Lumivyöry Muonion Pallastunturilla - äiti ja lapsi kuolivat

[Vierailijatar]

Junamatkoista: yö istumapaikoilla vaihtoineen oli mielestäni umpipösilöä. LAPSEN jaksamista olisi pitänyt ajatella Yhtä halvalla olisi päässyt päiväjunassa, siinä olisi voinut pelata korttia, syödä eväitä ja viettää "laatuaikaa" lapsen kanssa.

Kolarista lähtee vain yksi yöjuna klo 19:42. Ei valitettavasti ole päiväjunia. Se bussimatkakin Pallas hotellilta rautatieasemalle kestää 1,5 h. Kaamosvaelluksen aikataulutus oli aivan liian rankka eikä alkuunkaan lapsen edun mukainen. Lapsella on oikeus myös leikkiin ja lepoon varsinkin joululomalla.

[SmileToad]

Olen jo aiemmin ottanut esille, että tunturien vaaroista ei ole riittävästi matkailijoita etukäteen varoitettu. Äiti ei yksinkertaisesti ymmärtänyt tunturin riskejä, eikä todennäköisesti ymmärtänyt alueen lumivyöry ja lumimyrskyvaaraa. Onko näistä olemassa selkeää opasta ja varoitetaanko asiasta matkailijoita riittävästi?

Siksi olen peräänkuuluttanut "Lapin Talvivaellusopasta" muutaman sivun esite, jossa otetaan esille talven vaaroja ja miten niihin kannattaa varautua. Uskon, että jos äiti olisi tällaisen lukenut, olisi hän ymmärtänyt välttää tunturia talviaikaan. Hän ei yksinkertaisesti tiennyt, eikä ymmärtänyt.

Tästä asiasta on jauhettu jo aikaisemmin sivukaupalla. Silloin oli CSI laittanut kuvan ao. linkissä olevasta tekstistä. Tämänhetkinen teksti ei välttämättä ole aivan sama, eli sitä on mahdollisesti hieman muutettu viimeisen n. 5 päivän aikana, mutta sisältö ja sen voimakas varoitus on pysynyt samana.

https://www.luontoon.fi/hetta-pallas/re ... alvireitti

Mitä muuta varoitusta pitäisi olla, jos tuo ei riitä?

Lisäksi kuuluu jokaisen kaupunkilaisenkin suomalaisen yleissivistykseen, että tunturissa tuulee ja sää voi olla raju. Ei voi väittää ettei tuollainen retkeilyperhe sitä tiennyt. Mutta olet oikeassa, näköjään kukaan aikuinen perheessä ei ymmärtänyt. Ymmärryksen puutteeseen ei auta vaikka olisi viisisataa erilaista esitettä.

[pallapet]

Kun HÄKE een soitetaan, puhelimen paikannus aloitetaan välittömästi. HÄKEn päivystäjälle tulee soittajan koordinaatit sekä virhemarginaali, joka voi olla metreistä satoihin metreihin. Kun puhelu lopetetaan, niin paikannusta jatketaan. Paikannuksen tarkkuus paranee, mikäli puhelin liikkuu eikä ole paikallaan.

Puhelimen sijainti ja liikkuminen on siis pelastajien tiedossa, niin kauan kun puhelin on yhteydessä tukiasemiin. Soittopaikasta johtuen paikannuksen virhemarginaali vaikuttaa oleellisesti siihen missä soittaja oikeasti on ollut.

Olen kuullut tuntemaltani ex-työntekijältä, että hän on kerran puhelinyhteyden aikana neuvonut tunturiin eksynyttä antamalla suuntaohjeita sijaintitiedon mukaan.

Samainen henkilö kertoi, että joskus koordinaatti voi hypätä hetkellisesti toiseen tunturiin, jos puhelin kadottaa yhteyden tukisemaan. Paikannus onnistuu tarkasti vain jos on yhteys kolmeen tukiasemaan.

Tämän perusteella uskallan väittää, että puhelimen liikkeestä on viranomaisilla enemmän tietoa kuin mitä julkisuuteen on kerrottu.

[Vierailijatar]

Tuossa vaikuttaa kaksi eri tekijää eli sää ja varusteet. Vaikka sääolot pahenivat iltaa kohti, olivat aikaisemmat puhurit todennäköisesti ankarammat vaeltajille kuin myöhemmät puhurit pelastajille. Ero tulee varusteista. On luultavaa, että pelastajat olivat varustautuneet sääoloihin huomattavasti paremmin kuin vaeltajat. Ei siis pidä väheksyä olosuhteita siinä vaiheessa, kun äiti ja poika olivat vielä hengissä.

