Lumivyöry Muonion Pallastunturilla - äiti ja lapsi kuolivat

[Gruber]

Poliisin video Pallaksen etsinnöistä näyttää, kuinka poikkeuksellisen karu sää oli – näissä olosuhteissa äiti ja lapsi katosivat
Video näyttää millainen keli oli etsinnöissä.

[Miete]

Yhdessä viestissä jo rautalankaa kokeilin tuon "huonon tuurin" kuvaamiseen tässä yhteydessä. Ei se sitä tarkoita, että "koko juttu johtui huonosta tuurista" ja siinä kaikki, kuten täällä tahallisesti moni väärinymmärtää. Vaan ylipäätään huonoa tuuria keliolosuhteiden suhteen. Kun vaellukselle lähdetään, pitää olla varautunut kaikkeen - tietenkin. Tästä huolimatta kelien suhteen voi käydä huono tuuri. Tämä ei tarkoita sitä, että se poistaa vastuun vaeltajalta, tai että koko homma olisi jotenkin sattuman summaa. Kelien suhteen voi käydä huono tai hyvä tuuri. Jos viikon kalastusreissu vietetään kaatosateessa niin lienee ok todeta, että kävipä huono tuuri kelien suhteen. Mitään muuta se ei tässäkään kohtaa tarkoita: sen sijaan että olisivat pystyneet hiihtelemään maaliin hyvässä hiihtokelissä, tuli erittäin huono keli tuossa satulan kohdalla. Se on huonoa tuuria että kelin osalta kävi näin. Kokonaan toinen asia on sitten se, että jos tämä tiedettiin niin pitääkö sinne sitten mennä. Minkä verran tätä ennakoitiin, minkä verran sääennusteita on luettu, minkä verran niistä on pystytty päättelemään siitä, kannattaako jatkaa. Nämä viimeksi mainitut ovat reagointeja keliolosuhteisiin, jotka ovat erinomaisen tärkeitä vaelluksella. Mutta se, minkälaiset vaellusolosuhteet tulee milloinkin, on tuuria. Ei Lapissa, eikä muuallakaan voi ennakoida kelejä useamman päivän reissulle vaan ne voi muuttua hyvinkin nopeasti ja kaikkeen pitää olla varautunut. Jos ne muuttuu hyvin nopeasti huonoiksi, olkoonkin että tämä on myös ennusteissa ollut päivän tai pari, on tämä silti vaelluksen kannalta huonoa tuuria että käy näin.

[135piispa]

Mutta ehkä noihin alueen erämajoihin olisi hyvä laittaa seinälle opastetauluihin selkeitä varoituksia vaarallisiksi tiedetyistä paikoista, kuten nyt esimerkiksi siellä nammalakurun majalla voisi olla varoitukset tuosta Pyhäkurusta ja ohje välttää sitä talviaikaan.

Erittäin hyvä konkreettinen turvallisuutta lisäävä ehdotus.

Naivi ehdotus, Keväällä tunturille hiihtää joka päivä satoja päiväretkeläisiä suoraan hotellista. Lumivyöryvaara on pimeällä ja päivällä. Kämpillä kiertää sana. Hotellissa varoitetaan. Sinne mennään laskettelemaan. Siellä on hiihdon opettajia.

[-elle-]

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000010102807.html

Joonas oli Pallaksella hiihtämässä ja eksyi kelin muuttuessa karmeaksi – varoittaa nyt tunturin riskeistä
:
:

Itsellä pisti silmään: "Omasta kokemuksestaan oppineena hän ei suosittele kenellekään kesävaellusreiteille menemistä talviaikaan, vaan kehottaa seuraamaan merkattuja hiihtoreittejä. Kaamoksen aikaan tuntureiden päälle ei Kumpulan mukaan kannata lähteä, ellei ole kokenut retkeilijä."

[Miss Holmes #1]

En tiedä onko joku jo linkannut tämän tänne, mutta laitan kuitenkin. Kohtalaisen selkokielisesti kerrottu vyöryistä ja synnystä.

https://lumiturvallisuuskeskus.fi/lumiv ... uokittelu/

LUMIVYÖRYN LAUKAISUN SYY

Lumivyöry laukeaa kun lunta alaspäin painavat voimat tulevat suuremmiksi kuin sitä paikallaan pitävät voimat.

