Helsinki Ullanlinna - psykiatrille elinkautinen vaimon murhasta 12/2022

[Anna Nymfi]

Ot.

Mutta pakko kirjoittaa tämä yksi viesti liittyen TYC:n kirjoitukseen. Sen enempää siihen ottamatta kantaa. Mulla tuli siitä ihan mieleen kuin olisi suoraan jostain Reginasta. Kirjoitus ei jotenkin vaikuttanut, kuten joku jo kirjoitti n.40v kirjoitukselta. Tai sellaiselta, että olisi oikeasti tapahtunut. Vaikutti lähinnä jonkun hieman yksinäisen, hulluja ihannoivan fantasialta. En tiedä johtuuko tuosta kirjoitustyylistä, sisällöstä vai mistä.

Jatkakaa.

Kaikki nämä kriittiset puheenvuorot avautunutta kohtaan vaikuttavat tulevan miehiltä. Olenko oikeassa? Ja hänen tapaansa ilmaista itseään ymmärtävät naiset?

Jos muistelen omaa ensirakkauttani (en tiedä, onko Roope hänen ENSIrakkautensa), niin kaikki mitä silloin tapahtui oli elämyksellistä. Nostalgia nousee vieläkin 32 v. jälkeen mieleen. Vaikka senkin jälkeen olen rakastunut, niin en samalla tavalla.

Miehille tiedoksi, että H:gin yöelämästä löytyy mitä ihmeellisimpiä tyyppejä. Vanhemmissa miehissä ja taiteilijoissa, jotka jahtaa nuoria tyttöjä, aika outoja ja pervoja. Jos on yhtään seikkailunhaluinen ollut niin kuin minä, niin asioita sattuu ja tapahtuu. Kaikki seikkailunhaluiset naiset eivät kuitenkaan hakeudu moottoripyöräjengiläisten ja aivan pimeiden tyyppien matkaan. Niidenkin touhua etäältä nähnyt.

[Anna Nymfi]

Olen pohtinut tätä tapausta omakohtaisten kokemusten kautta.Oma mieheni on Roopen ikäinen ja olen itse hiukan nuorempi. Pitkä parisuhteemme ajautui jossain vaiheessa kriisiin. Mies on ollut aina takertuva ja minä taas kaipaan omaa tilaa. Oma traumataustani vaikutti pahasti avioliiton kriisiytymiseen ja siihen, että syytin mielessäni miestäni pahasta olostani ja ajattelin koko ajan elämäni olevan helpompaa ilman häntä.

Meillä oli viime vuonna juhlat, joiden järjestelyyn mieheni ei jaksanut ollenkaan osallistua ja juhlia edeltävänä päivänä riideltiin taas sekä hoidin kaiken yksin. Juhlat onnistui ja kukaan tuskin näitä tai parisuhteen ongelmia osasi arvata.

Mies on läpsinyt minua vuosien aikana ja totuus on, että läpsyn rajuus kasvaa aina edelliseen kertaan verrattuna. Syksyllä taas riideltiin ja käytiin nukkumaan eri sänkyihin. Yöllä mies tuli herättämään ja sanoi haluavansa jutella, kun se on minulle kerran niin tärkeää. Siinä vaiheessa oikeasti luulin, että nyt jutellaan. Mutta ei, vaan mies oli täysin sekaisin, silmät paloi päässä ja sanoi minun kiusaavan itsensä hengiltä. Päätin lähteä tilanteesta ja mies kävi kiinni, vaatteet repesi ja käsi meni mustelmille enemmän kuin aiemmin. Perään mies ei tullut.
Tästä tapauksesta ei tiedä kukaan ja tilanne olisi voinut päättyä huonommin. Apua mies ei hae pahaan oloonsa eikä osaa tunnustaa ongelmiaan. Tunnistan hänessä tietyn periksiantamattomuuden, huonon itsetunnon ja niiden lisäksi omaa myös traumataustan. Olemme edelleen yhdessä ja annoin anteeksi, mutta tilanne voi vielä joskus tulevaisuudessa toistua.

