Lumivyöry Muonion Pallastunturilla - äiti ja lapsi kuolivat

[damfin]

Tarkoittaako tämä sitten sitä, että kaikki kaamosvaellukset ovat sinänsä jo iso riski? Tähän kysymykseen on mahdotonta vastata ilman tietoa siitä, miten vaeltajat suhtautuvat riskeihin.

Asiallinen pohdinta, lyhensin reilusti ihan vaan välttääkseni turhaa toistoa ja vastaukseni on lähinnä tuohon kysymykseen.

Mielestäni, vaikka itse en tuollaisia vaelluksia harrastakkaan, lähtökohtaisesti tuollaiset kaamosvaellukset eivät ole mitenkään suuri riski jos reitit suunnitellaan järkevästi ja varusteet ovat asialliset.

Riskeihin suhtautuminen on tosiaan lopulta ihan vaeltajista itsestään kiinni, mutta yleiseen tietoisuuteen olisi hyvä entistä enemmän tuoda sitä että riskejä minimoidakseen varsinkin kaamosajan vaelluksilla tulisi kiertää kaukaa alueet joissa on olemassa pienikin lumivyöryvaara, ja siis nimenomaan kiertää kaukaa eikä ohittaa vierestä välttääkseen senkin riskin että näkyvyyden heikentyessä vahingossa harhautuu reitiltä sinne lumivyöryalueelle.

Myös sitä tulisi reittisuunnitelmia tekevien tietoisuuteen korostaa, että jos reitti kulkee tunturin kautta, niin eteneminen tulee keskeyttää ja joko palata takaisin turvalliseen paikkaan odottamaan sään paranemista tai kiertää tunturi välittömästi jos tuuli rupeaa yltymään tai sää heikkenemään esimerkiksi lumisateen vuoksi, eli aikatauluihin pitää jättää pelivaraa joka ehkäisee kiireen syntymisen, ja se pelivara pitää säilyttää vielä ihan sille viimeisen päivän etapillekin, eikä tehdä kuten nämä epäonniset tekivät että käyttivät sen pelivaran pois ylimääräisellä yöpymisellä juuri ennen viimeisen päivän etappia, josta sitten seurasi kiire junalle jonka vuoksi piti yrittää sinnikkäästi puskea eteenpäin tunturiin säästä huolimatta.

Eli, sinällään en näe noita vaelluksia suurena riskinä, en vaikka sinne ottaisi esimerkiksi 10 vuotta täyttäneen halukkaasti mukana olevan lapsen mukaan, jos reittivalinnoissa vältetään riskit ja tunnistetaan että sää voi olla riski reittivalinnasta huolimatta, ja mielestäni tuollaisen kaamosvaelluksen varustukseen tulisi aina sisällyttää joku garminin kaltainen satelliittipaikannin joka pystyy välittämään myös sen hätäviestin satelliittien välityksellä sielläkin missä matkapuhelinverkko on huono.
Esimerkiksi noita garmineita pystyy myös vuokraamaan alle sadalla eurolla viikko, eli laitetta ei tarvitse yhtä reissua varten edes ostaa itselleen.

Toki pelkkä laitteen mukanaolohan ei auta ellei siihen ole asetettu tarpeellisia tietoja, esimerkiksi kontaktihenkilöksi pitää laittaa henkilö joka oikeasti ymmärtää tehtävänsä, eli hätäsignaalin tai yhteydenoton garminilta saatuaan ymmärtää että täytyy olla aktiivisesti yhteydessä hätäkeskukseen eikä pelkästään ajatella että kaikki on varmaan ok kun kerta signaalia tulee. Toki voisin kuvitella että laitteiden vuokraajillakin voisi olla tuollainen kontaktihenkilöpalvelu tarjottavana laitteen vuokrauksen rinnalla.

Eihän tuolla "Mäntyharjun Arskan" porukallakaan varsinaista hätää missään vaiheessa vaikuttanut olevan, vaikka reitti oli täyttä kohellusta alusta loppuun, mutta se on tosiaan outoa että uupumuksenkaan takia hätäkeskuskaan ei pysty opastamaan paikalle pelkkää kyytiä moottorikelkalla tai mönkijällä, vaan lähettää matkaan pelastuspalvelun ja tuossa tapauksessa jopa helikopterin... outo käytäntö siinä mielessä että jos ajat auton talvella ojaan niin että jäät sinne kiinni mutta et satuta itseäsi, hätänumeroon soittaessasi saat sieltä todennäköisesti hinauspalvelun yhteystiedot tai käskyn etsiä ne itse, ja kehotuksen soittaa paikalle hinausauto ja itsellesi taksi.

[hr45]

↑

En tiedä, millaisissa Prismoissa ja miten käytte, mutta arvioisin kyllä itse, että vaelluksella sattuu enemmän haavereita ja sairastumisia sekä vaaratilanteita per kävijä. Itsekin olen linkkarilla viiltänyt ommeltavan haavan vaelluksella, mutta koska eihän siellä ollut ompelumahdollisuuksia, niin sitten tiukka sidonta jne.

Minusta nuo hälyttimet ovat vähän kaksipiippuinen juttu. Riskit pitää arvioida, turhia riskejä ei saa ottaa, oma apu paras apu. En missään nimessä lähtisi reissuun sillä ajatuksella, että soitanpa kopterin. Toki, jos reisi murtuu tai tulee sydänkohtaus, niin soitettavahan se on, mutta pienemmät jutut pitää handlata itsenäisesti tai on väärässä paikassa ja väärässä seurassa.

