Miss Holmes #1 kirjoitti: Ke Tammi 10, 2024 1:18 am

en ole ollenkaan väsynyt, enkä suuttunut.
Olen itse laskenut huoltoreittiä alpeilla alas, koska keli heittäytyi liian vaativaksi.
Riskit pitää tiedostaa, jos edes itsestään välittää.
En yksinkertaisesti ymmärrä kommentteja, että joku tuossa 16-20m/s tuulessa, max 5m näkyvyydessä lähtisi hamuilemaan menetettyjen varusteiden perään. Siinä vaiheessa on jo HÄTÄ ja ainoa tapa selvitä on soittaa sinne häkeen ja pysyä juuri siinä pisteessä.
Muuten peli on menetetty.
Mä olen kokeillut nuo kauhut merellä ja alpeilla. Ennen lapsia. Enkä ikinä olisi riskeerannut ipanoita.
Eiköhän se ole jokaisen äidin normia toimintaa?
Edit: tuntureilla keli ei ole koskaan uhannut. Koska järki pelaa.
Siirtymäreittiä helpomalle alastulolle olen tullut ylämäkeen tuulen voimalla. Mutta juuri siksi, ettei sinne pahimpaan kannattanut siinä kelissä lähteä -> itsesuojeluvaisto
No omaan tekemiseen on ihan turha verrata tässä keississä. Sinulla on aiempien kommenttien perustella arktista osaamista kuin myös alppiosaamista (kokemusta alppihiihto-oloista: esim. on jonkinlainen käsitys siitä, mitä irto sukselle tapahtuu esim. 45 asteen rinteessä). Niinkuin on mullakin, luultavasti vuosissa ja rinnetunneissa vielä enemmän kuin sinulla koska synnyin tunturin juurella olevaan kylään ja käytännössä lapsuus meni niitä kiveliöitä koulutessa.
Täytyy muistaa, ettei tämä äiti+lapsi pari ollut kovin kokenut talvivaeltajaporukka. Talvivaelluksia heillä oli takanaan vain yksi aiempi. Hiihtotaidot olivat vaativaan tunturimaastoon riittämättömiä ainakin lapsella. Pitää muistaa että se ahkio perseen takana asettaa aika paljon lisää vaatimuksia hiihtäjälle. Myös järjenkäytön vaatimuksia. En minä ahkio perseen takana mene niin vaatiiviin paikkoihin laskemaan kuin mistä huolettomana posottelen suksilla alas.
Nämä olivat kokemattomia vaeltajia. Päätös keskeyttää yritys päästä Pallakselle olisi pitänyt älytä tehdä viimeistään Rihmakurussa. Siellä olisi ollut "kota", joka on käytännössä ihan kohtuullisesti lämpiävä kaminalla lämmitettävä täyssuoja.
Ilmeisesti rahan puute ajoi heidät tämmöiseen ratkaisuun, että tuulta päin puskettiin ylös avotunturia, vaikkei ollut oikein varusteetkaan kunnossa sitä keikkaa varten. Eivät varmaan itse tajunneet mikä kaikki oli varusteissakin pielessä. Kunnon Dunning-Kruugeria...(sitähän mulle joku tarjosi joku päivä, kyllä se viikon D-G ehdokas menehtyi viime viikolla Pallaksella)
Lisäpäiviä olisi pitänyt pitää kaksi, koska keskiviikko ei paljon tiistaita parempi päivä ollut ainakaan avotunturihiihdolle. Talvireittiä pitkin olisi toki siirtyminen saattanut onnistua. Riippuen siitä, onko siellä jotain jälkeä, jota pitkin hiihtää koska metsäsuksia heillä ei ollut.
Kämpällä olisi toki voinut ilmaiseksi yöpyä parisen yötä lisää, mutta bussimatka tiistaina klo 17 Pallakselta Kolariin olisi mennyt omasta edestään. Oli kumminkin varmaan jo ennalta maksettu. Junalipun olisi voinut puhelinsoitolla siirtää, mutta olisi saattanut kallistua merkittävästi hinnaltaan. Juna oli Kolarista ti 2.1. klo 19 etelään.
Taisivat olla niin pihejä, että kirjaimellisesti säästivät itsensä hengiltä.
Tuokin ihmetyttää, että aikataulusta viimeiseen vaelluspäivään (joka maastollisesti on reitin vaikein ja rankin ilman huonoa säätäkin!) oli tuollainen aikapaine keksitty virittää. Lisäksi, bussiin ja junaan oli tarkoitus painella sisään viikon vaelluksen jälkeen "haisuliinina". Onpa kanssamatkustajille kiva: viikon reissussa olleet, hikoilleet ihmiset änkeää vaelluskamat niskassa joukkoliikennevälineeseen haisemaan koko matkan ajaksi. Koska junamatkakin oli shoestring-class luokasta varattu: köröistumapaikka yötä vasten. Ei mitään makuuhyttejä...
Kyllä minä olisin päättänyt retken hotellille. Saunaan, pesuun ja puhtaiden lakanoiden väliin huilaamaan. Aamulla valmiille aamupalalle ja rauhassa kotimatkaa valmistelemaan. Olisi maksanut noin 120 euroa kahdelle ihmiselle. Hintatietohan oli täällä postaamanani aiemmin.