Itsessäni tunnistan asperger-piirteitä ja ne on osaltaan myös olleet etu ammatillisella uralla. Toisin kuin Roopesta on puhuttu noudatan työelämässä sääntöjä, mutta siitä huolimatta käytöksessäni on hessuhopoa. Tunnistan, että jossain tilanteessa voisin häslätä ja ajaa esim. tuonne puhuttuun altaaseen.

Kannattaisiko edes sinun käydä juttelemassa jonkun ulkopuolisen kanssa tilanteesta, niin ehkä saisit selvyyttä, kuinka edetä? Hieman huolestuttavalta tuo kuulostaa.

[TYC]

Ot.

Mutta pakko kirjoittaa tämä yksi viesti liittyen TYC:n kirjoitukseen. Sen enempää siihen ottamatta kantaa. Mulla tuli siitä ihan mieleen kuin olisi suoraan jostain Reginasta. Kirjoitus ei jotenkin vaikuttanut, kuten joku jo kirjoitti n.40v kirjoitukselta. Tai sellaiselta, että olisi oikeasti tapahtunut. Vaikutti lähinnä jonkun hieman yksinäisen, hulluja ihannoivan fantasialta. En tiedä johtuuko tuosta kirjoitustyylistä, sisällöstä vai mistä.

Jatkakaa.

Kiitos.

Olen niin herkkänahkainen etten oikeastaan kestä tällaista tarpeetonta arvostelua.

Taidan siis olla edelleen hyvin naiivi.

Ja sinä taidat provosoida kun huomaat että se tehoaa.

Onnittelut siitä. Kuka missäkin pätee.
Minullakin on avuja mutta niitä en voi käyttää hyödyksi täällä, harmi.

En ole Reginaa lukenut kuin sen verran lapsena kavereiden kanssa että tiedän mitä ja millaista lehteä tarkoitat.
Kyllä siellä on varmasti ollut laadukkaampaa tekstiä ja parempia kuvailuja. Siihen ei paljoa tarvita.

On kyllä huonoja kirjoittajia ja toimittajia jos tuollaista päästäisivät lehteen.

Minä en kirjoittanut lehteen, kun kirjoitin tänne.
Kirjoitin kuten puhuisin/höpöttäisin/muistelisin.

En tiennyt että tänne pitää kirjoittaa kuten lehteen.

Tyylini kirjoittaa(vapaasti) on ollut sama 7v-10v -20v ja 30 vuotiaana. En usko että se tulee muuttumaan, paitsi silloin kun kirjoitan analyyseja tai esseitä tai esitelmiä. Tai esitän lyhytsanaista.

[ruusumaa]

Tämä juttu!!

Kuka saa Plus-artikkelin auki?

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/e13f ... 4aa0fa1295

[Anna Nymfi]

...

1. Olen sen verran iäkäs, että olen lukenut M/ H ? Tikkasen kirjan heidän alkuaikojen "villistä" suhteestaan. En muista siitä kirjasta paljon muuta kuin sen, että pari harrasti seksiä vaikka missä ja usein...olisiko tämä ollut esikuvana tälle uudelle avautujallemme.
2. Tuskin RT ja ko kirjoittajamme olisivat olleet "opiskelutovereita" jos nti oli 20 vee ja luki suomalaista kirjallisuutta (?) ja RT oli 30 vee ja valmis lääkäri...
3. Ja jos niitä retsina-pulloja niin kovasti yhdessä tyhjenneltiin, niin olisi kai se pullon etiketin teksti jäänyt muistiin..Vai oliko Suomessa myynnissä tuota kreikkalaista viiniä, jonka etiketti olisi ollut kirjoitettu kreikaksi ja siksi viinin nimen kirjoitusasu ei jäänyt mieleen?
4. Semmoinenkin tuli mieleeni, että olisiko ko kirjoittaja ollut ehkä hoitosuhteessa johonkin täällä kirjoittavaan nikkiin ja nuoruuden muistotpalautuneet mieleen.. Jotain totta ehkä olisi tuossa vuodatuksessa, mutta kuinka paljon?
Kuitenkin:
Olen elämässäni lukenut (ammattini puolesta) erittäin paljon eri-ikäisten ihmisten kirjoituksia. Tämän tekstin kirjoittaja ei vaikuta olevan kirjoitustyylinsä perusteella n 40-kymppinen! Siis 10 vee nuorempi kuin RT


