaa Sylviaa kohtaan."

Rouva Wright sanoi, että asia oli päinvastoin ja pappi lähti, eikä tullut enää taloon.

Muutamia puheluita

Joskus lokakuussa Diana Shoemaker tuli kotiin katsomaan siskojaan. Gertude ei halunnut hänen näkevän, missä kunnossa Sylvia oli, joten hän kielsi Shoemakeria tulemasta sisään. Gerty väitti, että Likensin vanhemmat olivat käskeneet pitää Diana kaukana siskoista. Diana intti haluavansa tavata siskot ja rouva Wright käski hänet pis, uhkaillen nuoren naisen pidättämistä kotirauhan rikkomisesta.

Hyvin lyhyt aika ennen Sylvian kuolemaa, Jenny juoksi Dianan perään kadulla. Jenny sanoi siskolleen, "En voi puhua sinulle tai joudun vaikeuksiin" ja kiiruhti pois.

Julkisen terveydenhuollon toimisto oli saanut ilmoituksen tytöstä, joka kärsi vuotavista, avoimista haavoista Baniszewskien talossa. Julkisen terveydenhuollon sairaanhoitaja tuli ovella lokakuun 15. päivä. Hän oli pukeutunut tärkättyyn valkoiseen pukuun.
"Rouva Wright?" hän kysyi.

Gertude nyökkäsi ja kutsui hänet sisään.

Vieras ilmoitti Gertudelle olevansa julkisesta terveydenhuollosta ja halusi puhua rouva Wrightin lapsista, koska joku oli tehnyt anonyymin ilmoituksen, että talossa oli tyttö, jolla oli useita haavoja ja ruhjeita.

Jenny oli huoneessa samaan aikaan, kauhuissaan Gertruden takia ja täynnä toivoa. Oliko tässä pelastus?

Rouva Wright katsoi häntä silmin, joiden täytyi olla täynnä uhkaa, hiljaisesti uhkauksesta, jonka hän hyvin sein sanoi ääneen tytölle: "Jos sanot mitään Sylviasta, saat saman kohtelun kuin hän saa". Gertrude käski Jennyn mennä keittiöön hoitamaan tiskit. Jenny totteli nopeasti.


Baniszewskien kellari

Sitten rouva Wright kääntyi taas sairaanhoitajan puoleen.
"Tiedän, ketä te etsitte", hän aloitti. "Jennyn siskoa Sylviaa. Hänellä on haavoja kaikkialla ympäri kehoaan. Hän ei pidä itseään puhtaana. Lopulta heitin hänet ulos talosta. Hänen ei kelpaa täällä asua. Hän on prostituoitu." Gerty väitti huolestuneelle hoitajalle, "En minä tiedä, missä hän voisi olla nyt."

He kaksi olivat siellä, itseasiassa istumassa juuri kellarin yläpuolella, jonne Sylvia oli lukittu ja sidottu.

Sairaanhoitaja palasi toimistoon. Siellä hän laittoi Baniszewskit "vain yhden kerran" korttiin, mikä tarkoitti, että jatkotoimeenpiteisiin ei ryhdyttäisi.

Vain viisi päivää ennen Sylvian kuolemaa, poliisi tuli Baniszewskien taloon. Gertude oli soittanut heille. John Dean/Natty Bumppo raportoi, että "Robert Bruce Hanlon paukutti ovea sinä iltana, vaatien palauttamaan tavaroita, joita hän väitti lasten varastaneen hänen kellaristaan. Gertude sanoi, että hän koputteli väärää ovea... Hän soitti poliisille löytäneensä Hanlonin puolimatkassa hänen ikkunansa lävitse. Poliisi lukitsi Hanlonin ryöstösyytteen nojalla."

Phyllis ja Ray Vermillion todistivat näitä tapahtumia autostanan. He olivat pysäköineet kadun reunaan samaan aikaan. Phyllis Vermillion huolestui Hanlonista ja puhui miehestä poliisin kanssa, auttaen vapauttamaan tämän syytteistä. Yhä herää kysymys, miksei hän kertonut poliisille, tällä kerralla tai edellisellä, mitä oli nähnyt ja kuullut Sylvialle tapahtuvan.

Sylvian viimeinen viikonloppu

Sylvian elämän viimeinen viikonloppu alkoi kun rouva Wright päätti antaa hänen nukkua taas yläkerrassa vuoteessaan. Hän kuitenkin asetti tälle oudon ehdon: hän ohjeisti Johnin, Coyn ja Stephanien sitomaan Sylvia sänkyyn, jotta hän ei voisi nousta sängystä käymään yöllä vessassa.
"Et voi käydä vessassa", Gertrude sanoi, "ennen kuin olet oppinut olemaan kastelematta sänkyäsi."

Sylvia kasteli sänkynsä sinä yönä.

Seuraava aamu alkoi sillä, että hänet pakotettiin taas strippaamaan ja sitten Gertrude pakotti hänet työntämään limsapullon vaginaansa.

