CSI kirjoitti: Su Tammi 14, 2024 9:59 am
ipr kirjoitti: Su Tammi 14, 2024 1:59 am
En muuten ihan usko poromiehen arvioihin 5-10 metrin näkyvyydestä, melkein 40 asteen pakkasesta ja 30 m/s tuulen nopeudesta. Havaintojen mukaan kun alueella oli etsintöjen aikaan pakkasta se noin 25 astetta ja tunturissa hieman vähemmän. Etelämpänä, missä oli tyyntä, oli laaksoissa yli 30 astetta. Jos kylän valot näkyvät kymmenen kilometrin päästä, näkyvyys ei ole 5-10 metriä, vaikka ymmärrän kyllä, että sitä valkoista lähiympäristöä on silti erittäin vaikea hahmottaa, varsinkaan hämärässä ja varsinkaan, jos keli on sellainen, ettei silmiä oikein pysty pitämään auki.
Et taida oikein tietää sääoloistakaan muuta kuin yleisellä tasolla? Tuulen kanavoitumisefektin tarkastelua ei kirjoituksessasi ole, vaikka siitä on alueella perimätietoa, kokeneiden vaeltajien tapauskirjoituksia ja @kuusenalla demonstroi asiaa myös karttaliittein.
Tuulessa ei ole merkitsevää vain Laukukerolla (joka ei ole "noidankattilassa" oleva mittauspiste vaan sivussa) rekisteröidyt keskilukemat vaan myös tuulen suunta. Ilmeisesti tuulen suunnalla 240-245 astetta Lehmäkeron ja Taivaskeron solaan tunneloituu vähän pirullisempi tuuli kuin muualla.
Poromiehen havaintoja pidän luotettavina. Hän kertoi huonon näkyvyyden ja myrskyn olleen paikallinen ilmiö (=se tunneloitumisefekti). Muualla on varmastikin ollut sitä 10+ kilometrin näkyvyyttä. Onhan meillä siitä jopa valokuvatodistekin olemassa. Mutta Taivaskerolla on ollut helvetinkeli.
Edit. Ai niin. Ilmamassa muuten
kylmenee kun se nousee korkeutta, koska ilman tilavuus laskee. Ihan fysiikan lakeja tämä. Tuntureiden sääfysiikka on erilaista tyynellä kuin tuulella.
Samasta syystä föhn-tuuli lämpenee, kun se laskettelee vuoriston seinämää alas laaksoon.
Joo, @kuusenalla on kirjoittanut tänne monta erinomaista viestiä. Mitä tulee tuulen kanavoitumiseen ja tunneloitumiseen, olin itse ensimmäinen kirjoittaja, joka siitä puhui tässä viestiketjussa, joten en tuossa enää samasta asiasta alkanut uudestaan jankkaamaan. Pääpointtina oli havainnollistaa, että tuuliolosuhteet itsessään eivät olleet alueelle mitenkään harvinaiset ja näkyvyys olisi voinut olla paljon huonompikin. Toki lienee todennäköisempää, että jos tunturi olisi ollut umpipilvessä eli sumussa, ei tuossa tuulessa olisi sinne alunperinkään lähdetty. Tuulen suunta toki vaikutti suuresti siihen, miksi olosuhteet olivat niin helvetilliset juuri Pyhäkurun yläpuolella.