Nyt sorrut mielestäni samanlaiseen ylimielisyyteen kuin aiemmin ihmettelemäni, olettaessasi omien kokemustesi perusteella, että tämä kokemuksestaan kirjoittanut olisi a) jonkun tilaama (miksi ihmeessä joku tilaisi mitään kommenttia tällaiselle varsin jonninjoutavalle keskustelupalstalle?) tai b) ei voisi olla noin 40-vuotiaan korkeakoulutetun kirjoittama.

...Tekstinsä on aivan normaalia, mutta putkikatseisesti opintonsa läpi käyneet ja ilmeisesti vain tieteellistä kirjoittamista elämässään pääasiassa käyttävien mielestä se "ei voi olla korkeakoulutetun kirjoittamaa", koska se on ilmeisesti jotenkin liian "vapaata" tajunnanvirtaa?

Ilmaisin itseni vähän huonosti. Siis tilauksella tarkoitin sitä, että tuo teksti oli kuin jonkun ammattikirjailjan tekstiä, mikä on tyyliltään palautettu nuoruuden aikaan RTeetä muistellessa. - Ajattelin, että "tilaus" olisi saatettu tehdä myös RTn "puolustukseksi" eli valottamaan hänen persoonaansa. - Kuitenkin tuo yhtymäkohta M ja H Tikkasen akuaikojen seksikäyttätymiseen oli vähän outo...

En ole missään vaiheessa kieltänyt ko kirjoittajan "korkeakoulutusta", vaan sen, että eivät hän ja RT voineet olla opiskelukavereita ikäeronsa perusteella! - Tekstihän on aivan liian elävää jopa "tavallisen" korkeakoulutetun kirjoittamaksi...

En tosiaankaan suhtaudu ylimielisesti tuohon tekstiin, sillä se on enemminkin kaunokirjallisuutta kuin tavallinen muistelma... Ja ihan tiedoksi, että olen "lukenut ja kirjoittanut tekstejä" sekä humanistisen että luonnontieteellisen korkeakoulutuksen yhteydessä...

En usko, että oikeuslaitos katsoo Murha-infolta kuvauksia luonteesta, joten sillä ei varmaan ole mitään merkitystä, mitä Roope tilailisi.

On myös olemassa ihmisiä, jotka ei vietä aikaa rikollisessa tai murhien ympärillä pyörivässä maailmassa. Heillä ei ole niin kyyninen maailmankuva ja haluavat käyttää aikansa ns. positiivisissa merkeissä. Moni ei halua lukea tästäkään keissistä yhtään mitään. Ei niitä kiinnosta.

Tunnen myös erilaisia eri asemissa olevia arvostettuja ihmisiä, joilla on "oma elämä". Saattaa olla narsismia, lohkoutumista persoonassa tai traumoja, joita ei kykene käsittelemään. Näistä sitten seuraa mitä ihmeellisempiä touhuja ja kuvioita.

Nykyisin ja aiemminkin opiskelijoissa on ollut kaikenikäisiä. Moni 4-, 5- ja 6-kymppinenkin saattaa opiskella uuden ammatin, jopa yliopistolla. On kursseja, jotka ovat monialaisia, ja näillä kursseilla saattaa tavata eri alojen opiskelijoita eri korkeakouluista.

[ruusumaa]

Ei täällä kukaan mitään tilaile

Ja miksi tuo Märta ja Henrik Tikkanen piti vielä kerran aasinsillan kautta haalia tähän keissiin, johon he eivät pätkääkään kuulu!?

[Inehmo]

Ot.

Mutta pakko kirjoittaa tämä yksi viesti liittyen TYC:n kirjoitukseen. Sen enempää siihen ottamatta kantaa. Mulla tuli siitä ihan mieleen kuin olisi suoraan jostain Reginasta. Kirjoitus ei jotenkin vaikuttanut, kuten joku jo kirjoitti n.40v kirjoitukselta. Tai sellaiselta, että olisi oikeasti tapahtunut. Vaikutti lähinnä jonkun hieman yksinäisen, hulluja ihannoivan fantasialta. En tiedä johtuuko tuosta kirjoitustyylistä, sisällöstä vai mistä.

