Helsinki Ullanlinna - psykiatrille elinkautinen vaimon murhasta 12/2022

[Bird]

Tietenkin psykiatri Roope Tikkasen sukulaissuhteet ja kaikki muukin tausta vaikuttaa siihen, mistä rikoksesta häntä nyt epäillään ja mitä muutakin epäilyttävää hän on aiemmin tehnyt ja ehkä tulevaisuudessa tekevä.

Ei täällä kenelläkään tarvitse olla näistä psykiatri Roope Tikkasen asioista varmaa tietoa, vaan riittää se, että niillä seikoilla, joita keskustelussa tulee esiin, voidaan tulkita olevan merkitystä siihen, mitä Tikkanen on tehnyt ja ehkä tulevaisuudessa tekevä.

Oikeus tulkintoihin, jopa vääriksi ymmärrettyihin, kuuluu Tikkasen omaan ammattialaan, psykiatriaan, joten siksikään meidän ei pidä täällä kavahtaa jokaista vääräksi osoittautunutta Tikkasta koskevaa seikkaa, jota käsitellään totuutena, koska juuri tällaiseen totuuteen tulkitsijoilla on oikeus.

Ja btw: Turuil ja toreil tiedetään, että joidenkin virkavastuullisten viranomaistenkin mielestä väärät tulkinnat jopa virallisissa asiakirjoissa ovat sellaisia, ettei niistä mitään haittaa ole, koska ne ovat totta tulkitsijan korvien välissä.

Joten nouhätä minfolaiset, vaikka tässä Tikkasen tapauksesta keskustellessa rapatessa roiskuis, niin siitä vaan, näillä mennään, sillä kyllä hutien joukkoon on pakko osumiakin sattua, tämän tietää jokainen tikanheittäjäkin, joita kuulemma erityisesti psykiatrien joukossa on pilvin pimein.

Samaa mieltä.

Kussakin kirjoituksessa pitää ilmetä selvästi, mistä on kyse, tämä on minfon säännöissäkin. Täälläkin kirjoittaa psykiatrin tuttuja, joiden kirjoituksella on enemmän painoarvoa kuin randomeilla spekuloijilla, ja jos kaikki kirjoittaa omia tulkintojaan ilmaisematta sitä mitenkään, käy ennen pitkää niin, että kukaan ei voi erottaa mikä on uskottavaa informaatiota saati tietoa ja mikä ei. Joten tulkitkaa vaikka sielunne kyllyydestä (vaikka psykiatrin tulkintapätevyyttä teillä ei olekaan), mutta ajatelkaa nyt sen verran ketjun lukijoita, että kirjoitatte edes: "Minä tulkitsen tätä niin ja näin. Minä spekuloin.." tai muuta vastaavaa. (Soten työntekijöilläkin on muuten nykyään tarkat ohjeet, että rapsoihin ei saa kirjoittaa omia tulkintoja.)

Mutta tämähän onkin kääntynyt jo sukututkimukseksi tällä välin. Turhauttava ketju, missä näkyy hyvin kaikki negatiiviset muutokset, mitä minfossa on n. 10 viime vuoden aikana tapahtunut.

[Taavi]

Minä spekuloin, että johan on Roope-poika isänsä näköinen. Ei voi erehtyä, että ei sukua olisi.

[Allie]

Melko erikoista ja psykedeelistä tavaraa nuo Durchmanin videot, mitä muutamaa kelailin läpi. En tiedä mitä noista oikein voi päätellä Timistä, mutta ainakin sen että ihan tavallinen keskiverto suomiäijä ei todellakaan ole kyseessä. Eläkeikäinen herra postailee 18:lle tilaajalleen runovideoita tms. joista ei suurelta osin saa oikein mitään selvää, erikoisten video- ja kuvakavalkadien höystämänä.

Mielestäni nuo videot ovat jopa aika kiinnostavia. Runonlausunta aika sekopäistä kyllä, mutta siis videot Helsingistä, asuntojen sisustukset ja tämmöiset. Joku nainen nosti maljaa lausujan kanssa yhdessä videossa. Ja toisessa kamera liikkui ehkä niin, että olisiko joku ollut kuvaamassa. Zoomauksen setä hoiti itse kaukosäätimellä.