Hyvä pointti tämä. Tosiaan voisi sanoa, että päivä puutteellisten varusteiden ja pitkän hiihdon jälkeen oli lapselle rankempi kuin ilta paremmin varustautuneille aikuisille, vapaaehtoisille ja pelastajille. Vaikka sitten myräkkä paheni vielä entisestään iltaa kohti. Ihmetyttää vain suuresti se, että mediassa korostetaan vielä 2 viikon jälkeenkin (!) huonoa säätä illalla, vaikka silloin kukaan ei edes menehtynyt. Aivan kuin haluttaisiin sekoittaa illan sää päivän säähän ja sanoa: mitään tämä äiti ei voinut tehdä, ylivoimainen luontoäiti oli se pahis.

Junamatkoista: yö istumapaikoilla vaihtoineen oli mielestäni umpipösilöä. LAPSEN jaksamista olisi pitänyt ajatella Yhtä halvalla olisi päässyt päiväjunassa, siinä olisi voinut pelata korttia, syödä eväitä ja viettää "laatuaikaa" lapsen kanssa. Mutta kohdistuiko pihiys myös kaikkeen muuhunkin hyvään, jota olisi pitänyt lapselle antaa? Turvallisuuteen, yksityisyyteen (esim. nakuilu somessa altistaa kiusaamiselle pedofiliasta puhumattakaan) lämpimiin ja sopiviin varusteisiin, monenlaisiin tarpeisiin... mielestäni kohdistui.

Jos minun pitäisi valita tämän äidin ja välillä jäätäviä ja kovia tuulia puhaltavan luontoäidin välillä, niin valitsisin jälkimmäisen. Luontoäidin kanssa kaikki on kuitenkin vapaaehtoista.

Kysymys on juurikin rasitusten kumulatiivisesta vaikutuksesta. Aikuisen kokema kylmäaltistus, energiavaje ja väsymys ei ole puoltakaan siitä, mitä lapsi kokee. Lapsen fyysiset ja henkiset kyvyt eivät myöskään millään muotoa kykene niitä käsittelemään saati niistä palautumaan, kestävyyskunnon, fyysisen ja psyykkisen kehityksen eritahtisuudesta johtuen. Mikäli lapsi vielä kokee, että kertomalla tunteistaan aiheuttaa pettymyksen vanhemmalleen, lapsi suojelee vanhempaansa vaikenemalla omasta olostaan. Vastaavasti hän voi yrittää kannustaa ja tukea vanhempaansa, koska rakastaa tätä ja haluaa suojella tätä. Lapsi myös tarkkailee ja tunnistaa vanhemman mielialan hyvin selkeästi ja pyrkii kaikin tavoin piristämään, jakamaan taakka yms. Käytös pohjautuu lapsen luonnolliseen pelkoon hylkäämisestä. Ihmislapsi ei luonnossa ole pärjännyt ilman ihmisaikuista, siksi syvän kiintymyssuhteen luominen ja ylläpitäminen on ollut lapsen selviämisen kannalta välttämätöntä, sillä se on taannut suojan, ruuan ja hoivan. Häiriöt varhaisissa kiintymyssuhteista voivat aiheuttaa läpi elämän kestävän trauman, sillä ne horjuttavat perusturvallisuuden tunnetta syvästi. Ihminen on psyko-fyysinen kokonaisuus, joka on kehittynyt pitkä lajikehityksen aikana, jossa moderniaika edustaa vain erittäin pientä fragmenttia.

Nykyajassa on kuitenkin trendinä sivuuttaa lasten erilaisuus suhteessa aikuisiin, vallitsevana kulttuurina on minäkeskeisyys, jossa asioita tarkastellaan asioita aikuisen näkökulmasta. Puhutaan miten lasten kanssa voi edelleen jatkaa itselleen tärkeää harrastusta ottamalla lapsi mukaan jne. Akuutin pikkulapsivaiheen jälkeen, lapsen eriytymistä ja oman persoonan kehittymistä olisi kuitenkin syytä alkaa tutkimaan ja tukemaan, jotta lapsesta voi kasvaa oma itsensä. Tässä vaiheessa voi kuitenkin muodostua intressiristiriitaa aikuisen ja lapsen persoonien välille. Siinä missä aikuinen rakastaa liikkumista lapsi voi rakastaa lukemista tai päinvastoin. Tilanteessa aikuinen on se, jonka tulisi kyetä joustamaan, kuuntelemaan ja hyväksymään erilaisuus, jottei lapsen tarvitse tukahduttaa ajatuksiaan vanhempaa miellyttääkseen. Lapsen kuunteleminen ei tietenkään tarkoita lapsen johtajuutta/rajattomuutta perheessä vaan se tarkoittaa aikuisen omaa motiivien tarkastelua. Onko tehtävä asia/reissu sellainen, jossa kaikkien osallistujien toiveet otetaan huomioon vai palveleeko se pääsääntöisesti vain osaa osallistujista. Sadaskerta kylpylässä lasten altaassa neljännen lapsen kanssa voi maistua puulta, kun itse enemmin viilettäisi rinnettä alas, mutta lapselle se on jotain uutta, ihmeellistä ja nautittavaa. Lapsi oppii aika nopeasti, minkä toiveen esittäminen tuottaa vanhemmalleen pettymyksen ja pyrkiikin valitsemaan toisin. Monista syistä johtuen ( kulttuuri, sukupuolten välinen tasa-arvo, yms) miehet kykenevät yleensä erottamaan omat itsekkäät reissut paremmin perheiden yhteisistä retkistä, äideille tämä on hankalampaa, jolloin äidin reissusta tulee ns. perhereissu. Aikuiset tarvitsevat omia reissujaan kuten myös tarvitaan yhteisiä perhereissuja. Lapselle ei ole tavoitteet ja niiden saavuttaminen merkityksellisiä vaan yhdessä vietetty aika. Aikuisilla usein tavoiteasettelu on merkityksellistä, joka voi arvona ohittaa yhteisen ajan. Tässä tapauksessa lapselle reissu olisi ollut mahtava ja onnistunut vaikka Pyhäkerossa olisi vietetty koko aika päiväretkiä tehden, tosin kuin aikuiselle, joka haluaa vaeltaa reitin pisteestä A pisteeseen B.