[Valoviikate]

Sitten rouva Wright päätti kostaa vielä siitä, että Sylvia oli herjannut Paulaa ja Stephanieta Tech Highissa. "Sinä olet merkinnyt polttomerkillä minun tyttäreni joten minä polttomerkitsen sinut!"

[img]
http://i1229.photobucket.com/albums/ee4 ... rude-B.jpg[/img]
Richard Hobbs (vasemmalla) ja Gertrude Baniszewski

Gerty ehdotti Ricky Hobbsille, että hän "tatuoisi" Sylvian. Hän innostui ehdotuksesta. Sylvia oli pakotettu strippaamaan, sitten hänet sidottiin ja hänelle laitettiin suukapula. Gertude lämmitti ompeluneulaa ja kaiversi kirjaimen "I", heittomerkin ja osan kirjaimesta "M" (eli I'm suomeksi "minä olen") ennen kuin antoi neulan Hobbsille ja käski tätä tekemään työn loppuun.

Ricky alkoi kaivertamaan, sitten pysähtyi kysyäkseen rouva Wrightilta, miten "prostituoitu" kirjoitetaan. Wright kirjoitti sanan paperille ja poika katsoi siitä mallia, kun poltti sanan Sylvian vatsaan.

Muutamassa minuutissa Ricky, Paula, ja 10-vuotias Shirley Baniszewski päättivät tehdä toisen polttomerkin Sylviaan. Ricky poltti ensimmäisen kaaren Sylvian rintakehään. Sitten hän ja Shirley kutsuivat Jennyn paikalle ja käskivät häntä polttamaan seuraavan. Jenny oli jähmettynyt. Kun hän oli
yrittänyt "lintsata" Jennyn lyömisestä, häntä oli läimitty. Poltettaisiinko häntä, jos hän kieltäytyisi osallistumasta tähän kidutukseen? Hän kuitenkin kieltäytyi. Shirley poltti seuraavan kaaren, mutta "kirjoitti" sen takaperin, joten kirjaimen "S" sijaan Sylvian rintaan tuli numero 3.

Randy Leppersin, Shirley Baniszewskin, Richard Hobbsin ja Jenny Likensin edessä rouva Wright pilkkasi Sylviaa sanoista, jotka oli poltettu hänen vatsaansa. "Mitä aiot tehdä nyt, Sylvia? Et voi mennä naimisiin nyt, et voi riisua kenenkään edessä. Mitä aiot tehdä nyt?"

Itkevä, silvottu tyttö sai sanottua nyyhkintänsä lomasta: "En varmaan voi tehdä mitään. Se [teksti] on siellä."

Sinä iltana Sylvia heitettiin taas kellariin, jossa Coy Hubbard paiskoi häntä pitkin seiniä. Myöhemmin Jenny tuli katsomaan häntä.
"Minä tulen kuolemaan. Minä tiedän sen", sisko kertoi hänelle.

Sylvia päästettiin yläkertaan nukkumaan sinä yönä ja seuraavana iltapäivänä rouva Wright ja Stephanie kylvettivät hänet: tämä oli kuitenkin normaalissa, lämpimässä vedessä kylpemistä, eikä kiehuvassa.

Kirje ennen loppua

Sitten Gertrude ja Paula pakottivat Sylviaa kirjoittamaan kirjeen hänen vanhemmilleen. Sylvia aloitti kirjeen samalla tavalla kuin kirjeen, joka hänet kerran aikaisemmin pakotettiin kirjoittamaan, "Hei, äiti ja isä", mutta rouva Wright käski häntä lopettamaan ja aloittamaan kummallisella
tervehdyksellä, "Herra ja rouva Likensille". Sylvian kuoleman jälkeen rouva Wright antoi tämän kirjeen poliisille. Hän kertoi, että Sylvia oli ollut poissa hänen talostaan muutaman päivän, sitten ilmaantunut käyskentelemään hänen takapihalleen, vedoten tähän allekirjoittamattomaan kirjeeseen, joka
kuului näin:

Herra ja rouva Likensille:

minä lähdin poikajoukon mukaan keskellä yötä. Ja he sanoivat, että maksaisivat minulle, jos antaisin heille jotain joten menin heidän autoonsa ja he kaikki saivat mitä halusivat ... ja kun he olivat saaneet he hakkasivat minut ja jättivät haavoja kasvoihini ja kaikkialle kehooni.

Ja he laittoivat vatsaani, Minä olen prostituoitu ja ylpeä siitä.

Olen tehnyt ihan kaikkea mitä vain olen voinut vain tehdäkseni Gertien hulluksi ja saadakseni (sairaalle) Gertielle enemmän rahaa kuin hänellä on.
Olen repinyt uuden patjan*
Olen myös maksanut Gertien lääkärilaskuja joita hän ei mitenkään voi maksaa ja tehnyt Gertiestä hermoheikon raunion ja kaikista hänen lapsistaan...