Lumivyöry voi joko laueta itsestään, jolloin kyseessä on luonnollinen vyöry, tai se voi laueta ihmisen aiheuttamasta lisäkuormasta, jolloin kyseessä on ihmisen laukaisema vyöry. Jälkimmäinen jaotellaan kahteen luokkaan vyöryn laukeamiseen tarvittavan voiman perusteella.

Lumivyöryongelmassa määritelty laukaisun syy voi olla siis joku seuraavista:

luonnollisen syyn aiheuttama laukaisu
pienen kuormituksen aiheuttama laukaisu
suuren kuormituksen aiheuttama laukaisu


PIENI KUORMITUS JA SUURI KUORMITUS

Vyöryn laukeamisen herkkyys on riippuvainen lunta paikallaan pitävien ja sitä alaspäin vetävien voimien tasapainosta. Mitä lähempänä kriittistä pistettä ollaan, sen herkemmin voi ihmisen tuoma lisäkuormitus aiheuttaa vyöryn laukeamisen.

Pieni kuormitus kuvaa tilannetta, jossa jo yksittäisen laskijan on mahdollista laukaista vyöry.

Suuri kuormitus kuvaa tilannetta, jossa vyöryn laukeamiseen tarvitaan yksittäistä laskijaa suurempi kuormitus. Tämän voi aiheuttaa esimerkiksi moottorikelkkailija ja kaksi tai useampi laskija liikkumassa aivan lähellä toisiaan. Myös yksittäisen laskijan kaatuessa – tai liikkuessa rinteellä jalkaisin – kuormitus voi kasvaa riittävän suureksi laukaisemaan vyöryn.

[Omega]

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000010102807.html

Joonas oli Pallaksella hiihtämässä ja eksyi kelin muuttuessa karmeaksi – varoittaa nyt tunturin riskeistä
:
:

Itsellä pisti silmään: "Omasta kokemuksestaan oppineena hän ei suosittele kenellekään kesävaellusreiteille menemistä talviaikaan, vaan kehottaa seuraamaan merkattuja hiihtoreittejä. Kaamoksen aikaan tuntureiden päälle ei Kumpulan mukaan kannata lähteä, ellei ole kokenut retkeilijä."

Totta. Jostainhan se kertoo, että sieltä ovat tulleet mahallaan laskien nöyrinä alas raavaat nuoret miehetkin, joilta kesäreitin taittaminen jäi kesken olosuhteiden takia.

[ginganagareboshigin]

Mutta ehkä noihin alueen erämajoihin olisi hyvä laittaa seinälle opastetauluihin selkeitä varoituksia vaarallisiksi tiedetyistä paikoista, kuten nyt esimerkiksi siellä nammalakurun majalla voisi olla varoitukset tuosta Pyhäkurusta ja ohje välttää sitä talviaikaan.

Erittäin hyvä konkreettinen turvallisuutta lisäävä ehdotus.

Naivi ehdotus, Keväällä tunturille hiihtää joka päivä satoja päiväretkeläisiä suoraan hotellista. Lumivyöryvaara on pimeällä ja päivällä. Kämpillä kiertää sana. Hotellissa varoitetaan. Sinne mennään laskettelemaan. Siellä on hiihdon opettajia.

Olet siis varma siitä, että kahden päivän aikana, kun kaksikko oli nammalassa, he eivät olisi lukeneet varoituksia eikä sillä olisi ollut mitään vaikutusta heidän tekemisiin?

[SmileToad]