Mutta jos jollakulla on ongelmia hahmottaa todellisuutta, niin en kyllä voi herran tuotantoa suositella. Noissa voi nähdä ja kuulla kyllä ihan mitä vain

[jortsumestari]

Minusta on suorastaan kuvottavaa, miten suurta sympatiaa jotkut tekijää kohtaan kokevat. Me emme tiedä tekijästä oikeasti mitään, tiedämme kyllä mitä hän tekee työkseen, millainen sukutausta hänellä on, missä hän on asunut, mutta emme oikeasti tiedä hänen sisäisestä elämästään tai diagnooseistaan mitään. Emme tiedä, miksi hän oli sairauslomalla. Herkkä kaunosielu, joka ei vain päässyt ylös psyykkisestä sairaudestaa – mistä tähän ajatukseen on edes päädytty? Ehkä se on sitten niin, että tekijän hyväosaisuus ja siisti habitus saavat joidenkuiden (naisten?) sympatiat puolelleen. En ole nähnyt Mika Moringista samanlaista kirjoittelua. Ehkä hänkin on herkkä kaunosielu, joka ei vain pääse psyykenongelmistaan eroon.

En tunne suurta sympatiaa, mutta jonkin verran empatiaa. Se on täysin sallittua, eikä sitä voi millään sheimaamisella estää.

Sitä toivoisi, että edes joskus rahvaan tuomintakuohuissa löydettäisiin jokin muukin sana kuin "kuvottava". Petteriorpomainen, tunnepitoinen valinta.

Mutta katsot sitten asialliseksi sheimata minua siitä, että käytän sanaa ”kuvottava”? Ilmeisesti melko tunnepitoinen reaktio sinulta? Pidetään tunteilut tämän ketjun ulkopuolella, jooko? En tiedä miksi kommenttini osui juuri sinuun mutta jäitä hattuun ja lepo vaan, ei minulla ole sinua vastaan mitään.

[AlmaR]

Itse asiassa perintötekijät vaikuttavat esim. persoonallisuuspiirteisin luokkaa 40-60% ja ohjaavat kyllä valintoja ja sitäkin minkälaisiin elämäntilanteisiin ohjautuu. Tutkimusten mukaan jopa avioeroon johtava parisuhdekin voi olla em. mekanismien ohjaamaa.

Nimettömiin auktoriteetteihin vetoaminen ei kuitenkaan minua vakuuta. Eikä myöskään avioerotutkimus: kun tutkimusasetelma jo määrittää aika pitkälle tutkijan haluaman tutkimustuloksen ja yliopistoille syydetään löysää rahaa, niin kyllähän noita "voi olla" -tyyppisiä kausaliteetteja löytyy.

[Bird]

Toisaalta kaiken tämän lisäksi miehellä on voinut helposti olla narsismia ja muuta, jolloin kyllä sympatiat ei ole muuta kuin uhrin puolelle. Muistetaan nyt kuitenkin, että uhri on tässä tapettu. Ongelmiin on kuitenkin aina mahdollista hakea apua. Kaikki me kuollaan joskus ja kaikkien äidit myös joskus eikä se sitä tarkoita, että tappamaan tarvitsee ryhtyä.

Juurikin näin, alkaa mennä osalla ihan tekijän sympatisoimiseksi. Sympatiani ovat ainoastaan uhrin omaisten puolella, sekä tekijän lasten. Tappo tai murha on niin alhainen ja se vakavin rikos. Jos mielenterveys alkaa reistailla, taustalla mikä tahansa persoonallisuushäiriö voisi olettaa entistä enemmän, että psykiatrian ammattilainen osaa ja uskaltaa hakea apua. Kuka sitten osaisi, jos ei alan ammattilainen? Narsistinen henkilö tosin ei koskana myönnä olevansa sairas, joten mitä ihmeen sympatiaa pitäisi tällaista olentoa kohtaan tuntea. Itsemurha on se hyväksyttävä ratkaisu jos sairaudentuntoa ei ole tai siitä huolimatta ei apua haluta hakea, eikä toisen henkilön elämän riistäminen.

