Helsinki Ullanlinna - psykiatrille elinkautinen vaimon murhasta 12/2022

[Mikisu]

Näinkin asian voi nähdä ja näin asia voi olla monellakin. Tässä kohti kuitenkin vanhemmalla on vastuu. On niitäkin lapsia, jotka ovat ylpeitä, supervoimistaan, eivät salaile leimaa, vaan osaavat ottaa sen tuomat hyödyt käyttöönsä. Näen, että tietyistä diagnooseista on jopa valtaisaa hyötyä, kun asian oikean kulman löytää. En näe ollenkaan itse perusdiagnooseja lapsilla ongelmatapauksina. Niitä on joka toisella. Ne kenen pisteet eivät väärän testivastauksen johdosta yllä diagnoosiin, ovat haasteineen yksin. En yleistäisi. Lapsen itsetunto pohjautuu lapsuuteen, josta aikuinen myös osaltaan on vastuussa.

Minä näen käsitteen "supervoimat" epärehellisenä lohdutuksena erilaiseksi leimaamisesta. Tyypillistä psykologista ja kasvatustieteellistä lohtujargonia. Kaikilla meillä on jotain, mitä monilla muilla ei ole. Vanhemman rooli on lopulta aika vähäpätöinen, kun lapselle ja nuorelle kaveripiiri ja koulun tapahtumat ovat päivän keskiössä. Nykyinen koulutusyhteiskunta on epäsopiva juuri ADHD-ihmisille, ja jo peruskoulu on hyvin epäsopiva toiminnallisille, luoville ja innostuville lapsille. Tilanne hahmotetaan niin, että lapsi on epäsopiva kouluun ja pitää korjata, koulu ei ole epäsopiva ympäristö lapselle.

Mitenkähän tämän saisi nivottua Ullanlinnan surmaan..

[palmuviini]

Kyllä, mutaatioita tapahtuu koko ajan yksilön nk. somaattisissa soluissa (ei-periytyviä) ja myös sukusolulinjassa mistä ne periytyvät mahdollisille jälkeläisille. Tarkoitan tässä sitä, että jos yksilö on saanut perimäänsä tietyn geenityypin (alleelin, vaikka nk.rähinägeenin) se on kaikissa yksilön soluissa ja sen muuttuminen yksilön elinaikana on epätodennäköistä niin että se ei vaikuttaisi yksilöön. Geenien muokkaus geeniteknologisesti on sen verran vaikeaa ja erikoisosaamista vaativaa että sen sotkemista tähän keskusteluun ei kannata.

Mikä on rähinägeeni ja liittyykö Elastinen siihen jotenkin? Taitaa olla ennemminkin kyse siitä toiset nielee kaiken paskan koska niin on tehnyt tissiposki isäkin aina ja toisaalla on opetettu antamaan korville jos joku alkaa tosta vaan pomottamaan. Geenien muokkausta tehtiin juuri neljälle miljardille ihmiselle. Nämä oli juuri niitä tissiposkien jälkeläisiä.

Bipolaarijengiä on ollut ennen SSRI-lääkkeitäkin.

Se yhteys näennäisen kaksisuuntaisen ja SSRI-lääkityksen kanssa voi olla että ADHD-tyypeille ei SSRI-lääkkeet sovi koska vetävät ADHD-aivokemioilla masennuksen manian puolelle.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä etteikö olisi ihmisiä jotka tarvitsevat apua nimenomaan kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön.

[Josko]

Näinkin asian voi nähdä ja näin asia voi olla monellakin. Tässä kohti kuitenkin vanhemmalla on vastuu. On niitäkin lapsia, jotka ovat ylpeitä, supervoimistaan, eivät salaile leimaa, vaan osaavat ottaa sen tuomat hyödyt käyttöönsä. Näen, että tietyistä diagnooseista on jopa valtaisaa hyötyä, kun asian oikean kulman löytää. En näe ollenkaan itse perusdiagnooseja lapsilla ongelmatapauksina. Niitä on joka toisella. Ne kenen pisteet eivät väärän testivastauksen johdosta yllä diagnoosiin, ovat haasteineen yksin. En yleistäisi. Lapsen itsetunto pohjautuu lapsuuteen, josta aikuinen myös osaltaan on vastuussa.

Minä näen käsitteen "supervoimat" epärehellisenä lohdutuksena erilaiseksi leimaamisesta. Tyypillistä psykologista ja kasvatustieteellistä lohtujargonia. Kaikilla meillä on jotain, mitä monilla muilla ei ole. Vanhemman rooli on lopulta aika vähäpätöinen, kun lapselle ja nuorelle kaveripiiri ja koulun tapahtumat ovat päivän keskiössä. Nykyinen koulutusyhteiskunta on epäsopiva juuri ADHD-ihmisille, ja jo peruskoulu on hyvin epäsopiva toiminnallisille, luoville ja innostuville lapsille. Tilanne hahmotetaan niin, että lapsi on epäsopiva kouluun ja pitää korjata, koulu ei ole epäsopiva ympäristö lapselle.

Mitenkähän tämän saisi nivottua Ullanlinnan surmaan..

Kokeillaa nivoa vaikka sillä, että eikö kukaan todellakaan ole onnistunut näkemään mistään sitä Tikkasen haastattelua, jossa hän mm. kertoi, että jo nuorena hänellä oli halu ymmärtää erilaisuutta sekä niitä ihmisiä, jotka eivät ”toimi normaalilla tavalla”.

Tämä Ullanlinnassa salkkareiden murhaaja siitä kirjoitti, ja siitä päätellen hän sen ainakin nähnyt, mutta mitä kautta?

