Ihan samanlaisilla pusseillahan esim. partioleireille lähdetään, missä siis useimmiten nukutaan pj-teltassa. Eli talvivaelluksilla tuplapusseina käytettävät pussit ovat aivan tavallisia (vaelluskäyttöön suunniteltuja) makuupusseja, mitä vaan laitetaan kaksi päällekäin: alle paksu untuva ja päälle riittävän reilun kokoinen ohuempi kuitupussi. Ja tosiaan saman kategorian pusseilla sinne kaminatelttaankin mennään, jossa herkästi tulee se varpaat hiessä, pää jäässä -ilmiö. Pusseissa ei siis ole itsessään ongelmaa, lähinnä tuossa on vaan kyse pj-teltan ominaisuudesta, jonka kanssa on löydettävä edes auttavasti yhteinen sävel. Mutta sitä yritin sanoa aiemmin, että tuvassa tai teltassa nukkuessa ei niin herkästi tule sitä pussia kastelevaa hikoilua samalla, kun puoli ruumista palelee.Alien Alien kirjoitti: To Tammi 11, 2024 3:58 pmKiitos vastauksesta!Vadelma-Aho kirjoitti: To Tammi 11, 2024 9:32 amSisäpuolelta tulevaa kosteutta hallitaan vaatetuksella, pussien paksuudella, vetskarien säätämisellä jne. Käytännössä tuollainen pj-telttamainen majoitus kaminan viilenemisineen on vaelluksilla erittäin harvinainen ja tarjolla olevissa vaihtoehdoissa yön lämpötilat pysyvät paremmin tasaisena. Sisäpuolelta tuleva kosteus ei varsinkaan naisilla ja lapsilla ole yleensä ongelma ollenkaan, miehilläkään ei mitenkään isossa mittakaavassa kun reissun pituus ei veny kuukausiin. Mutta esim. 3kk pohjoisnavan alueella liikkuneet Borge Ousland ja Mike Horn päätyivät kokeilemaan ensimmäistä kertaa heidän retkillään jätesäkkiä makuupussin sisään, koska saatavilla ei ollut auringonvaloa eikä polttoainetta pussien kuivaamiseen. Jos jompaa kumpaa olisi, niin pussit tietenkin avataan aamulla kuivumaan.Alien Alien kirjoitti: To Tammi 11, 2024 4:02 am
Mielenkiintoinen keskustelu ja itseäni on askarrattunut eräs asia niiden ominaisuuksiin liittyen.
Miten nopeasti kyseiset pussit saa kuivaksi?
Ensimmäiset yöt on oltu hirsikämpissä ja niissä on voinut olla kohtuu lämmintä, varsinkin jos kämppä jo valmiiksi ollut lämmin. Selkeästi kylmin yöpyminen on ollut Suaskurun kodalla, joka on ainoastaan kevythirsikota avotuli keskellä. Ulkona yöllä pakkasta ollut yli 30 astetta. Kodassa on siis perinteinen "naama palaa, selkä jäätyy" - kuvio. Valkean sammumisen jälkeen, kota jäähtyy nopeasti samoihin lukemiin kuin ulkoilma, lisäksi lattia hohkaa kylmää.
Väistämättä useamman kerran ollut tilanne, että alkuyöstä ollut lämmin ja kuuma makuupussissa mutta yöllä kylmä, joten kosteutta makuupusseihin kertynyt. Ahkioon pakattaessa nuissa oloissa kaikki nesteimäinen jäätyy päivän aikana, joka kerryttää lisää kosteutta pusseihinkin.
Ahkiot
Ahkiosta ja niiden vaikutuksesta on puhuttu, mutta seuraava kysymys ei ole vielä noussut esiin; osaako kukaan arvioida ahkioiden painoa nähdyllä tavaramäärällä?
Ulkoapäin tuleva kosteus sen sijaan on pahimmillaan vaaratilanteeseen ajava todellinen riskitekijä. Hyvästäkin tuuletuksesta huolimatta telttaan kerääntyy yöllä kosteutta ja aamulla herätessä makuupussin päällä on usein jäähilekerros. Tämän takia on tärkeää, että päälipussi on kuitua, joka ei ime kosteutta niin kuin untuva ja toisaalta lämmittää kosteanakin selvästi untuvaa paremmin. Aamurutiineihin kuuluu aina avata pussit ensin aamutoimien ajaksi kuivumaan keittimen lämpöön telttaan ja myöhemmin sään salliessa vielä ulos tuulettumaan. Viime vuosina ns. bedding bagien käyttö on yleistynyt, eli koko sänkysysteemi (patja ilman valmiiksi sisällä, makuupussit) pakataan ahkion päälle täydessä valmiudessa isoon "pussiin". Helpottaa pakkaushommia, pitää pussit pöyhkeinä ja on tietty tarvittaessa lämmittelypaikkakin nopeasti saatavilla.