... Kelien suhteen voi käydä huono tai hyvä tuuri. Jos viikon kalastusreissu vietetään kaatosateessa niin lienee ok todeta, että kävipä huono tuuri kelien suhteen. Mitään muuta se ei tässäkään kohtaa tarkoita: sen sijaan että olisivat pystyneet hiihtelemään maaliin hyvässä hiihtokelissä, tuli erittäin huono keli tuossa satulan kohdalla. Se on huonoa tuuria että kelin osalta kävi näin. Kokonaan toinen asia on sitten se, että jos tämä tiedettiin niin pitääkö sinne sitten mennä. Minkä verran tätä ennakoitiin, minkä verran sääennusteita on luettu, minkä verran niistä on pystytty päättelemään siitä, kannattaako jatkaa. Nämä viimeksi mainitut ovat reagointeja keliolosuhteisiin, jotka ovat erinomaisen tärkeitä vaelluksella. Mutta se, minkälaiset vaellusolosuhteet tulee milloinkin, on tuuria. Ei Lapissa, eikä muuallakaan voi ennakoida kelejä useamman päivän reissulle vaan ne voi muuttua hyvinkin nopeasti ja kaikkeen pitää olla varautunut. Jos ne muuttuu hyvin nopeasti huonoiksi, olkoonkin että tämä on myös ennusteissa ollut päivän tai pari, on tämä silti vaelluksen kannalta huonoa tuuria että käy näin.

En kyllä vieläkään allekirjoita tätä
En ymmärrä millä logiikalla on ”huonoa tuuria vaelluksen kannalta”, että tulee kova pakkanen ja helvetinmoinen tuuli. Sehän on aivan normaalia Lapin sydäntalvea. Ei luonto ole vaeltajalle mitään velkaa, että juuri heille pitäisi osua poikkeuksellisen kivat kelit, ja kaikki muu on huonoa tuuria.

-25c ja 20m/s tuuli huhtikuussa olisi ”huonoa tuuria vaelluksen kannalta”, koska se olisi hyvin poikkeuksellista.

Se että näillä oli koko alkumatkan kova pakkanen mutta tyyni ja selkeä sää, oli päinvastoin hyvää tuuria vaelluksen kannalta. Tuuleton ja selkeä vaellussää vuodenvaihteessa on enemmän poikkeavaa kuin se, että ylhäällä tunturissa on kovat olosuhteet.

[Ei mitään hajua]

Totta. Jostainhan se kertoo, että sieltä ovat tulleet mahallaan laskien nöyrinä alas raavaat nuoret miehetkin, joilta kesäreitin taittaminen jäi kesken olosuhteiden takia.

Jutussa jää epäselväksi se, mitä rinnettä pitkin tulivat mahallaan laskien alas ja hiihtivät pirttiin, josta ottivat taksin. Itse ymmärsin, että jatkoivat kesäreittiä pitkin ja tulivat mahallaan alas kesäreitin laskun kohti Pallashotellia eli kesäreitin taittaminen ei olisi jäänyt kesken.

[damfin]

Erittäin hyvä konkreettinen turvallisuutta lisäävä ehdotus.

Naivi ehdotus, Keväällä tunturille hiihtää joka päivä satoja päiväretkeläisiä suoraan hotellista. Lumivyöryvaara on pimeällä ja päivällä. Kämpillä kiertää sana. Hotellissa varoitetaan. Sinne mennään laskettelemaan. Siellä on hiihdon opettajia.

Olet siis varma siitä, että kahden päivän aikana, kun kaksikko oli nammalassa, he eivät olisi lukeneet varoituksia eikä sillä olisi ollut mitään vaikutusta heidän tekemisiin?

Eihän nuo varoitukset toki kaikkiin pure, aina löytyy näitä jästipäitä joiden täytyy mennä kokeilemaan onneaan ja näyttämään kuinka he selviävät mistä vain, mutta jotenkin tästä menehtyneestä parivaljakosta saa sen käsityksen että riittävän vakavia varoituksia he ehkä olisivat kuunnelleet, nythän heille oli ilmeisesti facebookissa ja muualla somessa lähinnä hehkutettu kuinka upea tuo pyhäkurun kesäreitti joskus helmikuun jälkeen on, mutta todennäköisesti heillä ei ollut tietoa siitä että joulu-tammikuussa se saattaa olla jopa hengenvaarallinen sääolosuhteiden vaihtuessa yllättäen.

Eli jos siellä tuvan seinällä olisi opastaulussa selkeä varoitusteksti jossa kerrottaisiin että Pyhäkurun ylittäminen kesäreittiä pitkin joulu-tammikuussa voi olla hengenvaarallista ennalta arvaamattomien sääolosuhteiden takia, olisi tämä parivaljakko saattanut muuttaa suunnitelmiaan sen perusteella, tai ainakin jo ajoissa vaihtaa suuntaa ja palata takaisin huomatessaan sään alkavan huonontua.

