Mielialalääkkeet

Sana on vapaa jos netiketti on hallussa.
Avatar
PinkCatz
Harjunpää
Viestit: 338
Liittynyt: To Maalis 27, 2008 8:58 pm
Paikkakunta: Desperation

Viesti Kirjoittaja PinkCatz »

Minä kävin myös 5 vuotta terapiassa samalla kun noita lääkkeitä söin... Tapaamisia jatkettiin vielä jonkin aikaa kun lääkkeet olin lopettanut etten taantuisi takaisin lähtöpisteeseen...
Taisi olla ensimmäinen vuosi ellei pari niin tapaamisia 3 kertaa viikossa, sitten 2 kertaa ja sitten kerran...
Sen voin sanoa että minua terapia auttoi...
Myös lääkäri joka määräsi lääkitykseni oli todella ihana, lääkäri joka todella kuunteli potilasta!
Mutta toivottavasti nyt ei hirveästi tarvitse olla enään heidän kanssa tekemisissä... :lol:
"Tits are for fucking, not for breastfeeding" -Rose West-
Nannalee
Armas Tammelin
Viestit: 80
Liittynyt: Ti Kesä 24, 2008 9:06 pm

Viesti Kirjoittaja Nannalee »

Siis kuin laajalti näitä käytetään?
En ole varma, mutta itse en ole "livenä" törmännyt useisiin jotka käyttäisivät lääketystä, mutta muutaman ihmisen tiedän ja siinä se. Voihan se tietty olla, että kaikki ei siitä puhu. Mutta läheisistä tiedän muutaman. Netin kautta taas saa tosiaan kuvaa, että monet käyttävät, mutta netissä varmaan tästä puhutaankin avoimemmin.

Itse olen syönyt jonkun aikaa Ciplarex nimistä lääkettä ja sivuvaikutuksia oli ensimmäisen viikon vain oikeastaan. Oli aivan hirmuinen migreeni/päänsärky ja sen takia kaikki oli aika vaikeaa ja ei kärsinyt syödä kunnolla kun oli pahoinvointia ja oksetti kokoajan. Välillä oli vähän kuumeinen olo ja tuntui että olisi hikoillut jotenkin, vaikka näin ei tapahtunutkaan. Nämä meni kumminkin ohi muutamassa päivässä ja viimeisimmät viikon jälkeen. Tuon viikon milloin kärsin päänsärystä mielialani parani jonkun verran kunnes viikon jälkeen se taas laski aika maahan ja ajattelin enemmän itsemurhaa ja muuta josta lääkäri varoittelikin. Sekin meni pikku hiljaa ohitse, mutta en tiedä lopulta ovatko nämä lääkkeet parantaneet elämäni halua tai saaneet masennustani kuriin.

Luultavasti syy on, että en ole syönyt näitä tarpeeksi kauan. Minulle on sattunu lähiaikoina paljon kaikkea pahaa elämässä ja jotenkin kaikki vanha siihen päälle tuntuu ylitsepääsemättömältä ja masennuksesta on kärsitty monia vuosia. Olen huomannut pieniä muutoksia sitten nyt kuin alotin lääketyksen siihen kuin en ollut lääketyksellä ja luultavasti erot ovat positiivisia, mutta aika näyttää. Toivon, että tämä tosiaan auttaa, koska itseltäni ovat keinot aika vähissä ja en haluaisi luovuttaa tätä leikkiä kesken. Elämä nyt vain tällä hetkellä on aika pakko pullaa. "Pakko jaksaa" "Pakko jaksaa.." (kuten oolu sanoi omassa viestissään)

Täytyy se kyllä sanoa, että Suomessa minusta saa aika helposti lääkkeitä ja lääkärit tuputtavat niitä joka tuutista ja keskustelu jää vähälle tai terapian tarjoaminen. Vasta tämä lääkäri jolta viimeksi tätä Cipralex lääkehoitoa pyysin oli sellainen, joka oikeasti keskusteli kanssani ja punnitsimme eri vaihtoehtoja ja hän todella katsoi, että tarvitsenko lääkkeitä vai en. Aikaisemmat ovat vain heti kysyneet haluanko lääkkeet ym ja siinä se. Sillon en ole niitä koskaan suostunut ottamaan vaan halunnut yrittää itse, mutta huonoin tuloksin.