*kohta menee näin "I've tore up a new mattress and peaed [sic] on it"
Eli tuota loppuosaa en tiedä, eihän "peaed" tarkoita mitään (?) Kukaties
käsialasta ei saa selvää tuossa kohdassa

[img]
http://i1229.photobucket.com/albums/ee4 ... ter200.jpg[/img]
Poliisin valokuva kirjeestä

Rouva Wright keskusteli, että jonkun pitäisi heivata Sylvian ruumiis jätteisiin.Hän käski Johnin ja Jennyn hoitaa tämä tehtävä, mutta ennen kuin he pääsivät aloittamaan, Sylvia yritti paeta. Kauhistuttavasti silvottu ja pahoinpidelty tyttö juoksi etuovelle. Gertrude juoksi hänen peräänsä ja sai
hänet kiinni juuri kun tyttö oli päässyt verannalle.

Sitten rouva Wright vei hänet keittiöön ja tarjosi paahtoleipää. Tyttö vastasi, ettei hän voinut niellä. Raivostuneena rouva Wright löi tyttöä suun alueelle verhotangolla.

12-vuotias John Baniszewski sitoi Sylvian kellariin. Ilmeisesti, koska ei halunnut lapsensa saavan murhasyytettä - ainakaan kun oli itse paikalla - Gertrude meni kellariin ja tarjosi korppuja.
"Anna se koiralle", Sylvia sanoi pahoinpitelijälleen. "Se on nälkäisempi kuin minä." Sylvia varmaankin koki, ettei hänellä ollut mitään menetettävää, joten hän oli uhmakas. Tai ehkä sanojen synnyttämä kauhu heikensi hänen haluaan elää. Rouva Wright löi häntä monta kertaa vatsaan.

Seuraava päivä oli sunnuntai, 24. lokakuuta. Gertrude ja John hakkasivat tyttöä. Rouva Wright huitaisi Sylviaa tuolilla, mutta se hajosi ennen kuin se ehti iskeä Sylviaa. Uupunut nainen yritti sitten lyödä Sylviaa lastalla, mutta isku osui häneen itseensä ja aiheutti hänelle mustan silmän. Sitten Coy Hubbard löi Sylviaa luudanvarrella päähän niin että tyttö menetti
tajunsa.

Yön aikana Sylvia takoi takomistaan kellarivankilan lattiaa lapiolla: naapurit häiriintyivät tästä ja harkitsivat soittavansa poliisille valittaakseen metelistä, mutta eivät tehneet sitä.

Seuraavana päivänä Sylvia tuotiin yläkertaan viimeiseen - ei kiehuvaan - kylpyyn. Hänet laitettiin ammeeseen vaatteet päällä. Kun hänet otettiin pois sieltä, Stephanie ja Ricky tajusivat, ettei Sylvia enää hengittänyt. Stephanie yritti antaa Sylvialle suusta suuhun hengitystä. Se ei auttanut.

Sylvia oli kuollut.

Rouva Wright käski Rickyn soittaa poliisin. Hänen täytyi mennä
puhelinkopille, koska Gertrudella ei ollut puhelinta. Kun poliisi tuli taloon, hurjistinut rouva Wright antoi heille kirjeen - jonka oli pakottanut Sylvian kirjoittamaan - toivoen että vapauttaisi hänet syytteistä pahoinpidellyn ruumiin lojuessa patjalla. Ennen kuin poliisi oli ehtinyt lukemaan kirjeen, itkevä ja kauhistunut Jenny Likens kuiskasi hänelle, "Vie minut pois täältä ja kerron sinulle kaiken".

Kiduttajat oikeudessa

Gertrude Baniszewski (viranomaiset kutsuivat häntä virallisella nimellä saatuaan tietää, ettei hän ollut laillisesti naimisissa Dennis Wrightin kanssa) tuomittiin murhasta. Niin myös Paula Baniszewski, Stephanie Baniszewski, John Baniszewski, Richard Hobbs ja Coy Hubbard. Joukon nuoremmat, Anna Siscoe, Judy Duke,Randy Lepper ja Mike Monroe tuomittiin "henkilön vaurioittamisesta". Useimmat nuorimmaisista myönsivät auliisti
tekonsa, mutta kun heiltä pyydettiin selitystä, he sanoivat, että äiti oli laittanut heidät tekemään niitä asioita tai sanoivat "Gertie käski minun".

Köyhyyden katkeroittama ja kroonisesti sairaassa rouva Wrightissa ei juuri ollut karismaa; hän ei ollut hypnotisoija sen enempää kuin domina, mutta nuoret ilmeisesti uskoivat, että hänen "aikuinen" asemansa suojelisi heitä tekojensa seurauksilta. Kun heidän osallisuutensa Sylvian kohtaloon kävi
ilmi, he voisivat kauhuissaan piiloutua Wrightin taakse.

Lapsia vastaan nostetut syytteet henkilön vahingoittamisesta jätettiin sikseen. Stephanie Baniszewskin asianajaja sai hänelle erillisen oikeudenkäynnin ja myöhemmin murhasyytteistä häntä vastaan luovuttiin.