Oli herkistävää lukea tämä. Kaikkien pelkojen “äiti” on hylätyksi tulemisen pelko ja tästä syystä lapsi on lojaali vanhemmilleen loputtomiin. Se on hänen tapansa osoittaa kiintymystä.

Kiitos kun asemoidut lasten oikeuksien puolustajaksi ja toivottavasti kuteja riittää piipussa, sillä työsarkaa riittää edelleen.

[Baloubetderouet]

No nyt tulin tänne minäkin. Huomattavasti korkeatasoisempaa keskustelua kuin Vauvapalstalla, todnäk koska tänne pitää kirjautua. Joillakin teistä on ollut todella hyviä analyysejä.
Äidin ja lapsen kohtalo kosketti syvästi. Lisäksi aihe on sinällään mielenkiintoinen, koska vaellan itsekin. Vaellan vain kesäisin, koska en pärjää kylmällä ilmalla (mm sormet jäätyvät heti). Mutta olen ollut kesälläkin tunturissa sellaisessa tuulessa että oksat pois. Vaellan enimmäkseen Ruotsin tuntureilla, eikä siitä montaa vuotta ole kun vaeltajanainen kaukoidästä paleltui kuoliaaksi syyskuussa, vain jokunen kilometri Kebnekaisen tunturikeskuksesta. Hän ei ollut asianmukaisesti varustautunut.
Pelkään lumivyöryjä kuollakseni, enkä luota piippareihin sun muihin varusteisiin, enemmän on hyvää tuuria jos niistä saa apua. Ehkä Suomessa ei olla niin tietoisia lumivyöryvaaroista kuin muissa maissa, joissa ne ovat yleisiä.
Emme tunne kaikkia äidin ja pojan vaelluksen yksityiskohtia, ja todennäköisesti kuoleman syy oli lähinnä kylmyys/tuuli/ja lopulta lumivyöry, eivätkä muut asiat ratkaisevasti. Itse en olisi varmaan vaivautunut kirjoittamaan sääennustetta paperille, koska tuntureilla sellaiseen ei voi luottaa, ei varsinkaan viikkoa eteenpäin. Niin myös olisin ostanut lapselleni Real turmat-pusseja, niitä vihreitä joissa on eniten kaloreita. Vaelluksella ei eletä kasviskeitolla, mutta enpä toisaalta tunne heidän menyään täysin.
Varapäivä käytetään järkevästi, eli ei jäädä hyvällä ilmalla odottamaan huonoa ilmaa, mieluummin vaikka sitten se viimeinen yö hotellissa tai vaikka teltassa hotellin pihalla...
Minu kysymykseni on nille jotka voivat viisaasti arvata- miten kuruun päädyttiin? Äiti vaikutti tietävän koko lailla Pallaksen vaellusreiteistä ja koskapa poromiehetkin sanovat että Pyhäkuru on talvisaikaan hyvin vaarallinen paikka, mielestäni äidin olisi pitänyt tämä tietää.
Onko eksytty tuiskussa ja luultu että ollaan oikealla reitillä? Vai onko vain haluttu tunturista alas hintaan mihin hyvänsä nopeinta mahdollista tietä ja unohdettu koko käsite Pyhäkuru? Miten on ajateltu että auttajat heidät siinä tapauksessa löytävät, jos poikkeavat reitiltä?
Paitsi lumivyöryvaara, niin myös korkealta putoamisen vaara on ollut niin ilmeinen että en ymmärrä kuinka se on missattu. Onko tavallista että suuntavaisto katoaa täysin, ja voiko hypotermia alentaa harkintakykyä näin merkittävästi?
Eräopaskoulutukselle en paljoa anna. Ns. kokemus ei tarkoita sitä että mistä vaan selvitään, se tarkoittaa ennen kaikkea sitä että vaaratilanteita vältetään ennalta. Ja tietysti varsinkin lapsen kanssa todella vaarallisille tilanteille täytyy olla "nollatoleranssi". Tunnen itse useita poromiehiä, ja suurin osa heistä on joskus elämässään ollut tosi vaarallisessa paikassa pahalla ilmalla tunturissa tai luonnossa, ja ovat kuin ihmeen kaupalla selvinneet. Sellainen kokemus pysäyttää ja tekee varovaiseksi.