N. viikon kaverin kanssa jaetulle reissulle pakattu Fjellpulkenin ahkio painaa ehkä n. 35-45kg.
Muutama tarkennus: miten kyseiset makuupussit toimivat pj-majoituksessa?
Hirsikämppien lämmönpitävyys kovissa pakkasissa toimii hieman erilailla kuin vaikka -10 -20 asteessa. Kämpän ollessa pitkään käyttämättä hirsi on umpijäässä ja sen lämpeäminen vaatii useamman tunnin ahkeraa lämmittämistä kaminalla. Mutterikodan avotulijsijalla hirsien lämmittäminen vaatii vielä enemmän työtä ja aikaa suuren lämmönhukan vuoksi. Hirsien lämpiäminen ja sulaminen nostaa kosteusprosenttia kämpässä merkittävästi, aina siihen asti kunnes hirsi on sulannut ja lämmennyt reilusti yli puolenvälin paksuudestaan. Sulattuaan ja lämmettyään hirsi kyllä sitten pitää lämpöä hyvin yllä ja olot ovat suhteellisen tasaiset ja kosteus tasaantuu. Yleensä hirsikämpät ovat kunnolla sulat ja kuivat vasta seuraavana päivänä. Nyt mikäli ovat olleet ensimmäisiä kämpän lämmittäjiä useampana päivänä, on tuo kosteus ollut useamman päivän seuralainen. Ainakin Pyhäkero ja Suaskuron kota ovat olleet esilämmittämättömiä, todennäkoisesti myös Sioskuru, Nammal on ollut lämmin ja todenneäikösesti myös Pahakuru. (kertoivat aiemmin kohtaamastaan pariskunnasta pahankurun jälkeen. toki jos pariskunta yöpynyt hannukurussa, niini pahakurukin ollut kylmä.)
telttamajoituksen etu on parempi kylmän eristävyys pohjasta käsin. Laverilla yöpyessä kylmä ja kostea ilma jää laverin alle ja kylmenee nopeimmiten valkean sammuessa.
Kuvissa heillä näyttivät olleet ilmeisesti ilmatäytteiset patjat, lieneekö sellaiset, joista puhuit?
Ahkioista.
Onko ahkioihin liittyen vastaavia suosituksia kuin rinkkoihin, kuinka paljon saisivat painaa suhteessa vaeltajan kokoon? Vaikka lapsella kevyempi ahkio, niin aika vaikea hallittava nuissa oloissa ja raskas vedettävä rinteessä ja umpisessa.
Useampaa tupaa olen lämmitellyt pakkasilla niiden oltua tupakirjan mukaan (ja mm. lumeen hautautumisesta päätellen) kylmillään kuukauden-kaksi. Ei sisällä makuupussiin vaikuttavaa kosteutta muodostu, vaikka ikkunat huurussa käykin. Myöskään avoimemmassa majoitteessa (esim. kodassa) varusteet pysyy hyvin kuivana, kostuminen on ehdottomasti teltan ongelma. Mutta sekin tosiaan pysyy hallinnasa, kun osataan käyttää bensakeitintä oikein, päälipussi on oikeanlainen jne.
Kyllä teltassa nimenomaan on haasteena maasta tuleva kylmyys. Aina ensimmäisenä paleluun vinkkejä nettipalsoilla kyseleville sanotaankin, että pitää tarkastella alustaa, ei makuupusseja. Talvella teltassa käytetään koko teltan pohjan kokoista solumuovia (näkyi menehtyneenkin äidin ahkion päällä kääröllä) ja joko paria nukkumislevyistä solumuovia päällekäin tai eristettyä ilmapatjaa ja mahdollisesti vielä solumuovia sen kaverina riippuen ilma-alustan r-arvosta, eli eristävyyttä kuvaavasta lukemasta. Valinta solumuovien ja ilma-alustan välillä sitten sen mukaan, kuinka pehmeän pedin haluaa ja toisaalta kuinka paljon on valmis säätämään/sietämään epämukavuutta, jos ilma-alusta alkaakin vuotamaan. Menehtyneet olivat valinneet ilma-alustat solumuovin kaveriksi. Näillä alustakerroksilla saadaan eristettyä jäätyneen maan hohkaamista riittävästi.
Ahkioihin ei ole samanlaista prosentuaalista suositusta painoon kuin rinkkoihin ja pidemmillä retkillä ahkion paino nouseekin melko hurjasti. 80-100kg on ihan normaali lukema, kun kyse on pitkistä retkistä esim. Grönlannissa tai navoilla. Mutta ihan se perus 35-45 kilon viikon retken ahkiokin on kyllä aivan riittävä perässä kiskottava varsinkin, jos ei ole uria/lumi ei kanna. Energiankulutus on ihan jäätävää (jos älykellon malttaa laittaa päälle, niin päiväkulutukseksi saa pyöreästi jotain 4-5000kcal) ja paikat tulee herkästi kipeiksi.