Minusta on suorastaan kuvottavaa, miten suurta sympatiaa jotkut tekijää kohtaan kokevat. Me emme tiedä tekijästä oikeasti mitään, tiedämme kyllä mitä hän tekee työkseen, millainen sukutausta hänellä on, missä hän on asunut, mutta emme oikeasti tiedä hänen sisäisestä elämästään tai diagnooseistaan mitään. Emme tiedä, miksi hän oli sairauslomalla. Herkkä kaunosielu, joka ei vain päässyt ylös psyykkisestä sairaudestaa – mistä tähän ajatukseen on edes päädytty? Ehkä se on sitten niin, että tekijän hyväosaisuus ja siisti habitus saavat joidenkuiden (naisten?) sympatiat puolelleen. En ole nähnyt Mika Moringista samanlaista kirjoittelua. Ehkä hänkin on herkkä kaunosielu, joka ei vain pääse psyykenongelmistaan eroon.

Missä näet sympatiaa? Ilmiöitä ja ihmisiä voi pyrkiä ymmärtämään, se on tärkeääkin, mutta ymmärtäminen ei tarkoita sympatiaa eikä se tarkoita myöskään teon hyväksymistä. Yllättävän moni jättää nämä erottelematta, vaikka ei kannattaisi.

Kysyit mistä on edes päästy ajatukseen, että kyseessä on psyykkinen sairaus; samalla tavalla voi kysyä mistä on päästy ajatukseen, että kyseessä olisi psykopaatti tai paha hirviö?

Psyykkiseen sairauteen viittaa aivan selvästi etenkin tekijän pitkä sairausloma sekä entisen työkaverin kertoma osastojakso psykiatrisella osastolla jo nuorena aikuisena(?). Viitteet tähän suuntaan on vahvemmat kuin psykopaatti/hirviö-hypoteesiin.

Lisäys; Eikös Mika Moringilla ole monta uhria, epäiltyjä raiskauksiakin? Et kai tosissaan häneen vertaa. Siitä huolimatta voi hyvin olla totta, että Mika Moring on lapsuudessaan vakavasti traumatisoitunut. Vankilat on täynnä lapsuudessaan kaltoinkohdeltuja, vaurioituneita ihmisiä. Sen toteaminen ei myöskään tarkoita, että teot olisi hyväksyttäviä.

[Inehmo]

Vähän menee OT, mutta luinpa tässä Tapaninpäivän puitteissa Ilta-Sanomista artikkelia Oscar Pistoriuksen naisystävänsä murhasta vuonna 2013. Pisti silmään tietyt samankaltaisuudet tämän keissin kanssa:

"Pistoriuksen kerrotaan olleen jo lapsena lahjakas ja kivenkova suorittajaluonne, joka oli valmis tavoittelemaan menestystä hinnalla millä hyvänsä. Ala-asteiässä näkyi vilahduksia myös pojan toisenlaisesta puolesta: haavoittuvaisesta lapsesta, joka koki suurta epävarmuutta..."

"Pistorius oli illan aikana syyttänyt Steenkampia siitä, että tämä olisi flirttaillut toiselle miehelle. Steenkamp kirjoitti syytösten tuntuneen todella ikäviltä ja kertoi pelkäävänsä toisinaan miesystäväänsä ja sitä, mitä tämä voisi suuttuessaan hänelle tehdä.

Samanlaista tarinaa kertoi Pistoriuksen entinen naisystävä Samantha Taylor brittilehti Mirrorin haastattelussa. Pari piti yhtä puolitoista vuotta ja tuona aikana Taylor sai tutustua Pistoriuksen luonteen synkimpiin sopukoihin.

Taylor kertoi Pistoriuksen persoonan ikään kuin jakautuneen kahtia. Toisina päivinä mies oli herttainen romantikko, mutta toisina jotain aivan muuta. Niinä jälkimmäisinä Taylor joutui pelkäämään henkensä puolesta.

Hän kuvaili entistä miesystäväänsä äärimmäisen omistushaluiseksi ja mustasukkaiseksi. Erään kerran Pistorius istutti Taylorin urheiluautonsa kyytiin ja hurjasteli yli 300 kilometrin tuntivauhtia antaakseen naisystävälleen opetuksen."