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/e6fa ... 441663ef32

[Francis Munkki]

Mitä aikaisempaa viestiäni tarkoitat? Olen kirjoittanut tänne muutamana päivänä niin mahdoton viestejä, joten jos voisit vähän tarkentaa.

Korjaus. Murhaturistin viesti, jota kommentoin viestillä, johon sinä sitten vastasit.

Toisaalta vastasit ikään kuin hänen puolestaan. Mutta toisaalta minun mielestäni asian ohi, vaikka Profiloija75 tykkäsikin vastauksestasi ja sitten esitti siitä oman versionsa vastauksena siihen esittämääni kritiikkiin. Johon vastasit näin:

Ajattelen diagnostisten kriteereiden olevan psykiatrian sisällä. Ajattelen niiden kriteerien olevan alalla voimassa olevia sopimuksia ja tautiluokituksia. En ajattele ihmisten olevan yhtä kuin diagnoosinsa. Diagnooseja tarvitaan silloin kun ihmistä psykiatrisessa mielessä hoidetaan, mutta en ajattele että ihminen itse tarvitse diagnoosejaan. Saatika että toisten kanssaihmisten tulisi määritellä ihmista diagnooseilla. Hoitohenkilökunta on sitä varten. Ei diagnoosit ole mitenkään kiveen hakattuja syntymästä kuolemaan, eikä periydy. Ominaisuudet, ja omaksutut tavat niinkin, mutta ei diagnoosit.

Mutta tässäkään et vastannut siihen, mikä oli aiheena viestissäni murhaturistille. Tai annat ymmärtää, että psykiatrian diagnooseilla ei ole tekemistä todellisuuden kanssa, mutta et sano asiaa suoraan kumpaankaan suuntaan. Ei siis voida sanoa, että joku tietty käytös on narsistista tai narsistille tyypillistä tai vastaavasti psykoottista?

Jos diagnoosit ovat asioita todellisuudessa, siis että tietynlainen käytös on psykoottista tai narsistista, vaikka psykiatriaa ei olisi ikinä keksittykään, niin se taas on aivan eri asia kuin se, että ihminen "olisi yhtä kuin diagnoosinsa". Ihminen ei ole yhtä kuin käytöksensä jos ihmisen on mahdollista arvioida, tarkastella ja muuttaa käytöstään.

Diagnoosit joko ovat tai eivät ole tietoa todellisuudesta. Uskon, että arvioidakseen ja ymmärtääkseen käytöstään ja tehdäkseen sitä koskevia valintoja ihminen tarvitsee tietoa todellisuudsta. Jos diagnoosit ovat tietoa todellisuudesta, ihminen nimenomaan itse tarvitsee diagnoosejaan. Mutta jos niillä ei ole tekemistä todellisuuden kanssa, vaan ne ovat vain psykiatrian työkaluja, niin sitten niitä ei tietenkään tarvita todellisuuden ymmärtämiseen.

Jos diagnoosi kertoo todellisuudesta, niin silloin kukaan ei määrittele ketään diagnoosilla, vaan diagnoosin tarkoitus ja tehtävä on ainoastaan viitata asiaan todellisuudessa. Jos taas diagnoosi ei kerro todellisuudesta, niin silloin diagnoosin antaminen on ihmisen määrittelemistä todellisuuden vastaisesti tai todellisuudesta riippumattomalla tavalla.

Minua on kiinnostanut tämän keskustelun alusta asti se, kun epäiltyä on luonnehdittu milloin narsistiseksi, psykoottiseksi tai psykopaatiksi, että missä merkityksessä tällainen luonnehdinta tehdään? Onko se niin kuin itse ajattelen, että a) se on rajoitetusta tiedosta tehty, toivottavasti varovainen ja varmasti epävirallinen päätelmä, joka kuitenkin perustuu siihen rajattuun tietoon? Siis että tarpeeksi perehtynyt ja sivistynyt kansalainen tunnistaa, vaikka kreikkalaisen mytologian perusteella, minkälainen hahmo oli Narkissos ja mitä myytin on tarkoitus opettaa?

Vai onko se b) pelkkä nimitys henkilölle, jota ei arvosteta ja josta ei tykätä? Vai c) onko se osa jotain villiä fantasiaa tai tarinankerrontaa, jonkinlaista murhien fan fictionia, että tän yhden täytyy olla tosi kieron ja ovelan psykopaatin tekemä? Vai onko se d) jonkinlaista rituaalista kieltä, jolla korostetaan epäillyn vierautta ja toiseutta? Vai onko se e) jonkinlaista tapahtuneen asian sairausluonteen korostamista, että jotkut saavat monen asian summana flunssan ja toiset taas tappoon johtavan psyykkisen kriisin? Vai onko f) ihmisen psyyke jonkinlainen moderni, sekulaari uskonto, jossa psykiatria näyttelee pappissäädyn roolia? Ja tavallinen ihminen ei ikinä voi oppia ymmärtämään sitä tai nähdä sen sisään, koska se on a) valtavan vaativaa ja vaikeaa, b) salaisen vihkimyksen takana, c) kuolevaiselta kielletty tai d) kaikki tuulesta temmattu?

Tai:

—Diagnooseja käytetään välineenä…
—Kertovatko diagnoosit todellisuudesta?
—Diagnooseja käytetään välineenä…
—Kertovatko diagnoosit todellisuudesta?

Ja niin edelleen. Mutta sitten Inehmo sanoi, että diagnoosit kertovat asioista, jotka ovat olemassa todellisuudessa.

[KZA]

^^
Enpä tiedä onko.
Ns. tavallinen ihminen voi helposti käyttää ristiin tappo- ja murha-sanaa, tarkoittamatta mitään, toisin kuin me Murha.infon "ammattilaiset" tai poliisit.