Poromiehen havaintoja pidän varsin luotettavina olosuhteiden kuvailun osalta (vastatuuleen ylämäkeen pääsi vain konttaamalla, tuuli melkein vei moottorikelkankin). Tuskin noissa arvioissa paljon lapinlisää oli. Alueella vallinnut lämpötila tiedetään hyvin, tunturissa noin -22 astetta, alempana laaksoissa -25...-30 astetta, joten puheissa "lähes 40 asteen pakkasista" oli lapinlisää kymmenkunta astetta. Toki seuraavina päivinä pojan ruumiin etsintöjä jatkettaessa pakkasta sitten olikin jo sen lähemmäs 40 astetta. Tuulen nopeudesta juuri kellään ei ole näppituntumaa siitä, millaiselta tuntuu 20 m/s tuuli tai 30 m/s tuuli. Tuulen nopeus muuten mitataan aina vähintään kymmenen metrin korkeudesta. Laukukerolla mittari on 13 metrin korkeudessa maan pinnasta ja Pyhäkurun yläpuolista rinnettä vielä korkeammassa maastossa, eli perusvirtaus on siellä voimakkaampi kuin vaeltajien matalammassa maastossa kokema tuuli 1-2 metrin korkeudessa. En osaa tarkkaan arvioida, kuinka paljon kanavoituminen on voimistanut tuulta Taivaskeronsatulassa. Kanavoitumisen takia pidän mahdollisena, että tuuli on ollut jopa voimakkaampi kuin korkeammalla mitattu Laukukeron tuuli, eli yli 20 m/s voisi olla mahdollinen tuulen nopeus pelastajien käytyä paikalla. Ei se tuulen nopeus kuitenkaan 30 m/s ole ollut, silloin moottorikelkka olisi jo saanut kyytiä. Lisäksi kun tiedetään, että lämpötila-arviossa lapinlisää oli kymmenkunta astetta, on tuulennopeusarviokin luultavasti heitetty hatusta. Sanallinen kuvaus olosuhteista on paljon luotettavampi ja myös viittaa ennemmin noin 20 m/s kuin 30 m/s tuulen nopeuteen. Tarkka tuulilukema ei tässä nyt kovin oleellinen ole, kun kellään täällä tuskin on kovin hyvää omakohtaista kokemusta siitä, millaisia nuo tuulen nopeudet ovat, eli sanallinen kuvaus olosuhteista on havainnollisempi.
Mitä sitten näkyvyyteen tulee, niin meteorologinen näkyvyys arvioidaan pimeässä sen perusteella, kuinka kaukaa valot ovat erotettavissa. Koilliseen näkyvyys on siis ollut ainakin kymmenen kilometriä. Erittäin sakeassa lumisateessa näkyvyys voi olla vajaat 500 metriä ja erittäin tiheässä sumussa 100-150 metriä. Pelastajien julkaisemalta videolta nähdään, että kauemmas kuin 5-10 metrin päähän jätetyn moottorikelkan valot erottuvat hyvin selvästi. Toki se, että kelkan valot näkyisivät vaikka kilometrin päästä ei tarkoita, että 50 metrin päässä olevaa, todennäköisesti lumen valkoiseksi kuorruttamaa reittimerkkiä pystyisi silmällä hakemaan hämärästä valkoisesta maisemasta, tunturin ääriviivoja pystyisi hahmottamaan tai valkoisesta maastosta pystyisi paikallistamaan mitään valkoisia kohteita kuin aivan omasta lähiympäristöstä, tai kauempaa mahdollisesti joten kuten havaittavien tummien kohteiden etäisyyksiä pystyisi arvioimaan. Takerruin tähän näkyvyyteen siksi, että pelkästä 5-10 metrin näkyvyydestä puhuminen antaisi väärän kuvan olosuhteista. Ennen satulaan nousua näkyvyys on ollut kilometrejä ja satulastakin näkyvyyttä on ollut kauas, mutta maisema sellainen, että lähiympäristöstä ei ole saanut mitään kiintopisteitä, reittitolppia ei ole pystynyt silmällä paikallistamaan ja kelistä johtuen vastatuuleen on ollut erittäin hankalaa katsoa. Tavallaan siis petollisen hyvä näkyvyys, kun kaukaakin on jotain nähnyt, mutta lähiympäristönkin hahmottaminen on silti ollut hyvin vaikeaa. Jos tunturi olisi ollut hernerokkasumussa, sinne ei tuossa tuulessa olisi ehkä lähdetty puskemaan.
