Lumivyöry Muonion Pallastunturilla - äiti ja lapsi kuolivat

[Vadelma-Aho]

Menehtyneelle äidille on hänen kysyessään somessa vinkkejä vaellukseen mainittu kerran, että kesäreitillä voi olla lumen määrästä riippuen parempi tuuri päästä etenemään, mikä onkin täysin totta. "Riippuen täysin lumen määrästä, kesäreittiä edetessä parempi tuuri päästö etenemään, koska tunturissa vähemmän lunta kuin alhaalla talvireitillä. Liikkuminen on todella hidasta paksussa pehmeässä lumessa, ja voimia vievää. Eli saa olla hyvä kunto ja voimat kiskoa ahkioita umpihagessa. Välillä on kelkkauria, joissa taas meno sujuu. Huoltoajoja on, mutta näistä ei mitään varmaa tietoa. Pimeä tulee aikaisin, mikä tietysti lisää vähän riskiä." Tähän menehtynyt vastaa, että: "Kiitos tästä! Mietin myös tuota asiaa, kannattaako käydä alempana vai ylempänä. Meillä ei ole myöskään metsäsuksia vain tunturisukset.". Ei tässä nyt minusta ole suin päin yllytetty menemään kesäreitille.

[Haxxter]

Yksi olennainen kysymys näissä esim talviretkeilijöiden harrastajaryhmissä on. Jos tällaisissa ryhmissä annetaan suorastaan hengenvaarallisia neuvoja, niin voidaanko neuvojen antajia asettaa juridiseen vastuuseen kuolemantuottamuksesta tai johonkin muuhun lain kohtaan vetoamalla? Eikös esim. itsemurhaan yllyttäminen jossakin ryhmässä ole rikos, näitä on joskus mediassa ollut.

Mikä on kuolemaan johtaneiden neuvojen antama juridinen vastuu, moraalinen vastuu on selvä ja toivottavasti neuvon antanut henkilö on sen asian pään sisällään joutunut jo kohtaamaan. Äiti kysyi neuvoja ja sai vääriä neuvoja ja turhan ruusuisia ohjeita, varmasti ohjasivat äidin retkisuunnittelua nuo kokeneiden retkeilijöiden ohjeet.

Ainakin itse pohdin jatkossa minkälaisia ohjeita annan, en halua edes sitä moraalista vastuuta ja syyllisyyden tunnetta.

[Tilleraran]

Viesti ei ollut erityisesti vain sinulle CSI osoitettu, enkä esim. juuri sinun ruotsinkielinen taitoasi kyseenalaistanut. Enkä varsinkaan paikallistuntemustasi pohjoisen oloista. Olen toki myös sitä mieltä, että kaamosretki osoittautui lopulta liian haastavaksi, mutta pointti oli, että kokemusta oli enemmän kuin yhden retken verran toisin kuin monet täällä viestistä toiseen väittävät. En tiedä huomasitko, mutta vigulaiset tekivät myös kevättalven retken pohjoiseen (yhteensä 2 viikkoa, joista jälkimmäinen Utsjoella) vuonna 2021?

Useat keskustelijat vetävät mutkia suoriksi tulkinnoissaan (toki mahdollisesti itsekin, vaikka niiden iloisten kuvien osalta). Eikö ole hieman kyseenalaista, että monet esimerkiksi ilman mitään paikallistuntemusta kauhistelevat heiluvia tai heikoiksi pääteltyjä jäitä, ja vetävät siitä johtopäätöksiä hurjista riskienotoista? Näin koko ikäni rannikolla meren ääressä asuneena olen aika varma, että retkiluistellessa heillä on ollut riskienhallinta ihan hanskassa. Olen itsekin ollut laivan aaltojen heiluttamalla (on muuten hurja fiilis) mutta silti erittäin kantavalla ja vahvalla jäällä, vieläpä erittäin kokeneen jäälläliikkujan (entisen nuottamiehen) seurassa, eikä tilanteessa ollut mitään hurjaa riskiä. Ei siis ollut automaattisesti tuossakaan somepätkän tarinassa.