Toivottavasti nämä nyt auttavat. Olen ainakin tyytyväinen, ettei ole ollut mitään muita sivuvaikutuksia sitten ensimmäisen viikon jälkeen ja nuo ajatukset sen jälkeen, että ei kärsi mistään kuukausia kestävistä kauheista oireista.
Avatar
PinkCatz
Harjunpää
Viestit: 338
Liittynyt: To Maalis 27, 2008 8:58 pm
Paikkakunta: Desperation

Viesti Kirjoittaja PinkCatz »

Nannalee kirjoitti:
Siis kuin laajalti näitä käytetään?
Täytyy se kyllä sanoa, että Suomessa minusta saa aika helposti lääkkeitä ja lääkärit tuputtavat niitä joka tuutista ja keskustelu jää vähälle tai terapian tarjoaminen.
Muistaakseni minulle tarjottii lääkkeitä heti ekalla kerralla kun kävin työterveydessä... Sanoin jotain että: on ollut vähän mieli maassa viimeaikoina ja pakko-oireistakin olen kärsinyt koko elämäni...

Sitten lääkäri kaivoi samantien nämä lääkkeet (Seroxat) ja sanoi että näitä voisi kokeilla kun niihin ei jää koukkuun...
Olihan tuo aika nopeasti annettu mutta toisaalta...enpä tiedä missä nyt olisin jos en lääkitystä olisi saanut...

Mites Nannalee...Oletko sinä käynyt juttelemassa missään?
"Tits are for fucking, not for breastfeeding" -Rose West-
Nannalee
Armas Tammelin
Viestit: 80
Liittynyt: Ti Kesä 24, 2008 9:06 pm

Viesti Kirjoittaja Nannalee »

PinkCatz kirjoitti:Mites Nannalee...Oletko sinä käynyt juttelemassa missään?
En oikeastaan. Huomenna olisi taas aika mennä lääkärin puheille ja sovimme viime kerralla et mietitään nyt sitä tarvitsenko terapiaa tai jotain kenen kanssa keskustella asiasta, koska olin aluksi vähän vastahakoinen, kun olen niin surkea puhumaan tunteistani ja varsinkin täysin vieraille ihmisille. Silti toivoisin aina, että ihmisille tarjottaisiin enemmän terapiaakin lääkkeiden kanssa. Onhan se hyvä päästä purkamaan asioita sisältäänkin, eikä pelkillä pillereillä ja kun kaikilla ei satu olemaan sellaista ystävää/kumppania tai ketä tahansa kelle puhua ja onhan se ammattiauttaja aina vähän eriasia. Luultavasti minunkin olisi otettava itseäni niskasta kiinni ja vaan avattava suuni, vaikka olisi kuinka vaikeaa.
Olihan tuo aika nopeasti annettu mutta toisaalta...enpä tiedä missä nyt olisin jos en lääkitystä olisi saanut...
Niinno tietenkin jos näin ajattelee. Mietiskelin vain joskus, että tuntuu ettei niiden lääkeiden saanti ole kovin vaikeaa Suomessa ainakaan, mutta hyvähän se on niille jotka niitä haluavat/tarvitsevat oikeasti. Eniten tuo perustui ekaan kokemukseen milloin kerroin vähän tästä lääkärille ja en ollut ehtinyt sanoa hänelle mitään kun olin soittanut ja sanonut jotain että epäilen masennusta ym. ja kun astuin huoneeseen ja ehdin istua alas niin lääkäri sanoi pari sanaa ja sen jälkeen "haluaisitko sinä lääketyksen", silloin tuli vähän fiilis, että eikö tämä muuta vaadi? Mutta ehkä tämä on vähän ohi aiheen, koska en millään tavalla "valita" asiasta, koska omalla kohdallani taidan niitä tarvitakin, vaikka en tuon ensimmäisen lääkärin puheista niitä ottanutkaan. Ja totta kai minusta lääkärin olisi hyvä keskustella potilaan kanssa, että tarvitseeko tämä todella lääketystä, vai voisiko asiasta päästä jollain muulla tavalla, ettei sentään "turhaan" söisi lääkkeitä. Onkohan siitä haittaa jos söisi vähän kun "turhaan"? En ole koskaan tutkinut asiaa.