[Aurex]

Hei! Ajauduin seuraamaan tätä keskustelua, koska kyseinen onnettomuus kosketti minua erittäin syvästi. Järkyttävä tapahtuma. Kiitos usealle teistä asiantuntevista viesteistä, jotka ovat auttaneet oloani. Toivottavasti näitä teidän esittämiä tärkeitä pointteja lukisi usea talvivaellukselle aikova. Paljon on opittavaa. Menehtyneitä ei takaisin saada, mutta tulevaisuuteen voidaan vaikuttaa.

Paljon olen itse pohtinut, miten on päädytty Pyhäkurussa Häke-pisteeseen. @Kuusenalla ja Alien Alien on hyvin asiaa valaissut. Itse olen spekuloinut niin, että Taivaskeron ja Lehmäkeron välistä satulaa ollaan luultu Taivaskeron ja Pyhäkeron väliseksi satulaksi. Miksi näin? Olisiko mahdollista, että ovat Lehmäkeron satulalla ottaneet (yrittäneet ottaa) nousukarvat pois suksista, koska maasto alkaa viettää ja luulevat olevansa jo Taivaskeron satulan läpi menneet. Näkyvyys karvoja poisottaessa varmaankin ollut hyvin heikko...? Molempien tai vain toisen sukset ovat lähteneet tuulen mukana kohti Pyhäkurua karvoja poisottaessa. Varmasti kylmettyneillä ja väyseneillä vaeltajillea on tämän johdosta ollut ankara vitutus. Tapahtuman jälkeen on lähdetty monoilla suuntaan, johon suksetkin lähtivät ( kohti Pyhäkurua). Kova tuuli ja tuisku on pakottanut pitämään katsetta vasemmalle. Siten on myös askeleet painuneet (myös rinnealas vaikuttaa) vasemmalle kuruun. Alkuun kulku helpohkoa jäistä rinnettä pitkin, kunnes on saavuttu lumilipalle, josta soitto häkeen. Tästä eteen päin on järkyttävää edes miettiä tapahtunutta.

Kiitos vielä teille mielenkiintoisista pohdinnoista ja rakentavasta keskustelusta.

[Vierailijatar]

Muutoinhan tuo sinun tekstisi kiintymyssuhteineen oli varmasti enemmän sellaista yleisemmän tason pohdintaa, joka ehkä sopii tähän tapaukseen tai sitten ei. Ehkä juuri tämän kyseisen lapsen kohdalla reissu ei olisikaan ollut mahtava ja onnistunut, jos olisi typistetty vain päiväretkiin? Me ollaan niin erilaisia, lapsetkin.

Vaihdetaan näkökulmaa ja otetaan lähtökohdaksi oikeusperustaisuus ja pohditaan, mitä lasten oikeuksiin liittyviä ihmisoikeusongelmia urheiluharrastuksiassa voi olla. Olisi kiva kuulla mielipiteesi siitä, oliko tämä sydäntalven kaamosvaellus ankarissa olosuhteissa lapsen edun mukainen, ja jos kyllä, niin perustelut kiitos!

Iltalukemiseksi:

- Lapsen oikeuksia ei tunnisteta tai huomioida urheilussa riittävästi. Oikeutta lepoon ja vapaa-aikaan ei aina kunnioiteta. Levolle ei ole riittävästi aikaa tai urheilu on liian rasittavaa. Esimerkki: Urheiluharrastuksen kilpatavoitteet ajavat lapsen edun edelle. Joissain lajeissa lapset joutuvat liian nuorena kilpailemaan aikuisten sarjassa.

-Valmentajat tai vanhemmat saattavat sivuuttaa lapsen näkemyksen häntä koskevissa asioissa. Esimerkki: Lapsi jatkaa harrastusta, koska kokee painostusta.

https://alarikourheilua.fi/lapsen-oikeuksia-ei-turvata/

[Cadi John]

Minusta tuo lapsi vietti varsin mukavaa elämää kunnes viime hetket koittivat. Toivottavasti silloinkin loppu tuli niin nopeasti, että ei ehtinyt paljoa kärsiä. En myöskään usko, että some oli tässä se pääsyy, miksi tunturiin lähdettiin. Sisältöä varmaan haluttiin, mutta toivon silti että pääsyy oli lähteä yhteiselle seikkailulle pojan kanssa. Mutta tämä on vaan minun mielipiteeni.