Piiitkä lainaus korvattu nuoliviittauksella
-NILS-

[Alien Alien]

Hyvä postaus. Siinä näkyy tämän ilmiön älyttömyys kokonaisuudessaan. Kuvan ”näkeminen” riippuu siitä, onko itsellä kokemusta tunturijoessa kahlaamisesta vai ei. Ne, jotka eivät koskaan ole kahlanneet jokea poikki, näkevät kauniin maiseman ja auringonpaisteen, matalaa vettä ja kiviä. Ajattelevat joen ylitystä teknisenä suorituksena, joka onnistuu ottamalla huomioon seikat x,y ja z.

Ne jotka ylittäneet tunturijoen kuvaa katsoessaan tuntevat jäisen veden ensin pistelevänä poltteena, joka muuttuu turruttavaksi tunnottomuudeksi. Kivet tuntuvat jalan alla liukkailta ja epävakailta. Voimakas virta on ahnas ja vaikeuttaa tasapainon säilymistä. Mitä syvemmälle kahlaa sen vaikeammaksi virran vastustaminen käy. Veden noste tuo painopisteen ylös ja rinkan paino saa ylävartalon liikkeet kertaantumaan. Aika tuntuu pitkältä ja edetty matka lyhyeltä. Veden osuessa lantioon jalat ovat tunnottomat ja tekevät hallitusta liikkumisesta vaikeaa. Joen kuoppia on mahdotonta nähdä vuolaana virtaavasta vedestä. Ylityksen jälkeen jalat ovat jäiset ja viileät vielä pitkään.

Kuvan äidin postauksessa seuraavat seikat kiinnittivät huomion: hän ei millään tavalla miettinyt ulkopuolisen vaarantumista oman toimintansa takia ja hänen tarvettaan korostaa, ettei kukaan päässyt jokea ylitse.

Oletuksena siis on, että kaikki tulevat vaarantamaan oman turvallisuutensa automaattisesti lapsen turvallisuuden vuoksi. Tämä on ihan totta ja näin ihmiset toimivat. Se ei poista kuitenkaan toiminnan epäeettisyyttä tippaakaan. Mikäli sivullinen kieltäytyisi auttamasta äitiä ja vauvaa, häntä pidettäisiin sosiopaattina, sen sijaan kukaan ei uskalla/voi nostaa esiin äidin sosiopaattisuutta, hänen vaarantaessaan lapsen turvallisuuden.

Painotus tilanteen mahdottomuudesta kaikille, on lisätty osoittamaan, ettei eturepussa hengaava vauva ollut este tai edes hidaste vaan tilanne oli kaikille mahdoton. Äiti oli kuitenkin peloton, rohkea sankari yrittäessään ylitystä, eikä sen epäonnistuminen johtunut hänen huonoudestaan vaan yllättävistä ja ylisepääsemättömistä olosuhteista.

Tämä ilmiö on vaarallinen ja sairas. Myrskyluodon Maija- elokuva lyö vielä lisää bensaa liekkeihin, ensi kesänä on tuplat sankariäitejä elämänsä seikkailuissa, koska oikein tehtynä se on kivaa ja turvallista. Kilinvitut, se ei ole koskaan turvallista, sillä luonto on arvaamaton ja vaarallinen, jonka edessä ihminen on heikko kaikesta teknologiasta huolimatta. Heikoutta ei vain tässä ajassa hyväksytä, joten nykyihmisen asenne on kaikkivoipainen jumalasta seuraavan sietämättömän pöyhkeilijän asenne. Luontoäiti ei pidä siitä. Siksi se aina lopulta koulii kovalla kädellä ylpeää ihmistä. Kovapäisyydestä riippuu koulutuksen ankaruus, mutta selvää on, että se koulu ei jää kesken. Ihminen joko oppii läksynsä ja elää tai oppii läksynsä ja kuolee. Pinnareita ei ole.

Tiedätkö miten lopulta pääsivät joen ylitse? Ja jos eivät tarvinneet enää myöhemmin edes ylitystä, miksi olivat kahlaamassa alunperinkään?

[Alien Alien]

Inreach lähettää ensin jonkun aikaa minuutin välein sijaintia sinne kv-häkeen ja sen jälkeen kymmenen minuutin välein. Ei siis mykisty tai "luovuta", ennen kuin akku loppuu tms.

Okei, olisi siis voinut olla se ”Evan lähettämä signaali” . Mikäli signaalia on tullut äidin löytymisenkin jälkeen, kuten voisi ajatella ajoista, olisi laite sitten lentänyt pois tai ollut pojalla.

Kuinka helposti kiinnitys irtoaa? Pystyykö SOS- viestin lähettämään kuinka helposti tasapainon pettäessä/äkillisessä tilanteessa?

Toinen asia, josta kirjoitit aiemmin liittyi valjaisiin. Kuinka paljon kiipeilyvaljaat eroavat vetovaljaista? Kerroit, että vetovaljaat helpompi riisua klipseillä, mutta vaikuttaako ahkion vetämiseen, ahkion hallittavuuteen, käyttömukavuuteen yms.?
Oliko pojallakin reiden ympäri menevät kiipeilyvaljaat? Selittäisi kyllä, miksi ahkioista ei ole luovuttu rinteessä, mikäli takki yms. Pitänyt ottaa pois. Ehkä sukset on otettu pois valjaiden riisumista varten?

Inreach roikkuu yleensä sellaisella ihan kestävällä sulkurenkaalla kiinni, ei se itselläni ole koskaan irronnut esim. taukopäivän laskuhömpissä, joissa on tullut pyörittyä lumessa koko huvin edestä. Sos-painikkeen painaminen taas vaatii kyllä asiaan keskittymistä, se on laitteen sivussa sellaisen kuoren alla, eli tarvitsee ottaa läppä pois ja nappia pitää myös painaa pitkään pohjassa, ennen hälytyksen aktivoitumista. Ei siis mitenkään onnistu mistään lumivyöryn pyörteistä.

