Mikään ei viittaa luonnolliseen kuolemaan, ei kyllä tällä hetkellä kuolemantuottamukseenkaan.Miss Holmes #1 kirjoitti: Ma Helmi 13, 2023 8:10 pmTutkinnanjohtajan sanomisia lainaten:ruusumaa kirjoitti: Ma Helmi 13, 2023 7:45 pm Vielä parikymmentä vuotta sitten kotivastaanotot olivat hyvin yleisiä.Mikä teistä viittaa ’luonnolliseen kuolemaan’?Kuolemansyyn selvittämisessä kiinnostavinta poliisin näkökulmasta on se, miten kauan uhrin kuolema on kestänyt.
– Uhri on kuollut ulkoisen väkivallan seurauksena, mutta selvityksen alla on, miten pitkäkestoista väkivalta oli ja tapahtuiko kuolema nopeasti vai hitaasti, Lehtonen sanoo.
Ja mikäli VW olisi kuollut esim sydämen pysähdykseen pahoinpitelyn aikana, olisi normaali ihminen hälyttänyt apua.
Mikään Tikkasen toiminnassa ei viittaa ’normaalin ihmisen’ toimintaan.
Tämä sydänkohtauksella spekulointi oli lähinnä tulosta mietinnästäni, mitä sellaista yllättävää voisi ilmetä, joka muuttaisi radikaalisti syyttäjän näkemystä epäillyn eduksi. Teoreettista pohdintaa.
Täytynee ihmetellä suuresti miksi RT ryhtyi ruumiinkuljetukseen, sillä kiinnijäämiseltä ei mielestäni olisi voinut juuri välttyä. Ylipäänsä se, että kykeni perheenäidin pois nurkista siivoamaan viestii päihteidenkäytöstä ja/tai psykopatiasta, etenkin jälkimmäisestä, kun miettii että hän pystyi yli vuorokauden sulattelemaan ajatusta ja vakuuttamaan itsensä siitä että kykenisi elämään tyydyttävää elämää, mikäli vaimoaan ei löydettäisi.
Pelkästään ajatus siitä että hänen on täytynyt uskoa kykenevän jatkamaan elämään jos ei jää kiinni, on karmiva - ellei sitten sydänkohtaus
Tutkinnanjohtaja ei nimittäin ollut viimeksi tapausta kommentoidessaan tietoinen kuolinkamppailun kestosta, saati uhrin sydämen patologiasta, eikä kuolemansyyhyn ole vieläkään otettu kantaa, joten mahdollista on että uhri on saanut muiden vammojen ohella sydänkohtauksen. Poliisin on tuolloin täytynyt vain päätellä, että uhri kuoli ulkoisiin vammoihin ja en sikäli epäile, etteikö näin olisi.
Sydänkohtauksen saaneelle soitetaan yleensä apua, mutta ei välttämättä. Mikäli sydänkohtausta on edeltänyt perheväkivaltatilanne, kuten kuristamista tai lyömistä taikka mikäli sydänperäinen kuolema on havaittu vasta seuraavana aamuna, puolisolle voi iskeä shokki, sillä tapoltahan tuollainen tilanne näyttäisi herkästi ensivasteen ja poliisien silmin.
Sydänkohtauksen saaneen puolisolla ei myöskään voi tuossa vaiheessa olla mitään varmuutta siitä, kuoliko uhri väkivaltansa vuoksi vai ei, joten on tehtävä nopea päätös ilmiantaako itsensä apua soittamalla, sillä joka tapauksessa tulee pidätetyksi. Tappajana tai vaimon hakkaajana, eli pahoinpitelystä tai tapon yrityksestä. Mikäli pariskunnan riitaa olisi vielä edeltänyt motiivilta haiskahtava riidanaihe tai muu motiiviksi tulkittava intressi, vaarana olisi murhatuomio.
Eli teoriassa riidan tuoksinnassa kuollut "uhri", voi olla vain stressiin kuollut sydänpotilas, joka oli ennen kuolemaansa aloitteellinen riidan suhteen, provosoiva ja väkivaltainen. Taposta epäilty puoliso taas saattoi puolustautua, yrittää rauhoitella ja käyttää puolustettavia voimakeinoja vauhkoontuneen ja väkivaltaisen "uhrin" rauhoittamiseksi. Verenpaineet ja stressihormonit tapissa, vaihdevuosiensa viimeistä päivää viettänyt maahan lyyhistynyt "uhri" ei voisi todistaa enää ehkä ensivasteestakaan huolimatta että miehensä on syytön kuolemaansa ja poliisi pidättäisi puolison jos hän soittaisi apua, joten mitä teet?
Näennäisen terve ja tavallinenkin ihminen saattaisi jättää soittamatta häkeen ja niin sanotusti "hyvällä omallatunnolla" haudata ruumiin metsään ja jatkaa elämäänsä. Tietäen ettei oikeus tulisi toteutumaan jos totuuden kertoisi, eikä mikään muutoinkaan toisi sydänkohtaukseen jo menehtynyttä puolisoa takaisin. Syyllisyys kuolemasta ei painaisi tällöin liiaksi että salaisuuden voisi viedä puolisonsa haudan ohella omaansa ja jatkaa elämäänsä, kuten "uhrikin" olisi varmasti toivonut.
Etenkin jos sattui löytämään "uhrin" väkivaltaisen riidan jälkeen vasta seuraavana aamuna työhuoneen vuodesohvalta, jonne vauhkoontuneen ja päihtyneen "uhrin" oli saatellut lopulta nukkumaan. Sydänkohtaukseen yön aikana kuollut ja kangistunut "uhri" olisi vielä kinkkisempi tapaus. Soittaisiko poliisit ja kertoisi riidasta vai soittaako vasta mietittyään miltä tilanne näyttää poliisin silmin. Ehkä puoliso on herännyt vasta puoleltapäivin ollessaan vapaalla tai sairaslomalla, eikä ehdi edes miettimään mitä tekisi, kun kuulee jo puolisoaan Facebookissa ja poliisia myöden etsittävän.
Vastatessaan muiden omaisten puheluihin saattaa itsekin vasta löytää puolisonsa ja kertooko heti että; "Täällä juu näköjään sohvalla makaa kuolleena. Lääkärinä sanoisin että varmaan sydänkohtaus tai aivoveritulppa, tuskinpa eilisiltaisen riitamme vammoihin on menehtynyt. Mitään ei ole tehtävissä, kuoleman kankea jo. Otan osaa."
Vaiko esittäisi vain huolestunutta ja epätietoista missä puolisonsa mahtaa olla, sillä taatusti olisi itsekin huolestunut mitä tehdä, kun eloon ei "uhria" enää deffallakaan saisi ja omakin elämä sydänkohtauksen vuoksi pahasti vaakalaudalla.
Lopulta olisi mahdotonta myöntää omaisille asian oikeaa laitaa, kun ei heti sitä sanonut. Reippaan univajeen myötä miettisi jo miten ruumiin saisi pois asunnosta, sillä enää ei omaiset, saati viranomaiset ostaisi kertomusta siitä että "uhrin" sijaan vilpitön ja lohdutusta ansaitseva on peittoon sydänpotilaan käärinyt puoliso.
Sydämmetön tarina.
Tosiasia kuitenkin on ettei kaikki ole aina sitä miltä näyttää. Ihmiset eivät myöskään aina toimi rationaalisesti, etenkään järkyttävissä ja uusissa tilanteissa, jollaisiin ei ole opittuja käytösmalleja. M