Indianan kaikken sensaatiomaisimmassa tapauksessa seisoi viisi ihmistä ensimmäisen asteen murhasta syytettynä: yksi aikuinen Gertrude Baniszewski ja neljä alaikäistä, Paula Baniszewski, John Baniszewski, Richard Hobbs ja Coy Hubbard. John oli vastikään täyttänyt 13 vuotta.

Paulan aika oikeudessa keskeytettiin, koska hänen piti mennä synnyttämään vauva, jonka olemassaolon hän ja hänen äitinsä olivat järkkymättömän kovaa halunneet kieltää. Se oli tyttö. Paula antoi sille nimeksi Gertrude.

Oikeussalissa oli katselijoista tungosta joka päivä. Tämä oli pahin
yksittäinen murha, josta osavaltio oli koskaan kuullut ja tässä tuomittiin useampia syytettyjä kuin koskaan aikaisemmin. Syyttäjät tavoittelivat kuolemantuomiota kaikille syytetyille, ja laajalti odotettiin, että ainakin Gertrude Baniszewski saisi sen. Siihen aikaan kuolemanrangaistus hoidettiin Indianassa sähkötuolilla.

Monia vuosia myöhemmin John Baniszewski kertoi toimittajalle, että hän nautti oikeudessa paistattelusta. Hän sanoi, "Minä oikein ilahduin siitä. Mitä minä oikeasti halusin, oli rakkautta, mutta sensijaan hankin huomiota."

Oikeudenkäynnin tuomari oli Saul Rabb kitisevä, kaljuuntuva ja
silmälasipäinen juristi, joka tunnettiin terävstä kielestään. Gertrude Baniszewski oli edustamassa William Erbecker, kunnioitettu, raskasrakenteinen asianajaja, jota pidettiin prameana ja persoonallisena. Joukkoon kuului myös George Rice, psykologian tohtori, joka oli Paulan asianajaja. Johnin lakimies, Forrest Bowman oli laajalti arvostettu ja omistautuneisuudestaan tunnettu. Kaikki nämä lakimiehet työskentelivät köyhille asiakkailleen ilman maksua. Ainoa asianajaja, jolle maksettiin, oli James G. Nedeff, joka edusti Richard Hobbsia. Coy Hubbardia edusti aluksi Joseph Quill. Quill lopetti yhden viikon jälkeen ja Forrest Bowman hoiti Hubbardin puolustuksen siinä missä John Baniszewskin.

[img]
http://i1229.photobucket.com/albums/ee4 ... New108.jpg[/img]
Syyttävä lakimies Leroy K. New

Syyttäjätiimiä johti Leroy New, pitkä ja komea, nelikymmpinen kaveri, joka tunnettiin lyömättömistä ristikuulustelukyvyistään. Häntä avusti apulaissyyttäjä Marjorie Wessner. Vaikka naisasianajajat olivat harvinaisia siihen aikaan, ajateltiin, että onpa hyvä, kun on naisihminen mukana tässä naisiin ja lapsiin liittyvässä jutussa, jossa on lapsia sekä syytettyinä että todistajina.

Todistukset olivat pitkälti sensaatiomaisia ja pateettisia, usein molempia samaan aikaan. Ensimmäisiin todistajiin kuuluivat järkyttyneet poliisit, jotka olivat kohdanneet Sylvian pahoin silvotun ruumiin yhdessä lääkäreiden kanssa, jotka luettelivat hänen epätavalllisia haavojaan. Syyttäjien tärkein todistaja oli Jenny Likens. Hän nilkutti todistajanaitioon uudessa mekossaan ja kuvaili joskus lujalla, joskus epävarmalla äänellä, usein itkun tukahduttamana, yksityiskohtaisesti, mitä hän ja hänen sisarensa olivat saaneet kestää.
Kun Wessnes kysyi ystävällisesti, miksei hän ollut hakenut apua, nuori Likens vastasi, "Minä pelkäsin. Gertrude vain hakkasi minua".
Puolustusasianajajat halusivat pysyä tässä aiheessa pitkään.
Jennyn vastaus oli aina sama: "Gertrude uhkaili minua, että jos kertoisin kenellekään, saisin saman kohtelun kuin Sylvia sai."

Uhrin syyttelyä

Vaikka syytetyt tuomittiin yhdessä, heidän lakimiehensä työskentelivät usein ristiriitaiset tarkoitukset mielessään. Gertrude Baniszewskin tarina oli, että hän oli liian sairas ja kroonisesti väsynyt tietääkseen kaikista kauheista asioista, joita hänen omassa kodissaan tapahtui. Lapset olivat menneet sekaisin Sylvian kanssa hänen tietämättään. Lasten asianajajat yrittivät vierittää vastuun mahdollisimman paljon rouva Baniszewskin tai muiden lasten niskaan.