Jep en usko minäkään et some oli pääsyy tunturiin lähdölle. Some voi olla kyllä syy ettei peräännytty ajoissa.

Lainaus korjattu
-NILS-

[Tessu]

Entisaikaan ei lapsilla ollu mitään oikeuksia,oli vain velvollisuuksia ja oppivelvollisuus ensimmäinen,tosin eipä vaimoillakaan paljoa merkitystä ollu.

[Marilynmarilyn]

Siis, oliko äidin puhelin ainoa matkalle mukaan otettu puhelin? 2016 äiti kertoi yhdeksi pikkulastensa ylenpalttisen ulkoiluttamisen syyksi ruutuajan välttämisen, ja jos ei ulkoilisi, niin aika menisi näyttöjen ääressä. Oliko pojalla oma puhelin mukana retkellä?

Tätä asiaa on pohdiskeltu aiemmin. Yhdessä kuvassa pojalla on tuvassa puhelin kädessä, mutta emme voi tietää, oliko puhelin äidin vai pojan.

Kuten joku mainitsikin, todennäköisesti äiti on ottanut kuvan pojastaan. Ellei äidillä ollut matkassa kahta puhelinta, pojalla on ollut oma puhelin mukanaan.

[Vadelma-Aho]

Nousukarvat. Tämä on varuste, josta ei ole kovin paljon puhuttu. Tunturisuksilla etenemiseen ylämäessä ja vastatuulessa vaikuttavat todella paljon käytössä olevat nousukarvat, varsinkin ahkiota vetäessä. Niitä on hyvin erilaisia, ja valitettavasti yhtään hyvää kuvaa siitä, millaiset tämän kaksikon nousukarvat olivat, en ole nähnyt. Oma suositukseni tunturivaellukseen ovat Colltexin nailoniset 45 mm:n nousukarvat, joilla saa kyllä jyrkkäänkin rinteeseen lähes seinäpidon. Alamäessä ne hidastavat, mutta tämä jarru toisaalta lisää turvallisuutta. Jos karvat eivät ole kunnolliset, pito ei riitä pahassa paikassa. Jos nousukarvat olivat huonot tai riittämättömät, se selittäisi erittäin hyvin, miksi sukset olisi otettu pois.

Jossain kuvassa äiti laittaa skinejä, täyspitkiä ja sinisiä väriltään, joten äkkiseltään niiden voisi ajatella olevan vaikkapa Colltexin 38 milliset nylon-mohairit, omani on ainakin silmämääräisesti saman näköiset. Jossain toisessa kuvassa näkyy myös Madshusin Intelligripit, eli skinikiinnikkeettömässä BC:ssä on käytetty niitä puolikkaina karvoina ja Panoramoissahan on ihan kiinnikkeet puolikkaille.

[smartass]

Se kannattaa kuitenkin muistaa, että kaikkein pahimmat säät osuivat pelastajille (poromies mukaan lukien), ei vaeltajille. He olivat silloin jo lumivyöryn alla. Yhtään heidän kokemaansa myräkkää ja jäätävää kylmyyttä vähättelemättä. Sää vain muuttui vielä pahemmaksi iltaa kohti.

Tuossa vaikuttaa kaksi eri tekijää eli sää ja varusteet. Vaikka sääolot pahenivat iltaa kohti, olivat aikaisemmat puhurit todennäköisesti ankarammat vaeltajille kuin myöhemmät puhurit pelastajille. Ero tulee varusteista. On luultavaa, että pelastajat olivat varustautuneet sääoloihin huomattavasti paremmin kuin vaeltajat. Ei siis pidä väheksyä olosuhteita siinä vaiheessa, kun äiti ja poika olivat vielä hengissä.

Varusteet.

Keskustelussa on tullut ilmi kahdenlaista näkemystä. Varusteet olleet ominaisuuksiltaan riittävät. Pojan takki vertautuu naparetkeilijöiden käyttämään varustukseen. Toisaalta äiti itse kirjoittanut edeltävänä päivänä tuulen menevän luihin ja ytimiin.
Pojan lämittelytakin on sanottu olevan teknisiltä ominaisuuksiltaan tuulenpitävä notkeudestaan huolimatta. Toisaalta on on esitetty näkemys, että riittävän suojan ko. oloissa antaa riittävän tiheä jäykempi kangas ainoastaan.
Housuista ei ole puhuttu mitään.
Paikalliset suosivat varustuksessaan haalarimalleja, joissa napakka kangas. Jämäkkä kangas kestää paremminn kulutusta, eli repeytymisvaara pienempi. Haalarimalli estää lämmönhukan ja suojaa selän paremmin.
Monot ja niiden lämmönpitävyydestä ei myöskään ole ollut keskustelua. Varpaiden kylmyys aiheuttaa ensin kipua liikkuessa ja lopulta tunnottomuutta, mikä osaltaan vaikuttaa tasapainon säilyttämiseen, kuten jalkapöydän pienten lihasten jäätyminen.
Mikäli äidillä ei ollut muita käsineitä hansikkaiden (nahka+merinovilla) on selvää, että käsien suojaus on ollut puutteellista. Kuten myös on ollut kasvojen suojaus, kuten täällä onkin useampaan otteeseen esille nostettu.