Mutta luulisi tosiaan, että jokainen joka hakee apua, sitä tarvitseekin.
Avatar
PinkCatz
Harjunpää
Viestit: 338
Liittynyt: To Maalis 27, 2008 8:58 pm
Paikkakunta: Desperation

Viesti Kirjoittaja PinkCatz »

Nannalee kirjoitti:
PinkCatz kirjoitti:Mites Nannalee...Oletko sinä käynyt juttelemassa missään?
En oikeastaan. Huomenna olisi taas aika mennä lääkärin puheille ja sovimme viime kerralla et mietitään nyt sitä tarvitsenko terapiaa tai jotain kenen kanssa keskustella asiasta, koska olin aluksi vähän vastahakoinen, kun olen niin surkea puhumaan tunteistani ja varsinkin täysin vieraille ihmisille.
Nyt puhun vain omasta kokemuksesta mutta itse liputan kyllä terapian puolesta... :) Joskus tuntemattomalle ihmiselle on niin paljon helpompi kertoa asioita... Itse siis kävin 5 vuotta terapiassa ja kyllä siitä oli suuresti apua... Omalle kohdalleni osui todella hyvä terapeutti (ainakin itse olen sitä mieltä). Hän osasi kysyä asioita niin monelta kantilta ja niin monesta eri kulmasta että en olisi ikinä osannut itse miettiä...
Kaikille jotka terapiaa harkitsevat ja luulevat että tarvitsevat sanon: Kannattaa kokeilla! Voihan sen lopettaa jos ei millään tunnu auttavan...

Ja kuten terapeuttini kerran sanoi: Terapiaan kuuluu myös ne hiljaiset hetket... jolloin mietitään... jatkuvasti ei tarvitse puhua...
:wink:
"Tits are for fucking, not for breastfeeding" -Rose West-
loneliness
Jessica Fletcher
Viestit: 3206
Liittynyt: Ti Kesä 03, 2008 12:30 am

Viesti Kirjoittaja loneliness »

Nannalee terapiaan ei välttämättä helpolla pääse. Jos vähättelet ongelmiasi kovin paljon, voi apu jäädä saamatta. Jos menee huonosti, niin kerro suoraan, että menee huonosti, äläkä kaunistele sitä. Terapia ei välttämättä auta, mutta jos ilmaiseksi saat, niin kai se on kokeilemisen arvoista, jos sinulla on kovin raskasta.
Viimeksi muokannut loneliness, La Marras 08, 2008 2:08 am. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Nannalee
Armas Tammelin
Viestit: 80
Liittynyt: Ti Kesä 24, 2008 9:06 pm