[Vadelma-Aho]

Mitä tulee erilaisten reissujen vaativuuteen lähtötietoihin nojaten, niin tämä oli ehkä oman mittapuuni mukaan jotain 3,5/5. Hetta-Pallaksen alueella on UKK:n sivistystä lähemmän vyöhykkeen ohella Suomen tihein tupaverkosto ja matka tielle läpi reitin on lyhyin näistä suosituista vaellusreiteistä, koska teiden väliin jäävä puikulainen tunturialue on pieni, toisin kuin erämaihin jatkuvilla alueilla. Vaativampia vaelluksia olisivat esimerkiksi yhtä pienellä alueella vaellus ilman tupaverkostoa, erämaisemmalla alueella kotimaassa (vaikkapa Käsivarressa) vaellus ilman tupaverkostoa ja erämaassa vaellus ilman tupaverkostoa ulkomailla.

Vaelluksen vaativuuden kannalta on valtava ero siinä, jos mennään öiksi sisään lämpöiseen tupaan, saadaan kimpsut ja kampsut sulaksi, yöllä ei tarvitse huolehtia majoitteen kiinnityksistä ja lumen kerääntymisestä ja lämpökin ehtii saavuttamaan syvimmät luut ja ytimet. Teltassa majoittuminen lisää merkittävästi erilaisia riskejä. Eli vaikka Hetta-Pallaksen kesäreitti on talvella vaativa ja sisältää joitain muusta vaativuudesta yli nousevia todella riskejä vaaranpaikkoja, niin tunturialueiden talvivaelluskategoriasta löytyy vielä vaativampiakin mahdollisuuksia. Esimerkiksi se kuuluisa hiihtäjäpariskunnan reissu Käsivarressa oli sellainen huomattavasti syrjäisemmän maaston ja pidempien tupavälien takia.

[poliisikoiran pentu]

Menehtyneelle äidille on hänen kysyessään somessa vinkkejä vaellukseen mainittu kerran, että kesäreitillä voi olla lumen määrästä riippuen parempi tuuri päästä etenemään, mikä onkin täysin totta. "Riippuen täysin lumen määrästä, kesäreittiä edetessä parempi tuuri päästö etenemään, koska tunturissa vähemmän lunta kuin alhaalla talvireitillä. Liikkuminen on todella hidasta paksussa pehmeässä lumessa, ja voimia vievää. Eli saa olla hyvä kunto ja voimat kiskoa ahkioita umpihagessa. Välillä on kelkkauria, joissa taas meno sujuu. Huoltoajoja on, mutta näistä ei mitään varmaa tietoa. Pimeä tulee aikaisin, mikä tietysti lisää vähän riskiä." Tähän menehtynyt vastaa, että: "Kiitos tästä! Mietin myös tuota asiaa, kannattaako käydä alempana vai ylempänä. Meillä ei ole myöskään metsäsuksia vain tunturisukset.". Ei tässä nyt minusta ole suin päin yllytetty menemään kesäreitille.

Tuossa vaellusryhmän kirjoittaja kuvailee lähinnä talvireittiä omiin kokemuksiin perustuen. Olisiko hänkin ollut liikkeellä silloin, kun reitin ylläpitoa ei ollut. Ei ole varmuudella omia kokemuksia kesäreitiltä sydäntalvella, kuulostaa yleisiltä arveluilta tunturiolosuhteista. Keskittyy siis talvireittiin.

Minusta tämä kirjoittaja tai ryhmän jäsenet eivät ole mitenkään vastuussa ER:n valinnoista, retkestä ja tapahtuneesta. Ei heidän tarvitse tuntea syyllisyyttä. ER tiesi kysyvänsä toisilta harrastajilta. ER tiesi, ettei kysy ammattilaistason asiantuntijoilta, jotka olisivatkin voineet joutua vastuuseen.

[Elizabeth]

Sehän on totta ettei äiti ja lapsi kuolleet kaamokseen. Ei edes koko vaellusreissuun tai kylmyyteen kun olivat usean yön kuitenkin reissussa olleet ja vieraskirjankin mukaan matka sujunut hyvin. Kuolemaan johtuneet syyt olivat lumivyöryssä. Yhtälailla se lumivyöry voi iskeä vaikka teet vaa parin tunnin hiihtoreissun tunturille eväsretken merkeissä. Luonnon voimat ei katso aikaa tai paikkaa. Jos puu kaatuu sun telttas päälle ni se on siinä.

Lumivyöry samoin kuin kuolettava kaatuminen laskurinteessä yms. iskevät paaaaaaljon herkemmin myrskyn nostamassa white-outissa kuin kirkkaana päivänä. Ei mulla muuta. Tulin vain sanomaan tämän kun se ei näytä uppoavan eteläisten kalloon. Ei sitten näemmä mitenkään.