Ja ainakin tuollainen selkeä varoitus jättäisi pois jälkispekulaation siitä kuinka sää yllätti, jos tuollaisen varoituksen luettuaan silti menee tapattamaan itsensä tuollaiseen paikkaan, ei voi syyttää ketään muuta kuin itseään eikä kukaan voi jälkikäteen puolustella huonoa päätöstä sanomalla että eihän tuota olisi arvannut että sää voi noin yllättäen muuttua.

[Alien Alien]

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000010102807.html

Joonas oli Pallaksella hiihtämässä ja eksyi kelin muuttuessa karmeaksi – varoittaa nyt tunturin riskeistä
…

Uutisointi Pallaksen lumivyöryturmasta on palauttanut espoolaiselle Joonas Kumpulalle vahvasti mieleen hänen omat hurjat kokemuksensa samaiselta tunturilta.

…
Tässä vaiheessa he tekivät päätöksen siirtyä talvihiihtoreitiltä tunturin päälle kesävaellusreitille. Tällä tavoin he saisivat oikaistua huomattavan määrän kilometrejä.

Joonas Kumpula oli hiihtänyt aiemmin samana päivänä Suastunturille noin kello 13. Silloin keli oli vielä selkeä.

– Kun pääsimme tunturin päälle, oli keli täydellinen kaaos. Emme nähneet enää seuraavaa merkkiä enkä pystynyt puhumaan kaverini kanssa ilman, että menimme aivan lähelle toisiamme. Keli oli raaka ja näkyvyys ehkä 20 metriä.

Kumpula nousi kaverinsa kanssa Lumikerolle, jonka korkeus on noin 660 metriä.

…

– Ei meillä silloin riittänyt kyky arvioida lumivyöryriskiä tai sitä, mikä on lumen laatu.
…

Jälkikäteen Kumpula on pohtinut, kuinka tilanne olisi voinut päättyä pahasti. Potentiaalisen lumivyöryriskin lisäksi kaksikon varusteet olivat puutteelliset. Heillä ei ollut mukanaan esimerkiksi tarpeeksi paljon lämmintä juomaa eivätkä he huolehtineet siitä, että puhelimissa oli koko ajan akkua.

…


Kumpula haluaa jakaa tarinat retkistään muistuttaakseen ihmisiä siitä, kuinka paljon tunturissa liikkumiseen liittyy riskejä tähän aikaan vuodesta. Hän on huomannut, että hyvin harva mieltää Suomen rinteissä liikkumisen vaaralliseksi touhuksi.

– Ei sitä pysty käsittämään, kuinka raaka keli voi olla ja kuinka nopeasti se voi muuttua ennen kuin itse joutuu siihen.

Omasta kokemuksestaan oppineena hän ei suosittele kenellekään kesävaellusreiteille menemistä talviaikaan, vaan kehottaa seuraamaan merkattuja hiihtoreittejä. Kaamoksen aikaan tuntureiden päälle ei Kumpulan mukaan kannata lähteä, ellei ole kokenut retkeilijä.



---
Tuossa jonkun toisen kokemuksia samalta reitiltä eri vuonna.

Nämä pistivät silmään:

– Kun pääsimme tunturin päälle, oli keli täydellinen kaaos. Emme nähneet enää seuraavaa merkkiä enkä pystynyt puhumaan kaverini kanssa ilman, että menimme aivan lähelle toisiamme. Keli oli raaka ja näkyvyys ehkä 20 metriä.

- Huonon näkyvyyden takia Kumpula ja hänen kaverinsa eksyivät reitiltä. He eivät nähneet opastetikkuja, joita on reitillä 50 metrin välein.

– Siinä tuli itselle se ajatus, että täältä on vain päästävä pois.

- Kaverukset päätyivät laskemaan pimeässä rinteen reunaa pitkin alas mahallaan sukset käsissään. Kumpulan mukaan sää oli niin huono, ettei laskeutuminen sukset jalassa tai kävellen ollut mahdollista.

Kuten ketjussa aiemmin viestittiin, niin tuvalta lähtiessään äiti oli siis arvioinut että hän ja poika pärjäävät pakkasen kanssa, vaikka sen oli ennustettu kiristyvän, mutta pahan tuulen mahdollisuuden satulalla / ylempänä hän aliarvioi ennen lähtöä täysin. Kuten tuossa oli Joonaksellekin käynyt.