Kiipeilyvaljaat ei vaikuta ahkion vetämiseen, samalla lailla ne saa tiukalle jne. Niissä ei tosin ole olkaimia, mutta ei kaikki käytä oikeiden vetovaljaidenkaan kanssa niitä, vaan nappaavat pois. Ero tulee riisuttavuudesta: tarkoitukseen tehdyissä valjaissa on tosiaan ihan vaan muovilukot edessä, eli ne on yhdellä tai kahdella napsautuksella irti (riippuen, käyttääkö olkaimia eli onko rintaremmi kiinni) kun taas kiipeilyvaljaissa on soljet, joihin remmit pujotetaan ja ne täytyy vielä tuplata, eli niitä saa nykertää aika paljon kauemmin irti. Instakuvissa kiipeilyvaljaita käytti ekaa päivää lukuunottatta äiti ja vetovaljaita lapsi. Sen sijaan lapsella ollut ristikkäisaisallinen, lähtökohtaisesti metsämaastoon suunniteltu ahkio on tunturiolosuhteissa epävakaa ja puskee helposti, toisin kuin jämäkkä h-aisallinen niinkuin äidin ahkio.

Kiitos vastauksesta! Selvensi paljon Inreachin käyttöä äkillisessä tilanteessa! Häly jos sillä tehty, on edellyttänyt kohtuullisen stabiilin tilanteen.

Boldasin kohdan, koska mielestäni se selittää IGssä nähdyn pojan epävarman laskun rinteessä. Aiemmin keskusteltiin pojan laskutaidosta ja sen epävarmuudesta. Poika harrastanut kilpahiihtäjän, siksi nähty laskeminen ja oletus kohtuullisista taidoista olivat ristiriitaisia. Valjaiden tuoma puskuominaisuus ahkiolle selittää asiaa paljon. Rinteessä lasku haastavaa jo sinällään ja kun siihen lisätään kokemattomuus ahkion kanssa liikkumisesta, ahkion puskeminen ja lapsen kevyt ruumiinrakenne, ei ihme, että taitavakin lapsilaskija on vaikeuksissa. Pojalla on ollut kyllä tekemätön paikka Pyhäkurun rinteessä. Olisikohan sen vuoksi sukset otettu aiemmin pois, kun rinne alkoi viettämään alaspäin? Edelleen, jos nousukarvat eivät ole antaneet riittävästi pitoa, ei suksilla eteneminen kovin pitkään ole ollut lapselle edes mahdollista ahkion kanssa. Tilanne ei kyllä ole kovin paljon parempi ole ollut monoillakaan liikkua jyrkässä.

Itseasiassa, kuinka hyvä käytetyillä monoilla on kävellä? Antavatko kuinka paljon joustoa pohjasta ja nilkasta? Kuinka hyvä pito niissä on ja missä olosuhteissa? Kuinka ylös varsi ulottuu?

[Vadelma-Aho]

Todella surullista kaikkien kannalta. Toivottavasti Susanna Ylinen kirjoittaa raa’an rehellisesti kirjassaan kaikista vaaroista ja myös siitä, mitä riskin toteutuminen voi tarkoittaa pahimmassa tapauksessa. Ei pelkästään seikkailijoille mutta myös läheisille.

Tiedätkö miten lopulta pääsivät joen ylitse? Ja jos eivät tarvinneet enää myöhemmin edes ylitystä, miksi olivat kahlaamassa alunperinkään?

Lyhensin kömpelösti, mutta siis vastaus alimpaan kysymykseen. Eivät päässeet, eli kääntyivät takaisin. Oletan paluumatkan mainitsemisen liittyvän siihen, että kävivät katsomassa muutaman sata metriä ylempänä olevaa Pitsusköngästä siltä puolelta (lännen) jokea, millä olivatkin ja palasivat sitten jälkiään takaisin. Aivan absurdia, että poliisit eivät puuttuneet ylitysyritykseen. Kahlauspaikan rannalla on Rajavartiolaitoksen kämppä, jolla poliisit olivat ja saattoivat hyvin olla ihan työtehtävissäänkin. Haltin reittihän oikaisee lyhyen matkaa Norjan puolelta ja maastoylitys kiellettiin koronan aikana ja sitä jopa valvottiin välillä maastossa. En muista tarkkaan, milloin raja taas aukesi, muta on ihan mahdollista, että tämän episodin tapahtuma-aikaan kesällä 2022 raja oli vielä kiinni ja siksi maastossa enemmän viranomaisia. Ja siis on siinä kämpällä muutenkin rajan ja poliisin väkeä säännöllisesti ilman koronaakin, ajelevat isot tunnukset selässään mönkkäreillä ympäristössä, eli ei voida edes olettaa poliisien olleen lomalla.

[Alien Alien]

Tarkoittaako tämä sitten sitä, että kaikki kaamosvaellukset ovat sinänsä jo iso riski? Tähän kysymykseen on mahdotonta vastata ilman tietoa siitä, miten vaeltajat suhtautuvat riskeihin.

Asiallinen pohdinta, lyhensin reilusti ihan vaan välttääkseni turhaa toistoa ja vastaukseni on lähinnä tuohon kysymykseen.

Mielestäni, vaikka itse en tuollaisia vaelluksia harrastakkaan, lähtökohtaisesti tuollaiset kaamosvaellukset eivät ole mitenkään suuri riski jos reitit suunnitellaan järkevästi ja varusteet ovat asialliset.

Riskeihin suhtautuminen on tosiaan lopulta ihan vaeltajista itsestään kiinni, mutta yleiseen tietoisuuteen olisi hyvä entistä enemmän tuoda sitä että riskejä minimoidakseen varsinkin kaamosajan vaelluksilla tulisi kiertää kaukaa alueet joissa on olemassa pienikin lumivyöryvaara, ja siis nimenomaan kiertää kaukaa eikä ohittaa vierestä välttääkseen senkin riskin että näkyvyyden heikentyessä vahingossa harhautuu reitiltä sinne lumivyöryalueelle.