Tuleeko mieleen ketään ullanlinnalaista psykiatria, joka on aina tavoitellut menestystä, omasi itsessään näköjään sekä romanttisen (sydänkuva) puolen että vähemmän halinallepuolen, ja vähän uitti perhettään Vironaltaassa autossa? Hmm

Lisäyksenä vielä, että arvon herra Pistorius oli hieman nyyhkytellyt oikeudessa ja sai kenties sen ansiosta ensin tuomion vain taposta 5 vuotta vankeuteen, mutta omaisten valituksen jälkeen tuomiota pidennettiin 15 vuoteen ja teko vaihtui taposta murhaan. Nämä herrat taitavat olla samanlaisia nyyhkysankareita, sympatiatakiaisia.

Ei meillä ole mitään tietoa epäillyn mahdollisesta omistushaluisuudesta tai mustasukkaisuudesta. Joten vastaus on ei. Ei tullut mieleen Pistoriuksesta ketää ullallinnalaista psykiatria.

[Mikisu]

Minusta on suorastaan kuvottavaa, miten suurta sympatiaa jotkut tekijää kohtaan kokevat. Me emme tiedä tekijästä oikeasti mitään, tiedämme kyllä mitä hän tekee työkseen, millainen sukutausta hänellä on, missä hän on asunut, mutta emme oikeasti tiedä hänen sisäisestä elämästään tai diagnooseistaan mitään. Emme tiedä, miksi hän oli sairauslomalla. Herkkä kaunosielu, joka ei vain päässyt ylös psyykkisestä sairaudestaa – mistä tähän ajatukseen on edes päädytty? Ehkä se on sitten niin, että tekijän hyväosaisuus ja siisti habitus saavat joidenkuiden (naisten?) sympatiat puolelleen. En ole nähnyt Mika Moringista samanlaista kirjoittelua. Ehkä hänkin on herkkä kaunosielu, joka ei vain pääse psyykenongelmistaan eroon.

En tunne suurta sympatiaa, mutta jonkin verran empatiaa. Se on täysin sallittua, eikä sitä voi millään sheimaamisella estää.

Sitä toivoisi, että edes joskus rahvaan tuomintakuohuissa löydettäisiin jokin muukin sana kuin "kuvottava". Petteriorpomainen, tunnepitoinen valinta.

Mutta katsot sitten asialliseksi sheimata minua siitä, että käytän sanaa ”kuvottava”? Ilmeisesti melko tunnepitoinen reaktio sinulta? Pidetään tunteilut tämän ketjun ulkopuolella, jooko? En tiedä miksi kommenttini osui juuri sinuun mutta jäitä hattuun ja lepo vaan, ei minulla ole sinua vastaan mitään.

Lähinnä olen aidosti kyllästynyt sanaan "kuvottava". Lisäksi inhoan yli kaiken somekohuja, joissa lynkataan joku ihminen, ja puolustavat äänet tuomitaan tyyliin "taidat itsekin olla pedofiili kun niin hyvin Rydmania ymmärrät" tms. älyvapaata. Nykyään suosiossa tuntuu olevan alkeellinen ajattelu ja alkeellinen keskustelukulttuuri, ja tunnepitoiset reaktiot ovat erityisen tyypillisiä seksuaalirikosten yhteydessä.

Miten kenestäkään rikoksentekijästä voisi koskaan saada takaisin yhteiskuntakelpoista, jos suuren yleisön asenne on niin alhainen? Eivät kaikki tappajat ole Pekka Seppäsiä tai Michael Penttilöitä. Joskus on pienestä kiinni, miten elämä menee.

[Francis Munkki]

Jos mielenterveys alkaa reistailla, taustalla mikä tahansa persoonallisuushäiriö voisi olettaa entistä enemmän, että psykiatrian ammattilainen osaa ja uskaltaa hakea apua.

Psykiatrian ammattilaisen jos jonkun luulisi tietävän, miten vähän psykiatriasta on apua mihinkään. Psykiatrit itse ovat voimakkaasti jakautuneet kahtia sen suhteen, että ovatko lääkkeet yksiselitteisesti hienoja ja hyödyllisiä, vai sellaisia myrkkyjä että eivät ikinä koskisi niihin omalla kohdallaan.

Minusta on suorastaan kuvottavaa, miten suurta sympatiaa jotkut tekijää kohtaan kokevat.