Jossain määrin se pitäisi olla jo "itsestään" selvää että paskasäässä sattuu ja tapahtuu. Mutta. Kokemusta on myös syöksyvirtauksesta (trombi) joka iski ihan normipäivänä ja tappoi kaksi ihmistä.

[Haxxter]

Minusta tämä kirjoittaja tai ryhmän jäsenet eivät ole mitenkään vastuussa ER:n valinnoista, retkestä ja tapahtuneesta. Ei heidän tarvitse tuntea syyllisyyttä. ER tiesi kysyvänsä toisilta harrastajilta. ER tiesi, ettei kysy ammattilaistason asiantuntijoilta, jotka olisivatkin voineet joutua vastuuseen.

Tässä on kyse oppimisprosessista ja kuten tuossa sata sivua sitten on todettu, jokaisen retkein tärkeimmän päämäärän tulee olla turvallisuus. Aina kun annetaan neuvoja, aloitetaan turvallisuudesta. Neuvoit missä tahansa ryhmässä, maallikkona tai ammattilaisena. Neuvoja on aina vastuussa jollaintasolla neuvoistaan. Siksi kun neuvotte, lähtekää aina liikkeelle turvallisuudesta, itse ainakin opin sen tästä tragediasta.

[SmileToad]

Viesti ei ollut erityisesti vain sinulle CSI osoitettu, enkä esim. juuri sinun ruotsinkielinen taitoasi kyseenalaistanut. Enkä varsinkaan paikallistuntemustasi pohjoisen oloista. Olen toki myös sitä mieltä, että kaamosretki osoittautui lopulta liian haastavaksi, mutta pointti oli, että kokemusta oli enemmän kuin yhden retken verran toisin kuin monet täällä viestistä toiseen väittävät. En tiedä huomasitko, mutta vigulaiset tekivät myös kevättalven retken pohjoiseen (yhteensä 2 viikkoa, joista jälkimmäinen Utsjoella) vuonna 2021?

En ole kyllä kenenkään huomannut sanoneen, että kyseessä olisi ollut äidin ensimmäinen talvivaellus. Ensimmäisestä kaamosvaelluksesta on puhuttu, ja kuten on todettu sen sata kertaa, se on aivan eri asia kuin kevättalven vaellus.

Ruotsin kieli ei useimmille suomalaisille ole mitään munkkilatinaa, vaan etenkin passiivinen kielitaito (eli kyky ymmärtää ja kääntää ruotsista suomeen) on laaja. Toki virheellisiä käännöksiä on täällä muutama esiintynyt.

Entäpä, jos kyseessä olisikin ollut isä ja tytär? Heräisikö teissä samoja tunteita kuin äiti/poika tilanteessa,

Jatkan vielä hieman tätä.

Miltä tämä kuulostaisi: isä ja 12-vuotias tytär lähtivät kaamosvaellukselle. Ensimmäinen päivä alkoi suoraan bussista ilman, että isä tietä onko edessä vyötäröön asti upottavaa lumihankea vai valmiita latuja. Niin tai näin, oli tarkoitus vaeltaa pimeää vasten useita tunteja. Matkan alkuvaiheessa isältä putosi puhelin ja hän palasi hakemaan sitä itku kurkussa.

Veikkaan, että moni alkaisi jo tuosta yllä olevasta pohtimaan isän tasapainoa ja tehtyjä valintaa. Suhtaudummeko eri tavalla eri sukupuoliin vastaavassa tilanteessa?

Tämä on mielenkiintoinen näkökulma. Itse naisena kauhistelisin noin toimivaa isää vielä enemmän kuin tätä äitiä. Sukupuoliroolit on tällaisella keski-ikää lähestyvällä juntturalla sen verran alitajunnassa, että mieheltä odottaa rationaalisempaa ja loogisempaa käytöstä, ja naiselle antaa mahdollisesti helpommin anteeksi tunteella menemisen, go with the flow -asenteen ja höpsöt virheet (kuten vesistön ylityksessä märkään kohtaan humpsahtamisen, hupsistakeikkaa). Kamalalta näyttää kun sen kirjoittaa näin auki, mutta lienee tervettä tunnistaa omia piiloasenteitaan.