Myös sitä tulisi reittisuunnitelmia tekevien tietoisuuteen korostaa, että jos reitti kulkee tunturin kautta, niin eteneminen tulee keskeyttää ja joko palata takaisin turvalliseen paikkaan odottamaan sään paranemista tai kiertää tunturi välittömästi jos tuuli rupeaa yltymään tai sää heikkenemään esimerkiksi lumisateen vuoksi, eli aikatauluihin pitää jättää pelivaraa joka ehkäisee kiireen syntymisen, ja se pelivara pitää säilyttää vielä ihan sille viimeisen päivän etapillekin, eikä tehdä kuten nämä epäonniset tekivät että käyttivät sen pelivaran pois ylimääräisellä yöpymisellä juuri ennen viimeisen päivän etappia, josta sitten seurasi kiire junalle jonka vuoksi piti yrittää sinnikkäästi puskea eteenpäin tunturiin säästä huolimatta.

Eli, sinällään en näe noita vaelluksia suurena riskinä, en vaikka sinne ottaisi esimerkiksi 10 vuotta täyttäneen halukkaasti mukana olevan lapsen mukaan, jos reittivalinnoissa vältetään riskit ja tunnistetaan että sää voi olla riski reittivalinnasta huolimatta, ja mielestäni tuollaisen kaamosvaelluksen varustukseen tulisi aina sisällyttää joku garminin kaltainen satelliittipaikannin joka pystyy välittämään myös sen hätäviestin satelliittien välityksellä sielläkin missä matkapuhelinverkko on huono.
Esimerkiksi noita garmineita pystyy myös vuokraamaan alle sadalla eurolla viikko, eli laitetta ei tarvitse yhtä reissua varten edes ostaa itselleen.

Toki pelkkä laitteen mukanaolohan ei auta ellei siihen ole asetettu tarpeellisia tietoja, esimerkiksi kontaktihenkilöksi pitää laittaa henkilö joka oikeasti ymmärtää tehtävänsä, eli hätäsignaalin tai yhteydenoton garminilta saatuaan ymmärtää että täytyy olla aktiivisesti yhteydessä hätäkeskukseen eikä pelkästään ajatella että kaikki on varmaan ok kun kerta signaalia tulee. Toki voisin kuvitella että laitteiden vuokraajillakin voisi olla tuollainen kontaktihenkilöpalvelu tarjottavana laitteen vuokrauksen rinnalla.

Eihän tuolla "Mäntyharjun Arskan" porukallakaan varsinaista hätää missään vaiheessa vaikuttanut olevan, vaikka reitti oli täyttä kohellusta alusta loppuun, mutta se on tosiaan outoa että uupumuksenkaan takia hätäkeskuskaan ei pysty opastamaan paikalle pelkkää kyytiä moottorikelkalla tai mönkijällä, vaan lähettää matkaan pelastuspalvelun ja tuossa tapauksessa jopa helikopterin... outo käytäntö siinä mielessä että jos ajat auton talvella ojaan niin että jäät sinne kiinni mutta et satuta itseäsi, hätänumeroon soittaessasi saat sieltä todennäköisesti hinauspalvelun yhteystiedot tai käskyn etsiä ne itse, ja kehotuksen soittaa paikalle hinausauto ja itsellesi taksi.

En tiedä, millaisissa Prismoissa ja miten käytte, mutta arvioisin kyllä itse, että vaelluksella sattuu enemmän haavereita ja sairastumisia sekä vaaratilanteita per kävijä. Itsekin olen linkkarilla viiltänyt ommeltavan haavan vaelluksella, mutta koska eihän siellä ollut ompelumahdollisuuksia, niin sitten tiukka sidonta jne.

Minusta nuo hälyttimet ovat vähän kaksipiippuinen juttu. Riskit pitää arvioida, turhia riskejä ei saa ottaa, oma apu paras apu. En missään nimessä lähtisi reissuun sillä ajatuksella, että soitanpa kopterin. Toki, jos reisi murtuu tai tulee sydänkohtaus, niin soitettavahan se on, mutta pienemmät jutut pitää handlata itsenäisesti tai on väärässä paikassa ja väärässä seurassa.

Kaamosvaellusta suunnittelevan tulee ensin viettää viikko 30 asteen pakkasessa ulkona. Yöpyneet, teltassa tai kämpässä, jota ei ole esilämmitetty. Sulaa vettä saa olla matkassa juuri sen verran kuin suunnittelee ottavansa vaellukselle matkaan. Kämpän puut haetaan liiteristä ja ovat jäiset. Kuivia puita/sytykkeitä saa olla matkassa sen verran kuin ajattelee vaellukselle mukaansa pakkaavan. Koe tulee suorittaa avun helposti saavutettavassa paikassa ja yksin. Kokeen jälkeen voi lähteä kaamosvaellukselle yhdessä kokeneemman henkilön seurassa. Viiden kaamosvaelluksen jälkeen voi pohtia, ottaako kaamosvaellukselle lapsen mukaan vai ei. Edelleen, jos on sitä mieltä, että lapsen voi ottaa mukaan kaamosvaellukselle tunturiin, kannattaa varata aika psykologille.

Lasten kanssa voi tehdä vaikka ja mitä, myös talvella ja pakkasessa. Kaamosvaeltaminen ei ole yksi niistä asioista. Kesävaeltaminen tai mikään pitkä ja vaativa vaeltaminen hiihtäen kahdestaan lapsen kanssa ei ole niitä asioita.