Tuulesta ja sen kanavoitumisesta vielä pari sanaa. Laukukeron alueella tuulet ovat siis keskimäärin kovempia kuin esimerkiksi missään Suomen avomerialueilla. Tunturin vaikutusta tuulen nopeuteen voi lähteä miettimään siitä kulmasta, että kohdatessaan ympäristöään korkeamman esteen, esimerkiksi tunturijonon, virtauksen pitää pystysuunnassa kiivetä ylöspäin. Painovoima pyrkii tätä vastustamaan, mutta jossain määrin näin kuitenkin tapahtuu, eli ilmapilari joustaa pinnan lähellä ylöspäin. Ylöspäin nousemisen lisäksi virtausta jouduttaa virtauksen kiihtyminen: mitä enemmän ilmavirtaus kiihdyttää esteen kohdalla, sitä pienemmästä "reiästä" ilma pääsee puikahtamaan ja sitä vähemmän tarvitsee tehdä painovoimaa vastaan työtä esteen ylittämiseksi. Tähän vaikuttaa myös ilmakehän lämpötilaprofiili. 2.1.2024 säätilanteessa pinnan lähellä ilma oli kylmempää kuin ylempänä ilmakehässä, eli pystysuuntainen lämpötilaprofiili oli pinnan lähellä stabiili. Tällöin ilman ylöspäin puskeminen on työlästä, ja virtaus pyrkii pääsemään tunturin ohi ennen kaikkea kiihtymällä. Sama sitten vaakasuuntaan, virtaus pyrkii kiertämään tunturit kaikista mahdollisista solista, joissa virtaus kiihtyy. Kapeimmat "putket" (=kovin tuuli maanpinnalla) muodostuvat satulapintojen korkeimpiin kohtiin suoraan perusvirtauksen suunnassa. Tässä tapauksessa suunnilleen siihen kohtaan, josta polku Taivaskeron huipulle erkanee kesäreitiltä. Mahdollisesti Taivaskeron huipulla tuuli voi silti olla kovempi, koska pinnan aiheuttama kitka hidastaa vähemmän virtausta siellä.
Tässä voisi puhua myös inertiaoskillaation aiheuttamasta rajakerroksen suihkuvirtauksesta ja sen vaikutuksesta alueen tuulioloihin, mutta en nyt mene siihen. Ja mahdollinen rajakerroksen suihkuvirtauksen vaikutus on jo mukana Laukukerolla havaitussa tuulessa. Tyypillisesti rajakerroksen suihkuvirtaus voimistaa pinnan yläpuolista tuulta selkeänä kesäiltana auringonlaskun aikoihin suunnilleen samaan aikaan, kun pinnanläheinen tuuli alkaa tyyntyä.
kuusenalla kirjoitti: Su Tammi 14, 2024 12:29 pmEi tuulta ole missään vaiheessa saatu selän taakse. Se edellyttäisi kulkua koillisen suuntaan. Ei ole mitään todisteita, että siihen suuntaan olisi kuljettu ainakaan merkittävää matkaa eikä siellä olisi odottanut muuta kuin Lehmikeron jyrkkä itärinne (joka on ahkioille laskukelvoton) tai Pyhäkuru (samoin).
Lehmäkeron ja Taivaskeron välisessä satulassa pinnanläheisen tuulen suunta on kanavoitumisen takia ollut likimain suoraan lännestä itään kohti Pyhäkurua, ja Taivaskeron ja Pyhäkeron välisessä satulassa on sitten ollut vielä selvästi kovempi tuuli lounaasta. Paikallisen tuulen suunta vaihtelee maastonmuotojen mukaan helposti ±50 astetta, heikolla tuulella enemmänkin, ilmavirran hakiessa helpointa reittiään. Eli oletetusta harhautumispaikasta häkepuhelun soittopaikkaan on tultu ensimmäisessä satulassa kohti itää tai itäkaakkoa tuuli enemmän selän kuin naaman puolella, ja ennen kaikkea tuuli enemmän selän puolella verrattuna ns. kesäreitin suuntaan.
kuusenalla kirjoitti: Su Tammi 14, 2024 12:29 pmTässä yhteydessä on ehkä syytä talvivaellusta tuntemattomille tarkentaa vähän käsitteitä "kesäreitti" ja "talvireitti". Näillä reiteillä ei ole hiihtäen etenevälle talvivaeltajalle oikeastaan mitään muuta merkitystä kuin se, että niissä on säännöllisin välein reittimerkkejä. Jos joku ei niitä ole suht vastikään kulkenut, mitään apua etenemiseen niistä ei ole.
