Vierivä kivi kirjoitti: La Helmi 25, 2023 10:29 am
Mbu kirjoitti: La Helmi 25, 2023 5:32 am
Omaa mutua kaikki seuraava.
Mitäpä jos tikanpojalla on ollut hoidettavana henkilö/henkilöitä jotka ovat tehneet murhan. Se ei varmaan olisi vielä sinällään erikoinen asia, mutta mitäpä jos potilas on kertonut, miten nautti siitä ja koki sen jotenkin ihmeellisenä silmiä avaavana asiana. (Sarjamurhaaja esimerkiksi?)
TAI
Tikkasen potilas on tappanut vahingossa ja kokenut siitä erittäin pahaa oloa, mutta kun tikkanen ei ole osannut samaistua heihin, ei ole tiennyt miten parhaalla tavalla heitä auttaa.
(Tikkanenhan auttoi myös omalla ajallaan sitä yhtäkin nuorta poikaa, sain sen kuvan että oli kokenut itse samaa aikoinaan kuin tämä poika?).
Kaiken tikkasesta lukemani perusteella: tykkää tutkia väkivaltaa, se kiinnostaa häntä pohjamutia myöten (mielenkiinnon kohde vai pakkomielle?). Hän vaikuttaa henkilöltä jonka pitää fanaattisesti saada asioista selvyys, hän tutkii ja haluaa oppia mahdollisimman paljon, olla paras. Eikä hänelle riitä lukemansa teoria, hän haluaa nimenomaan tutkia itse ja löytää uutta. Tehdä ehkä läpimurron tutkimuksissa uuden näkökulman kautta ja kirjoittaa läpimurrostaan kirjan. Tahtoo saada työllään muilta arvostusta.
Osuikohan saamani kuva hänestä yhtään kohdilleen?
Eli mitä jos tämä vaimon tappo on ollut tikkaselle pelkkä halu tietää se tunne, mistä potilas oli puhunut. Joko se hyvän tunne mitä ei muusta saa tai se todella pahan tunne kun läheisen elämä päättyy hänen itsensä takia. Tämän jälkeenhän hän olisi taas teoriassa astetta parempi lääkäri, hän voisi samaistua ja auttaa muita paremmin. Ja kirjoittaa sen kirjan ja saada sillä tiedollaan arvostusta. Samalla saisi tyydytettyä sen oman (mahdollisesti fanaattisen ihmisen todella kovan) tiedonhalun ja ymmärtäisi muutenkin kuin teoriassa mistä potilaat puhuvat.
Mielestäni sekin sopisi, että ensin yritetään ns. kevyemmällä tavalla vain ajaa mereen. Kun se ei onnistu, mietitään asiaa pitkä aika ennen kuin saa kerättyä rohkeutta yrittää uudestaan. Voisi kuvitella, että hieman omankin elämän päättymisen puolesta säikähtää mereen plumpsahtamista? Tai niiden lasten, jos tajusi että ei voikaan heitä surmata ja tarvitsi pidemmän tauon miettiäkseen mitä seuraavaksi.
En ainakaan huomannut että tällaista vaihtoehtoista spekulaatiota olisi täällä aiemmin ollut, pahoittelut jos jo oli.
Ja mikäli yhdelläkään yllä kirjoittamallani tavalla on toimittu, täytyy miehen olla jäätävän kylmä, psykopaatti tai ainakin useita psykopaattisia piirteitä omaava.
Jotenkin näkisin, että ei halunnut vaimosta vain eroa, koska yritti ensimmäistä murhaa niin pian naimisiin menon jälkeen. Sitä paitsi helpommallakin saa eron.
Onhan hänellä täytynyt olla tässä suunnitelma ja ennen kaikkea tavoite. Jollakin tavalla hän on ajatellut tästä hyötyvänsä. On se sitten tiedon ja kokemuksen keruu, rahallinen hyöty tai mikä tahansa. En usko hetkeäkään, että vaimo on kuollut vahingossa tai hetken mielijohteesta.
Ajattelen samansuuntaisesti. Muistaakseni Tikkanen on todennut, ettei tiedä viekö lääkärin ammatti häntä eteenpäin tms..tuo on jäänyt pohdituttamaan..Hän on kertonut halunneensa ymmärtää ihmisten erilaisuutta. Mistä tällainen tarve on syntynyt? Oletan, että Tikkasen lapsuudesta/perheestä. Ketjun alussa löydettiin oletettu Tikkasen olettu isäkin, joka vaikuttaa erilaiselta.
