Paradoksaalista, kyllä. Mielentilatutkimus on laajin henkilötutkimus mitä viranomaisten toimesta voidaan suorittaa. Siellä käydään neuvolasta ja todistuksista lähtien kaikki henkilöä koskeva aineisto, pään MRI ja laajat analyysit somaattisten seikkojen kuin psyykkeen osalta.Oppenheimer kirjoitti: Su Tammi 01, 2023 11:54 amTeoriassa juttu menee noin, mutta paradoksaalista on, että tekohetken sairaudentila päätellään nimenomaan kaikesta muusta kuin tekohetkestä. Henkilön koko sairaushistoria otetaan huomioon, eli aika ennen teon suorittamista sekä mielentilatutkimukseen liittyvä sairaalajakso, jona aikana henkilöä tarkaillaan ja hänelle tehdään erilaisia psykologisia ja kongnitiivisia testejä. Toki itse tekoon voi liittyä joissakin tapauksissa piirteitä, joista voidaan päätellä jotakin myös tekijän mielentilasta.Juridianom kirjoitti: Su Tammi 01, 2023 9:59 amMielenterveysongelmat, vuosien sairaslomakaan tai varsinaiset mielisairaudet (bibolaari 1-tyyppi, skitsofrenia) ei syyntakeettomuuteen riitä. Tekohetkellä on täytynyt olla niin vakava yleensä psykoottinen sairaudentila ettei tekijä ole ymmärtänyt tekonsa seurauksia ja/tai kyennyt toimimaan toisin. Yksin liuta F30- sarjan diagnooseja tekijällä, sairaushistoriassa liuta tahdostariippumattomia hoitoja ja se että pidetään vähämielisenä kylähulluna ei siis tarkoita syyntakeettomuutta, jos tekohetkellä kyennyt ymmärtämään mitä tekemässä.GameOver kirjoitti: Su Tammi 01, 2023 9:00 am
Mun valistunut veikkaus on, että RT vetoaa mielenterveyteen ongelmiin nojautuen jo aiempaan sairaslomaankin. Pyrkii syyntakeettomuuteen. Ruumiin kummallista hävittämisepisodia sitten perustelee, että oli ihan sekaisin. Koska eihän täysissä voimissaan oleva lääkäri toimisi niin, eihän? Tulee sanomaan, ettei muista mitään itse teosta.
Katuu syvästi kasvot painuksissa syytetyn penkillä ja antaa itsestään kuvan pienestä reppanasta, joka ei halunnut tappaa vaimoaan. Ja kas, syyntakeettomuuus napsahtaa ja lääkärimme jää ilman tuomiota.
Mun mielipide on, että RT on tasan tiennyt mitä tekee.
Sillä, että henkilöhistoriaan liittyy esimerkiksi liuta tahdostariippumattomia hoitojaksoja psykiatrisessa sairaalassa, saattaa siis faktisesti olla ratkaiseva merkitys sen kannalta, että henkilö pidetään syyntakeettomana.
Tällainen päättely ei ole tietenkään aukotonta. On mahdollista, että tekijä on teon tehdessään ollut syyntakeeton, mutta ennen sitä ja sen jälkeen täysin järjissään. Tällaista hetkellistä syyntakeettomuutta ei käytössä olevilla menetelmillä pysty mitenkään todentamaan. Periaatteessa toisinkinpäin voi käydä, eli niin, että henkilö on teon tehdessään ymmärtänyt tekonsa ja sen seuraukset, vaikka häntä oltaisiin aikaisemman tilansa perusteella voitu pitää syyntakeettomana.
Merkityksetöntä kokonaisarviossa ei ole liuta aiempia pakkohoitoja tai aiemmat diagnoosit, mutta ne eivät johda syyntakeisuuteen. Oikeudellisesti relevanttia on vain mikä on ollut tekijän tila tekohetkellä.
Tämä joskus aiheuttaakin polemiikkia/äänestyspäätöksiä, sillä vakavasti sairas hoitoa tarvitseva, joka on tekohetkellä ymmärtänyt toimintansa luonteen, toimintansa varman tai todennäköisen seurauksen ja olisi kyennyt toimimaan toisin - on oikeuden silmissä syyntakeinen, vaikka lääkintöhallitus ja jokainen käräjätuomari, lautamies ja lehtereillä kynää pureskeleva oikeustoimittaja pitäisi vankisairaalaa ehdottomasti soveliaampana sijoituspaikkana.