[Vadelma-Aho]

Kokonaisuudessaan tuohon neuvokyselyyn somessa antaa vinkkejä kuusi eri henkilöä. Vinkkien sisältö:
- N. 10km/pvä on realistinen suunnitelma, vauhti n. 1-3km/h. Hankikantoa saattaa löytyä ja vanhoja uria ehkä.
- Riippuu paljon lumitilanteesta ja hiihdettävän reitin profiilista, kommentoija itse on viime vuoden kaamosvaelluksella edennyt pahimmillaan 1km/h todella upottavassa hangessa, jään päälle nousseessa vedessä ja vähäisessä valossa.Ei ollut huoltoreittejä eikä kelkanjälkiä. Eteneminen huomattavasti hitaampaa kuin keväthangilla. 10-12km 5-6 tunnin aikana kuulostaa optimistiselta, koska pitää huomioida tauotkin, mutta jos etenemistä jakaa myös pimeälle, niin päivämatka toteutettavissa.
- Riippuu aivan valtavasti olosuhteista. Latua ei ole ajettu, tuurilla kelkanjälkiä saattaa löytyä, reissua ei kuitenkaan kannata laskea niiden varaan ja jälki voi hetkessä mennä umpeen. Umpisessa vauhti 1-2km/h, ylempänä tuuli on voinut kovettaa lunta helppokulkuisemmaksi. Aikataulu on hämärän peitossa, mutta päivämatkat kuulostavat kuitenkin realistisilta.
- Kommentoijaa yllätti vuodenvaihteen ajankohdassa omalla reissullaan kulkemisen hitaus ja teltan pystyttämisen erilaisuus umpihangen takia, kertoo asian turvallisuusnäkökulman takia. Maalis-huhtikuussa menee yli 30km päivässä, tammikuussa samalla effortilla 5-15km.
- Ajoita reissu täyden kuun aikaan, niin on lisää valoa.
- Täällä jo mainittu kommentti sivuten kesäreittiä.

[Ramppa X Rämäpää]

Kun nyt oli pohdintaa siitä että on laskeuduttu niin jyrkkää rinnettä alaspäin että ei siihen häkesoittopisteeseen ole voitu vahingossa päätyä eikä ole voitu kuvitella olevansa lähelläkään oikeaa reittiä, niin vaikka nyt miten noita korkeuskäyriä tuijottaisin niin olen silti sitä mieltä että tuulen kasaaman kinostuman/lumilipan päällä 5 metrin näkyvyydellä pienestä lumisokeudesta kärsien pidän tuota edelleen mahdollisena.

Kun nuo kuvat on niin pop täällä ketjussa, niin piirsin tuohon karttapaikan karttapohjaan jälleen kerran oman käsitykseni siitä mitä reittiä tuonne on voitu ihan vahingossa harhautua, joutumatta mitenkään jyrkkään laskuun missään vaiheessa, eli yksi kesäreitin mutka on jäänyt huomaamatta ja jatkettu siitä kohdalta suoraan...
maanmittauslaitos.jpg

Ympyrän sisällä on käsittääkseni suunnilleen se paikka josta hätäkeskukseen on soitettu, tuohon jos on sopivasti sitä lumilippaa niin tuossa kohdalla on voinut olla lähes tasainen alue, jos katsoo aluetta kesäreitin (sinisellä korostettu) samalla kohdalla niin on melko vastaavaa rinnettä.

Amatöörin silmään tämä on loogisin selitys miten häke-puhelun kohtaan päädyttiin.

Kaikesta keskustellusta eniten epäselväksi mulle on jäänyt hiihtovälineiden menettäminen. En ole nähnyt yhtään loogista selitystä edes sille miksi sukset otettiin jalasta. Mikä sellainen syy olisi? Tuskin ainakaan taukoa varten. Onko jossain oloissa (jäinen rinne?) helpompaa kulkea monoilla kuin suksilla?

[Satyrium]

Sehän on totta ettei äiti ja lapsi kuolleet kaamokseen. Ei edes koko vaellusreissuun tai kylmyyteen kun olivat usean yön kuitenkin reissussa olleet ja vieraskirjankin mukaan matka sujunut hyvin. Kuolemaan johtuneet syyt olivat lumivyöryssä. Yhtälailla se lumivyöry voi iskeä vaikka teet vaa parin tunnin hiihtoreissun tunturille eväsretken merkeissä. Luonnon voimat ei katso aikaa tai paikkaa. Jos puu kaatuu sun telttas päälle ni se on siinä.

Lumivyöry samoin kuin kuolettava kaatuminen laskurinteessä yms. iskevät paaaaaaljon herkemmin myrskyn nostamassa white-outissa kuin kirkkaana päivänä. Ei mulla muuta. Tulin vain sanomaan tämän kun se ei näytä uppoavan eteläisten kalloon. Ei sitten näemmä mitenkään.