Oletan, että Tikkanen on valinnat psykiatrian saadakseen vastauksia ja ymmärtääkseen erilaisuutta ( omassa perheessään), Samoin tutkimustyö, väitöskirja väkivallasta, lapsuuden ympäristöstä, alkoholin käytöstä ja geeneistä on syntynyt tältä pohjalta. ( miksi Tikkanen ei jatkanut tätä aihetta/tutkimusuraansa? Saiko hän jo riittävästi vastauksia itseään askarruttaviin kysymyksiin).
Seuraavaksi hän tutki murhafantasioita. ( miksi? onko murhafantasioiden tutkiminen yhteiskunnallisesti tärkeää/keskeistä- minusta ei alkuunsa tunnu siltä.Miksi siis? Oliko Tikkasella jälleen tarve ymmärtään omas viiteryhmäänsä?) Tutustuin taannoin tähän murhafantasia tutkimukseen. Oletin siinä tutkitun murhasta tuomittujen murhafantasioita. Mutta tutkimuskohteena olikin omasta mielestäni yllättäen yliopisto-opiskelijoiden murhafantasiat. Miesten murhafantasiat kohdistuivat ennestään tuntemattomaan henkilöön. Kunnian/kasvojen menetys oli tällaisten murhafantasioiden taustalla. Pari päivää tutkimukseen tutustuttani uutisoitiin, että Myyrmanni postinkantaja surmassa on pimeä, ketään ei ole epäiltynä. Tämä surma tapahtui kuukausi ennen V surmaa.
En usko pyytettömyyteen auttaa potilaitaan vapaa-ajallaan . Hän on saanut niistä itse jotakin hyötyä. Ymmärtänyt itseään/perhettään paremmin tms. Tämä on tietysti epäeettistä. Potilasturvallisuus ja hoidonlaatu myös vaarassa mikäli asianmukaisia kirjauksia ei ole tehty.
Miesopiskelijoiden tutkituista murhafantasioista - tietoni perustuvat vain "Me Kaksi Ja Irene" elokuvaan jossa Jim Carreyn esittämällä poliisilla oli sivupersoona ja diagnoosina hauskasti "paranoidinen skitsofrenia narsistisella raivolla".
Poliisi oli liian kiltti ja antoi naapurin kakattaa koiraansa omalla pihallaan ja naapuri vei lehdenkin lainaan postilaatikosta kysymättä ensin lupaa, jne jne, sivupersoona, mustaakseni Hank, ilmestyi sitten jatkossa kostamaan väärinkohtelun, jos poliisi ei ollut muistanut ottaa lääkettään, joka esti paranoidisen skitsofrenian narsistisella raivolla puhkeamisen.
Kohtauksessa jossa poliisi menetti kolikkonsa vialliseen kola-automaattiin, ja vieressä ollut autoilija nauroi ivallisesti, Hank veti turpaan naureskelijaa ja hajotti tämän auton ja samalla myös kola-automaatin ja otti omansa korkojen kera.
Hauska elokuva - ja niin totta - jokasella (tai no, ehkä vain useilla) meista on tilanteissa jossa tuntuu että meitä on kohdeltu väärin tuntemuksia että pitäisi antaa takaisin ja tulee "murhafantasioita", joissa useimmiten ei kuitenkaan ajatella murhattavan, vaan selkäsauna tai omaisuuden rikkominen riittää takaisinannoksi.
Ulvilan murhassa epäiltiin että murhattu psykologi oli huomaamattaan kohdellut jotain väärin, ehkä kymmeniä vuosia aiemmin, sekä kyseinen mielestään väärin kohdeltu olisi tullut sitten kostamaan.
Etsittiin synkän näköistä miestä joka oli väitetysti katsonut pahasti psykologia pubin nurkkapöydästä.
Tavallaan ihan hyödyllinen se Tikkasen väitöskirja, jos pohtii noita "tuntemattomalle" kostosta fantasioivia, ehkä hän itsekin on ollut liian kiltti ja saanut kokea sen ja ollut niitä "murhafantasioita" heitä kohtaan jotka ovat häntä kohdelleet väärin.
Naisilla ilmeisesti murhafantasia sitten kohdistuu siihen läheiseen yhteen mieheen, joka on kohdellut kymmeniäkin vuosia väärin, ja tilanne sitten jossain vaiheessa eskaloituu ja oikeudessakin osoitetaan ymmärrystä "täytyihän se paska lopulta tappaa". (ei vain, vitsi)