Ihmiset jotka toimivat niin eivät ole hyviä vanhempia, joille lapsen etu on tärkein vaan he ovat itsekkäitä vanhempia, joille oma itsekäs maailma ja harrastaminen on tärkeintä. Hyvään vanhemmuuteen kuuluu epäitsekkyys. Lapsen saadessaan aikuisen ihmisen tulee hyväksyä ja ymmärtää pienten ihmisten hauraus. Ne tarvitsevat isomman ja vahvemman ihmisen suojelua, hoivaa, tukea ja turvaa, jotta voivat kasvaa isoiksi ihmisiksi. Siten aikanaan pienet ihmiset pääsevät etsimään omia rajojaan ja intohimojaan. Aikuisen tehtävä on asettaa rajat lapselle, sillä lapsi ei kykene siihen. Rajojen tarkoitus on luoda turvallinen ympäristö lapsen potentiaalin toteutumiseksi. Rajojen tarkoitus ei ole kahlita ja kontrolloida, vaan kertoa lapselle, että niiden sisällä voi huoletta leikkiä ja toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistä, ilman fyysisen tai psyykkisen vammautumisen merkittävää riskiä.

Omia rajojaan aikuinen etsii toisen aikuisen kanssa, ilman lapsia tai nuoria. Vanhemmuus tarkoittaa vastuuta aikuisuudesta ja siihen liittyvästä päätöksenteosta. Mikäli siihen ei ole valmis, kannattaa miettiä tarkkaan onko tosiasiassa valmis tulemaan vanhemmaksi. Lapsilla on itseisarvo, eikä heitä enää tehdä vanhempien jatkeeksi ja palvelijoiksi. Ainakaan toivottavasti ei, sillä emme enää elä agraariyhteiskunnassa, jossa se oli välttämätöntä perheen hengissä säilymisen kannalta. Toisaalta ehkäpä loputon höpötys huoltosuhteesta on taannuttanut ihmiset henkisesti esiteolliseen aikaan.

[damfin]

Käsittääkseni näillä vaelluksilla ei yleisesti ottaen mitenkään usein ole vakavia onnettomuuksia tapahtunut vaikka tarinoita netistä lukemalla näkee että siellä on vaellettu olemattomallakin kokemuksella ihan ensikertalaisina, niin melko turhaa nyt tyrmätä nämä yleisesti liian vaarallisiksi ja "lapsilta ja kokemattomilta kielletyiksi" varsinkin kun tässä onnettomuustapauksessakin vaeltaja ei edes ollut varsinaisesti kokematon, vaan onnettomuus johtui ennemminkin juuri siitä että tunnettiin olevansa kokenut ja luotettiin liikaa omiin taitoihin ja mentiin siksi liian vaaralliselle reitille.

En minäkään pienten lasten viemistä tuollaiselle vaellukselle suosittele, mutta lapsesta riippuen joku 10 vuotta täyttänyt voidaan mielestäni aivan hyvin ottaa tuollaiselle vaellukselle mukaan kun valitaan riittävän turvallinen reitti ja riittävät varusteet, sekä riittävästi aikaa matkan pituuteen nähden.

Jos nuo nyt pitäisi lapsilta kieltää, niin samallahan sitä sitten kai pitäisi kieltää lappilaisilta lasten tekeminen ja kasvattaminen.

[-omega-]

Lainaukset poistettu. Niillä viitattii sekä Pallastunturin tapaukseen, että kesäiseen joen ylitykseen. Jälkimmäinen ei kuulu ketjun aihepiiriin ja useita samojen kuvien toistoja aiheesta on poistettu.
-NILS-

Tosissaan täällä jotkut miettii lastensuojeluilmoitusten tekemistä, jos joku vie lapsensa vaellukselle. Ette taida tietää lastensuojelun tilanteesta mitään.

En minäkään lähtisi kaamosvaellukselle lapsen kanssa, pääasiassa koska minulla ei ole sellaisia taitoja, mutta en ehkä hyvien taitojenkaan kanssa. On kuitenkin mahdotonta määrittää, missä menee lapsen kanssa harrastamisen ja kaltoinkohtelun raja. Pitäisi miettiä rajanvetoa, onko retki
- yhden, kahden, vai jopa viikon mittainen, ja kuinka vanhan lapsen kanssa
- kesällä, syksyllä, talvella, keväällä,
- hätälähettimen kanssa vai ilman, ja mikä on muu varustetaso,
- nollan-viiden-kymmenen-viidentoista vuoden kokemuksella, mikä on riittävä?

Ja niin edelleen, ja niin edelleen. Turha tulla saivartelemaan, että "no ainakin kaamosvaellus lapsen kanssa on kaltoinkohtelua", jos ei ole valmis määrittelemään rajoja.

Sitten kun lastensuojelun työntekijöille koittaa tilanne, jossa ei enää ole lapsia, jotka mm. näkevät nälkää, kokevat väkivaltaa, nöyryytystä ja seksuaalista hyväksikäyttöä, niin tuossahan on heille sopiva puhde mietittäväksi.

[Flicka]

Ymmärtääkseni tuo hätäsignaali liittyy oleellisesti Pallaksen lumivyöryonnettomuuteen, mutta tuolla Susannalla ei ole osaa eikä arpaa tuohon onnettomuuteen. Vai oliko hänkin siellä paikalla vauvansa kanssa, mutta ei imetykseltä ehtinyt auttaa ystäviään?

Täällä on pohdittu lastensuojelua, somen vaikutusta, kasvatusta, vanhempien ja ympäristön vaikutusta yms. seikkoja ja mikä vaikutus näillä oli, että pojan elämä päättyi näin traagisesti. Susannan kohdalla on elementtejä, joista voi vetää johtopäätöksiä ja vertailuja keissien yhteneväisyyteen ja pohtia niitäkin.

Nytkö saa palstapoliisin mielestä veivata vain pelkkää hätäsignaalia, jota ansiokkaasti onkin veivattu ja vedetty siihen vanhuksetkin ja omat rannekkeet mukaan eikä silti tolkkua ole tullut.