Yhden henkilön tunnereaktion ei pitäisi sanella sitä, mitä muut voivat tai eivät voi sanoa. Tai siitä ainakin tulee sellainen vaikutelma, että joku pitää itseään niin tärkeänä, että muidenkin pitäisi tarkastella asiaa hänen vatsansa mukaan.

Lisäksi se kohtuuttomasti kärjistää sen, mitä muut oikeasti ovat sanoneet ja tarkoittaneet. Joten sellainen on omiaan vain provosoimaan ja tulehduttamaan keskustelua, eikä lisää siihen mitään hyödyllistä.

Samaan aikaan täällä oli kaikenlaista villiä ja perätöntä spekulointia toiseen suuntaan, laskelmoivasta psykopaatista alkaen. Joten oli jokseenkin odotettavissa, että jossain vaiheessa heiluri lähtisi vastakkaiseen suuntaan. Kun oikeasti tämän epäillyn ei ole tarvinnut haluta varakasta ja huoletonta elämää yhtään sen enempää kuin keskimääräisen osallistujan tässä keskustelussa. Erot tulevat siitä, että käsitys itsestä ja muista ihmisinä voi olla pinnallisempi ja ohuempi. Voi ilmetä myös itsekritiikin puutteena.

Jonkin näkökulman sanominen kuvottavaksi ei tämän päivän keskustelussa eroa mistä tahansa tavasta yrittää leimata jonkin näkemyksen kannattaja jollain tavalla ala-arvoiseksi tai kelvottomaksi tai sairaaksi ihmiseksi. Mutta alkujaan kyseinen ilmaisu on myös tarkoittanut jotain. Siis mielessäni nyt Sartren La Nausée. Ajatus menee niin, että elämä on pohjimmiltaan täysin järkeä ja mieltä vailla, ja tämä ilmenee kokemuksen tasolla kuvotuksena. Olen kuullut joiltain burnoutin sairastaneilta, että sinä hetkenä, jolloin he joutuivat toteamaan, että eivät yksinkertaisesti kykene jatkamaan hommaansa, he kokivat myös syvää kuvotusta.

Joten kuvotuksen argumentti tunteena on, että jos tappoon syyllistynyttä kohtaan voi kokea sympatiaa, niin se tarkoittaa, että elämä ja olemassaolo on silloin kokonaisuudessaan mieltä vailla. Järki sanoo, että tappoon syyllistyneet ovat keskimäärin sillä tavalla epävakaita ja epäluotettavia, että tuskin heidän seurassaan on tavallisella ihmisellä mitenkään hyvä olla. Samaan aikaan tämä epäilty on tehnyt, sanonut ja kokenutkin monia asioita, joihin ihan oikea suhtautuminen voi sisältää myötätuntoa. Kuten se pohdiskelu, että ei tiedä, mihin elämässään suuntautuisi. Vaikka siihen olisi sekoittunut jonkinlaista grandiositeettia. Mutta nyt, kun hänen isästään tiedetään mitä tiedetään, niin syytä ymmärtää ehkä vähän.

Modernin ihmisen mielenmaisemaan kuuluu sellainen, että jos ymmärtää älyllisellä tasolla jonkin asian, niin siitä seuraa automaattisesti sen hyväksyminen moraalisesti ja tunnetasolla. Jos henkilö tötöilee siksi, että ei ole kaikki muumit laaksossa, niin siitä seuraa pieni helpotuksen ja myötätunnon kokemus jos siihen asti on yrittänyt sinnikkäästi uskoa, että kyse on sairaasta, periaatteellisesta ja laskelmoidusta pahuudesta.

Olennainen sokea piste tässä tulee Rousseaun ajattelusta, jonka mukaan tavalliset ihmiset ovat sisäsyntyisesti hyviä, mutta jostain selittämättömästä syystä ainakin tämä epäilty on sisäsyntyisesti paha, eikä sisäsyntyisesti pahaa kohtaan voi tuntea myötätuntoa kuin todella moraalisesti perverssi yksilö. Tai jos epäiltykin on sisäsyntyisesti hyvä, mutta tullut jonkun pilaamaksi, niin silloin on oikein kokea pelkkää myötätuntoa kaikkia ihmisiä kohtaan. Tähän sisältyy kaikenlaiset väkivalta- ja seksuaalirikolliset. Kun oikeasti Rousseau oli aivan pihalla. Todellisuudessa pahuudesta tyhmyyteen on matkaa pelottavan vähän, jos edes sitäkään. Ihminen oppii kasvuolosuhteiden kautta tarkastelemaan itseään ja muita terveellä ja tasapainoisella tavalla. Tai sitten ei opi.

