Lumivyöry Muonion Pallastunturilla - äiti ja lapsi kuolivat

[Doris Watson]

Mitä tästä nyt enää jauhaa toistasataa sivua. Eikö tästä tehdä virallinen onnettomuusyyntutkinta.

Jos äiti olisi elossa, häntä todnäk epäiltäisiin kuolemantuottamuksesta. Oikeus todnäk toteaisi, että äiti oli syyllinen poikansa kuolemaan, koska vastasi retkikunnasta ainoana aikuisena. Hänellä oli myös tiedossa kaikki retkeen liittyvät riskit, mutta hän teki päätöksen tehdä sen silti. Vanhemman ainoa tehtävä on suojella lasta. Tässä sitä ei tehty, vaan otettiin puhtaasti vain korkean profiilin riskejä (ei verrattavissa autolla ajoon tms.).

Tämän onnettomuuden jälkipuinti on varmasti ollut monella tarpeellista terapiaa, sen verran järkyttävä tämä tapaus oli. Mutta viimeiset sata sivua on kierretty jo kehää. Annetaan siis jo rauha myös itsellemme.

En ymmärrä tätä joidenkin tarvetta säätää milloin, miten ja kuinka pitkään saa kommentoida. Anna ihmisten käydä läpi tätä kollektiivista surua. Sinun ei tarvitse näitä lukea.

[LuuMurusina]

Mitä tästä nyt enää jauhaa toistasataa sivua. Eikö tästä tehdä virallinen onnettomuusyyntutkinta.

Jos äiti olisi elossa, häntä todnäk epäiltäisiin kuolemantuottamuksesta. Oikeus todnäk toteaisi, että äiti oli syyllinen poikansa kuolemaan, koska vastasi retkikunnasta ainoana aikuisena. Hänellä oli myös tiedossa kaikki retkeen liittyvät riskit, mutta hän teki päätöksen tehdä sen silti. Vanhemman ainoa tehtävä on suojella lasta. Tässä sitä ei tehty, vaan otettiin puhtaasti vain korkean profiilin riskejä (ei verrattavissa autolla ajoon tms.).

Tämän onnettomuuden jälkipuinti on varmasti ollut monella tarpeellista terapiaa, sen verran järkyttävä tämä tapaus oli. Mutta viimeiset sata sivua on kierretty jo kehää. Annetaan siis jo rauha myös itsellemme.

En ymmärrä tätä joidenkin tarvetta säätää milloin, miten ja kuinka pitkään saa kommentoida. Anna ihmisten käydä läpi tätä kollektiivista surua. Sinun ei tarvitse näitä lukea.

Olen samaa mieltä. Tässä kohdassa voisi pitää pienen tauon jos mitään uutta ei tule mieleen.

Otkes on ilmoittanut, että virallista onnettomuustutkintaa ei ole tarpeen aloittaa. Perustelut löytyvät ketjusta aikaisemmin.

Olen tuolla jossakin sata sivua aikaisemmin viitannut Rasmus Takaluoman katoamisesta käytyyn keskusteluun. Rasmus katosi marraskuussa 2022, kun hänet poistettiin alaikäisenä lapualaisesta kapakasta. Sitten hän vain katosi. Sivujuonena on vapaalla ollut poliisi, jonka kanssa Rasmus joutui kahakkaan. Valvontakameroiden tallenteet katosivat salaperäisesti. Ja niin edelleen.

Tätä tarinaa riittää 400-500 sivun verran.

Sitten Rasmus – tai se, mikä hänestä oli jäljellä – löytyi syyskuussa 2023 Lapuanjoen varrella olevalta pellolta.
Taas lähtivät erilaiset teoriat liikkeelle. Pääteemana näkyi olevan, miten hän on päätynyt 20 kilometrin päähän Lapuanjoen varrelle pellolle ja kuivalle maalle. Keskustelu jatkuu edelleen. On kierretty jo 4-5 kierrosta mahdollisia ja mahdottomia versioita katoamisesta ja ruumiin löytymisestä. Rasmuksen hautajaiset olivat lokakuun puolivälissä 2023, ja keskustelu jatkuu yhä. Ratkaisua ei ole näkyvissä eikä keskustelun lopputulosta myöskään. Alkamassa on sivu 900.