[Josko]

Pitäisi tietää, mitä hääjuhlissa tapahtunut epäasiallinen käytös oli. Ihmiset kun närkästyvät niin eri asioista. Joku voi kokea epäasialliseksi jos vaikkapa on todennut, että tänään muuten lakanat laulaa js läpsäissyt rouvaa takamukselle, joku voi pitää epäasiallisena, ettei ole tuonut vaimolle vaikkapa kakkua. Ihan mahdoton arvioida tai analysoida jonkun nimettömän huhun perusteella yhtään mitään.

Kautta rantain olen ymmärtänyt ettei uhrin puolelta alun alkaenkaan ole toivotettu Tikkasta tervetulleeksi heidän piireihin tai "verkostoon" kuten joku uhrin tuntenut sosiaalisia suhteitaan kuvasi. Nämä ovat jo niin pitkälle ihmisten kokemuksia tilanteessa, jossa kaksi hyvin erillaisista taustoista tulevaa menevät keskenään naimisiin, mutta samalla joutuvat aikamoisen pällistelyn kohteeksi, puolin ja toisin sekä hyvin eri näkökulmista. Yhtään en halua vähätellä sitämitä tapahtunut uhrille, mutta erilaiten elämäntapojen kohtaaminen voi olla melko myrskyisää, puolin ja toisin sekä syystä jos toisestakin. Näkökulmakysymys, joka ei kuitenkaan muuta sitä, että vangittu meni liian pitkälle ja on nyt teostaan syytettynä.

[B€st]

Ja tosiaan Tikkasen kaksi mainittua tutkimusta ovat täysin itsenäisiä. Niissä ei siis tutkittu sitä, kuinka suuri osuus väkivaltageenin kantajista on mahdollisesti fantasioinut henkirikoksen tekemisestä. Noita asioita ei pidä sekoittaa keskenään. Mutta jos olisin ollut Tikkasen housuissa, olisin pyrkinyt selvittämään myös tätä ja pidän yllättävänä, ellei niin ole tehty. Väkivaltageenin toiminnan täytyy liittyä aivotoimintaan, jolloin voisi ajatella, että samainen geeni aiheuttaa kantajassaan myös väkivaltafantasioita. Kyse olisi hiukan samantapaisesta tilanteesta kuin skitsofreniataipumuksen perinneen harhaiset ajatukset.

Tutkimusaiheen rajaus on alalla kuin alalla kaiken a ja o. Käsittääkseni varsinkin lääketieteessä aihe on rajattava tarkasti ja sitten tutkimus toteutetaan puusilmäisesti vain ja ainoastaan niissä raameissa. Jatkotutkimuksen aiheita joillakin tieteenaloilla on tapana ehdottaa täkyksi muille.

En ole Tikkasen tutkimuksiin tutustunut, mutta luulenpa, että geenitutkimuksen aineisto on anonymisoitu, joten edes mahdollisuutta lähestyä ko. henkilöitä kysymyksin väkivaltafantasioista ei ole ollut. Tieteenteossa kun noudatetaan eettisiä periaatteita, ja tutkitaan vain sitä, mihin on edeltä annettu lupa tai valtuutus.

Pitää rajata, mutta käsitteet pitää myös määritellä. Minua mietityttää, miten henkirikosfantasia on määritelty ja minkälaisella kysymyslomakkeella tulokset on saatu. Miksi Tikkanen on tutkinut irrallisia asioita erikseen? Jos hän on tutkimuksessaan löytänyt väkivaltageenin, niin miksei hän ole laajentanut siitä tutkimusta, eikä lähtenyt tutkimaan jotain ihan eri asiaa kuten tuo henkirikosfantasia? Herkästi tulee mielikuva, että ukko on tutkinut kaikkea mahdollista, mitä on huomannut omassa päässään olevan mahdollisesti epänormaalia.

[Oppenheimer]

Itse ajattelen mt-diagnoosit alalla työskentelevien keskinäiseksi työkaluksi. Onhan kai jokaisessa enemmän tai vähemmän alttiutta, suojaavia ja kuormittavia tekijöitä. Sitten jos elämässä jokin romahtaa ja jos siihen tarvitsee ja haluaa hoitoa niin siinä vaiheessa tulee diagnoosit kuvaan. Itse en siis ajattele ihmisen olevan psykiatrian diagnooseja, mutta niitä tarvitaan jos häntä halutaan hoitaa meidän terveydenhoitojärjestelmässä. Ei kait kukaan tarvitse diagnoosia vain huvikseen vaan siihen liittyy aina tarve saada psykiatrista apua ja psykiatria operoi diagnooseilla.

Nyt en saa oikein selvää tästä ajatuksestasi. Aluksi meinasin kysyä, että ovatko nämä asiat olemassa tässä todellisuudessa, vai ovatko ne olemassa vain psykiatrian sisällä? Siis onko ihminen oikeasti psykoottinen, ahdistunut, masentunut tai narsistinen? Ovatko ne asiat olemassa tavalliselle kansalaiselle, vai ovatko ne olemassa vain psykiatreille? Onko olemassa joku arkitodellisuudesta erillinen "psykiatrian todellisuus", jonka sisältö on näkyvä vain psykiatreille? Tai peräti niin, että se on psykiatrien luoma todellisuus ja siksi heidän määräysvallassaan? Että ihminen on psykoottinen sillä hetkellä kun psykiatria julistaa hänet psykoottiseksi, mutta ei sitä ennen? Joku voi leikkiä että "kapteeni käskee", mutta näissä asioissa leikitään "psykiatri käskee".