Jatkakaa.

Kiitos.

Olen niin herkkänahkainen etten oikeastaan kestä tällaista tarpeetonta arvostelua.

Taidan siis olla edelleen hyvin naiivi.

Ja sinä taidat provosoida kun huomaat että se tehoaa.

Onnittelut siitä. Kuka missäkin pätee.
Minullakin on avuja mutta niitä en voi käyttää hyödyksi täällä, harmi.

En ole Reginaa lukenut kuin sen verran lapsena kavereiden kanssa että tiedän mitä ja millaista lehteä tarkoitat.
Kyllä siellä on varmasti ollut laadukkaampaa tekstiä ja parempia kuvailuja. Siihen ei paljoa tarvita.

On kyllä huonoja kirjoittajia ja toimittajia jos tuollaista päästäisivät lehteen.

Minä en kirjoittanut lehteen, kun kirjoitin tänne.
Kirjoitin kuten puhuisin/höpöttäisin/muistelisin.

En tiennyt että tänne pitää kirjoittaa kuten lehteen.

Tyylini kirjoittaa(vapaasti) on ollut sama 7v-10v -20v ja 30 vuotiaana. En usko että se tulee muuttumaan, paitsi silloin kun kirjoitan analyyseja tai esseitä tai esitelmiä. Tai esitän lyhytsanaista.

Kannattaa olla varovainen, mitä itsestään paljastaa kaiken kansan luettavaksi. Tällaisen varovaisuuden soisi kehittyneen seitsenvuotiaan tasolta ja näkyvän julkisissa kirjoituksissa, vaikka oletkin nimimerkin takana.

[skoone]

Ei täällä kukaan mitään tilaile

Ja miksi tuo Märta ja Henrik Tikkanen piti vielä kerran aasinsillan kautta haalia tähän keissiin, johon he eivät pätkääkään kuulu!?

Kas vain! opponenttikin on paikalla, vaikka en aio tästäkin aiheesta väitöskirjaa tehdä
Niin, nyt ei ole Märta ja Henrik muuten mukana, vaan kuin se outo sattuma, että tuossa kirjassa on kuvattu samanlaista villiä ensihuuman kokemuksia kuin mitä täällä on viimeaikoina tullut esiin...

[ruusumaa]

^Sellasia kirjoja löytyy taatusti satoja, ellei tuhansia jos ottaa mukaan kaiken käännöskirjallisuuden.

Plus että eiköhän useimpien meidän nuoruudesta löydy villiä seksiä.

[Anna Nymfi]

Ei täällä kukaan mitään tilaile

Ja miksi tuo Märta ja Henrik Tikkanen piti vielä kerran aasinsillan kautta haalia tähän keissiin, johon he eivät pätkääkään kuulu!?

Kas vain! opponenttikin on paikalla, vaikka en aio tästäkin aiheesta väitöskirjaa tehdä
Niin, nyt ei ole Märta ja Henrik muuten mukana, vaan kuin se outo sattuma, että tuossa kirjassa on kuvattu samanlaista villiä ensihuuman kokemuksia kuin mitä täällä on viimeaikoina tullut esiin...

Jospa se on ns. universaalia?

Seksistä ihmisten ilmoilla kaverit eivät ole kertoneet, paitsi yksi, joka riisuutui alasti rock-konsertissa keskellä päivää, mutta siihen ei seksi oikeastaan liittynyt.
Saattaa olla vaiettu teema, mitä esim. kännissä on mennyt tekemään. Itseltä nämä luonnistuu selvinkin päin.

[H. Solmunen]

Ot.