Niinpä ehdotan, että Evan ja Sindren tapauksessa jatketaan keskustelua, mutta jos ei ole mitään uutta asiaan liittyvää, jääkäämme odottamaan kevättä ja lumien sulamista. Silloin voisi löytyä jotakin uutta, kun/jos lumivyöryssä kadonneet sukset, sauvat ja muut tavarat löytyvät lumen alta. Siinä vaiheessa voisi taas viritellä keskustelua, miten kaikki on tapahtunut.

[Yrjö Yrjönpoika]

● Miten kummassa tämänkin keissin kommentointiin sopii ikivanha sanonta:
- "Kun merellä tapahtuu, ollaan maissa viisaita".

[e-mikko]

Vertailu lentoturvallisuuteen ei oikein anna oikeaa kuvaa asioista, koska lentoturvallisuus on korkealla tasolla nimenomaan jatkuvan kommunikaation elli lennonjohdon ansiosta

Offtopic, mutta väärä arvaus lentoturvallisuuden kehityksestä. 1970-luvun alussa lentäminen länsimaissa oli vaarallista hommaa. Lentokone oli yksi vaarallisimpia julkisia liikennevälineitä. Kyllä siihen aikaan lennonjohto oli olemassa, mutta se mitään auttanut kun lentämisen turvallisuuskulttuuri oli sodan käyneiden lentäjien ja muun henkilöstön pilaamaa. Alkoi pitkäjänteinen turvallisuuden parannustyö, jonka hedelmiä nykyään nautimme.

Offtopic jatkuu hetken ja sitten muihin aiheisiin...

Lennonjohdon roolia helposti korostetaan. Fakta kuitenkin on se, että lennonjohdon merkitys on aina liittynyt siihen, että ne mahdollisesti kykenevät estämään lentokoneiden törmäyksiä toisiinsa. Ja tämä korostuu erityisesti lentokentällä. Jos jätetään sotilasilmailun onnettomuudet pois, niin aika harvassa on ne onnettomuudet, joissa kaksi (tai useampi, höhö) liikennelentokonetta ovat toisiinsa törmänneet ilmassa.

Yksittäisen taistelijan/yksilön asenne on toki keskeisin tekijä, joka toki kattaa monta erilaista osa-aluetta, turvallisuustasossa. Suurin syy ilmailun ja myös merenkulun turvallisuustason kehitykseen on kuitenkin tekninen kehitys. Toki tämänkin taustalla on se asenne ja turvallisuuskulttuuri; muuten ei olisi kehitetty. Ennen vanhaan niitä onnettomuuksia tapahtui paljon mm. moottoririkkojen ja aluksen, oli se sitten laiva tai lentokone, mekaanisen kestävyyden rajojen tullessa vastaan. Jompikumpi teistä taisi verrata whiteoutia lentokoneella tai laivalla navigointiin ja se hieman ontuu, koska molempia härveleitä lähtökohtaisesti ajetaan ilman visuaalia eli toisin sanoen kuskit koulutetaan perustamaan navigointinsa mittareihin jne. eikä horisonttiin tai maastonmuotoihin.

Offtopic päättyy.

En ole koskaan tuollaisissa olosuhteissa missään skutsissa tai tunturissa heilunut. Mutta tässä on vahvasti navigoinnin osalta liittymäpintaa merellä liikkumiseen ja päätöksentekoon. Kun katselin tätä koulutusohjelmaa eräoppaille niin pisti aika voimakkaasti esiin se, kuten myös muissa amatöörimäisissä riskikoulutuksissa, että keskitytään riskien tunnistamiseen. Kuka tahansa meistä voi keksiä riskejä vaikka kuinka paljon. Ammattimaisessa riskileikissä panostetaan kuitenkin asiaan aika paljon monipuolisemmin. Avainsana on riskien suuruuksien ja hallintakeinojen määrittely, joista pitää muodostua jokin toimintamalli. Tätä ketjua lukiessa ja peilatessa omaan työhön ja vapaa-ajan harrasteluun isoja puutteita on ollut ymmärtää milloin riskin hallintakeino on keskeyttää operaatio.