Viesti Kirjoittaja Nannalee »

loneliness kirjoitti:Nannalee terapiaan ei välttämättä helpolla pääse. Jos vähättelet ongelmiasi kovin paljon, voi apu jäädä saamatta. Jos menee huonosti, niin kerro suoraan, että menee huonosti, äläkä kaunistele sitä. Terapia ei välttämättä auta, mutta jos ilmaiseksi saat, niin kai se on kokeilemisen arvoista, jos sinulla on kovin raskasta.
Minulla tosiaan on pahatapa vähätellä ongelmiani ja niiden kokonaiskuva saattaa jäädä paljon pienemmäksi kuin onkaan, mutta olen aika vakaasti nyt päättänyt, että haluan oikeasti nousta tästä kuopasta ja jos se vaatii sitä, että minun täytyy puhua ajatukseni jollekin julki ja oikeasti sanoa, että tarvitsen apua, niin kaipa se on tehtävä. Ja jos terapiaan pääsee, niin kyllä sitä luultavasti tulee ainakin kokeiltua, vaikka olenkin vähän fiiliksellä, minulle siitä tuskin on suurta hyötyä.

En ole lukenut koko topiccia, mutta onko teillä millaisia kokemuksia mielialalääkkeistä ja alkoholista? (enkä tarkoita tällä sellaista väärinkäyttöä (vaikka ainahan lääkkeet alkoholin kanssa olisi väärinkäyttöä :wink:), että napsii useampia pillereitä alkoholin kanssa, vaan normaali käyttöä lääkärin määräysten mukaan) kun joskus saattaa juuri joutua syömään lääkkeitä useampia vuosia, niin tuskin kaikki ihan absolutikseiksi siksi aikaa ryhtyy.

Olen vaan kuullut ettei kaikilla ole ollut kovin hyviä kokemuksia joidenkin lääkkeiden kanssa. Itselläni ei kyllä mitään erikoista ole näkynyt cipralexin kanssa, mutta mites muut.
loneliness
Jessica Fletcher
Viestit: 3206
Liittynyt: Ti Kesä 03, 2008 12:30 am

Viesti Kirjoittaja loneliness »

Jos juo vähän esim. vain muutaman niin ei masislääkkeet yleensä mitään haittaa. Jos enemmän niin sitten ilman...kyllähän niitä haittavaikutuksia voi tulla masislääkkeistä...vainoharhaisuutta, itsetuhoisuutta, lihomista mm. joistain lääkkeistä.
Viimeksi muokannut loneliness, La Marras 08, 2008 2:10 am. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Aariel
Vic Mackey
Viestit: 1954
Liittynyt: Pe Huhti 20, 2007 12:02 pm

Viesti Kirjoittaja Aariel »

loneliness kirjoitti:Itse jätin lääkkeen ottamatta niinä iltoinu kun join. Jos juo vähän esim. vain muutaman niin ei masislääkkeet yleensä mitään haittaa. Lääkäritkin sanoivat minulle että muutaman voi juoda ja silti ottaa iltalääkkeen. Jos enemmän niin sitten ilman...kyllähän niitä haittavaikutuksia voi tulla masislääkkeistä...itsellä mm. vainoharhaisuutta, itsetuhoisuutta, lihomista mm. ilmeni joistain lääkkeistä. Kun valitin niistä, niin vaihdettiin lääkettä...itselle ei mikään lääke oikein toiminut..
Ite en oo huomannut masennuslääkkeillä ja alkoholilla mitään yhteisvaikutuksia. Riippunee tiesti lääkkeesä ja no sanomattakin selvää ettei unilääkkeiden/rauhottavien kanssa alkoholia. Alkoholittomuutta suositellaan masentuneelle lähinnä sen takia, kun alkoholilla on taipumusta lisätä ja aiheuttaa masennusta.
loneliness
Jessica Fletcher
Viestit: 3206
Liittynyt: Ti Kesä 03, 2008 12:30 am

Viesti Kirjoittaja loneliness »

edit.
Viimeksi muokannut loneliness, La Marras 08, 2008 2:11 am. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Aariel
Vic Mackey
Viestit: 1954
Liittynyt: Pe Huhti 20, 2007 12:02 pm