Hypotermian syvyyden arvioimiseksi olisikin nyt mielenkiintoista kuulla näkemyksiä varustuksen kylmänsuojaominaisuuksista sekä mahdollisesta riittävyydestä/riittämättömyydestä.

Joo, eihän näitä bib pantseja varmasti turhaan tehdä, ovat lisäkerros siinä keskivartaloa lämmittämässä ja estävät lumen pääsyn iholle kaatuessa. Hintavia toki. Pelastushenkilöstöllä varmastikin on haalari, poromiehillä, vapaaalaskijoilla, kiteilijöilllä ihan kokopuku...https://www.peakperformance.com/fi/prod ... 79147.html?
Kasvuikäisellä tietenkin hieman huono sijoitus kun hujahtaa äkkiä pituutta tuossa iässä, ja no monotkin voinevat muuttua pienehköiksi/kylmiksi yhdessä vuodessa...
Pojan untsikan huppu ei ole ainakaan kovin syvä suojaamaan kasvoja, kai hänellä sentään on kuoritakkikin mukana ollut
Se että äiti kehuu hanskojensa alla olevia merinovillahanskojaan liittyy siihen että ne kädessä pystynyt ilmeisesti räpläämään laitteitaan
Tuossa oli ongelma että hankkiutuivat oloihin missä edes kaikinpuolin riittävä perusvaelluskampe ei ehkä olisi oikein sallinnut avun odottelua paikallaan/kognitiivisen skarppiuden säilymistä toimia selviytymiselle vaadittavalla tasolla, vaan juuri sitä napa-asua siihen sitten minimiehdoksi, jääpiikit monoissa, olisiko ne ollut mahdollista saada jalkoihin tuossa ääriolosuhteessa...eli olisi pitänyt ymmärtää kääntyä ajoissa kun se tuuli alkoi taas purra luihin ja ytimiin...
talviretkeilyyn oli tietenkin jo satsattu tuon hintavan perusvälineistön, ahkiot, teltta... osalta, vaatteethan ei siinä kevätvaelluksessa (yleensä) niin kriittisiä sitten ole
säästelyä osaltaan tekee ymmärrettäväksi katsoessa perhettä kokonaisuutena harrastuksineen, valtava välinerumba, kajakit, pyörät,
kilpasukset ja vaatteistaan, välineistään yli kasvava lapsikatras
täsmälleen samalta ajankohdalta löytää youtubesta fiksun yön yli välinetestauksen, missä mm uusi teltta pystytetään suon laitaan kun pakkasta -30, miksei tämän tyyppinen olisi tuonut tuota vaadittua sisältöä someen tällekin parivaljakolle, voimien, varusteiden ja lapsen ehdoilla, siinä olisi tullut todettua samalla niitä mahdollisia puutteita välineissäkin, niinkuin tällläkin monojen kylmyys

[smartass]

Tuossa vaikuttaa kaksi eri tekijää eli sää ja varusteet. Vaikka sääolot pahenivat iltaa kohti, olivat aikaisemmat puhurit todennäköisesti ankarammat vaeltajille kuin myöhemmät puhurit pelastajille. Ero tulee varusteista. On luultavaa, että pelastajat olivat varustautuneet sääoloihin huomattavasti paremmin kuin vaeltajat. Ei siis pidä väheksyä olosuhteita siinä vaiheessa, kun äiti ja poika olivat vielä hengissä.

Varusteet.

Keskustelussa on tullut ilmi kahdenlaista näkemystä. Varusteet olleet ominaisuuksiltaan riittävät. Pojan takki vertautuu naparetkeilijöiden käyttämään varustukseen. Toisaalta äiti itse kirjoittanut edeltävänä päivänä tuulen menevän luihin ja ytimiin.
Pojan lämittelytakin on sanottu olevan teknisiltä ominaisuuksiltaan tuulenpitävä notkeudestaan huolimatta. Toisaalta on on esitetty näkemys, että riittävän suojan ko. oloissa antaa riittävän tiheä jäykempi kangas ainoastaan.
Housuista ei ole puhuttu mitään.
Paikalliset suosivat varustuksessaan haalarimalleja, joissa napakka kangas. Jämäkkä kangas kestää paremminn kulutusta, eli repeytymisvaara pienempi. Haalarimalli estää lämmönhukan ja suojaa selän paremmin.
Monot ja niiden lämmönpitävyydestä ei myöskään ole ollut keskustelua. Varpaiden kylmyys aiheuttaa ensin kipua liikkuessa ja lopulta tunnottomuutta, mikä osaltaan vaikuttaa tasapainon säilyttämiseen, kuten jalkapöydän pienten lihasten jäätyminen.
Mikäli äidillä ei ollut muita käsineitä hansikkaiden (nahka+merinovilla) on selvää, että käsien suojaus on ollut puutteellista. Kuten myös on ollut kasvojen suojaus, kuten täällä onkin useampaan otteeseen esille nostettu.