Olen vähän miettinyt tänne foorumille kirjoittelun motiiveja. Oma käsitykseni oli, että ihmisiä täällä kiinnostaisi rikoksista tietäminen siksi, että ymmärtäisivät maailman ja ympäristön tapahtumia. Mutta olen havainnut siinä rinnalla myös sellaisen, että tässä on vähän vahingoniloista tirkistelyä, johon kuuluu kaikenlaisten hurjien ja eksoottisten suhteiden, piirteiden ja motiivien ehdottaminen. Asia, joka tästä keskustelusta on tehnyt näin pitkän. Sen lisäksi sellaisen, että tänne tullaan vakuuttumaan omasta ja toisten "normaaliudesta" sillä, että luodaan keskustelun keinoin selvä kontrasti oman normaaliuden ja näiden rikosten tekijöiden ja uhrien epänormaaliuden välille. Asia, joka mielestäni eniten estää epäillyn tilanteen ja tekoon johtaneiden syiden käsittämisen. Edes sen verran kuin tällainen epämääräinen Internetissä tehtävä varjotutkinta siihen muuten kykenisi.

Joten siinä aikaisemmassa viestissä veikkasit epäillylle vähän joka diagnoosia. Et siinä merkityksessä, että ne olisivat tarkoittaneet jotain asiaa todellisuudessa, vaan vähän kuin että "tuolta lähestyy psykiatri" ja "onpa jännää mitä työkalua hän tällä kertaa käyttää"?

Mutta tästä viestistä poimin taas sen yleisen käsityksen, että on olemassa joku automaattinen hyvä normaalius, joka on kaikilla. Kunnes erilaisten "tekijöiden" seurauksena tapahtuu "romahdus" ja sitten ollaan epänormaaliudessa, joka on nimetty psykiatrian alueeksi. Tarkoittaako tämä sitä, että tämä epäilty onkin aina ollut normaali, kunnes vasta nyt tämän vuoden jälkimmäisellä puoliskolla tuli "kuormittavia tekijöitä" ja yllättäen siirryttiin sinne "epänormaalin" alueelle?

Jos psykiatrian valta ja asiantuntemus perustuisi siihen, mitä he tietävät, niin mikään ei estäisi ketä tahansa muutakin tietämästä niitä samoja asioita. Siis käsittelemästä ja käsittämästä masennusta, psykoosia tai narsismia asiana tässä todellisuudessa. Mutta jos psykiatrian valta perustuu sille, mitä he eivät kerro, niin hyvin pian ollaan siinä, että he voivat perustaa sen mihin tahansa. Eikä kukaan voi päästä perille siitä, että näin on tapahtunut. Siellä pyörii vaan miljardien eurojen ja dollarien fantasiamaailma, johon ihmiset "romahtelevat" sisään, eikä kukaan tule yhtään viisaammaksi.

Ketään ei voida hoitaa, meidän terveydenhuollossa tai missään muuallakaan, jos ei tiedetä vaivan nimeä. Ja jos vaivan nimi on keksitty, eikä sillä ole tekemistä todellisuuden kanssa, niin silloin ei ole iso askel päätellä, että annettu hoito on aivan yhtä keksittyä ja yhtä vähän tekemisissä todellisuuden kanssa. Mutta kun näitä ihmisiä valitettavasti vaivaa jokin todellinen eikä keksitty asia, niin se tarkoittaa, että he eivät saa todellista hoitoa. Vaan keksittyä hoitoa, jolla on kuitenkin todellisen hoidon hinta.

Siis yritän sitä sanoa, että tuo ajattelu, jonka mukaan kaikki ovat normaaleja, kunnes jostain hämäristä syistä romahtelevat siitä pois, ei selitä ihmisistä ja tapahtumista oikeastaan mitään. Kun taas se ajattelu, että normaalius on asteittaista, koostuu jokaisen yksilön erikseen saamista tai saamatta jääneistä eväistä ja että siihen kasvetaan tai sitä menetetään pala kerrallaan, vastaa mielestäni todellisuutta erittäin hyvin.

Pohdit sitä, ovatko mt-ongelmat kuten psykoosi, ahdistuneisuus, narsismi jne. todellisia reaalimaailman asioita vai vain psykiatrien luomia käsitteitä ja heidän todellisuuteensa kuuluvia. Psykiatrit luovat käsitteitä ja antavat ihmisille diagnooseja, jotta miljardibisnes pyörisi. Mikäli ajattelet näin, totean, että olen asiasta vastakkaista mieltä. Mitään eksaktia normaaliuden käsitettä ei tietenkään ole ja ihmisten luokittelu normaaleiksi ja mt-ongelmaisiksi on veteen piirretty, joskin olemassa oleva viiva, minkä lisäksi porukkaa mahtuu rajatapauksiinkin. Toki psykiatriassa kuten muussakin lääketieteessä tapahtuu asioiden ja ilmiöiden ylidiagnosointia ja varmaan sitä tehdään ensisijaisesti rahankiilto silmissä.

Psykoottinen voimakkaissa harhoissaan elävävä tai niin syvässä masennuksessa rypevä, että kehokin on jännittynyt kaarelle, ei ole terve. On yhdentekevää, minkälaisia nimityksiä mielenterveyden ongelmille on aikojen saatossa annettu, mutta vankasti uskon, ettei kyseessä ole salatiede ja olen varma, etteivät maallikot ole asian suhteen ammattilaisia viisaampia. Ns. tavallisten lääkäreiden keskuudessa taitaa kyteä vähättelyä psykiatreja kohtaan, joilla on toki sama peruskoulutus kuin muilla lääkäreillä. Itse ajattelen, että ihmisen psyykkeeseen liittyvät asiat ja ongelmat ovat tuhatkertaisesti mutkikkaampia kuin esimerkiksi polvinivelen rakenne, jota joku ortopediksi kouluttautunut tutkii koko ikänsä kohtuullista korvausta vastaan.