Rouva Baniszewski todisti omassa puolustuksessaan. Hän kiisti tiukasti kaikki häneen kohdistetut syytökset. Hän ei ollut "lyönyt, hakannut tai potkinut" Sylviaa. Gertrude yritti "piestä" Sylviaa, mutta oli liian heikko ja kutsui Paulan hoitamaan työn loppuun. Hän muisteli läimineensä huonokäytöksisen Sylvian käsiä. Kun kaikki lapset olivat kotona, sekä hänen omansa että monet heidän kaverinsa, syntyi monia tappeluita. Rouva Baniszewski yritti joskus erotella heitä, mutta useimmiten hän oli liian heikko ja sairas edes yrittääkseen.

Vaikka Gertrude todisti itsensä vuoksi, hän tuntui usein haluavan todistaa kuollutta Sylviaa vastaan. Hänen tarinansa siitä, kuinka hän ensimmäisen kerran kuuli Sylviasta, nosti ongelman tytön seksuaalikäyttäytymisestä. Baniszewski kertoi, että eräänä päivää joku nuori naisihminen tuli hänen ovelleen ja kysyi olisiko talossa Darlene MacGuirea, joka kävi siellä usein tapaamassa perheen lapsia. Rouva Baniszewski meni ovelle Darlenen kanssa ja vierailija "sukua Darlenelle - hän halusi tietää, tiesikö tämä, mistä hän voisi löytää Sylvia Likensin... tämä nainen metsästi Sylviaa, koska epäili Sylvian käyneen ulkona hänen miehensä kanssa... Darlene toi Sylvian meidän taloomme kaksi päivää myöhemmin ja esitteli hänet tyttönä, jota se toinen tyttö oli etsinyt. Niin minä alkujaan tutustuin Sylvia Likensiin."

Toinen tapa syyttää uhria oli kuvailla, kuinka tytöt olivat alkujaan tulleet taloon.
"Sylvia kysyi isältään, voisiko hän jäädä meidän luo", Baniszewski väitti. Sanoin heti, "'Ei, en voi huolehtia lapsistasi. Minulla on ihan tarpeeksi omia ja tarpeeksi murheita ja tarpeeksi vastuuta ilman että niitä lisätään enää yhtään. [Sylvia] sanoi 'No, me voimme huolehtia itse itsestämme, olemme tottuneet siihen.'" Juuri päätettyään, että asuisi Baniszewskeilla - ainakin niin Gertrude kertoi - Sylvia "kääntyi isäänsä päin ja sanoi, 'Isä, voisitko maksaa hänelle, että hän antaisi meidän jäädä tänne.'"

Hän väitti, että Sylvia oli herkeämättömän kapinallinen.

"Hän ei tehnyt mitään, mitä sanoin, ei", Baniszewski tilitti.
"Hän oli tottelematon?", Leroy New kysyi.
"Hän ei piitannut mitä käskin, ei".
"Piiskasitko sinä häntä sen takia?"
"Uskon, että todistin piiskaneeni. Tai yrittäneeni yhden kerran."
"Kuinka usein hän oli sinulle tottelematon?"
"Kerroin, että hän ei piitannut yhtään."
"Kuinka monta kertaa?"
"Luulen, että vastasin jo kysymykseesi. Sanoin, ettei hän piitannut yhtään, mitä sanoin."
"Ei koskaan?"
"En muista, että olisi."

Draamaa oikeussalissa

Gertruden tarinaan palataksemme, Marie Baniszewski kutsuttiin
todistajanaitioon. Vain 11-vuotias Marie oli rakastettava tyttö, tummassa, lyhyessä tukassaan, kiharat otsansa vieressä. Hän ilmestyi oikeuteen pastellinsinisessä mekossa rengasniittejä hihoissaan. Hän oli ymmärrettävästi synkällä päällä. Hänen silmänsä täyttyivät kyynelistä kun hän meni todistajanaitioon. Kyyneleet virtasivat hänen poskileen, kun Erbecker kysyi, miksi hän oli siellä. Marie vastasi, "Minä olen täällä todistamassa, että näen, tappoiko minun äiti Sylvia Likensin."

Marie todisti nähneensä äitinsä lyövän Sylviaa vain "kun hän oli paha". Hän vannoi, ettei koskaan nähnyt äidin potkivan tyttöä, polttavan tai muuten kaltoinkohtelevan millään tavalla. Marie oli nähnyt muiden lasten tekevän sellaista, mutta äiti ei ollut silloin läsnä: hän oli vuoteessa sairaana.

Seuraavana päivänä New ristikuulusteli Marieta. Ala-asteikäinen tyttö itki heti alusta asti. Kun syyttäjä kysyi, miksi hän itki, hän vastasi uskottavasti: "Minä olen hermostunut!"

Marie kielsi yhä tapahtuneet syyttäjältä, jonka kysymykset satuttivat tätä haurasta todistaja. Marie väitti, kuten aikaisemminkin, että hänen 10-vuotias siskonsa Shirley oli sytyttänyt tulitikun kuumentaakseen neulaa äidin ollessa vuoteessa sairastamassa, tietämättä mitään silvonnasta.