Viesti Kirjoittaja Aariel »

loneliness kirjoitti: Lääkäri kyllä jotain puheli niistä, että ei hirveitä perseitä kannata vetää niiden lääkkeiden kera...tiedä sitten oliko vain pelottelua. Masislääkkeet yms siis olivat kyseessä, eivät rauhoittavat tai unilääkkeet.
Ei pitäisi olla mitään yhteisvaikutuksia masennuslääkkeillä ja alkoholilla. Mutta perseiden vetäminenhän ei yleisestikään ole suositeltavaa :wink:
HuHu

Viesti Kirjoittaja HuHu »

Aariel kirjoitti:
loneliness kirjoitti: Lääkäri kyllä jotain puheli niistä, että ei hirveitä perseitä kannata vetää niiden lääkkeiden kera...tiedä sitten oliko vain pelottelua. Masislääkkeet yms siis olivat kyseessä, eivät rauhoittavat tai unilääkkeet.
Ei pitäisi olla mitään yhteisvaikutuksia masennuslääkkeillä ja alkoholilla. Mutta perseiden vetäminenhän ei yleisestikään ole suositeltavaa :wink:
Kylläpähän noilla taitaa olla yhteisvaikutuksia! Ex-muijalla pyörähti pää ympäri jo ensinmäisten kaljojen aikana! Mutta voi kyllä olla että päässäkin oli jotain vikaa,jos pitää vetää heti humalassa kaikkee mitä sattuu vaan saamaan.
loneliness
Jessica Fletcher
Viestit: 3206
Liittynyt: Ti Kesä 03, 2008 12:30 am

Viesti Kirjoittaja loneliness »

Tällainen löytyi, missä mainitaan, että alkoholia täytyy näiden lääkkeiden kanssa nauttia varoen, ettei keskushermosto lamaannu...

http://www.apteekit.net/do/page?rs=621/642/1528/:5314/

Ns. trisykliset masennuslääkkeet ja eräät muut masennuslääkkeet, joiden käytön yhteydessä alkoholin keskushermostoa lamaava vaikutus voimistuu, varsinkin hoidon alussa

Anafranil®,
Arintapin®,
Azona®,
Doxal®,
Miaxan®,
Mirtaril®,
Mirtatsapiini -(Ennepharma®, Teva®),
Mirtazapin - (Alpharma®, Hexal®, Merck NM®, Orion®, Ratiopharm®),
Mirtazapine - (Actavis®, Stada®),
Mirtazon®,
Noritren®,
Pertriptyl®,
Remeron®,
Surmontil®,
Tolvon®,
Triptyl®
Paavo Arhinmäki on äijä!
apollo
Christopher Lorenzo
Viestit: 1590
Liittynyt: La Heinä 14, 2007 4:09 am

Viesti Kirjoittaja apollo »

^ Noita ylläolevia lääkkeitä en kyllä suosittelisi kenellekkään, en siksi ettei voisi dokata niiden kanssa. Vaan siksi, että ne tekee ihmisestä zombien. Ainoastaan korkeintaan iltalääkkeinä toimii "pakon" edesä.i.
rimma
Christopher Lorenzo
Viestit: 1513
Liittynyt: Ma Marras 19, 2007 10:43 pm
Paikkakunta: Pripyat

Viesti Kirjoittaja rimma »

Joitakin noista tullut käytettyä säännöllisesti. En kuitenkaan kokenut olevani zombi missään vaiheessa niin kun apollo mainitsi. Oli ilmeisesti sitten niin pientä annostusta. Tai en tiedä yleensäkkään että mikä noissa on normiannostus. Se vaihtelee henkilöiden välillä.
Remeron tosin ainakin nukutti ensimmäisen viikon niin että harvoin jakso edes olla valveilla. Siksipä myöhemmin siirrettiin pelkästään iltaan koska väsytti hulluna. Olinko siis zombi? En tiedä.
Kumpi on pahempi: totuus joka saa itkemään vai valhe joka saa hymyilemään?
век живи, век учись.
Vastaa Viestiin