Nyt päästään siihen asenteeseen. Turvallisuuskriittisessä tekemisessä ei pidä olla muita motiiveja kuin turvallisuus. Absoluuttista turvallisuutta ei tietenkään ole olemassakaan, mutta ammattilainen kokemuksensa ja koulutuksensa kautta osaa päästä tätä toisaalta lähelle ja toisaalta tuotannon ja tuottavuuden näkökulmasta tehdä hallittua riskinottoa. Liikennealalla tässä korostuu aluksen päällikkyys. Missään sivistysvaltiossa aluksen päällikön ratkaisuja ei kyseenalaisteta johdon toimesta, vaikka ne maksaisivatkin rahaa (lue: asiakas ei saanut tuotetta josta maksoi).

Nämä vaeltajat olivat amatöörejä ja vaikka voi tuntua turskilta pohtia mamman motiiveja sometuksen tai asenteen näkökulmasta, niin se ei ole lainkaan epäolennaista. Jokainen meistä ottaa riskejä vaikkapa autolla rekkaa ohittaessaan ajatuksella "kyllä tästä vielä ehtii ennen vastaantulijaa". Usein ehtiikin siten, että nopeutta on >140kmh ja marginaali vastaantulevaan <100m, joka on jo todella lähellä. Pieni keskittymisen herpaantuminen ja pelkkä jalan nostaminen vahingossa voimapolkimelta johtaisi törmäykseen tai jommankumman osapuolen väistön päin karjalan mäntyä. Tähän päätöksenteon motiiveihin vaikuttaa kuitenkin moni asia. Se voi olla asennevamma, kuten kuviteltu kiire tai vauhdin hurman hakeminen (se adre) tai sitten kokemattomuutta, tietämättömyyttä tai ymmärryksen puutetta. Minusta tällä supermutsilla oli riittävät tiedot, taidot ja myös varusteet tuolta reissulta selviämiseen. Nämä eivät kuitenkaan estäneet tapahtumaa, koska asenne meni näiden kolmen edellämainitun turvallisuutta varmistavan kerroksen edelle.

Jokainen meistä voi muuten vaikka kauniina kesäisenä iltana kokeilla tuulen vaikutusta siten, että pistää pään ulos auton ikkunasta nopeuksilla 50, 80 ja 100kmh ja pohtia miten se vaikuttaisi, jos vastaanottamassa olisikin koko vartalo ja alla jalat liukahkoolla alustalla eikä läski perse vastenbemarin nahkapenkkiä. Nuo luvut kun jaatte 3.6 niin saatte metriä sekunnissa ja voitte vaan miettiä miltä se tuuli tuntuu, kun lämpötilaero on 40 astetta ja valkosta jääkylmää paskaa tulee naamariin.

[e-mikko]

● Miten kummassa tämänkin keissin kommentointiin sopii ikivanha sanonta:
- "Kun merellä tapahtuu, ollaan maissa viisaita".

Siellä merenkulun helvetissä kuolleetko ovat turvallisuuskulttuuria ja teknistä kehitystä edistäneet?

Tässä ketjussa vaikuttaa olevan jonkunkin verran ymmärrystä vaellushommista ja vaikka näkemykset olisivatkin kriittisiä tai jonkun mielestä kuolleita halveeraavia, niin ei se niiden pointtia poista Joku tästä voi oppia. Itse ainakin olen oppinut paljonkin. En nyt ole tässä tunturiin lähdössä, mutta meno on tunturissa kuin merellä ja sen ainakin tajusin. Terve epäluulo ja varautuminen on paikallaan.

[Miss Holmes #1]

Mä olen yrittänyt sanoa koko ajan, että tilanteeseen on tullut joku yllätys käänne.

Retkue, joiksi heitä kutsun, on selviytynyt koko 50 km matkan ilman ongelmia.
He ovat koko matkan kulkeneet Kesäreitillä.

Missään ei ole faktaa siitä, että olisivat nähneet nälkää, kärsineet energiapulasta ja univajeesta.

Mistään ei löydy faktaa, että poika olisi pakotettu äidin haluamalle varllukselle.

Päin vastoin; minulle on syntynyt kuva nuoresta teinistä, joka haaveili tyyliin naparetkeilijän tulevaisuudesta.

Mä en tarkoittanut ”prisma&leikkipuisto” kommentillani mitään pahaa. Lähinnä sitä, että omat lapset tuossa iässä olivat valmiita mihin tahansa ja innokkaampia kuin minä.

Minusta on hienoa, jos vanhemmat pystyvät tarjoamaan lapsilleen kokemuksia, normiarjesta poikkeavia juttuja.