Tikkaselle on heitelty erilaisia diagnooseja maallikoiden toimesta puutteellisen tiedon pohjalta. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteivätkö nämä diagnoosit saattaisi olla vaikkapa ihan sattumasta oikeaan osuneita. Mikäli mielenterveyden ongelmiin liittyvä tautiluokittelu kielletään psykiatrien keksimänä hömppänä, ei tällaisella pohdinnalla ole tietenkään mieltä. Yhteiskunta ei kuitenkaan toimi näin ja siksipä murhamiehet ja naiset välttävät tuon tuostakin vankisellin karut olot ja pääsevät pahnojen sijasta psykiatrisen sairaalaan lokoisampiin (sarkasmia) oloihin. Ennakkotietojen perusteella voitaisiin ajatella, että Tikkasen kohdalla tämä vaihtoehto on todennäköisempi kuin räkälässä tehdyn peruskännitapon tekijällä.

[AlmaR]

Näinkin asian voi nähdä ja näin asia voi olla monellakin. Tässä kohti kuitenkin vanhemmalla on vastuu. On niitäkin lapsia, jotka ovat ylpeitä, supervoimistaan, eivät salaile leimaa, vaan osaavat ottaa sen tuomat hyödyt käyttöönsä. Näen, että tietyistä diagnooseista on jopa valtaisaa hyötyä, kun asian oikean kulman löytää. En näe ollenkaan itse perusdiagnooseja lapsilla ongelmatapauksina. Niitä on joka toisella. Ne kenen pisteet eivät väärän testivastauksen johdosta yllä diagnoosiin, ovat haasteineen yksin. En yleistäisi. Lapsen itsetunto pohjautuu lapsuuteen, josta aikuinen myös osaltaan on vastuussa.

Minä näen käsitteen "supervoimat" epärehellisenä lohdutuksena erilaiseksi leimaamisesta. Tyypillistä psykologista ja kasvatustieteellistä lohtujargonia. Kaikilla meillä on jotain, mitä monilla muilla ei ole. Vanhemman rooli on lopulta aika vähäpätöinen, kun lapselle ja nuorelle kaveripiiri ja koulun tapahtumat ovat päivän keskiössä. Nykyinen koulutusyhteiskunta on epäsopiva juuri ADHD-ihmisille, ja jo peruskoulu on hyvin epäsopiva toiminnallisille, luoville ja innostuville lapsille. Tilanne hahmotetaan niin, että lapsi on epäsopiva kouluun ja pitää korjata, koulu ei ole epäsopiva ympäristö lapselle.

Mitenkähän tämän saisi nivottua Ullanlinnan surmaan..

Lääketieteen, psykologian ja tieteenfilosofian kikkailuilla, Youtubesta kaivetuilla kummeli-genren videoilla, Volvon mallimerkinnöillä ja tekijän tutkituilla tai kuvitelluilla sukuhaaroilla on erittäin vähän jos ollenkaan merkitystä tämän murhan tutkimuksen kannalta.

[Xxxxxy]

Erikoista, että eniten insightia juttuun tulee vauva.fi:sta. Jäin siitä pohtimaan, että mitä keskustelufoorumeita suomenruotsalaiset oikein käyttävät? Hölmö olo, kun en tiedä/ole koskaan tullut ajatelleeksi asiaa. En äkkiseltään jodelistakaan löytänyt ruotsinkielistä kanavaa.

Entä onko joku jo tutkivan journalismin nimessä jo jalkautunut kallion kuppiloihin kuulemaan tarinoita Durchmanista?

[Josko]

Mitä aikaisempaa viestiäni tarkoitat? Olen kirjoittanut tänne muutamana päivänä niin mahdoton viestejä, joten jos voisit vähän tarkentaa.

Korjaus. Murhaturistin viesti, jota kommentoin viestillä, johon sinä sitten vastasit.

Toisaalta vastasit ikään kuin hänen puolestaan. Mutta toisaalta minun mielestäni asian ohi, vaikka Profiloija75 tykkäsikin vastauksestasi ja sitten esitti siitä oman versionsa vastauksena siihen esittämääni kritiikkiin. Johon vastasit näin:

Ajattelen diagnostisten kriteereiden olevan psykiatrian sisällä. Ajattelen niiden kriteerien olevan alalla voimassa olevia sopimuksia ja tautiluokituksia. En ajattele ihmisten olevan yhtä kuin diagnoosinsa. Diagnooseja tarvitaan silloin kun ihmistä psykiatrisessa mielessä hoidetaan, mutta en ajattele että ihminen itse tarvitse diagnoosejaan. Saatika että toisten kanssaihmisten tulisi määritellä ihmista diagnooseilla. Hoitohenkilökunta on sitä varten. Ei diagnoosit ole mitenkään kiveen hakattuja syntymästä kuolemaan, eikä periydy. Ominaisuudet, ja omaksutut tavat niinkin, mutta ei diagnoosit.

Mutta tässäkään et vastannut siihen, mikä oli aiheena viestissäni murhaturistille. Tai annat ymmärtää, että psykiatrian diagnooseilla ei ole tekemistä todellisuuden kanssa, mutta et sano asiaa suoraan kumpaankaan suuntaan. Ei siis voida sanoa, että joku tietty käytös on narsistista tai narsistille tyypillistä tai vastaavasti psykoottista?

Jos diagnoosit ovat asioita todellisuudessa, siis että tietynlainen käytös on psykoottista tai narsistista, vaikka psykiatriaa ei olisi ikinä keksittykään, niin se taas on aivan eri asia kuin se, että ihminen "olisi yhtä kuin diagnoosinsa". Ihminen ei ole yhtä kuin käytöksensä jos ihmisen on mahdollista arvioida, tarkastella ja muuttaa käytöstään.

