Käytännöt on kyllä näissä asioissa ihan herran kädessä taas. Eli ainakin täällä Pirkanmaalla laitospaikkoja ei vaan ole, ja kylllä sitä pitää huonosti asiat olla jos pois kodistaan sijoitetaan. Huoltajan sana painaa paljon, ja jos koti ei ole vaaraksi lapselle, tuon ikäistä ei niin vain sijoiteta. Sellaisia perinteisiä nuorisokoteja ei oikeastaan enää ole olemassakaan. Paikkaa voi lastensuojelulaitokseen joutua jonottamaan, ja sitä ennen tehdään kaikenlaista, tuetaan kotiin ja koitetaan erilaisia hybridimalleja, tukihenkilöitä ja avohuollon palveluita.
Jos taas kyseessä olisi kiireellinen sijoitus, sehän voidaan toimeenpanna välittömästi. Mutta se edellyttää akuuttia tilannetta (esim. alaikäiset lapset löydetään kotoa jossa vanhemmat huumepäissään, väkivaltaisia, isä tappanut äidin tms.tilannetta, jossa lapsen turvallinen kasvu ja kehitys on akuutisti vaarantunut). Kiireellistä sijoitusta ei tuon ikäisen kohdalla ainakaan täällä Tampereella juuri käytännössä toteuteta, koska paikkoja ei vain yksinkertaisesti ole. Sukulaisia tai tuttavia kartoitetaan ensimmäisenä ja tällaisesta tilanteesta ei Rassen kohdalla todennäköisimmin ollut kyse.
Enemmän uskon tämän Rassen historian perusteella, että lasu on ollut kuvioissa, tehty avohuollon tukitoimia yhteistyössä kodin kanssa ja pikemminkin väläytelty, että jos ei nyt ala hommat sujumaan (koulu, kotiintuloajat, päihteet jne) niin sitten pitää miettiä onko se koti oikea paikka asua. Tässä vaiheessa uskoisin tilanteen olleen tuolloin 12.11. Koska mikäli joku päivä olisi lukkoonlyöty, Rasmus ei olisi enää heilunut kännissä ravintolassa. Tuon ikäisen kohdalla hatkariski on niin suuri, että jopa sossut on näissä asioissa hiukan viisaampia. Ei sitä niin toteuteta, että "Joudut nyt vuodeksi lastensuojelulaitokseen, koska et osaa käyttäytyä. Sinut haetaan maanantaiaamuna klo 8. Hyvää viikonloppua!"
Mutta jokin muu kuin sossun laitosjakso on kyllä sovitusti mahdollinen, esimerkiksi tutkimusjakso nuorisosykiatrialla, jossa pyrittäisiin selvittämään kahdollisia diagnooseja tai käytöshäiriöitä, joiden perusteella sitten saisi esimerkiksi erityisen tuen päätöstä toiselle asteelle tai apuja koulunkäyntiin. Niihin pääsee lähetteellä (Tampereella kestää jonotus helposti vuodenkin ja jos ei ole itsetuhoinen, voi olla ettei pääse ikinä) ja jaksot alkavat sovittuna päivämääränä. Se on erikoissairaanhoidon palvelua, joka ei vaikuta sinällään lapsen huoltosuhteisiin, asuinpaikkaan tai välttämättä edes koulunkäyntiin. Kokovuorokausiosastolle (24/7) ei tätä nykyä pääse oikeastaan enää kuin kiinnisidottavat ja psykoottiset, Tampereella ei nekään.
Edit. Miettikääpä näitä kaikkia alaikäisiä roadmaneja,jotka ryöstelee ohikulkijoita. Olen työekennellyt asian parissa. Niillä on koulussa ongelmia, yhteenottoja virkavallan kanssa ostareilla, tavataan veitsi taskussa, useilla monia pikkurikoksia kuten näpistelyitä jne, päihteidenkäyttöä ja sitten tekevät niitä ryöstyöjä. Notkuvat 13-vuotiaina yöt läpeensä ulkona, vanhemmat aivan kujalla. Jokaisesta virkavallan kanssa tapahtuneestsa kohtaamisesta kirjataan lastensuojeluilmoitus. Myös koulu tekee sen herkästi siinä vaiheessa, kun poissaoloja alkaa kertyä. Mikseivät ne kaikki ole jossain laitoksessa? Niinpä. Kun ei ole laitoksia johon ne kaikki laitettaisiin. Rasmus ei ollut lainkaan pahimmasta päästä tällä janalla.