Jossain määrin se pitäisi olla jo "itsestään" selvää että paskasäässä sattuu ja tapahtuu. Mutta. Kokemusta on myös syöksyvirtauksesta (trombi) joka iski ihan normipäivänä ja tappoi kaksi ihmistä.

Tässä on kuitenkin koko ajan tullut kerta kerralta vahvemmin esille, että äiti ei ollut tarpeeksi kokenut tällaiselle reissulle eikä ollut tehnyt huolellisia, riittävän usein tapahtuneita tarkistuksia säätilaan. Jos olisi tehnyt säätarkistukset ja olisi tarvittaessa osannut muuttaa lennosta reittivalinnan turvallisemmaksi, koko onnettomuutta ei olisi tapahtunut. Hän oli kuitenkin lapsesta vastuussa eikä lapsia lähdetä viemään jääräpäisesti vaarallisiin olosuhteisiin.

Se, että kaatuuko puu päälle, repiikö trombi taivaalle, tippuuko ufo päähän tai saako lentävän lehmän päähänsä, on hypoteettista mälväämistä tässä keississä. Se pitää osata ennakoida, mikä on ennakoitavissa. Tämä vaellus päättyi onnettomasti siksi, että ei oltu ennakoitu riittävästi eli otettu selvää asioista. Äitihän olikin itse sanonut: Ei pidä suunnitella liikaa.

Nyt se kostautui karusti.

[Vadelma-Aho]

Kun nyt oli pohdintaa siitä että on laskeuduttu niin jyrkkää rinnettä alaspäin että ei siihen häkesoittopisteeseen ole voitu vahingossa päätyä eikä ole voitu kuvitella olevansa lähelläkään oikeaa reittiä, niin vaikka nyt miten noita korkeuskäyriä tuijottaisin niin olen silti sitä mieltä että tuulen kasaaman kinostuman/lumilipan päällä 5 metrin näkyvyydellä pienestä lumisokeudesta kärsien pidän tuota edelleen mahdollisena.

Kun nuo kuvat on niin pop täällä ketjussa, niin piirsin tuohon karttapaikan karttapohjaan jälleen kerran oman käsitykseni siitä mitä reittiä tuonne on voitu ihan vahingossa harhautua, joutumatta mitenkään jyrkkään laskuun missään vaiheessa, eli yksi kesäreitin mutka on jäänyt huomaamatta ja jatkettu siitä kohdalta suoraan...
maanmittauslaitos.jpg

Ympyrän sisällä on käsittääkseni suunnilleen se paikka josta hätäkeskukseen on soitettu, tuohon jos on sopivasti sitä lumilippaa niin tuossa kohdalla on voinut olla lähes tasainen alue, jos katsoo aluetta kesäreitin (sinisellä korostettu) samalla kohdalla niin on melko vastaavaa rinnettä.

Amatöörin silmään tämä on loogisin selitys miten häke-puhelun kohtaan päädyttiin.

Kaikesta keskustellusta eniten epäselväksi mulle on jäänyt hiihtovälineiden menettäminen. En ole nähnyt yhtään loogista selitystä edes sille miksi sukset otettiin jalasta. Mikä sellainen syy olisi? Tuskin ainakaan taukoa varten. Onko jossain oloissa (jäinen rinne?) helpompaa kulkea monoilla kuin suksilla?

Looginen selitys voisi olla juuri esim. jäinen rinne tai halu alkaa vaihtaa nousukarvoja.

[Bullit]

se ei ole mikään syy legitimoida idiootin pystyyn laittamaa retkeä. Kuudentena päivänä tuuri loppui. Niin täällä Lapissa käy aina väistämättä kun aikansa olosuhteista uhmaa.

Bingo!

Pelin säännöt: tunnista stereotyyppinen lapinmiehen lausahdus.

[da-n7007]

Viestejä kahlaten, mietin vielä ihan tavallisuuden tasolla monen kommentteja pojan ottamista vaelluskaveriksi. Perhe on ollut liikunnallinen aina, jo parisuhteen alussa se elementti oli läsnä. Aikuiset liikkuivat kaikin mahdollisin harrastuksin ja E jossain haastattelussa sanoikin, että lapset tehdään "yhteen pötköön", jotta heille (aikuisille) jää sitten sitä omaa tärkeää harrasteaikaa enemmän tulevaisuudessa. Ihan ok ajatus ja varsinkin jos lapset tulevat toivotusti.