New jatkoi kuulustelua siihen asti kunnes itkevä Marie lopulta huusi "Oi Jumala, auta minua!" Sitten, Perry Mason-tyylisesti (Mason on kirjasarja, joka kertoo asianajajasta) puolustuksen todistaja kääntyi syyttäjien todistajaksi. Marie oli kuumentanut neulaa; hänen äitinsä oli ollut siellä ja alkanut "tatuoida". Hän oli nähnyt äidin polttavan Sylviaa ja hakkaavan häntä. Hän oli kuullut äidin käskevän Sylvian alas kellariin.

[vandt]

*kohta menee näin "I've tore up a new mattress and peaed [sic] on it"
Eli tuota loppuosaa en tiedä, eihän "peaed" tarkoita mitään (?) Kukaties
käsialasta ei saa selvää tuossa kohdassa

Kussut siihen.

[Valoviikate]

Ei ollut ihan helppoa käännettävää, enkä puhu nyt kieliopista.


Puolustusasianajaja William Erbecker

Yhteenvedossaan tuomaristolle Erbecker toisti ainoan mahdollisen helpottavan tekijän rouva Baniszewskin puolustamisessa - henkisen kyvyttömyyden - vaikka hänen virallinen vastauksena oli yksinkertaisesti Ei syyllinen.
"Minä tuomitsen hänet murhaajaksi, niin minä teen", Erbecker sanoi, "mutta sanon, ettei hän ole vastuussa, koska hänellä ei ole täällä kaikki kotona!" Hän osoitti sormella päätään.

Toiset puolustusasianajajat yrittivät kaikki syyllistä Gertrudea ja muita syytettyjä esittäen omat asiakkaansa vähemmän vastuullisina.

Syyttäjä New tuumi, että kaikille syytetyille voisi antaa kuolemantuomion. Hän sanoi heille, että "Ongelma tässä on... laki ja järjestys. Sallimmeko me sellaiset teot? Sallimmeko ihmistä kohdeltavan sellaisella julmuudella? Jos kannatatte kuolemantuomiota tässä tapauksessa, alennatte niin paljon kaikkien syytettyjen ihmiselämän arvoa."

Kun oikeudenpäätökset lausuttiin, vain Gertrude Baniszewskia syytettiin ensimmäisen asteen murhasta. Monien sivusta seuraajien yllätykseksi ja tyrmistykseksi hänelle ei langetettu kuolemantuomiota. Hän valitti päätöksestä ja sai uuden oikeudenkäynnin, jossa hänet tuomittiin jälleen syylliseksi ensimmäisen asteen murhaan ja hän sai elinkautisen.

Paula tuomittiin toisen asteen murhasta. Hän valitti päätöksestä ja sai toisen oikuedenkäynnin, mutta siinä hänet todettiin syylliseksi tarkoitukselliseen tappoon. Hänet vapautettiin muutaman vuoden kuluttua.

Stephanie Baniszewskiin kohdistuneista murhasyytteistä luovuttiin, samoin Anna Siscoe, Judy Duke, Randy, Lepper ja Mike Monroe vapautuivat henkilön vaurioittamissyytteistä.

John Baniszewski, Coy Hubbard ja Richard Hobbs tuomittiin tapoista. Kaikki viettivät 18 kuukautta nuorisovankilassa.


John ja Gertrude Baniszewski jättämässä jäähyväisiä tuomitsemistensa jälkeen

1985: SLAM ryhtyy toimeen

1985, lusittuaan kaksi vuosikymmentä Indianan Naisten Vankilassa, koevapauslautakunta äänesti Gertruden pääsemisestä ehdolliseen. Oikeus kuitenkin päätti, että lautakunnan kuuleminen ei ollut järjestetty asianmukaisesti julkiseksi ja pitäisi tehdä uusi äänestys.

Kaksi anti-rikosryhmää, Viattomien suojelu ja Yhteiskunnan liitto hyväksikäyttöjä vastaan (Protect the Innocent and Society's League Against Molestation, jälkimmäinen lyhennettynä SLAM), ryhtyivät toimeen oikopäätä. Mielenkiintoista kyllä, SLAMin perusti Patti Linebaugh, Amy Sue Seitz-nimisen tytön isoäiti. Tuomittu pedofiili Theodore Frank hyväksikäytti, kidutti ja murhasi hänen 2-vuotiaan lapsenlapsensa Amyn. Tuota Kaliforniassa tapahtunutta rikosta - kuten Sylvina tapaustakin - kutsuttiin "kauheimmaksi yhteen ihmiseen kohdistuneeksi rikokseksi osavaltion historiassa".

SLAMin ja Viattomien suojelun jäsenet Indianapoliksen valtasivat Indianapoliksen kadut kerätessään allekirjoituksia kansalaisilta, jotka vastustivat koevapautta. Heillä ei ollut vaikeuksia saada allekirjoituksia edes niiltä, jotka olivat liian nuoria muistaakseen tapausta itse; Gertrude Baniszewskin nimi oli kuitenkin heille tuttu ja 20 vuotta vangitsemisestaan hänestä oli tullut Indianapoliksen "mörkönainen". He saivat vain parissa kuukaudessa yli 4500 nimikirjoitusta. Jenny Likens esiintyi televisiossa ja vaati, että pahamainen Baniszewski pidettäisiin lukkojen takana.

