Tässä skenaariossa on kaksi aika mahdottomalta tuntuvaa asiaa: tuulensuunnan muuttuminen ja myös valon suunnan muuttuminen käännöksen jälkeen. Nyt laitetaan ihan liikaa painoarvoa poromies Rauhalan näkemille Raattaman valoille. Valaistusolot olivat ihan erilaiset häkepuhelun aikaan (niistä on valokuvakin laitettu tänne, ks. https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/85e9 ... afc57a010f). Klo 14, vaikka aurinko on laskenut, on vielä hyvinkin valoisaa, kun lumi heijastaa hajavaloa hyvin. Lisäksi valo on etelän/etelälounaan suunnassa, eli juuri menosuunnassa Taivaskeron mutkaan nähden. Vaikka lunta pölisisikin niin, ettei oikein tahdo nähdä mitään, on vaikea uskoa, että käännyttäisiin sekä tuulen että valon suhteen ihan toiseen suuntaan. Hajavalon eli auringonlaskun suunnan näkee tuollaisessakin tilanteessa aika hyvin - sumu ja paksut pilvet ovat eri asia. Valokuvien perusteella pilviverho ei ole ollut paksu tuohon aikaan, vaikka nouseva ilmavirtaus onkin nostanut sumua tunturin päälle. Valon suunnan voi nähdä. Tiedän tämän taas kokemuksesta, olen ollut eri tilanteissa tunturissa nimenomaan kaamosaikaan, hämärässä jne.Alien Alien kirjoitti: Ma Tammi 15, 2024 2:27 amSamaistamisvirheestä.Alien Alien kirjoitti: La Tammi 13, 2024 11:36 pm Eksymisestä.
Ketjussa on keskusteltu paljon eksymiseen vaikuttaneista asioista. Todennäköisin lienee teoria eksymisen tapahtumisesta kohdassa, jossa polku tekee mutkan ja siitä korkeuskäyrää seuraten tuulivakutuksen avustamana häkesoittopisteeseen.
Vaikka näin todellisuudessa olisi käynytkin, olemassa oleva tieto, ei viittaa siihen, että äiti olisi KOKENUT olleensa millään muotoa eksyksissä. (Häkesoitto: reitillä, luotti antamaansa sijaintinsa olevan oikea, pelastajien siis löytävän heidät tietystä pisteestä, Garmin ollut matkassa, antanut mahdollisuuden suunnassa pysymiseen jne.)
@Kuusenalla kertoi hyvin suksien merkityksestä hiihtovaelluksella ja että niiden ottamista vältetään menettämisen pelossa. Nousukarvoista ja niiden kunnosta/ toimivuudesta olisi mielenkiintoista kuulla lisää. Poliisin videolla näkyy rinteen myöhäisiä pieniä lumikinostumia, välillä jäätä.
Mikäli pyörähtäminen olisi tapahtunut ja rinteeseen oltaisiin tultu hotellin suunnalta, olisi edessä ollut aika jyrkkenevää laskua voimakkaassa myötäisessä ahkiot perässä. Olisiko vauhti saatu topattua ja jatkoluisun estämiseksi sauvat ja sukset pois—> menetetty ne myötätuuleen —> häkesoitto. (Sauvat on voitu ottaa senkin takia pois, että käsiä saadaan lämmitettyä edes hieman esim. takin sisällä, mikäli niissä silloin vielä jotain tuntoa ollut.)
Kuvassa sinisellä tulosuunta
Vihreällä aiottu menosuunta
Punaisella kulkusuunta ”pyörähtämisen” jälkeen.
Luonnossa liikkuessaan ihmiset yleensä ovat keskittyneitä katsomaan eteenpäin, jolloin selän taakse jäävä maasto jää näkemättä/ näyttää yllättävän oudolta. Varsinkin tunturimaastossa maisema voi näyttää yllättävän samanlaiselta tulo- ja menosuunnassa. Siihen kun lisätään tuuli, iltahämy ja väärään paikkaan samaistuminen , niin lähteminen tauon jälkeen takaisin tulosuuntaan ei ole ennenkuulumaton juttu.
Ainoa, mikä tässä mahdollisuudessa häiritsee on se, että silloin äiti ei olisi tajunnut tuulensuunnan muutosta. Hypotermisena ja kokemattomana talvivaeltajana, se tosin olisi voinut jäädä merkille panematta varsinkin mikäli Raattaman valoja luultiin hotellin valoiksi.
Mutta: en ollut paikalla enkä edelleenkään voi ymmärtää, miksei mitään sijainnin tarkistusta tehty. En pidä suuntavaistoani mitenkään erityisenä, mutta jos vähänkin on hereillä, valon ja tuulen suunnan muutoksen kyllä havaitsee.
Jos hypotermia on jo niin paha, ettei enää tällaista huomaa, sitten todellakin olisi ollut syytä koettaa tehdä exit tunturista paljon aiemmin.