Oppenheimer kirjoitti: Ke Joulu 28, 2022 11:11 am
Tikkasen tieteellisissä julkaisuissa on tutkimus siitä, ovatko henkirikosfantasiat sukupuoliriippuvaisia (Sex Differences in Homicidal Fantasies among Finnish University Students, Helsinki 2015). Tikkasen lisäksi tutkimusryhmässä oli kolme naispuolista tutkijaa. Tutkimuksessa selvitettiin lisäksi fantasioiden sisältöä, niiden suhdetta päihteiden käyttöön sekä fantasioihin liittyviä tunnereaktioita.
Pääasiallinen havainto ei ollut yllätys. Henkirikosfantasiat olivat yleisempiä miehillä. Tämä korreloi sen kanssa, että miehet syyllistyvät naisia useammin henkirikoksiin. Miesten fantasiat liittyivät useammin ulkopuolisen kuten julkisuuden henkilön tai tuttavan tappamiseen kun taas naiset fantasioivat enemmän perheenjäsenen tappamisesta. Tutkimuksen mukaan miehet eivät kokeneet samassa määrin tunnontuskia fantasioistaan kuin naiset.
Tutkimuksen mukaan 67 % vastaajista (n=617) kertoi, että heillä on ollut päihteiden käyttöön riippumattomia henkirikosfantasioita. Lukua voitaneen pitää yllättävän suurena, kun kohderyhmä oli yliopisto-opiskelijat. Joka tapauksessa kyökkipsykologi voisi päätellä, että Tikkanen itse ei kuulu siihen 33 % joukkoon, jolla tällaisia fantasioita ei ole ollut. Tämän päivän tietämyksen nojalla voitaisiin pitää suhteellisen varmana, että Tikkanen on haaveillut tappamisesta jossakin elämänvaiheessaan. Mutta ovatko haaveilut johtaneet tekoon vai oliko Ullanlinnan surmatyö onnettomien sattumien summa?
Väitöskirjassaan Tikkanen tutki "väkivaltageenin" esiintymistä suomalaisissa. Tutkimuksen mukaan yli puolet suomalaisista on saanut perinnökseen väkivaltageenin. On siis todennäköisempää, että myös Tikkanen kantaa kehossaan väkivaltageeniä kuin että hänellä ei sitä olisi. Kun geeni on saatu perinnöksi vanhemmilta, niin todennäköisesti ainakin jotkut Tikkasen sisaruksista ovat perineet saman geenin. Kuitenkin Roope on ainoa, joka on syyllistynyt väkivallan muodoista pahimpaan. Kaikki väkivaltageenin kantajat eivät syyllisty väkivaltaan henkirikoksesta puhumattakaan. Toki väkivallan määritelmä ei ole tarkkarajainen varsinkaan jos siihen luetaan mukaan henkinen väkivalta.
Henkirikosfantasioita koskevassa tutkimuksessa ei porauduttu siihen, mistä tappamisfantasiat kumpuavat. Siinä ei ilmeisesti selvitetty myöskään sitä, oliko fantasiaryhmään kuuluvilla mielenterveyteen liittyviä ongelmia keskimääräistä enemmän. Maallikko ajattelisi, että mt-ongelmia on keskimääräistä enemmän, mutta ns. täysin terveitä täytyy olla valtaosa, kun otetaan huomioon fantasiaporukan suuri osuus tutkimukseen osallistuneista.
Mitkä ovat ne ympäristötekijät, jotka ovat johtaneet henkirikokseen juuri Tikkasen kohdalla, jos oletetaan, että hän on yksi epäonnisista väkivaltageenin kantajista. Paljon on spekuleerausta Tikkasen perheestä ja suvusta, mutta jossakin määrin uskottavalta vaikuttaa, että tuberunoilija Tim Durchman on R. Tikkasen isäukko. Kännisistä hörinöistä ei kovin paljoa voi päätellä, mutta kuitenkin sen, ettei elämänhallinta ole parhaalla mahdollisella tolalla isälläkään. Maallikolle isä näyttäytyy mt-ongelmaisena, joka on yrittänyt hukuttaa pahan olonsa päihteisiin. Jotakin "mätää" isäsuhteeseen on siis saattanut liittyä.