Kaikkeen, kuten joku hyvin sanoi, liittyy riskinsä. Siellä prismassakin voi olla joku ’skupolli’. Tiellä voi olla se hirvi.

Mä en missään nimessä usko, että äiti olisi kykyjensä takia harhautunut noin paljon reitiltä.

Mä olen täysin varma, että jotain tapahtui: liukuivat tuulessa ja pysähtyessään sauvoja riisuessaan ne lähti karmivan tuulen mukaan.

Mä uskon tohon tuuleen ihan siksi, että suunta tuohon satulalle on ”oikea” (eli täysin väärä) ja tuulesta johtuen tuo koko nousu sinne on ollut jäätä.

Olen lukenut niin monta tarinaa siitä, miten tuuli ja jää vie ahkiota ja ainoa mitä en ymmärrä on se, ettei ahkioita päästetty irti ajoissa.
Okei, kalliita varusteitta, mutta onko ne kalliimpia kuin henki.

Siinä on minusta se ainoa virhe: yritettiin viimeisern loppuun asti säästää varusteet, vaikka apu oli jo pyydetty.

Tai sitten sitä ei edes ehditty tekemään. Sormet kohmeessa ja tilanne hallussa, mutta ei vasn enää onnistunut.

Tämä on vähä sellainen ”talvi yllätti autoilijat” (sadannen kerran, vaikka aina se talvi tulee)

Tapaus on äärimmäisen surullinen ja toivottavasti tuonne matkaavat osaavat oppia tästä jotain.

Ja toivottavasti tutkinta saa retkueen laitteista irti sen mitä tapahtui.

Ja kyllä. Olen varmasti tietyllä tasolla riskeerannut lasteni hengen ”seikkailuretkillä”, mutta onneksi koskaan ei mitään kamalaa tapahtunut.
Aina kuitenkin on menty ’kokemus/elämys’ edellä ja hengissä selvitty. Onneksi.

[Miekinkö]

Outoa, ettei siitä ryhmästä kukaan ilmeisesti varoitellut sen enempää. Itse olisin pohtinut vastaavassa tilanteessa riskejä ja niihin varautumista. Loiko "Hyvin se menee" vääränlaisen turvallisuudentunteen retkestä, jos kerran muutkin ovat tehneet, niin helpostihan tuo tehdään. Hyvä esimerkki millaiseeen moraaliseen vastuuseen saaatat joutua, jopa neuvoessasi viattomasti somessa toisia.

Äidin kysymyksestä Face-ryhmässä sai kuvan, että vaellukselle on lähdössä kaksi kokenutta AIKUISTA. Mistään ei käynyt ilmi, että luottokaverina reissuun lähtee 12-vuotias lapsi. Kysymyksen yhteydessä olleestä kuvasta sitä ei voinut päätellä. Liekö äiti jättänyt iän tarkoituksella mainitsematta negatiivisten kommenttien pelossa? Toivottavasti ei, vaan ei joko ole ajatellut iällä olevan väliä tai kuvasta tulevan ilmi vaelluskaverin olevan lapsi.

[Miss Holmes #1]

Äidin kysymyksestä Face-ryhmässä sai kuvan, että vaellukselle on lähdössä kaksi kokenutta AIKUISTA. Mistään ei käynyt ilmi, että luottokaverina reissuun lähtee 12-vuotias lapsi.

Voitko linkata tähän tekstin.

Tuolla on vaeltanut muitakin ihmisiä; jopa aikuisia yksin. Missä silloin apu?

Ei monikaan 12-vuotias nykyään ole mikään tumpula; todennäköisesti osaa käyttää kaikkia laitteita paremmin kuin moni meistä.

Mä olen vatänyt aikoinaan ”rallia” moottorikelkalla pikku järven jäällä Norjassa miettimättä ollenkaan onko se jää helmikuussa kestävää. …ja lapset kyydissä.

Nyt olen kaikkien mielestä edesvastuuton ja huono äiti.