Mutta sinähän oletkin sitä mieltä, että lapset saa tehdä mitä vaan, vanhempien ei tule sitä kyseenalaistaa/rajoittaa ja jos shit happens niin se happens. Rekan alle jäänyt on paikkansa valinnut ja sitä rataa. Mitäpä ihmeen väliä sitten sillä hätäsignaalilla on ja mitä siitä jauhaa kymmeniä ja satoja sivuja?

Jaan sinun kantasi. Edelleenkin jotkut tällä foorumilla "puolustelevat" näitä äitejä (ER ja tämä SY) eivätkä halua tunnustaa, että vauvat eikä lapset sovellu kaikkiin yltiöpäisiin juttuhin.

[SmileToad]

Olen myös sitä mieltä, että jos ER ja SR olisivat saaneet kelkkakyydin pois Pyhäkurun rinteestä tai jostain muualta minne olivat ehtineet siirtyä, ER olisi pitänyt tuomita vaaran aiheuttamisesta. Aivan kiistatonta, että lapselle aiheutui vakavaa vaaraa jo tunturissa vallinneista sääoloista, puhumattakaan siitä, että suunnistuskyvytön vanhempi vei hänet jyrkänteen reunalle haahuilemaan.

Eihän nämä toki ole lasten pahoinvoinnin ja kaltoinkohtelun suuressa kokonaisuudessa mikään ongelma. Mutta nämä keissit eroavat tavallisista lasten pahoinpitelyistä siinä, että nämä sankarit tekevät näennäisesti hyviä asioita lapsilleen ja lastensa kanssa ("eivät ole mitään leikkipuisto-prisma-vanhempia nih!"), ja muut pösilöt ihailevat, kannustavat ja ottavat mallia.
Siksi tällaisistakin tapauksista pitäisi aloittaa herkemmin rikostutkintoja.
Enkä nyt sano, että kaamosvaellus lapsen kanssa olisi yhtä kuin rikos, tietenkään (joskin kahdestaan lapsen kanssa se melkein on...). Olosuhteet, valmistautuminen ja aikuisen päätöksentekokyky tositilanteessa ratkaisevat.

[nelit]

Minulla ainakin on elämässä tapahtunut paljon virheitä, mitkä jälkeenpäin ajateltuna olisin tehnyt ihan toisin. Siksi annan armoa jos joku muukin tekee virheen. Kuka meistä olisi virheetön, heittäköön ensimmäisen kiven.

[Lumileopardi]

Olen myös sitä mieltä, että jos ER ja SR olisivat saaneet kelkkakyydin pois Pyhäkurun rinteestä tai jostain muualta minne olivat ehtineet siirtyä, ER olisi pitänyt tuomita vaaran aiheuttamisesta. Aivan kiistatonta, että lapselle aiheutui vakavaa vaaraa jo tunturissa vallinneista sääoloista, puhumattakaan siitä, että suunnistuskyvytön vanhempi vei hänet jyrkänteen reunalle haahuilemaan.

Eihän nämä toki ole lasten pahoinvoinnin ja kaltoinkohtelun suuressa kokonaisuudessa mikään ongelma. Mutta nämä keissit eroavat tavallisista lasten pahoinpitelyistä siinä, että nämä sankarit tekevät näennäisesti hyviä asioita lapsilleen ja lastensa kanssa ("eivät ole mitään leikkipuisto-prisma-vanhempia nih!"), ja muut pösilöt ihailevat, kannustavat ja ottavat mallia.
Siksi tällaisistakin tapauksista pitäisi aloittaa herkemmin rikostutkintoja.
Enkä nyt sano, että kaamosvaellus lapsen kanssa olisi yhtä kuin rikos, tietenkään (joskin kahdestaan lapsen kanssa se melkein on...). Olosuhteet, valmistautuminen ja aikuisen päätöksentekokyky tositilanteessa ratkaisevat.

Näitä on tällaisia sirkusperheitä maailman maissa; joissa lapset on osa perheen imagea.
Se voi olla urheilua, sirkus"taidetta", muuta viihdettä , tai jotain mistä saadaan tuloa-- köyhissä maissa eniten. Suomessa ei tarvita sellaista että lapset alistetaan vanhempien harrastuksille, esim 130 kilsaa pyöräilyä 4-vuotiaana.

Suomessa sosiaalitantat taitaa olla jo vitsi, mutta siellä missä nää on elänyt, niin ei näköjään puututa asioihin. Itse olen sitä mieltä että jos on todisteita siitä että 4-vuotias on pistetty ajamaan 130 kilsaa sateessa niin ottaisin sen lapsen pois vanhemmilta. Tollasta tapahtu 1800-luvun Englannissa, Oliver Twist -- .

Varmaan ollaan oltu iloisiakin. Mikäs siinä.

[-omega-]

Lainaukset poistettu. Pääosin ne käsittelivät kesäistä joen ylitystä lapsi repussa. Se tapaus ei kuulu tämän ketjun otsikon aiheeseen.
-NILS-

On helppo jälkikäteen ja ehkä toisinaan etukäteenkin ajatella, että mahdollista vaaraa on aiheutettu, vaikka mitään ei varsinaisesti tapahtunut. Mutta niin kuin sanoitkin, rikoksena vaaran aiheuttaminen vaatii tahallisuuden.

Tällä palstalla on joku (en jaksa kaivella kuka) esittänyt, että lastensuojeluilmoitus pitäisi tehdä jo siinä vaiheessa, jos joku on lähdössä lapsen kanssa vaikkapa talvivaellukselle. Äärettömän kiireisen lastensuojelun kuormittaminen ei tunnu järkevältä, koska he todella joutuvat reagoimaan jokaiseen ilmoitukseen, jolloin joku (tärkeämpi) asia voi jäädä hoitamatta. Ja edelleen, se vaatisi monenlaista rajanvetoa (lasten kanssa harrastaminen vs. kaltoinkohtelu), jota ei ole tehty. Myönnän, että ennakkotapaus tällaisesta olisi mielenkiintoista kuulla.