Mutta pakko kirjoittaa tämä yksi viesti liittyen TYC:n kirjoitukseen. Sen enempää siihen ottamatta kantaa. Mulla tuli siitä ihan mieleen kuin olisi suoraan jostain Reginasta. Kirjoitus ei jotenkin vaikuttanut, kuten joku jo kirjoitti n.40v kirjoitukselta. Tai sellaiselta, että olisi oikeasti tapahtunut. Vaikutti lähinnä jonkun hieman yksinäisen, hulluja ihannoivan fantasialta. En tiedä johtuuko tuosta kirjoitustyylistä, sisällöstä vai mistä.

Jatkakaa.

Kyseinen herra lienee palstan vanha tuttu. Sama kirjoitustyyli on nähty monta kertaa ennenkin.

[TYC]

Ot.

Mutta pakko kirjoittaa tämä yksi viesti liittyen TYC:n kirjoitukseen. Sen enempää siihen ottamatta kantaa. Mulla tuli siitä ihan mieleen kuin olisi suoraan jostain Reginasta. Kirjoitus ei jotenkin vaikuttanut, kuten joku jo kirjoitti n.40v kirjoitukselta. Tai sellaiselta, että olisi oikeasti tapahtunut. Vaikutti lähinnä jonkun hieman yksinäisen, hulluja ihannoivan fantasialta. En tiedä johtuuko tuosta kirjoitustyylistä, sisällöstä vai mistä.

Jatkakaa.

Kaikki nämä kriittiset puheenvuorot avautunutta kohtaan vaikuttavat tulevan miehiltä. Olenko oikeassa? Ja hänen tapaansa ilmaista itseään ymmärtävät naiset?

Jos muistelen omaa ensirakkauttani (en tiedä, onko Roope hänen ENSIrakkautensa), niin kaikki mitä silloin tapahtui oli elämyksellistä. Nostalgia nousee vieläkin 32 v. jälkeen mieleen. Vaikka senkin jälkeen olen rakastunut, niin en samalla tavalla.

Miehille tiedoksi, että H:gin yöelämästä löytyy mitä ihmeellisimpiä tyyppejä. Vanhemmissa miehissä ja taiteilijoissa, jotka jahtaa nuoria tyttöjä, aika outoja ja pervoja. Jos on yhtään seikkailunhaluinen ollut niin kuin minä, niin asioita sattuu ja tapahtuu. Kaikki seikkailunhaluiset naiset eivät kuitenkaan hakeudu moottoripyöräjengiläisten ja aivan pimeiden tyyppien matkaan. Niidenkin touhua etäältä nähnyt.

Ei varmasti ollut ensirakkaus RT. Pitkästä aikaa tuli tässä ketjussa hymy. Kyllä siinä on jo hiljaisemmallakin ehtinyt olla aika monta suhdetta jos on ala-asteella aloittanut ja tässä huumassa oltiin jo aivan aikuisia (vaikkakin naiivi olen/olin) yliopistolla.

[skoone]

Olen pohtinut tätä tapausta omakohtaisten kokemusten kautta.Oma mieheni on Roopen ikäinen ja olen itse hiukan nuorempi. Pitkä parisuhteemme ajautui jossain vaiheessa kriisiin. Mies on ollut aina takertuva ja minä taas kaipaan omaa tilaa. Oma traumataustani vaikutti pahasti avioliiton kriisiytymiseen ja siihen, että syytin mielessäni miestäni pahasta olostani ja ajattelin koko ajan elämäni olevan helpompaa ilman häntä.

Meillä oli viime vuonna juhlat, joiden järjestelyyn mieheni ei jaksanut ollenkaan osallistua ja juhlia edeltävänä päivänä riideltiin taas sekä hoidin kaiken yksin. Juhlat onnistui ja kukaan tuskin näitä tai parisuhteen ongelmia osasi arvata.