[Alien Alien]

Nämä vaeltajat olivat amatöörejä ja vaikka voi tuntua turskilta pohtia mamman motiiveja sometuksen tai asenteen näkökulmasta, niin se ei ole lainkaan epäolennaista. Jokainen meistä ottaa riskejä vaikkapa autolla rekkaa ohittaessaan ajatuksella "kyllä tästä vielä ehtii ennen vastaantulijaa". Usein ehtiikin siten, että nopeutta on >140kmh ja marginaali vastaantulevaan <100m, joka on jo todella lähellä. Pieni keskittymisen herpaantuminen ja pelkkä jalan nostaminen vahingossa voimapolkimelta johtaisi törmäykseen tai jommankumman osapuolen väistön päin karjalan mäntyä. Tähän päätöksenteon motiiveihin vaikuttaa kuitenkin moni asia. Se voi olla asennevamma, kuten kuviteltu kiire tai vauhdin hurman hakeminen (se adre) tai sitten kokemattomuutta, tietämättömyyttä tai ymmärryksen puutetta. Minusta tällä supermutsilla oli riittävät tiedot, taidot ja myös varusteet tuolta reissulta selviämiseen. Nämä eivät kuitenkaan estäneet tapahtumaa, koska asenne meni näiden kolmen edellämainitun turvallisuutta varmistavan kerroksen edelle.

Jokainen meistä voi muuten vaikka kauniina kesäisenä iltana kokeilla tuulen vaikutusta siten, että pistää pään ulos auton ikkunasta nopeuksilla 50, 80 ja 100kmh ja pohtia miten se vaikuttaisi, jos vastaanottamassa olisikin koko vartalo ja alla jalat liukahkoolla alustalla eikä läski perse vastenbemarin nahkapenkkiä. Nuo luvut kun jaatte 3.6 niin saatte metriä sekunnissa ja voitte vaan miettiä miltä se tuuli tuntuu, kun lämpötilaero on 40 astetta ja valkosta jääkylmää paskaa tulee naamariin.

Loistava kirjoitus, toivottavasti mahdollisimman moni lukee tämän ajatuksella.

*lyhennetty lainausta*tm

[Miekinkö]

Äidin kysymyksestä Face-ryhmässä sai kuvan, että vaellukselle on lähdössä kaksi kokenutta AIKUISTA. Mistään ei käynyt ilmi, että luottokaverina reissuun lähtee 12-vuotias lapsi.

Voitko linkata tähän tekstin.

Facen Hiihtovaeltajat ja retkeilijät -ryhmästä löytyy jos linkki ei toimi

[Alien Alien]

Mä olen yrittänyt sanoa koko ajan, että tilanteeseen on tullut joku yllätys käänne.

Retkue, joiksi heitä kutsun, on selviytynyt koko 50 km matkan ilman ongelmia.
He ovat koko matkan kulkeneet Kesäreitillä.

Missään ei ole faktaa siitä, että olisivat nähneet nälkää, kärsineet energiapulasta ja univajeesta.

Mistään ei löydy faktaa, että poika olisi pakotettu äidin haluamalle varllukselle.

Päin vastoin; minulle on syntynyt kuva nuoresta teinistä, joka haaveili tyyliin naparetkeilijän tulevaisuudesta.

Mä en tarkoittanut ”prisma&leikkipuisto” kommentillani mitään pahaa. Lähinnä sitä, että omat lapset tuossa iässä olivat valmiita mihin tahansa ja innokkaampia kuin minä.

Minusta on hienoa, jos vanhemmat pystyvät tarjoamaan lapsilleen kokemuksia, normiarjesta poikkeavia juttuja.

Kaikkeen, kuten joku hyvin sanoi, liittyy riskinsä. Siellä prismassakin voi olla joku ’skupolli’. Tiellä voi olla se hirvi.

Mä en missään nimessä usko, että äiti olisi kykyjensä takia harhautunut noin paljon reitiltä.

Mä olen täysin varma, että jotain tapahtui: liukuivat tuulessa ja pysähtyessään sauvoja riisuessaan ne lähti karmivan tuulen mukaan.

Mä uskon tohon tuuleen ihan siksi, että suunta tuohon satulalle on ”oikea” (eli täysin väärä) ja tuulesta johtuen tuo koko nousu sinne on ollut jäätä.

Olen lukenut niin monta tarinaa siitä, miten tuuli ja jää vie ahkiota ja ainoa mitä en ymmärrä on se, ettei ahkioita päästetty irti ajoissa.
Okei, kalliita varusteitta, mutta onko ne kalliimpia kuin henki.