Tuossa hyvin kuvataan toimintaa ja tunnetta, kun huono sää ”yllättää”. Se voi yllättää kenet tahansa vaikka kuinka olisi tiennyt sen odottaa tapahtuvaksi. Silloin juuri punnitaan sitä, kuinka hyvin tosiasiassa on retkeen valmistautunut. Se ei tarkoita pelkästään ennen retkeä tehtävää valmistautumista vaan myös maastossa tapahtuvaa. Kokoaikainen riittävä nesteytys, energia, lepo ja uni fyysisinä tekijöinä. Menttaalipuolella huolellinen päivittäinen reittisuunnittelu, sillä riskikartoituksella ja hätäpelastumissuunnitelmalla ja mikäli seurueessa miten kommunikoidaan kun ääni ei kanna/ kuka johtaa, hiihtovaikuttajista ja taaksevilkuilun tiheys. Mielikuvaharjoitukset tulevasta maastosta, kartasta, ilmansuunnista ja vaara-alueista sekä hätätilanteesta. Nämä siis joka päivä tehtävä. Vaikka voisi tuntua turhalta ja puuduttavalta rutiinit ja selkeät toimintamallit toiston jälkeen tulevat selkäytimestä pakene tai taistele- reaktion iskiessä päälle. Lisävaaran välttämiseksi adrenaliinryöppy olisi hyvä osata suunnata turvalliseen toimintaan. Toisto, toisto ja vielä kerran toisto ja jonkin ajan päästä siitä tulee automaattinen tapa, jota ei edes erikseen tarvitse ajatella vaan maastoa ja luontoa oppii lukemaan riskejä tunnistaen, jolloin turvallinen kulkeminen ja hyvien päätösten tekeminen helpottuu huomattavasti.

Ehkä pehmeän pyöreät tunturimuodot ja kauniit lempeät kuvat antavat väärän kuvan Lapin luonnosta. Se on erittäin kaunis, mutta kovin petollinen. Äiti kirjoitti, miten viattomalta maisema näyttää mutta kuinka kylmää todellisuudessa on, jota ei voisi uskoa. Ja niin se on. Teräväpiirteisistä huipuista huolimatta sääolot ja -ilmiöt ovat yhtä vaarallisia ja arvaamattomia kuin Norjassa tai paljon puhutuilla Alpeilla.

Tässä tapauksessa on opettavaista myös se, että vaikka tehdään paljon oikeita asioita ja oikeita valintoja, niin mikäli perusasiat ontuu, niin katastrofi vaanii nurkan takana koko ajan. Retken aikana jo aiemmin useampaan otteeseen tylsistä perusturvakeinoista lipsuttiin.

- Matkakumppanin valinta
- Merkittävästi univajeisena matkaan lähtö
- Säännölliset riittävän tiheät nesteytystauot
- Reittisuunnitelmien muuttuvuus/ avoimuus ( seikkailu Pahankurun kämpältä ohi Hannukurun kämpä, päätyen kylmään Suaksen kotaan)
- todellisen lepopäivän puuttuminen ( palautumisen kannalta erittäin tärkeää, mutta monelle yllättävän vaikeaa olla vain tunturissa ja nauttia ilman säntäilemättä koko ajan joka vaaran päälle.)
- Reittejä suunnitellessa ei oltu oltu yhteydessä paikalliseen luontokeskukseen ennen lähtöä. Mikäli olisivat olleet, olisivat tienneet Pyhäkerolle menevästä latubaanasta. Olisivat siten myös tienneet Metsähallituksen huoltoreiteistä kämpille ja niiden suomista mahdollisuuksista. Eivätkä olisi tarvinneet turvautua SATTUMALTA kohtaamiensa ihmisten tekemiin jälkiin, joista aina eivät varmoja minne johtavat. Entä, jos eivät olisi heitä kohdanneet? Ilmeisesti oma suunnitelma ei ollut niin hyvä käytännössä, kun siitä luovuttiin kun mahdollisuus aukesi.
-Riskinotto. Kunnioitetaan tunturia ja valmistaudutaan varustein, mutta sitten lasketaan pimeässä männikköön ajatuksella tuurilla ne laivatkin seilaa. Ollaan iloisia kun ollaan vielä elossa. Haloo.