Mies on läpsinyt minua vuosien aikana ja totuus on, että läpsyn rajuus kasvaa aina edelliseen kertaan verrattuna. Syksyllä taas riideltiin ja käytiin nukkumaan eri sänkyihin. Yöllä mies tuli herättämään ja sanoi haluavansa jutella, kun se on minulle kerran niin tärkeää. Siinä vaiheessa oikeasti luulin, että nyt jutellaan. Mutta ei, vaan mies oli täysin sekaisin, silmät paloi päässä ja sanoi minun kiusaavan itsensä hengiltä. Päätin lähteä tilanteesta ja mies kävi kiinni, vaatteet repesi ja käsi meni mustelmille enemmän kuin aiemmin. Perään mies ei tullut.
Tästä tapauksesta ei tiedä kukaan ja tilanne olisi voinut päättyä huonommin. Apua mies ei hae pahaan oloonsa eikä osaa tunnustaa ongelmiaan. Tunnistan hänessä tietyn periksiantamattomuuden, huonon itsetunnon ja niiden lisäksi omaa myös traumataustan. Olemme edelleen yhdessä ja annoin anteeksi, mutta tilanne voi vielä joskus tulevaisuudessa toistua.

Itsessäni tunnistan asperger-piirteitä ja ne on osaltaan myös olleet etu ammatillisella uralla. Toisin kuin Roopesta on puhuttu noudatan työelämässä sääntöjä, mutta siitä huolimatta käytöksessäni on hessuhopoa. Tunnistan, että jossain tilanteessa voisin häslätä ja ajaa esim. tuonne puhuttuun altaaseen.

Minäkin neuvon sinua lähtemään suhteesta! Kerron tämän omiin kokemuksiini verraten. Olin mennyt naimisiin n 1,5 vuotta sitten. Olimme opiskelijoita (olin 20 vee) eikä meillä ollut lapsia. Mieheni alkoi käyttäytyä oudosti, hän mm väitti, että häntä tarkkaillaan jne. Piti sälekaihtimet kiinni, että ei asuntoomme nähtäisi joen vastarannalta. Eräänä päivänä kun tulin kotiin, mies oli tehnyt leipätaikinan kylpyammeeseen! Silloin pelästyin kunnolla ja menin opiskelijain terveydenhuoltoon ja minulle kerrottiin, että minun pitäisi saada mies pikimmiten hoitoon. Tulin kotiin ja yritin varovasti kertoa, että miehen pitäisi mennä lääkäriin. Hän hermostui, otti leipäveitsen ja piti sitä lapaluitteni välissä aamuyöhön..sitten hän vähän herpaantui ja minä nappasin käsilaukun, tenttikirjan (oli tentti seuraavana päivänä) ja lähdin ulos ja pääsin yöksi erään opiskelukaverini luo.En tavannut miestä sen jälkeen... Mies oli itse hankkiutunut sairaalaan ja joutunut sinne suljetulle osastolle... lääkärin kanssa kävin keskustelemassa...
Muutaman vuoden päästä menin toisen miehen kanssa naimisiin. Hän oli itse kunnollisuus .. Ainoa vika oli, että hän käytti henkistä väkivaltaa. Ei fyysistä. Eikä hänellä ollut alkoholiongelmaa. Kului muutama vuosi ja hän oli "työkomennuksella" ja minä ja poikamme menimme kesäksi samalle paikkakunnalle. Vuokrasimme vanhan hirsitalon. Eräänä yönä mies ei tullut yöksi kotiin (joskus hän työnsä takia yöpyi teltassa..) vaikka oli viikonloppuvapaa edessä. Kyselin häneltä sitä, missä hän oli ollut, hän hermostui ja iski nyrkillä minuun niin, että kaaduin selälleni lattialle. Pääni takana muutaman sentin päässä oli korkea vanhanaikainen kynnys...Jos olisin kaatunut vähän kauemmas, en olisi tässä tätä kirjoittamassa...Hän oli lyödessään täysin selvä. Mieskin pelästyi ja pyysi anteeksi ja lupasi, että ei koskaan enää lyö. Eikä lyönyt. Kuitenkin se henkinen väkivalta jatkui...erosimme vuosien kuluttua tapahtumasta. Olisi ollut parempi erota aiemmin.

[ruusumaa]

^Tuossa stoorissa vois olla se, mitä Vicille on käynyt.

Hänen päänsä ehkä osuikin kynnykseen.

[AlmaR]

^Tuossa stoorissa vois olla se, mitä Vicille on käynyt.

Hänen päänsä ehkä osuikin kynnykseen.

Tarinat vain paranevat, tulee mieleen The Four Yourkshiremen.