Huolimatta voimakkaasta paheksunnasta, kun koevapauslautakunta äänesti uudestaan, kolme kahta vastaan oli koevapauden puolella, kuten oli ollut ensimmäisessäkin äänestysessä. Baniszewski oli pärjäillyt vankilaelämässä aika hyvin. Hän työskenteli ompelupuodissa ja teki myönteisen vaikutuksen vankilan henkilökuntaan ja muihin vankeihin. Monet nuoremmista naisvangeista kutsuivat lapsentappajaa ja seitsemän lapsen äitiä tittelillä, joka oli kaikkein tutuin hänelle: "äiti". Chicago Tribunen mukaan vankilapsykiatrit "kuvailivat Baniszewskia 'terveeksi, vakaaksi, kohteliaaksi ja myöntyväiseksi' henkilöks, joka haluaa 'yrittää hyvittää menneet ja jättää maailman vähän parempana'". Kuulemisessa Baniszewski itki ja ilmaisi katumusta, mutta väitti, että oli saanut muistinmenetyksen rikoksen suhteen. Hänen katumuksen lausuntonsa oli arvoituksellinen: "En ole varma, mikä minun roolini siinä oli... koska olin huumeissa. En koskaan tuntenut häntä hyvin. Mutta otan täyden vastuun mitä ikinä Sylvialle tapahtui." Hän pääsi vankilasta 4. joulukuuta -85.

Kiduttajamurhaaja muutti Iowaan ja vaihtoi nimensä Nadine Van Fossaniksi. Hän oli jo pitkään ollut ahkera tupakoija ja kuoli keuhkosyöpään 1990.

Richard Hobbs, joka teki kaikkein likaisimman työn kaivertamalla sanat Sylviaan ja polttamalla puolet numerosta "3", kuoli syöpään vain 21-vuotiaana.

Coy Hubbard, joka kosti ankarasti uudestaan ja uudestaan tyttöystävänsä Stephanie Baniszewskin herjaamisesta, istui vankilassa murtovarkaudesta joitain vuosia päästyään turvakodista, jossa oli ollut lyhyen aikaa. Hän pääsi työskentelemään mekaanikkona. Myöhemmin hän joutui oikeuteen kahden miehen murhaamisesta, mutta vapautettiin syytteistä.

Muistoissa

John Baniszewski nousi pinnalle muutama vuosi sitten Jonesborossa, Arkansissa sattuneen tragedian jälkeen, kun kaksi yläastelaista oli ampunut neljä ikätoveriaan ja opettajan koulussa. John päätti tulla esiin ja kertoa, että nuorilla murhaajilla on toivoa ja he voivat kääntää elämänsä suunnnan. Hän on vaihtanut nimensä John Blakeksi.

Kun hän puhui julkisesti ensimmäistä kertaa Sylvian kuolemasta, hän sanoi, ettei yhäkään voinut aian selittää, miksi hän ja hän tekivät tytölle sen minkä tekivät. Hän sanoi hautoneensa mielessään raivoa vanhempiensa avioerosta ja siitä, että hänellä ja hänen sisaruksillaan oli puutetta ruoasta ja vaatteista.

Blake tunnustaa, että rangaistus oli vähäinen niin kauheasta rikoksesta.
"Ankarampi rangaistus olisi ollut paikallaan", hän kommentoi. Blake väittää, että hänen elämänsä kääntyi ympäri kun hän löysi Jumalan. Baniszewskin perhe tosin oli kyllä käynyt kirkossa ennen Likensin tyttöjen tuloa taloon sekä silloin kun he asuivat siellä. Aikuisiällään Blakella ei ole ollut ongelmia lain kanssa. Hän on työskennellyt trukkikuskina ja kiinteistönvälittäjänä ja maallikkopastorina. Hän on onnellisesti naimisissa ja kolmen lapsen isä. Hänellä on nykyisin diabetes. Hänen näkönsä on sumentunut ja hän tarvitsee valkoisen kepin tai kävelyttäjän päästäkseen liikkeelle.

Stephanie Baniszewskista tuli koulun opettaja. Hän meni naimisiin ja sai lapsia, kuten myös Paula, joka muutti Iowaan ja kuulemma elää pienellä farmilla siellä. Ei tiedetä, onko hän ottanut yhteyttä koevapauteen päässeen äitiinsä.

Likensin perheen vaikeudet jatkuivat. Jenny Likens ilmoittautui Job Corps ohjelman 1966 ja sai myöhemmin työn pankista. Hän meni myös naimisiin. Lester ja Betty erosivat 1967. Benny Likens, Jennyn kaksoisveli, alkoi oireilla vakavaa mielisairautta muutama vuosi sisarensa kuoleman jälkeen. Hänestä tuli erakko, äänten, jotka vain hän kuuli, piinaama.