Samaa mieltä. Tää väännetään vahingossa tapoksi vaikka kellään mitään faktoja asiasta.

Ensin väännettiin kylmäverisen psykopaatin tekemäksi murhaksi, vaikka silloinkaan kellään ei ollut mitään faktoja asiasta.

Muistetaan nyt kuitenkin että epäilty on kylmän viileästi harhauttanut poliisia ja raahannut ruumista auton peräkonttiin.

Miksi muistaa olemattomia asioita? Tästä "kylmän viileydestä" ei ole kenelläkään mitään todisteita, eikä se ole toista vaihtoehtoa mitenkään selvästi todennäköisempi. Myös ne, jotka ovat herttaisesti sekaisin tai ihmisenä rajoittuneita, kykenevät pahaan.

Tässä näyttää olevan kolme eri ihmiskuvaa kilpasilla. Ensin on 1) äärikalvinismi, jonka mukaan ihmiset on predestinoitu hyviksi ja pahoiksi. Sitten on tää 2) rousseaulainen, jonka mukaan kaikki on predestinoitu hyviksi, mutta jotkut pilataan ympäristön ja olosuhteiden toimesta. Ja kamppailu käydään siitä, että paljonko heitä itseään voi siitä syyttää. Ja sitten viimeisenä on itse diggaamani 3) skolastinen, että kaikkien on opittava jokainen murunen hyvyydestään jos eivät halua olla häkissä pihan perällä kasvaneita, jotka istuvat ulosteissaan ja osaavat äännellä pelkästään murisemalla.

Ei genetiikkaan viittaaminen ole tekosyy, vaikka toki ympäristö ja yksilölliset elämänkokemuksetkin vaikuttavat toimintaamme. Vapaa tahto on pelkkä illuusio, jos joku.

Tämä on eräällä tavalla itseään toteuttava ennuste. Mitä vähemmän kuuntelee tällaisia determinismin oraakkeleita, sen enemmän voi vaikuttaa omaan kohtaloonsa. Toki jos saa oikeanlaista tietoa siitä, millä siihen kohtaloon vaikutetaan. Ei pelkkä tahdonvoiman ponnistaminen ilman tietoa tietenkään auta mitään. Tahdon vapaus on asteittaista. Sitä ei ole olemassa absoluuttisena kumpaankaan suuntaan tämän elämän aikana.

[Bird]

Ei genetiikkaan viittaaminen ole tekosyy, vaikka toki ympäristö ja yksilölliset elämänkokemuksetkin vaikuttavat toimintaamme. Vapaa tahto on pelkkä illuusio, jos joku.

Tämä on eräällä tavalla itseään toteuttava ennuste. Mitä vähemmän kuuntelee tällaisia determinismin oraakkeleita, sen enemmän voi vaikuttaa omaan kohtaloonsa. Toki jos saa oikeanlaista tietoa siitä, millä siihen kohtaloon vaikutetaan. Ei pelkkä tahdonvoiman ponnistaminen ilman tietoa tietenkään auta mitään. Tahdon vapaus on asteittaista. Sitä ei ole olemassa absoluuttisena kumpaankaan suuntaan tämän elämän aikana.

Ei sen tarvitse olla, kunhan on tietoinen saamistaan signaaleista (sekä sisäisistä että ulkoisista), joiden avulla voi pyrkiä vaikuttamaan tulevaan. Toki esimerkiksi väkivaltaan liittyen tehtiin havainto muistaakseni erään brittiläisen tutkimusryhmän toimesta, että kun väkivaltarikoksista tuomituille vangeille kerrottiin heiltä löytyvän tämä Tikkasenkin tutkima väkivaltageeni, osa heistä alkoi hokea sitä kuin ajatellen, että eivät voi itse mihinkään vaikuttaa. Se onkin jokseenkin vaarallinen tie ja juurikin mainitsemasi itseään toteuttava ennuste. Tosin kyseisillä vangeilla ei ollut älykkyysosamäärä järin korkea eikä itsereflektiokaan kuulunut työkalupakkiin.Tutkimusryhmä alkoi jatkokehittää millä tavoin geenitietoutta voisi ja pitäisi hyödyntää kuntoutuksessa, jotta se ei sulkisi vastuuntuntoa. Olisi kyllä mielenkiintoista tietää mitä Tikkanen on geeniasiaan liittyen ajatellut. Hänhän on saattanut kirjoittaa jatkotutkimusehdotuksia, kuten usein on tapana tehdä. Taidanpa yrittää etsiä.