Tikkasen henkilöhistoriasta ja jopa tutkimusaiheiden valinnasta voitaisiin ehkä päätellä, että henkirikos on vain odottanut oikeaa aikaa ja paikkaa tapahtuakseen. Tällaista johtopäätöstä ei tietenkään voida vetää nyt saatavissa olevan tiedon pohjalta, mutta onko hänet predestinoitu jo varhain julmaan tekoon, jota hänen tahtonsa ei pystynyt estämään?
itse olen ollut nuorena tutkimushaastattelijana ja myöhemmin tehnyt konsulttina paljon haastatteluja, minkä jälkeen tehnyt myöskin tieteellistä tutkimusta, joten tulee muutama asia heti mieleen. Riippuu siitä, miten kysytään. Jos halutaan, on helppo saada aikaan kysymyksenasetannalla tai jopa
haastateltavia johdattelemalla asetelma, jossa haastateltu on fantasioinut henkirikoksilla. Esim. Ukrainan tilanne nyt. Ihmisillä saattaa tulla vihantunteita, kun lukee jonkun kylän kansanmurhasta ja sopivasti kysyen tekisikö mieli hirttää hyökkäävän maan johtaja munista, saadaan haastateltava siihen koriin, missä on niitä henkirikosfantasioita, vaikka henkilöllä oikeasti ei niitä olisi. Minun on vaikea uskoa, että kaksi kolmasosaa ihmisistä fantasioisi henkirikoksista. Mikäli näin olisi, tapahtuisi rikoksiakin enemmän.
Toiseksi, väkivaltageenin esiintyminen on täysin eri asia, eikä liity fantasioihin, vaan lähinnä siihen, miten käyttäytyy jurrissa yleensä impulsiivisesti. Tässä tulee mieleen stereotypia jostain bodaajista, jotka nappeja otettuaan epäilevät, että joku mulkoili ja käy sitten lyömässä pataan. Samalla tavalla osa kimpaantuu helposti humalassa, mikä johtaa väkivaltaan. Osa puolestaan haluaa viettää humalassa hauskaa, eikä ajautua mihinkään riitoihin. Moni suorastaan lähtee pois, jos jossain on jotain häsää.
Eli siis 67% ja 50% yhdessä eivät ole sitä mitä numerot päällepäin näyttävät. Ei todellakaan ole niin, että olisi jotenkaan todennäköistä, että henkilö, jolla on väkivaltaan altistava geeni kimpaannuttuaan olisi fantasioinut ties mistä murhista ties millä menetelmin ja saman tien ryhtyy sitten tuon vuoksi henkirikosta toteuttamaan. Iso osa miesten tekemistä henkirikoksista taitaa kuitenkin olla sellaisia, jossa naurettavasta syystä alkanut riita ajautuu siihen, että toinen osapuoli menehtyy. Humalassa ammutaan tai puukotetaan tai jotain vastaavaa. Pitäisi oikeasti lukea nuo tutkimukset, jotta saisi kiinni siitä, että ovatko ne edes vakavasti otettavia. Tällä hetkellä olen aika skeptinen niiden suhteen. Pohdin toki tätä siitä lähtötilanteesta, etten itse tule aggressiiviseksi humalassa, enkä ajaudu muutenkaan väkivaltatilanteisiin, enkä fantasioi henkirikoksista. En edes todennäköisesti pystyisi tekemään tuolla tavalla pahaa kenellekään ellei kyseessä olisi itsepuolustus, jossa joku on käynyt veitsen tai aseen kanssa päälle. Niinpä on hyvin vaikea ymmärtää, miten suurin osa ihmisistä mukamas olisi siellä toisessa korissa.