Diagnoosit joko ovat tai eivät ole tietoa todellisuudesta. Uskon, että arvioidakseen ja ymmärtääkseen käytöstään ja tehdäkseen sitä koskevia valintoja ihminen tarvitsee tietoa todellisuudsta. Jos diagnoosit ovat tietoa todellisuudesta, ihminen nimenomaan itse tarvitsee diagnoosejaan. Mutta jos niillä ei ole tekemistä todellisuuden kanssa, vaan ne ovat vain psykiatrian työkaluja, niin sitten niitä ei tietenkään tarvita todellisuuden ymmärtämiseen.

Jos diagnoosi kertoo todellisuudesta, niin silloin kukaan ei määrittele ketään diagnoosilla, vaan diagnoosin tarkoitus ja tehtävä on ainoastaan viitata asiaan todellisuudessa. Jos taas diagnoosi ei kerro todellisuudesta, niin silloin diagnoosin antaminen on ihmisen määrittelemistä todellisuuden vastaisesti tai todellisuudesta riippumattomalla tavalla.

Minua on kiinnostanut tämän keskustelun alusta asti se, kun epäiltyä on luonnehdittu milloin narsistiseksi, psykoottiseksi tai psykopaatiksi, että missä merkityksessä tällainen luonnehdinta tehdään? Onko se niin kuin itse ajattelen, että a) se on rajoitetusta tiedosta tehty, toivottavasti varovainen ja varmasti epävirallinen päätelmä, joka kuitenkin perustuu siihen rajattuun tietoon? Siis että tarpeeksi perehtynyt ja sivistynyt kansalainen tunnistaa, vaikka kreikkalaisen mytologian perusteella, minkälainen hahmo oli Narkissos ja mitä myytin on tarkoitus opettaa?

Vai onko se b) pelkkä nimitys henkilölle, jota ei arvosteta ja josta ei tykätä? Vai c) onko se osa jotain villiä fantasiaa tai tarinankerrontaa, jonkinlaista murhien fan fictionia, että tän yhden täytyy olla tosi kieron ja ovelan psykopaatin tekemä? Vai onko se d) jonkinlaista rituaalista kieltä, jolla korostetaan epäillyn vierautta ja toiseutta? Vai onko se e) jonkinlaista tapahtuneen asian sairausluonteen korostamista, että jotkut saavat monen asian summana flunssan ja toiset taas tappoon johtavan psyykkisen kriisin? Vai onko f) ihmisen psyyke jonkinlainen moderni, sekulaari uskonto, jossa psykiatria näyttelee pappissäädyn roolia? Ja tavallinen ihminen ei ikinä voi oppia ymmärtämään sitä tai nähdä sen sisään, koska se on a) valtavan vaativaa ja vaikeaa, b) salaisen vihkimyksen takana, c) kuolevaiselta kielletty tai d) kaikki tuulesta temmattu?

Tai:

—Diagnooseja käytetään välineenä…
—Kertovatko diagnoosit todellisuudesta?
—Diagnooseja käytetään välineenä…
—Kertovatko diagnoosit todellisuudesta?

Ja niin edelleen. Mutta sitten Inehmo sanoi, että diagnoosit kertovat asioista, jotka ovat olemassa todellisuudessa.

Ok! Kiitos selvennyksestä. En vastannut erityisemmin kenellekään, kunhan kirjoittelin mitä ajatuksia aihe minussa herätti. Kuten yritin sanoa niin en erityisemmin pidä siitä tavasta, että ihmistä taibhänen jotain yksittäistä tekoaan sanotetaan jollakin psykiatrisella diagnoosilla. Miksei voisi vain omin sanoin kirjoittaa ja avaa miten ja mitä, tässä tapauksessa vaimonsa taposta vangitun, itsessä herättää. Yrittämättä määritellä sitä mihinkään diagnoosiin. Kansankielisesti niin ettei tarvitsisi miettiä että mitähän tuossakin nyt tuolla sanalla tarkoitetaan. Mt-tutkimus kun tulee joka tapauksessa olevan mitä suurimmassa määrin salattua niin itse en näe hedelmälliseksi lukea sitä mitä diagnooseja hänelle milloinkin ehdotellaan.

[Josko]

Näinkin asian voi nähdä ja näin asia voi olla monellakin. Tässä kohti kuitenkin vanhemmalla on vastuu. On niitäkin lapsia, jotka ovat ylpeitä, supervoimistaan, eivät salaile leimaa, vaan osaavat ottaa sen tuomat hyödyt käyttöönsä. Näen, että tietyistä diagnooseista on jopa valtaisaa hyötyä, kun asian oikean kulman löytää. En näe ollenkaan itse perusdiagnooseja lapsilla ongelmatapauksina. Niitä on joka toisella. Ne kenen pisteet eivät väärän testivastauksen johdosta yllä diagnoosiin, ovat haasteineen yksin. En yleistäisi. Lapsen itsetunto pohjautuu lapsuuteen, josta aikuinen myös osaltaan on vastuussa.

Minä näen käsitteen "supervoimat" epärehellisenä lohdutuksena erilaiseksi leimaamisesta. Tyypillistä psykologista ja kasvatustieteellistä lohtujargonia. Kaikilla meillä on jotain, mitä monilla muilla ei ole. Vanhemman rooli on lopulta aika vähäpätöinen, kun lapselle ja nuorelle kaveripiiri ja koulun tapahtumat ovat päivän keskiössä. Nykyinen koulutusyhteiskunta on epäsopiva juuri ADHD-ihmisille, ja jo peruskoulu on hyvin epäsopiva toiminnallisille, luoville ja innostuville lapsille. Tilanne hahmotetaan niin, että lapsi on epäsopiva kouluun ja pitää korjata, koulu ei ole epäsopiva ympäristö lapselle.