Hyviä kirjoituksia sinulla. Harvinaista herkkua nykyään täällä minfossa. Kiitos omasta puolestani.

(Lyhensin tekstiä lainausta varten.)

[kiipelikissa]

Roope Tikkasen mielipidekirjoitus HS:ssa vuonna 1995

Mielipide
Työtön, terveys ja joulu
TILAAJILLE
pääte f608
11.12.1995 2:00

HS:n pääkirjoituksessa 4. 12. saatoimme lukea, että työttömien olot kurjistumistaan kurjistuvat pääkaupunkiseudulla. Haluan kiinnittää huomion ongelmaan joka tästä seuraa sekä antaa reseptin sen hoitamiseksi.

Ongelma käsittää elinolojen kurjistumisen aiheuttamat terveydelliset vahingot. Varsinkin sellaiset tapaukset lisääntyvät joissa ihmistä sattuu ja kolottaa, mutta lääkäri ei pysty toteamaan kivun ja kolotuksen lähdettä.

Tilanne on hankala, sillä potilaalla on ilmiselviä tuskia, mutta hän ei mahdu mihinkään selvään diagnoosilokeroon. Englanninkielisessä kulttuuriperinnössä on sentään hieman helpompaa käsitellä ongelmaa, koska siinä on sairaudelle erisävyisiä käsitteitä kuten "disease" ja "illness".

Uskallanpa arvata, että kivuissa, joissa ei selvää kudoksellista aiheuttajaa löydetä, saattaa työttömyys olla mörkönä. Silloin eivät kipulääkkeet yksinään auta. Ei ole lainkaan merkityksetöntä miten yleinen mielipide suhtautuu työttömiin ja muihin väliinputoajiin. Kun ihminen joutuu kortistoon, hänet leimataan, ehkä hän itsekin leimaa itsensä häviäjäksi ja arvottomaksi. Tämä on aivan luonnollinen seuraus työn ollessa kovin tärkeä arvo.

Onneksi asenteisiin pystyy vaikuttamaan. Selkeä, taloudellinen ja ennaltaehkäisevä lääke työttömien massaoireiluun on työttömien ihmisarvon tukeminen. Tiedotusvälineillä, ystävillä, perheellä ja jopa lääkäreillä on tässä tärkeä tehtävä. Puhumme lähimmäisenrakkaudesta - kukin kohdallaan pohtikoon, onko se huomion antamista, kuuntelemista, ystävällisyyttä, taloudellisen tuen antamista tai särkylääkkeiden määräämistä.

Työttömyyden lukuisia valoisia puolia tulisi yhdessä painottaa. Joku pääsee vihdoinkin irti työelämän oravanpyörästä ja hengähtää, toinen ehtii harrastaa liikuntaa ja kirjallisuutta, joille ei ennen ole ollut sijaa, ja kolmas huomaa perheensä, jonka toimivuus tukee yleistä terveyttä.

Selviö on, että rahan on ruokaan riitettävä. Siihen ei yleinen mielipide tuo helpotusta, mutta asenteilla saattaa kuitenkin olla laajempi vaikutus terveyteen kuin luulemme. Vuosittain joulu kolkuttaa joka kotiin ja koloon. Minkälainen joulusta muodostuu ei ole yhden henkilön hallinnassa - vaan joulusta tulee mitä siitä yhdessä, toisia muistaen luomme. Kun työttömyys sattuu kolkuttamaan ovelle on tärkeää mitä siitä yhdessä ajattelemme ja teemme.