Taaksepäin kun mietin omaa lapsuuttani muutama vuosikymmen sitten, niitä vaaranpaikkoja on ollut lukemattomia (mm. vuolaiden jokien ylityksiä), puhumattakaan asioista, joita tehtiin ilman vanhempia. Onneksi sain elää sen lapsuuden ilman mitään lastensuojelun uhkaa.

[Oppenheimer]

Olen myös sitä mieltä, että jos ER ja SR olisivat saaneet kelkkakyydin pois Pyhäkurun rinteestä tai jostain muualta minne olivat ehtineet siirtyä, ER olisi pitänyt tuomita vaaran aiheuttamisesta. Aivan kiistatonta, että lapselle aiheutui vakavaa vaaraa jo tunturissa vallinneista sääoloista, puhumattakaan siitä, että suunnistuskyvytön vanhempi vei hänet jyrkänteen reunalle haahuilemaan.

Hyvin teoreettinen juttu. Pidän selvänä, ettei yksikään syyttäjä olisi lähtenyt syyttämään, eikä yksikään tuomari tuomitsemaan. Arkielämässä vanhemmat saattavat aiheuttaa muillakin toimilla vakavan vaaran lapsensa hengelle tai terveydelle. Päästetään esim. uimataidoton lapsi kahlailemaan liian syvälle. Ei tuollaisilla oikeuslaitosta vaivata, jos ei mitään vakavaa seuraa. Jos taas olisi seurannut Pallaksen tapauksessa, niin se ei olisi ollutkaan enää pelkkä vaaranaiheuttamisrikos.

Sinänsä pidän ER:n toimintaa hyvin vastuuttomana.

[Alien Alien]

Mikä tuossa on mielestäsi rikos, johon poliisin olisi pitänyt puuttua?

Tosissaan täällä jotkut miettii lastensuojeluilmoitusten tekemistä, jos joku vie lapsensa vaellukselle. Ette taida tietää lastensuojelun tilanteesta mitään.

En minäkään lähtisi kaamosvaellukselle lapsen kanssa, pääasiassa koska minulla ei ole sellaisia taitoja, mutta en ehkä hyvien taitojenkaan kanssa. On kuitenkin mahdotonta määrittää, missä menee lapsen kanssa harrastamisen ja kaltoinkohtelun raja. Pitäisi miettiä rajanvetoa, onko retki
- yhden, kahden, vai jopa viikon mittainen, ja kuinka vanhan lapsen kanssa
- kesällä, syksyllä, talvella, keväällä,
- hätälähettimen kanssa vai ilman, ja mikä on muu varustetaso,
- nollan-viiden-kymmenen-viidentoista vuoden kokemuksella, mikä on riittävä?

Ja niin edelleen, ja niin edelleen. Turha tulla saivartelemaan, että "no ainakin kaamosvaellus lapsen kanssa on kaltoinkohtelua", jos ei ole valmis määrittelemään rajoja.

Sitten kun lastensuojelun työntekijöille koittaa tilanne, jossa ei enää ole lapsia, jotka mm. näkevät nälkää, kokevat väkivaltaa, nöyryytystä ja seksuaalista hyväksikäyttöä, niin tuossahan on heille sopiva puhde mietittäväksi.

Vastaan, vaikkei minulta kysyttykään. Eihän poliisi puutu pelkkiin selvästi määriteltyihin rikoksiin, vaan myös yleisiin turvallisuusasioihin ohjausnäkökulmasta. Tuo kyseinen joki on kokeneellekin vaeltajalle korkeamman veden aikaan äärimmäinen ylitettävä, olen ylittänyt sen itsekin muutamaan kertaan ja myös yhdellä kerralla katunut päätöstäni siinä määrin, että kävin aika tiukan palautekeskustelun itseni kanssa asiasta. Kantoliinassa oleva vauva on täysin puolustuskyvytön ja kantajan kaatuessa kyseisessä joessa kyseisen korkuisen veden aikaan on varmaa, että vauvalta lähtee henki. Tästä syystä mielestäni poliisin olisi ollut aiheellista sanoa, että nyt on liian riski yritys, älkäähän menkö.

En ole itsekään sitä mieltä, että tuo ylitys(yritys) oli fiksua, se olisi pitänyt lisätä tuohon ensimmäiseen tekstiini. Eihän me tiedetä vaikka poliisit olisivat sanoneet ja varoittaneet asiasta, hyvinkin ovat voineet niin tehdä. Mutta olisivatko voineet puuttua ja estää, se on toinen juttu.

Tässä minusta kiteytyy hyvin miksi ilmiö on vaikeasti puuttuttavissa ja siten vaarallinen. Smiletoad nosti hyvin esille lainsäädännön, useampi kirjoittaja on puhunut rajanvedon vaikeudesta ja luonnossa liikkumisen vapaudesta.

Tiukan lainsäädännöllisen rajanvetäminen ei ole mielekästä eikä edes tarpeellista. Sosiaalinen hyväksyttävyys rajoittaa usein ihmisten toimintaa tehokkaammin kuin lainkirjain. Esimerkiksi kiroilu ei ole mitenkään laissa kiellyttyä tai rangaistavaa, mutta moni rajoittaa kiroilua, koska se ei ole sosiaalisesti hyväksyttävää. Vastaavasti lainsäädäntö voi ohjata ihmisten toimintaa, jos he eivät muuten tajua omaa parastaan. Tässä esimerkkinä voisi ottaa tupakoinnin. Aikuisten yksilönoikeus ja valinnanvapaus meni pitkään edelle lasten oikeuksien, vaikka he kärsivät passiivisesta tupakoinnista. Lapset oppivat myös tupakoinnin sosiaalisen hyväksyttävyyden ja tupakointi olikin maantapa. Lainsäädännön avulla muutettiin myös moraalikoodistoa. Nykyisin tupakoivaa odottavaa äitiä ei todellakaan katsova suopein ilmein ja neuvolanväki,ystävät, sukulaiset yms. ottavat asian ilmi ja osaavat puolustaa syntymättömän lapsen oikeuksia.