Luottokaveri S tuli varmasti vapaaehtoisesti mukaan, tietysti halusi kokemusta tällaisesta vaelluksesta ja kun kumppanina oli äiti, jolla on vankka kokemus kaikenlaisesta lajista, en usko että mikään hälykello oli soinut kenelläkään. On ihan normaalia, että perheen muut jäsenet jäävät pyörittämään huushollia, hoitamaan koiraa yms. ja ottamaan sitä omaa aikaa joululomalla omissa jutuissaan. Isä tukena. Mielestäni tässä kuviossa ei ole mitään ihmeellistä.

12-vuotiaana olen itsekin ollut isäni mukana vaikka missä erämaaolosuhteissa ja ne muistot ovat vain upeita. Tuon ikäinen varhaisteini osaa jo ajatella ihan itse, toki luottaa vanhempaan sataprossana, mutta myös on taitava moneen. Kun pienestä pitäen on nähnyt miten toimitaan, on enemmän innokas kuin pelkäävä lapsi. Tämä tapaus oli järkyttävä, siitä ei pääse mihinkään, mutta edelleen syytän (syyksi) nopeasti muuttunutta sääolosuhdetta ja uutuuria. Jos jossitellaan, ei olisi ollut häke-soittoa, ei hypotermiavaaraa, ei karkaavia suksia ja sauvoja, ei lumivyöryä, jos kotiin paluupäivä olisi ollut toisenlainen. Eva oli kokenut vaeltaja, joka osasi kyllä handlata asiat. Nyt meni pieleen kaikki ja se kaikki ihan viimeisellä taipaleella.
Tosiasioiden puiminen on järkevää tulevia vaeltajia ajatellen, mutta syyllisen hakeminen on toisarvoista nyt. Jokaiselle voi tulla tällainen tapahtuma joskus eteen ja itseäni ainakin opetan nyt siihen, että soitto häkeen ei ole häpeäksi. Ei vaikka kuinka osaisi ihan Itse.

[CSI]

Jossain määrin se pitäisi olla jo "itsestään" selvää että paskasäässä sattuu ja tapahtuu. Mutta. Kokemusta on myös syöksyvirtauksesta (trombi) joka iski ihan normipäivänä ja tappoi kaksi ihmistä.

Niinhän sen pitäisi - mutta varsinkin FB:n vaellusryhmiä ja miksei tätäkin lukemalla vakuuttuu varsin pian siitä, ettei näin ole. Kuulemma avotunturiin tai vaikka Pohjois-Navalle painuminen säästä välittämättä on jonkinlainen subjektiivinen ihmisoikeus. Sitä ei saa rajoittaa eikä kyseenalaistaa millään lailla?

Takavuosina muuten eräs ER:ää oikeasti kokeneempi talviretkelijä tappoi itsensä itsemurhareissulla Pohjoisnavalle. Reissua pidettiin järjettömänä harrastajapiireissä ja muistaakseni kyseinen seikkalijatar oli jo yhden yrityksen tehnytkin mutta pelastunut nippa nappa. Häntä ei ole tähän päivään mennessä löydetty.

Vaikka hän oli omalla tavallaan kohtalaisen kokenyt arktinen retkelijä, jopa naparetkeilijä, niin hänenkin varustautumisessa ja valmistautumisessa alan pätevimmät harrastajat näkivät jopa kriittisiä virheitä.

Mutta hän tappoi lopulta vain itsensä. Ei vienyt 12 vuotiasta mukanaan. On hänestä kirjoitettukin sentään postuumisti elämäntarinat. Olihan hän kiinnostava henkilö. Lappilainen hän ei ollut - kuten ei niin monet muutkaan koheltajat.

----
Trombista ja miksei salamaniskustakin sen verran, että ne hyväksyn yllättävinä ilmiöinä, jotka voivat yllättää retkeilijän. Vaikka minun. Niihin on oikeasti vaikea varautua. Onneksi ne ovat harvinaisia riskejä. Takavuosilta muistan Ruotsista avotunturimaastosta salamaniskun retkeilijään ja 112 pelastuksen. Tuo on esimerkki tilanteesta, jossa sää oikeasti yllätti. Lähes kaikki muu on joko huonoa valmistatumista tai sitten vain kusipäistä painamista päin seinää kuin pässi. ER teki molemmat virheet.