ROOPE TIKKANEN lääketieteen yo Helsinki

Myönnän, tää on ihan älytön. Tietämättä lainkaan mihin tuossa alussa mainittu "pääte f608" liittyy niin:

"F60.8 Muut määritellyt persoonallisuushäiriöt

Tautiluokituksesta puuttuvat, mutta kohdassa F60 määritetyt persoonallisuushäiriön yleiset kriteerit täyttävät, kliinisesti tunnistettavat häiriöt kuuluvat tähän luokkaan.

Niitä ovat narsistinen, epäkypsä, passiivis-vihamielinen, psykoneuroottinen, depressiivinen, eksentrinen tai “haltlose”-persoonallisuus.

Haltlose on saksaa ja tarkoittaa rajatonta tai rajoittamatonta. Haltlose-persoonallisuushäiriölle tyypillistä on lyhytnäköisyys, itsekkyys, hedonismi, vastuuttomuus ja kyvyttömyys ankkuroida identiteettiään menneisyyteen tai nykyisyyteen."

[loaded]

↑

RT on kirjoittanut tuon parikymppisenä! Ei kyllä taida ihan psykopaatin kriteerejä täyttää

Jos hänen isänsä on todella se, mitä täällä on kerrottu (siis se youtube-runoilija) niin...no, parempi kun en sano mitään, varsinkin jos henkilö vielä elääkin.

Ja mitä siihen vastaanotolla "esiin tulleeseen taiteilijasukuun" tulee niin voisiko ehkä ajatella, että tämä pienen potilaan äiti on keksinyt koko jutun jälkikäteen? Olihan hän jälkikäteen keksinyt senkin, että voi kauheeta olisiko hänen poikansa jotenkin ollut vaarassa. Tietysti tuo jälkimmäinen on voinut johtua toimittajan johdattelustakin.

[Murhasta Tuli Totta]

Onpa poika Roopebobi isänsä Timin näköinen!

Olen tässä saanut huomattavan määrän sisäpiiritietoa kerättyä case Roope Bob Tikkanen. Kyllä ymmärtäjät varmaan lakkaavat ymmärtämästä, kun erinäisiä seikkoja alkaa paljastua. Tosin tuskin kaikkea julkisuuteen tuodaankaan, vaikka mielestäni syytä olisi. Sairasta paskaa, sanonpahan vaan.

[Inehmo]

Onpa poika Roopebobi isänsä Timin näköinen!

Olen tässä saanut huomattavan määrän sisäpiiritietoa kerättyä case Roope Bob Tikkanen. Kyllä ymmärtäjät varmaan lakkaavat ymmärtämästä, kun erinäisiä seikkoja alkaa paljastua. Tosin tuskin kaikkea julkisuuteen tuodaankaan, vaikka mielestäni syytä olisi. Sairasta paskaa, sanonpahan vaan.

On hyvä ja kertoo sen, millä on merkitystä.

[Hurjimus]

Onpa poika Roopebobi isänsä Timin näköinen!

Olen tässä saanut huomattavan määrän sisäpiiritietoa kerättyä case Roope Bob Tikkanen. Kyllä ymmärtäjät varmaan lakkaavat ymmärtämästä, kun erinäisiä seikkoja alkaa paljastua. Tosin tuskin kaikkea julkisuuteen tuodaankaan, vaikka mielestäni syytä olisi. Sairasta paskaa, sanonpahan vaan.

On hyvä ja kertoo sen, millä on merkitystä.

Isänsä näköinen ja ilmeisesti tapainenkin.
Ei kai kukaan täällä ole hyväksynyt hänen tekoaan?
Enemmän täällä on mietitty, mikä tekee tohtorista tappajan. Taitaa olla suomen rikoshistorian ensimmäinen tapaus, kun tällainen tohtorismies syyllistyy vaimon surmaan.
Se on selvä, että geenit ohjaavat kulkuamme ja kun isän videoita katsoo, ei ole ihme, että pojasta on tullut erikoinen tapaus.
Geeneissä kulkee alkoholismi, rikollisuus, mielensairaudet jne..ja ikävä kyllä tohtorimme lienee perinyt nämä ikävimmät. Olen aika varma, ettei täysin syyntakeisessa tilassa hän ole ollut, eikä tämä tarkoita, että hyväksyisin tai ymmärtäisin teon