Hypotermian syvyyden arvioimiseksi olisikin nyt mielenkiintoista kuulla näkemyksiä varustuksen kylmänsuojaominaisuuksista sekä mahdollisesta riittävyydestä/riittämättömyydestä.

Joo, eihän näitä bib pantseja varmasti turhaan tehdä, ovat lisäkerros siinä keskivartaloa lämmittämässä ja estävät lumen pääsyn iholle kaatuessa. Hintavia toki. Pelastushenkilöstöllä varmastikin on haalari, poromiehillä, vapaaalaskijoilla, kiteilijöilllä ihan kokopuku...https://www.peakperformance.com/fi/prod ... 79147.html?
Kasvuikäisellä tietenkin hieman huono sijoitus kun hujahtaa äkkiä pituutta tuossa iässä, ja no monotkin voinevat muuttua pienehköiksi/kylmiksi yhdessä vuodessa...
Pojan untsikan huppu ei ole ainakaan kovin syvä suojaamaan kasvoja, kai hänellä sentään on kuoritakkikin mukana ollut
Se että äiti kehuu hanskojensa alla olevia merinovillahanskojaan liittyy siihen että ne kädessä pystynyt ilmeisesti räpläämään laitteitaan
Tuossa oli ongelma että hankkiutuivat oloihin missä edes kaikinpuolin riittävä perusvaelluskampe ei ehkä olisi oikein sallinnut avun odottelua paikallaan/kognitiivisen skarppiuden säilymistä toimia selviytymiselle vaadittavalla tasolla, vaan juuri sitä napa-asua siihen sitten minimiehdoksi, jääpiikit monoissa, olisiko ne ollut mahdollista saada jalkoihin tuossa ääriolosuhteessa...eli olisi pitänyt ymmärtää kääntyä ajoissa kun se tuuli alkoi taas purra luihin ja ytimiin...
talviretkeilyyn oli tietenkin jo satsattu tuon hintavan perusvälineistön, ahkiot, teltta... osalta, vaatteethan ei siinä kevätvaelluksessa (yleensä) niin kriittisiä sitten ole
säästelyä osaltaan tekee ymmärrettäväksi katsoessa perhettä kokonaisuutena harrastuksineen, valtava välinerumba, kajakit, pyörät,
kilpasukset ja vaatteistaan, välineistään yli kasvava lapsikatras
täsmälleen samalta ajankohdalta löytää youtubesta fiksun yön yli välinetestauksen, missä mm uusi teltta pystytetään suon laitaan kun pakkasta -30, miksei tämän tyyppinen olisi tuonut tuota vaadittua sisältöä someen tällekin parivaljakolle, voimien, varusteiden ja lapsen ehdoilla, siinä olisi tullut todettua samalla niitä mahdollisia puutteita välineissäkin, niinkuin tällläkin monojen kylmyys

vielä, mut siis joo vähemmän täydelllisen varustuksen luulisi tuovan sitä tervettä järkeä sitten juurikin, ettei mennä edemmäs mihin varustus yltää, mutta toisaalta se viimeisen päälle saattaa pitää sitten pään terävämmässä kunnossa kun ei hytise järkeään pellolle, varmasti on moniulotteista tuo asusteiden laadun tuoma lisäarvo

[CSI]

Metsähallitus on näemmä käynyt vähän lisäämässä varoituksia Hetta-Pallas reittiin.

Verrattuna syyskuun 2023 tilanteeseen, joka on arkistoitunut Webarchiveen, luettavissa täällä: Hetta-Pallas reittikuvaus syyskuu 2023

...niin siellä lukee nyt tammikuussa 2024 mm seuraava lisäys:

Keskitalvi marraskuusta tammikuun loppuun ei ole suositeltavaa vaellusaikaa, koska valoisa aika on erittäin lyhyt ja sää voi nopeasti muuttua tuiskun ja pakkasen takia vaaralliseksi.

Mutta on siellä ollut jo syyskuussa ihan tarpeeksi varoitusta normaalijärkiselle, että vaeltajan on pärjättävä vaativissa olosuhteissa. Eikä reittejä huolleta tai avata.

---

Sähköstä: Mammalla lienee ollut sähkö lopussa kun hätäpuhelukin on pitänyt päättää akun säästämiseksi. Voi voi....mitkähän kaikki vempeleet on olleet jo pimeänä tuossa vaiheessa?