Siinä on minusta se ainoa virhe: yritettiin viimeisern loppuun asti säästää varusteet, vaikka apu oli jo pyydetty.

Tai sitten sitä ei edes ehditty tekemään. Sormet kohmeessa ja tilanne hallussa, mutta ei vasn enää onnistunut.

Tämä on vähä sellainen ”talvi yllätti autoilijat” (sadannen kerran, vaikka aina se talvi tulee)

Tapaus on äärimmäisen surullinen ja toivottavasti tuonne matkaavat osaavat oppia tästä jotain.

Ja toivottavasti tutkinta saa retkueen laitteista irti sen mitä tapahtui.

Ja kyllä. Olen varmasti tietyllä tasolla riskeerannut lasteni hengen ”seikkailuretkillä”, mutta onneksi koskaan ei mitään kamalaa tapahtunut.
Aina kuitenkin on menty ’kokemus/elämys’ edellä ja hengissä selvitty. Onneksi.

Suosittelen katsomaan Antte Lauhamaan videon rinteestä. Ei ole sama tilanne kuin keväällä. Pintalumi ei sulaa ja jäädy tähän vuoden aikaan samalla lailla kuin keväällä, koska kosteus ei tiivisty lumen pintaan ja jäädy siihen. Videolla näkyy selvästi, kuinka lumi kinostuu pieniksi aalloiksi koko rinteen matkalta. On pakkanen, joten uusi lumi on nahkeaa. Vaikka tuuli puhaltanut lujaa, pakkasen vuoksi ei ole tuuli hionut rinnettä jäiseksi. Sen kaiken näkee ja kuulee videoltakin, kun vain osaa katsoa.
Edelleen, kuten kirjoitit olivat onnistuneesti tulleet muun muassa Lumikeron yli. Mikäli jäärinteet ongelma, olisivat viimeistään siellä siihen todellisuuteen törmänneet ja siten osanneet sellaiseen varautua. Suvikeliä ei ole ollut joulukuussa vaan tasaista pakkasta.

Kaikkien olisi hyvä muistaa valinnoissaan, että paikalliset, jotka asuvat alueella ympärivuoden sukupolvesta toiseen ovat niitä, jotka sitten keräävät ne onnettomat, joiden tuuri loppui kesken. Turistit palaavat koteihinsa ja arki jatkuu. Paikallisten arki myös jatkuu, mutta muuttuneena. Vielä pitkään monelle tulee joka kerta mieleen pojan kohtalo, kun Pyhäkurua katsoo.
Vaikka tuntemattomia ihmisiä ovatkin, niin ei se ole rapea paikka lasta tai sen puoleen ketään siihen viimeiseen kyytiin pakata. Varsinkin kun se kyyti tilataan äitille ja lapselle aivan liian aikasten ja turhaan.

[Miss Holmes #1]

En nyt ihan herkillä usko siihen, että äiti-naisihminen, joka ei ollut ensimmäistä kertaa skudessa, olisi olettanut ”paikallisten” pelastavan.
Ihan oikeasti on naurettavaa kuvitella ja sanoa, että hän olisi vedättänyt retkeä äärirajoille ja vasta sitten soittanut apua.

Eikö täällä ole juuri hulluna huudettu, että koko reissu oli molemmille kärsimystä ja tuskaa?

Äitinä ja kohtalaisen elämänkokemuksen kerryttäneenä en usko, että äiti huolimattomuudellaan ja uhollaan aiheutti tapahtumat.

Onko tilanne häkepuhelun hetkellä ollut se, että hän ymmärsi vaaran vai ei, ei ole kenenkään tiedossa.
Ei edes häken, koska viisas äiti ei olisi sitä kuuluttanut lapselle, vaan koittanut hoitaa tilanteen ”edetä”, ei aiheuttaa paniikkia lapselle.

Olosuhteet, lukuunottamatta vyöryä, ei kuitenkaan olleet tappavat tai edes henkeä uhkaavat. Ulkoilmaan ja ulkoiluun tottuneet ihmiset sietävät kylmää todella eri tavalla kuin olohuoneen lämpöön tottuneet ihmiset.

Ja hehän olivat varustautuneet tuohon ilmaan. Keli oli aika vakio aamusta asti, joten varmasti niitä vaatteita on lisätty, jos kylmä on ollut.