Betty Likens kuoli 1991, 71-vuotiaana. Hänen muistoesineistään löytyy kellastunut lehtileike, jossa on Gertrude Baniszewskin kuolinilmoitus ja merkintä, että Jenny oli sanonut "Jotain hyviä uutisia. Hitsin vanha Gertrude kuoli. Ha ha ha! Olen iloinen siitä."

Benny Likens kuoli vain neljä kuukautta äitinsä jälkeen. Hän oli 44-vuotias ja kärsinyt mielenterveysongelmista jonkin aikaa. Hän oli ollut vain 15, kun hänen siskonsa kuoli. Hän palveli armeijassa ja työskenteli eri ravintoloissa, usein kokkina. Hän alkoi kuulla ääniä päänsä sisällä ja hänellä diagnosoitiin skitsofrenia. Lester Likens sai tietää poikansa kuolleen, kun kirje isältä palasi lähettäjälleen merkinnällä "Deceased", "edesmennyt".

Indianapoliksen kansa ei ole unohtanut Sylviaa. Hänen muistotilaisuutensa pidetään tänä vuonna 22. heinäkuuta. Ivan Rogersin runo tulee olemaan laatassa, ja se kuuluu näin: "Minä näen valoa; toivo. Minä tunnen tuulenvirin; voimaa. Minä kuulen laulun; helpotus. Antaa niiden tulla, ne ovat toivottuja."

[Norrelo]

Paula tuomittiin toisen asteen murhasta. Hän valitti päätöksestä ja sai toisen oikuedenkäynnin, mutta siinä hänet todettiin syylliseksi tarkoitukselliseen tappoon. Hänet vapautettiin muutaman vuoden kuluttua.

Katsoin eilen elokuvan AAC ja eräässä lähteessä kerrottiin Paulan istuneen kaksi vuotta. Muutama on mielestäni hiukan eri asia kuin kaksi. Yritän etsiä sitä lähdettä, se oli suomenkielinen, muttei wikipedia.

Tuolla mainitaan asiasta englanniksi: http://www.dailymail.co.uk/news/article ... -1965.html

Sylvian muistomerkki: http://s227.photobucket.com/user/Cutefe ... 6.jpg.html

[Norrelo]

Paulasta vielä, että imdb kertoo täällä hänen tuomiostaan: http://www.imdb.com/title/tt0802948/faq#.2.1.1

Tuomittiin toisen asteen murhasta elinkautiseen, mutta uudessa oikeidenkäynnissä vuonna -71 myönsi syyllistyneensä tappoon ja vapautui -74. Tuo asia oli huonosti ilmaistu missään tai sitten puusilmäilen heti aamusta..

Videokuvaa todellisesta Baniszewskien talosta hieman ennen sen purkamista: http://www.youtube.com/watch?v=0yXE7rUeNmk

[Valoviikate]

Aiemmin kääntämässäni pätkässä mainittiin, että Stephaniesta tuli opettaja. Kun Paula pääsi vankilasta, hän vaihtoi sukunimensä Paceksi, muutti Iowaan ja meni hänkin kouluun töihin, opettajan apulaiseksi. Jonkun silmään osui Paula Pacen facebook-päivitys, joka viittasi luurankoihin kaapissa ja hän soitti anonyymina koululle.
Koulupiiristä sanotaan, että Paulaa epäiltiin salassa pidettävistä syistä. Ei tiedetä, tarkistiko koulupiiri Paulan Pacen taustat, kun hänet palkattiin. Naisella ei nykyisin ole rikossyytteitä mistään.

Viime vuoden lokakuulta siis... http://www.dailymail.co.uk/news/article ... -1965.html

Tuolla sylvialikens.comissa on muuten paljon matskua, esimerkiksi kaikki nämä keskustelut, mitä oikeudessa on käyty
http://www.sylvialikens.com/forum/viewforum.php?f=7

Yksi asia, mikä minua kiinnostaisi, olisi, miten Gertrude kohteli omia lapsiaan, mutta siitä ei tunnu löytyvän tietoa.

[Norén]

Pilkunviilausta mutta tuolla aiemmassa käännöksessä Sylvian kirjeestä kohta "Olen myös maksanut Gertien lääkärilaskuja joita hän ei mitenkään voi maksaa" kuuluu "Olen myös tullut maksamaan Gertielle lääkärilaskuja", siispä lisää syytä Sylvian niskaan rahanmenosta.

Sitten kun ottaa silmän käteen näin jälkijunassa niin eiköhän tuo aiempikin kohta kirjeestä "cause Gertie more money than she´s got" ole väärin kirjoitettu cost. Sylvia ei siis "ole saanut Gertielle enemmän rahaa" vaan taas tuossakin kohtaa aiheuttanut kuluja yli haahkan maksukyvyn.

Jokohan tämä kahdella editillä meni sinnepäin Hankalaa näin alkuun näköjään uudelle käyttäjälle...

[Tunkere]

Tämä on inhottavin, julmin ja epäinhimillisin rikos mistä olen ikinä kuullut. Hyvä että aiheesta on tehty filmi mutta en itse sitä pystyisi katsomaan.