---

Sindre nimen etymologiasta: Ei se mitään tuhkaa tarkoita. Sehän on viikinkinorjaa ja tarkoittaa "iskua" (sindr). Sindre oli viikinkien mytologioissa yksi niistä kääpiöistä, joka takoi Thorin vasaran.

---

@ipr:lle: Ei lähde kelkka tuulen mukaan vielä 30 m/s tuulella. Ensinnäkin ne nykykelkat painaa järjestään jonkun 200 kg tai enemmän kevyimmätkin. Niitä ei tosiaan tuuli kovin helpolla vie. Eikä asiassa olisi mitään järkeäkään jos veisi. Vähänkään äreämmällä moottorilla varustetut kelkat kulkee kyllä reilusti yli 100 km/h (30 m/s tuuli = 108 km/h). Lentoonhan niiden pitäisi lähteä jos sinun teoriasi olisivat totta.

---

@Vadelma-aho: Entä sitten vaikka varusteet maksaa? Se mitään todista. No, ehkä se todistaa siitä, että rahan puute ei ollut pihtailun syy vaan saituus. Ei ne pihitkään millään risukengillä tunturiin lähde. Eikä markkinoilla nyt taida olla hirveästi kovin edullisia vaihtoehtoja? Kyllä tuolla mammalla sen verta taustaa asiasta oli, että hän tajusi, että hiihtovaellus loppuu kerrasta jos liian paskat varusteet ostaa. Hänen rahafiksaationsa oli niin ilmiselvää ja se paljastuu vaikka hänen sometouhujaan seuraamalla. Joku oli löytänyt merkkejä siitä instasta. Minä taas hoksasin asian facesta. @Omega: ihan järkevä ajatus. Pihi ihminen painelee kyllä kalliiden vehkeiden perässä henkensä kaupalla. On varmaan sydäntä särkenyt kun ne laapat on kadonneet tunturin usvaan...sitä vaan ihmettelen, että onhan ollut saakeli taas kympin suoritus eräoppaalta JOS MOLEMMILTA on tuuli vienyt kummatkin sukset ja vielä porkat kaupan päälle. Hienoa suorittamista.

---

Muuta faktaa kengännauhabudjetista ei taida olla, eikä tuo matkajärjestelykään välttämättä osoita budjettimatkailua. Omasta mielestäni se voi yhtä hyvin olla kärsimyksen maksimointia ja seikkailuhengen tavoittelua.

On nyt kuitenkin tyhjää vankempaa viitettä siitä, että rahankäytön pihistelyyn oli melkoinen fiksaatio. Asiassa ollaan vankemmalla pohjalla kuin monessa täysin tyhjässä spekulaatiossa täällä.

Kärsimyksen maksimointi ja seikkailuhengen lisääminen? Heitetäänpä kapulaa vastavuoroisesti sulle: Mikäs sinun näyttösi on, että tuo olisi ollut joku motiivi? Eikö mikään? No niin. Näin helppoa on vasta-argumentointi täällä.

Mutta kieltämättä kärsimyksen maksimoinnissa kyllä onnistuttiin - jos se oli tavoite. Vaellus päättyi betoninkovan lumimassan alle sätkyttelyyn. Tai noh...ei siellä voi edes sätkytellä, niin lujaa lumi muuraa uhrin satimeensa. Mutta voi siellä rykiä hapen loppuessa viimeiset rykinänsä ja lukea isämeidän. Seikkailu on päättynyt ja kärsimys on varmasti ollu maksimaalista vaelluksella kun tukehtumalla on pitänyt lähteä.

---
Lopuksi nickit @Saimaannorppa ja @Kookapu: valoja pois päältä ja lukekaas tämä: https://www.murha.info/rikosfoorumi/vie ... 9#p1566509

[Vierailijatar]

Ja vielä tähän Instagram-/julkisuusnäkökulmaan liittyen: Äidillä oli julkinen Instagram-tili, jota hän päivitti vaihtelevalla intensiteetillä ja saamatta siitä taloudellista tai muuta hyötyä. Hän ei myöskään vaikuttanut tavoitelleen esimerkiksi seuraajamäärän kasvua. Yksistään julkinen tili sosiaalisessa mediassa ei riitä tarkoittamaan, että vaellus tai ratkaisuja vaelluksella olisi tehty priorisoimalla se, miltä mikäkin voi sosiaalisessa mediassa näyttää.

Äiti on itse myöntänyt että yli kymmenen vuotta kestänyt some-julkisuus eri alustoilla on ollut erinomainen mainos/markkinointikeino, joka on ollut hyödyksi perheen Polkuped-yritykselle. On tullut kontakteja, uusia asiakkaita ja kassavirtaa. Hän kertoi tämän kaikein avoimesti ja rehellisesti. Mikä on kun faktat ei nyt kelpaa? Luonnon tuotteistaminen oli myös osa eräopaskoulutuksen tutkintoa ja hän pääsi hiomaan markkinointitaitojaan.