On suorastaan säälittävää maalata äidistä sadistista lapsen kiduttajaa, jolle lapsen tahdolla ja tarpeilla ei ole mitään merkitystä.

Sohvaperunat! Sanon minä.

[Miss Holmes #1]

Äidin kysymyksestä Face-ryhmässä sai kuvan, että vaellukselle on lähdössä kaksi kokenutta AIKUISTA. Mistään ei käynyt ilmi, että luottokaverina reissuun lähtee 12-vuotias lapsi.

Voitko linkata tähän tekstin.

Facen Hiihtovaeltajat ja retkeilijät -ryhmästä löytyy jos linkki ei toimi

si että tuosta kuvasta joku luulisi, että kyseessä on aikuinen
No huh

[Miss Holmes #1]

Haluan hieman apua Hetta-Pallas joulun aikana tapahtuvaan hiihtoon ja junalippujen varaamisen suhteen. Mikä on järkevä matka liikkua hangessa tähän aikaan vuodesta ahkion kanssa? Kun otetaan huomioon 5-6 tuntia hiihtoa päivässä? 10-12 km/päivä? Kuvassa oleva ja kokenut luottokaveri haluaa myös kovasti kaamosretkelle.

Jos joku tuosta kuvasta päättelee, että kyseessä on aikuinen, kannattaa varmasti hankia silmälasit ja puhelin, jossa kuvaresoluutio on pikkasen parempi

Niillä jotka vastasivat, oli varmasti käytössä muuta kuin Nokian levitettävä ”uusi” älypuhelin mallia 1998

[Korento]

En nyt ihan herkillä usko siihen, että äiti-naisihminen, joka ei ollut ensimmäistä kertaa skudessa, olisi olettanut ”paikallisten” pelastavan.
Ihan oikeasti on naurettavaa kuvitella ja sanoa, että hän olisi vedättänyt retkeä äärirajoille ja vasta sitten soittanut apua.

Eikö täällä ole juuri hulluna huudettu, että koko reissu oli molemmille kärsimystä ja tuskaa?

Äitinä ja kohtalaisen elämänkokemuksen kerryttäneenä en usko, että äiti huolimattomuudellaan ja uhollaan aiheutti tapahtumat.

Onko tilanne häkepuhelun hetkellä ollut se, että hän ymmärsi vaaran vai ei, ei ole kenenkään tiedossa.
Ei edes häken, koska viisas äiti ei olisi sitä kuuluttanut lapselle, vaan koittanut hoitaa tilanteen ”edetä”, ei aiheuttaa paniikkia lapselle.

Olosuhteet, lukuunottamatta vyöryä, ei kuitenkaan olleet tappavat tai edes henkeä uhkaavat. Ulkoilmaan ja ulkoiluun tottuneet ihmiset sietävät kylmää todella eri tavalla kuin olohuoneen lämpöön tottuneet ihmiset.

Ja hehän olivat varustautuneet tuohon ilmaan. Keli oli aika vakio aamusta asti, joten varmasti niitä vaatteita on lisätty, jos kylmä on ollut.

On suorastaan säälittävää maalata äidistä sadistista lapsen kiduttajaa, jolle lapsen tahdolla ja tarpeilla ei ole mitään merkitystä.

Sohvaperunat! Sanon minä.

Edellisessä kommentissa viitattiin käsittääkseni siihen, että turistit unohtavat tapahtuman, mutta alueen ihmiset muistavat sen sukupolvia, koska tapahtumapaikka on heidän ”kotiympäristössään”

Äiti on itse valitellut kylmyyttä häkepuhelussa ja jo aiemmin reissulla.

Aluksi mielestäsi onnettomuuden aiheutti hirveä tuuli. Nyt olosuhteet eivät olekaan muuttuneet.

Pyytelit anteeksi Prismaperhe kommentteja ja nyt kaikki, jotka eivät ole samaa mieltä kanssasi ovat sohvaperunoita. Jep, jep. Mutkat vedetään ihan muutenkin huolella suoraksi.

Ja tuohon ilmaan vaeltamaan lähtemistä on arvostellut täällä myös vankan tunturikokemuksen omaavat ihmiset. Lisäksi olohuoneen ja kaamosvaelluksen väliin mahtuu myös aika paljon muuta talviurheilua, josta monilla saattaa olla kokemusta.