Liiallinen urheilu-, terveellisyys-, ja liikunnallisuus voivat olla lapsen terveydelle ja hyvinvoinnille yhtä vaarallisia kuin liiallinen päihteidenkäyttö. Nyt ennenkuin pillastutaan tarkennan esimerkin kautta, mitä tarkoitan liiallisella. Päihteidenkäyttö ei tarkoita automaattisesti lapsen kaltoinkohtelua ja laiminlyöntiä. Alkoholia, lääkkeitä, tupakkaa, nikotiinituotteita ja huumeita osa vanhemmista käyttää vaarantamatta mitenkään lasten turvallisuutta. Vastaavasti urheilua, liikuntaa ja terveellistä ruokavaliota osa vanhemmista käyttää vaarantamatta mitenkään lasten turvallisuutta.

Missä ja miten tehdään rajanveto vanhemman toiminnan haitallisuudesta lapselle, onkin sitten vaikeampi asia. Toisilla on ehdoton nollatoleranssi, toisille sitä rajaa ei löydykään. Tässä ollaan riippuvuussairauksien ytimessä. Oli kysymys alko- tai urheiluholismissa, kummassakin mekanismi on sama ja aivot tarvitsevat aina isomman annoksen saadakseen saman vaikutuksen. Rajan ylittymiseen harvoin huomaa riippuvuussairaudesta kärsivä vaan sen panee merkille ulkopuolinen tai sairastuneen lapsi. Tilanteeseen puuttuminen on kuitenkin hyvin vaikeaa useista syistä johtuen jo pitkään seurassa olelleiden riippuvuussairauksien suhteen, vaikka niiden tunnistamiseen ja esiinnostamiseen on paljon enemmän työkaluja. Urheilu- ja terveellisyysholisimi on sen sijaan merkittävästi vaikeampi puuttumisen kohde. Ongelmaa ei tunnisteta, lainsäädännöllisiä tulkintoja ei ole ja ongelmaa ei tuomita sosiaalisesti. Somessa kritiikki siivotaan pois, polarisoidaan ja siitä uhriudutaan.

Useakin ulkopuolinen on voinut nähdä ERn ja SYn lapsen turvallisuuden vaarantavana, mutta siihen ei ole mitään keinoja puuttua. Nyt tarvitaan lisää keskustelua aiheesta, jotta niitä keinoja löytyy ja tilanne muuttuu. Mikäli sitä ei tehdä, on vain ajankysymys, kun jälleen lapsi kuolee tilanteessa, johon hänen ei olisi alunalkaenkaan pitänyt joutua.

Tunturi ja merta verrataan usein toisiinsa olosuhteidensa ankaruuden, avaruuden, ja kauneuden vuoksi. En tiedä merellä lapsuutensa viettäneistä, mutta lappilaiset, jotka ovat viettäneet lapsuuteensa tuntureilla eivät koskaan voisi kuvitella lähtevänsä kahdestaan lapsensa kanssa avomerelle purjehtimaan joulu- tammikuussa, jolloin olosuhteet ovat vaikeimmillaan. Lappilainen äiti tai isä ei lähde edes kesällä kahdestaan merelle purjehtimaan vaikka vanhempi olisi kuinka veneillyt kotijärvellä ikänsä.

Miksi näin? En usko kysymyksessä olevan pelkästään lappilaisten ominaisuus vaan uskon, että aika harva vanhempi on valmis lähtemään avomerelle kahdestaan lapsensa kanssa vaikka muutoin lasten kanssa vesillä liikkuisivatkin. Luulen kysymyksen liittyvän mielikuvaharhaan. Ihmisillä on vähemmän kokemusta raivoavista tuntureista mutta monella kokemus vähintään ruotsinlaivoilta raivoavista meristä.

Etelä-Suomea myöten tänä vuonna on ollut ”poikkeuksellisia” sääolosuhteista, kovaa pakkasta ja kovia tuiskuja. Niistä uutisoidaan ja annetaan varoituksia, muutaman päivän jälkeen etelässä säästä tulee taas ihmisystävällisempi. Pohjoisessa ei ole näin, pakkasta, tuulta ja tuiskua on arkipäivää, joten sen tähden ne eivät voi mitenkään ”yllättää” talvella. Se mikä on muuttunut ilmastonmuutoksen myötä on ilmiöiden vaihteluiden nopeus. Aamulla voi olla -3 ja illalla -30, järvissä tulee talvisulia paikkoihin, joihin koskaan aiemmin ei tullut. Lunta tulee kerralla 40cm tai sataakin vettä. Tämä tekee luonnonlukemisesta talvella entistä vaikeampaa, joten riskit kasvavat entisestään. Vielä vaarallisempaa siitä tulee, jos sitä markkinoidaan turvallisena. Kahdestaan lapsen kanssa vaeltaminen on edesvastuutonta, sillä silloin ei ole mietitty, että kuka vastaa lapsen turvallisuudesta, mikäli ainoalle aikuiselle sattuu jotakin.

Mielenkiintoista kyllä, moni täällä, joka on puolustanut äitejä, ovat todenneet, etteivät itse kuitenkaan asettaisi omaa lastaan vastaavaan tilanteeseen. Miksi tätä ei uskalleta/voi sanoa ääneen toisten lasten ollessa kyseessä?