Mitenkähän tämän saisi nivottua Ullanlinnan surmaan..

Lääketieteen, psykologian ja tieteenfilosofian kikkailuilla, Youtubesta kaivetuilla kummeli-genren videoilla, Volvon mallimerkinnöillä ja tekijän tutkituilla tai kuvitelluilla sukuhaaroilla on erittäin vähän jos ollenkaan merkitystä tämän murhan tutkimuksen kannalta.

Ei kait sillä ole mitään "tämän murhan tutkimuksen" kannalta tarvitsekaan olla ollenkaan merkitystä mitä keskustelupalstoilla kirjoitellaan vai tarkoitatko että tämä keskustelu täällä on tarkoitettu "tämän murhan tutkintaan".

[Josko]

Ja tosiaan Tikkasen kaksi mainittua tutkimusta ovat täysin itsenäisiä. Niissä ei siis tutkittu sitä, kuinka suuri osuus väkivaltageenin kantajista on mahdollisesti fantasioinut henkirikoksen tekemisestä. Noita asioita ei pidä sekoittaa keskenään. Mutta jos olisin ollut Tikkasen housuissa, olisin pyrkinyt selvittämään myös tätä ja pidän yllättävänä, ellei niin ole tehty. Väkivaltageenin toiminnan täytyy liittyä aivotoimintaan, jolloin voisi ajatella, että samainen geeni aiheuttaa kantajassaan myös väkivaltafantasioita. Kyse olisi hiukan samantapaisesta tilanteesta kuin skitsofreniataipumuksen perinneen harhaiset ajatukset.

Tutkimusaiheen rajaus on alalla kuin alalla kaiken a ja o. Käsittääkseni varsinkin lääketieteessä aihe on rajattava tarkasti ja sitten tutkimus toteutetaan puusilmäisesti vain ja ainoastaan niissä raameissa. Jatkotutkimuksen aiheita joillakin tieteenaloilla on tapana ehdottaa täkyksi muille.

En ole Tikkasen tutkimuksiin tutustunut, mutta luulenpa, että geenitutkimuksen aineisto on anonymisoitu, joten edes mahdollisuutta lähestyä ko. henkilöitä kysymyksin väkivaltafantasioista ei ole ollut. Tieteenteossa kun noudatetaan eettisiä periaatteita, ja tutkitaan vain sitä, mihin on edeltä annettu lupa tai valtuutus.

Pitää rajata, mutta käsitteet pitää myös määritellä. Minua mietityttää, miten henkirikosfantasia on määritelty ja minkälaisella kysymyslomakkeella tulokset on saatu. Miksi Tikkanen on tutkinut irrallisia asioita erikseen? Jos hän on tutkimuksessaan löytänyt väkivaltageenin, niin miksei hän ole laajentanut siitä tutkimusta, eikä lähtenyt tutkimaan jotain ihan eri asiaa kuten tuo henkirikosfantasia? Herkästi tulee mielikuva, että ukko on tutkinut kaikkea mahdollista, mitä on huomannut omassa päässään olevan mahdollisesti epänormaalia.

Tältä se minun silmään näyttäytyy, mutta en olekaan akateemisesti korkeinta mahdollista yliopistotutkintoa suorittanut. Maallikkona tarkasteltuna hän on pistänyt itsensä likoon eikä omaa "erilaisuuttaan" käsittääkseni mitenkään vakan alla pitänytkään. Herättänyt varmasti monenmoista tunnetta alan pienessä akateemisessa piirissä, mutta Tikkasen asiakkaat (ainakin he jotka osallistuneet keskusteluun) ovat yhteistyöstä hänen kanssaan pitäneet. Silloin kun ovat saaneet Tikkaseen yhteyden.

[Xxxxxy]

Erikoista, että eniten insightia juttuun tulee vauva.fi:sta. Jäin siitä pohtimaan, että mitä keskustelufoorumeita suomenruotsalaiset oikein käyttävät? Hölmö olo, kun en tiedä/ole koskaan tullut ajatelleeksi asiaa. En äkkiseltään jodelistakaan löytänyt ruotsinkielistä kanavaa.

Entä onko joku jo tutkivan journalismin nimessä jo jalkautunut kallion kuppiloihin kuulemaan tarinoita Durchmanista?

Vastaan itselleni. Nyt löysin jodelista ruotsinkielisen ”mainin,” mut siellä super vähän mitään. Lähinnä taivastellaan, et onkin suomenruotsalainen, ja joku spekuloi, voiko tämä kaksoisidentiteetti olla aiheuttanut kompleksin, kun ei (kirjoittajan mukaan) ollut ”täysin suomenruotsalainen.” Supererikoista, että keskustelua käydään näin vähän, tai sit en vaan ole löytänyt suomenruotsalaisten omaa ylilautaa Toisaalta paremmissa piireissä tällaiset jutut voi olla suurempi tabu: ”ei meidän verkostoissa.”

[palmuviini]

Itse ajattelen mt-diagnoosit alalla työskentelevien keskinäiseksi työkaluksi. Onhan kai jokaisessa enemmän tai vähemmän alttiutta, suojaavia ja kuormittavia tekijöitä. Sitten jos elämässä jokin romahtaa ja jos siihen tarvitsee ja haluaa hoitoa niin siinä vaiheessa tulee diagnoosit kuvaan. Itse en siis ajattele ihmisen olevan psykiatrian diagnooseja, mutta niitä tarvitaan jos häntä halutaan hoitaa meidän terveydenhoitojärjestelmässä. Ei kait kukaan tarvitse diagnoosia vain huvikseen vaan siihen liittyy aina tarve saada psykiatrista apua ja psykiatria operoi diagnooseilla.