Pieniä mutta toistuvia asioita, jotka osoittaa, että todellisuudessa perusteet eivät ole kunnossa. Ikävä kyllä, tämä ilmiö on kasvanut vauhdilla viimevuosina. Hienoa, että henkilö antoi haastattelun lehdille ja kertoi oman tarinansa ja virheensä avoimesti. Siinä ei ole hävettävää vaan osoittaa paljon kaivattua nöyryyttä oman vajavaisuutensa edessä. Sitä todellisuutta tarvittaisiin enemmän julkisuuteen, jotta ihmisten ymmärrys tunturissa kulkemisen haastavuudesta ja todellisesta vaarallisuudesta paranisi.

Ihminen on usein tietämätön ja ajattelematon tollo, mikä on ymmärrettävää ja anteeksiannettavaa. Mutta silloin kun se on ylimielinen,tietämätön ja ajattelematon tollo, se on raivostuttavaa ja tuomittavaa. Lopulta luonto sitten päättää antaako vai ottaako. Yleensä se tekee sen jokaiselle ansionsa mukaan.

[Tutkija1]

Kiitoksia kommenteista.

Pyhäkurussa muodostuu omia tuuli- ja ilmavirtauksia niin kesä- kuin talviaikaan. Johtuen juurikin erikoisista maastonmuodoista. Yleisin tuulensuunta on länsi-etelä, jolloin virtaukset vahvistuvat kurun suuntaan. Asiantuntijat tietävät kertoa tieteelliset termit mutta paikalliset ovat jo aikoinaan palvoneet aluetta pyhänä paikkana, koska erikoinen ja arvaamaton paikka kulkea . Kurun yläpäässä onkin paikka, jossa on annettu lahjoja lepyttelymielessä. Täysin tyynellä ilmalla on voinut kuulua ujellusta tai tuuli on voinut syntyä ”tyhjästä”, luoden tunnun, että alue kuuluu jumalille ei ihmisille. Vaikka vanhoihin tarinoihin ei enää niin uskottaisikaan, moni paikallinen saattaa vältellä turhaa alueella liikkumista, koska noh, vanhat tavat ja opit säilyvät sitkeästi. Mutta se siitä.

Tämä oli kokonaisuudessaan hyvä kirjoitus, palaan tähän kohtaan vielä. Pyhäkurun nimi voi siis tulla siitä, että sitä on aikoinaan pidetty pyhänä paikkana. Mahdollista on myös, että sinne on aikojen saatossa menehtynyt muitakin ihmisiä, jonka vuoksi myös kehittynyt perinne lahjoilla lepyttelystä.

[maxi]

Missäköhän kohtaa he ovat instan tarinossa tutkimassa reittiä siinä kuvassa jossa ollaan rinteellä ja järvi näkyy sielä alhaalla

Löytyyköhän noita menetettyjä varusteita joskus kesällä, tai saisko niistä mitään osviitta missä kohdin karannut :

Luultavasti varusteet jotka tuuleen joutuivat löytyy aikanaan ellei ole jo poliisin paikkatutkimuksissa löytynyt. Nehän palautetaan omaisille minne muutkin varusteet jotka olivat löytöhetkellä mukana menevät.

[Inanna]

Totta. Jostainhan se kertoo, että sieltä ovat tulleet mahallaan laskien nöyrinä alas raavaat nuoret miehetkin, joilta kesäreitin taittaminen jäi kesken olosuhteiden takia.

Jutussa jää epäselväksi se, mitä rinnettä pitkin tulivat mahallaan laskien alas ja hiihtivät pirttiin, josta ottivat taksin. Itse ymmärsin, että jatkoivat kesäreittiä pitkin ja tulivat mahallaan alas kesäreitin laskun kohti Pallashotellia eli kesäreitin taittaminen ei olisi jäänyt kesken.

"Mielessä kävi myös hätänumeroon soittaminen, mutta he päättivät kuitenkin lähteä palaamaan tunturilta alas omin voimin."

Boldaus on oma lisäys. He eivät jatkaneet eteenpäin kun totesivat sen mahdottomaksi, vaan palasivat sinne tuvalle mistä olivat lähteneet ja ottivat sieltä (tie kulkee lähellä taxin.