Reitit eivät talvella poikkea ympäröivästä maastosta mitenkään. On siis ihan sama, eteneekö avotunturissa kesäreittiä vai talvireittiä, vai valitseeko jonkin oman (mahdollisesti turvallisemman) reitin. Sijaintinsa reittimerkeistä voi toki jollain tavalla tarkistaa. Tilanne on toinen sitten, kun on huollettu reitti eli kun Raattaman, Hetan ym. latupoolit tekevät talvireitille ladun, mutta silloinkin talvireitti voi mennä täysin umpeen tuiskussa eikä siitä ole silloinkaan mitään hyötyä. Hiihtäjällä ei siis ole mitään erityistä syytä nimenomaan hakeutua talvi- tai kesäreitille muuten kuin ehkä siksi, että se voi hieman helpottaa suunnistamista tai haluaa maastossa valita uran, jossa ei ole mitään yllättäviä ojia tai jyrkänteitä.
Tämä voi myös olla selitys sille, miksi on tultu "reitiltä" pois, eli Lehmäkeron ja Taivaskeron välisessä satulassa on voitu tehdä tarkoituksellinenkin reittivalinta edetä alempana rinteessä lähempää Pyhäkurua, ehkä ajatuksella, että saadaan rinteestä enemmän tuulensuojaa, vaikka myöhemmin tämä olisi tarkoittanut kovempaa nousua suoraan vastatuuleen kohti Taivaskeronsatulaa, mutta välitön palkinto (hetken aikaa enemmän myötäinen tuuli, nousun lykkääminen ja ajatus paremmasta tuulensuojasta) on voinut houkuttaa myöhempänä odottavan rajumman nousun kustannuksella. Toinen vaihtoehto on sitten se, että alunperin on harhauduttu helpommin kuljettavaan suuntaan, mutta myöhemmin tarkistettu sijainti ja päätetty jatkaa korkeuskäyriä seuraten kohti kaakkoa alkuperäistä reittisuunnitelmaa alempana rinteessä. Kun häkeenkin on kerran pysähdytty soittamaan, on samalla varmaan oma sijaintikin tarkistettu.
kuusenalla kirjoitti: Su Tammi 14, 2024 12:29 pmTunturisuksia ja BC-siteitä käyttäneenä olen samaa mieltä siitä, että sukset on otettu pois, ei niitä muuten menetä. Mutta sellaiseen lepotaukoon, jossa suksetkin otetaan pois tuossa tuulessa en usko. Pidän epätodennäköisenä skenaariota, jossa odetaan, että huh, tässäpä nyt on vähän tyvenempi kohta, pidetäänpä pieni tauko - ja sitten yhtäkkiä tuuli yltyykin sellaiseksi puuskaksi, että sukset vie tuuli. Onhan se mahdollista, mutta en usko, että satulasta tuuli veisi suksia kovin helposti. Rinne on eri asia. Pidän todennäköisempänä, että suksien pois ottaminen johtui siitä, ettei eteneminen enää onnistunut ilman suksia eli on jo ajauduttu sellaiseen paikkaan (esim. Pyhäkurun rinteeseen), josta ei enää päästäkään ylös suksilla. RInteessä sukset voisikin tuuli viedä paljon helpommin.
Ok, olet tässä varmaan oikeassa. Mietin myös, että ehkä voisi olla pieni mahdollisuus sillekin, että häkeen on päätetty soittaa jo ennen suksien menettämistä ja puhelua varten on haettu rinteestä tuulensuojaista paikkaa, otettu sitä varten sukset pois ja menetetty sukset tuuleen.