Nyt en saa oikein selvää tästä ajatuksestasi. Aluksi meinasin kysyä, että ovatko nämä asiat olemassa tässä todellisuudessa, vai ovatko ne olemassa vain psykiatrian sisällä? Siis onko ihminen oikeasti psykoottinen, ahdistunut, masentunut tai narsistinen? Ovatko ne asiat olemassa tavalliselle kansalaiselle, vai ovatko ne olemassa vain psykiatreille? Onko olemassa joku arkitodellisuudesta erillinen "psykiatrian todellisuus", jonka sisältö on näkyvä vain psykiatreille? Tai peräti niin, että se on psykiatrien luoma todellisuus ja siksi heidän määräysvallassaan? Että ihminen on psykoottinen sillä hetkellä kun psykiatria julistaa hänet psykoottiseksi, mutta ei sitä ennen? Joku voi leikkiä että "kapteeni käskee", mutta näissä asioissa leikitään "psykiatri käskee".

Olen vähän miettinyt tänne foorumille kirjoittelun motiiveja. Oma käsitykseni oli, että ihmisiä täällä kiinnostaisi rikoksista tietäminen siksi, että ymmärtäisivät maailman ja ympäristön tapahtumia. Mutta olen havainnut siinä rinnalla myös sellaisen, että tässä on vähän vahingoniloista tirkistelyä, johon kuuluu kaikenlaisten hurjien ja eksoottisten suhteiden, piirteiden ja motiivien ehdottaminen. Asia, joka tästä keskustelusta on tehnyt näin pitkän. Sen lisäksi sellaisen, että tänne tullaan vakuuttumaan omasta ja toisten "normaaliudesta" sillä, että luodaan keskustelun keinoin selvä kontrasti oman normaaliuden ja näiden rikosten tekijöiden ja uhrien epänormaaliuden välille. Asia, joka mielestäni eniten estää epäillyn tilanteen ja tekoon johtaneiden syiden käsittämisen. Edes sen verran kuin tällainen epämääräinen Internetissä tehtävä varjotutkinta siihen muuten kykenisi.

Joten siinä aikaisemmassa viestissä veikkasit epäillylle vähän joka diagnoosia. Et siinä merkityksessä, että ne olisivat tarkoittaneet jotain asiaa todellisuudessa, vaan vähän kuin että "tuolta lähestyy psykiatri" ja "onpa jännää mitä työkalua hän tällä kertaa käyttää"?

Mutta tästä viestistä poimin taas sen yleisen käsityksen, että on olemassa joku automaattinen hyvä normaalius, joka on kaikilla. Kunnes erilaisten "tekijöiden" seurauksena tapahtuu "romahdus" ja sitten ollaan epänormaaliudessa, joka on nimetty psykiatrian alueeksi. Tarkoittaako tämä sitä, että tämä epäilty onkin aina ollut normaali, kunnes vasta nyt tämän vuoden jälkimmäisellä puoliskolla tuli "kuormittavia tekijöitä" ja yllättäen siirryttiin sinne "epänormaalin" alueelle?

Jos psykiatrian valta ja asiantuntemus perustuisi siihen, mitä he tietävät, niin mikään ei estäisi ketä tahansa muutakin tietämästä niitä samoja asioita. Siis käsittelemästä ja käsittämästä masennusta, psykoosia tai narsismia asiana tässä todellisuudessa. Mutta jos psykiatrian valta perustuu sille, mitä he eivät kerro, niin hyvin pian ollaan siinä, että he voivat perustaa sen mihin tahansa. Eikä kukaan voi päästä perille siitä, että näin on tapahtunut. Siellä pyörii vaan miljardien eurojen ja dollarien fantasiamaailma, johon ihmiset "romahtelevat" sisään, eikä kukaan tule yhtään viisaammaksi.

Ketään ei voida hoitaa, meidän terveydenhuollossa tai missään muuallakaan, jos ei tiedetä vaivan nimeä. Ja jos vaivan nimi on keksitty, eikä sillä ole tekemistä todellisuuden kanssa, niin silloin ei ole iso askel päätellä, että annettu hoito on aivan yhtä keksittyä ja yhtä vähän tekemisissä todellisuuden kanssa. Mutta kun näitä ihmisiä valitettavasti vaivaa jokin todellinen eikä keksitty asia, niin se tarkoittaa, että he eivät saa todellista hoitoa. Vaan keksittyä hoitoa, jolla on kuitenkin todellisen hoidon hinta.

Siis yritän sitä sanoa, että tuo ajattelu, jonka mukaan kaikki ovat normaaleja, kunnes jostain hämäristä syistä romahtelevat siitä pois, ei selitä ihmisistä ja tapahtumista oikeastaan mitään. Kun taas se ajattelu, että normaalius on asteittaista, koostuu jokaisen yksilön erikseen saamista tai saamatta jääneistä eväistä ja että siihen kasvetaan tai sitä menetetään pala kerrallaan, vastaa mielestäni todellisuutta erittäin hyvin.

Hyvin yksinkertaista: diagnoosi ei ole mitään muuta kuin hoidon väline.

Diagnoosi ei ole ihmissuhdeapu, ei hr-osaston työkalu eikä haukkumanimi.

Jokaiselle diagnoosille on oma laahuksensa soveltuvia terapioita ja lääkityksiä, eli hoitoja. Diagnooseja esittävät vain ne joilla on mahdollisuudet tarjota diagnosoiduille hoitoja. Maallikkodiagnoosit ja myös eron yhteydessä esitetyt arviot siitä miksi haluaisi eksää kutsua ovat tästä johtuen yhtä tyhjän kanssa, ne kun eivät liity hoitovaihtoehtoihin.