Ja kyllä, sitä kesäreittiä ei ole ilman syytä nimetty kesäreitiksi ja talvireittia sopivaksi talven kulkijoille. Joku on jo nämä miettinyt ja kokemuksesta toimivaksi havainnut. Mutta ei turisti tietää paremmin ja arpoo vermeittensä ja aikataulunsa kanssa, että mihin menis. Lukee toisten merkintä vieraskirjoista, etsii vinkkejä menosuunnista hangella olevista jäljistä.

Hulluinta ehkä lähteä seuraamaan toisten tekemää latua olemalla itse kartalla täysin. Saattaa löytää perille, saattaa löytää ruumiin tai saattaa kiertää kehää.

Mitä itse tuumaisit jos olisit vaelluksella ja ryhmän johtaja aamulla sanoo, että tutkii vähän vieraskirjaa mihin suuntaan kandeis lähtee vaeltelemaan...

[Alien Alien]

Kiitoksia kommenteista.

Pyhäkurussa muodostuu omia tuuli- ja ilmavirtauksia niin kesä- kuin talviaikaan. Johtuen juurikin erikoisista maastonmuodoista. Yleisin tuulensuunta on länsi-etelä, jolloin virtaukset vahvistuvat kurun suuntaan. Asiantuntijat tietävät kertoa tieteelliset termit mutta paikalliset ovat jo aikoinaan palvoneet aluetta pyhänä paikkana, koska erikoinen ja arvaamaton paikka kulkea . Kurun yläpäässä onkin paikka, jossa on annettu lahjoja lepyttelymielessä. Täysin tyynellä ilmalla on voinut kuulua ujellusta tai tuuli on voinut syntyä ”tyhjästä”, luoden tunnun, että alue kuuluu jumalille ei ihmisille. Vaikka vanhoihin tarinoihin ei enää niin uskottaisikaan, moni paikallinen saattaa vältellä turhaa alueella liikkumista, koska noh, vanhat tavat ja opit säilyvät sitkeästi. Mutta se siitä.

Tämä oli kokonaisuudessaan hyvä kirjoitus, palaan tähän kohtaan vielä. Pyhäkurun nimi voi siis tulla siitä, että sitä on aikoinaan pidetty pyhänä paikkana. Mahdollista on myös, että sinne on aikojen saatossa menehtynyt muitakin ihmisiä, jonka vuoksi myös kehittynyt perinne lahjoilla lepyttelystä.

Kiitos.

Nimi tulee siitä, että on pidetty pyhänä paikkana. Siitä en varmuudella tiedä sanoa, että olisiko alkunsa saanut juuri ihmisen menehtymisestä aikoinaan, mutta on ollut erikoinen ja kummallinen paikka. Tapana on ollut aikanaan, että tietyissä paikoissa annetaan jotakin, jotta paikan henget eivät suutu ja päästävät kulkijan jatkamaan matkaa. Lapissa pyhiä paikkoja eli seitoja on useita, ovat voineet olla kuruja, kiviä, kaltioita, järviä, lähteitä mitä milloinkin. Se juurisyy mistä mikäkin seita on saanut alkunsa, on usein hämärän peitossa, mutta perimätieto seidasta on säilynyt. Tapa ja tiedot ovat säilyneet tähän päivään vaikka niistä ei juurikaan puhuta. Edelleen monet välttävät ärsyttämästä olemassaolollaan seitojen henkiä ja mielummin väistävät ja jättävät menemättä jos mahdollista. Mikäli kuitenkin seidan läheisyyteen menee, siltä saatetaan mielessä pyytää anteeksi häiriötä tai antaa jotakin arvokasta. Yleensä suolaa tai kahvia. Taustalla varmaan ollut tapa opettaa lapsia välttämään vaarallisia paikkoja ja aikuisille muistutus huolellisuuteen, kuten uskonnolliset asiat yleensäkkin. Tietenkin tärkeänä osana on ollut usko, että luonnossa moni paikka on henkien ja jumalien koti, eikä hengetkään tykkää, jos niiden kotirauhaa turhaan rikotaan, kuten ei ihminenkään.

Pahoittelut totaalisesta off topicista.