4v. pojan törkeä kuolemantuottamus 8.6.2023 Joensuu, äidille ja isäpuolelle ehdotonta

[Tappaja80]

Te kaikki ääliöt joutaisitte lahdattavaksi. Kukaan tosta suvusta ei koskaan unohda Miloa. Mutta te ette tajua mitään, se OIKEA tuska ei koskettanut teitä. Hyvä huudella siellä, minä olen nähnyt läheltä omaisten TUSKAN. Te tuskin tiedätte siitä mitään

Tule lahtaamaan,teillä se on arkipäivää.Tuska koskee nimenomaan meitä muita,te psykopaatit ette sitä tunne!

[Ludmina]

Noniin, te lähes jokainen olisitte halunneet kuulla lähiomaisten "lausunnot" täällä. Kuitenkin niitä arvostelette tietämättä mitään muuta kuin olette lukeneet etp:stä. Oletteko ottaneet huomioon, että läheisiä on kuultu PÄIVÄ tapahtuman jälkeen, olisiko voineet olla vaikka sokissa? Ja arvostelette täällä korvausvastimuksia? Tiesittekö mm. sen ettei isoäiti voi ilman niitä vaatia mitään? Ei murhatuomiota tms lapsenlapselleen! Raha hänelle yksi paskan hailee! Ette ole kulleet hänen kuulemistaan oikeudessa, vain sen, mitä lehdet ovat kirjoittaneet. Jos teiltä olisi herunut edes jonkinlaista myötätuntoa, olisi mummi avautunut tunnoistaan ja tietämästään, mutta kokee sen täysin turhaksi nyt. Me hänen läheisensä yritämme saada hänet jaksamaan eteenpäin elämässä...

Itse kyllä jopa ymmärrän rahallisen korvauksen hakemisen, koska sekin vaikeuttaa ulosotossa, ulosottomittauksen toteuttaettaessa vai miten sanotaankaan, elämää, koska vaikka suoja-osuus on niin joutuu tekemään selvityksiä vaikka sossu maksaisi osan elämisestä, tai ainakin tälläinen käsitys minulla on.. korjatkaa jos olen väärässä,

Mutta sitä en ymmärrä miksi joku läheinen ei kertoisi koko totuutta etp:ssä,
Herranne aika, lapsi on kuollut, ei mielestäni silloin enää ole se hetki että mietitään mikä näyttää hyvältä ulospäin, peitellä enää mitää, vaan kyllä silloin pitäisi kertoa kaikki mitä tietää ja mitään kaunistelematta.
Osanotot teille,
Valitettavasti Suomessa tapahtuu vuosittain moniakin perhesurmia, niiden yrityksiä ja muita mielenterveys ja huumeisiinkin liittyviä rikoksia,
Voi olla että tälläkin palstalla on osalla kirjoittajista henkilökohtaista kokemusta jos nyt ei näin traagisesta tapauksesta erilaisista väkivalta, talous, huume ja/tai perhe tragedioista tai surmasta/sen yrityksestä.
Joskus tilanne on voinut olla myös sellainen että apua ollaan yritetty antaa, kerrottu tietoja viranomaisille tms.. mutta kukaan viranomainen / muu ulkopuolinen taho ei ole puuttunut/tehnyt asialle mitään,
Huumemaailma on siitä myös niin viheliäinen, ettei monetkaan uskalla kertoa asioita rehellisesti koska pelkäävät kostoa
Menipä tämän tapauksen ulkopuolelle, mutta on kyllä melkoista alkaa uhkailemaan tällä palstalla kirjoittaneita, joo, varmaan omatkin tekstini ovat välillä hyvin kärkkäitä, mutta oikeasti, tällä palstalla me kaikki haluamme ainostaan kunnioittaa Milon muistoa ja saada hänelle oikeutta, yritämme edes hetkisen olla se pieni ääni hänen puolestaan jota kukaan ei kuullut silloin kun hän eli

[Eriksson]

Noniin, te lähes jokainen olisitte halunneet kuulla lähiomaisten "lausunnot" täällä. Kuitenkin niitä arvostelette tietämättä mitään muuta kuin olette lukeneet etp:stä. Oletteko ottaneet huomioon, että läheisiä on kuultu PÄIVÄ tapahtuman jälkeen, olisiko voineet olla vaikka sokissa? Ja arvostelette täällä korvausvastimuksia? Tiesittekö mm. sen ettei isoäiti voi ilman niitä vaatia mitään? Ei murhatuomiota tms lapsenlapselleen! Raha hänelle yksi paskan hailee! Ette ole kulleet hänen kuulemistaan oikeudessa, vain sen, mitä lehdet ovat kirjoittaneet. Jos teiltä olisi herunut edes jonkinlaista myötätuntoa, olisi mummi avautunut tunnoistaan ja tietämästään, mutta kokee sen täysin turhaksi nyt. Me hänen läheisensä yritämme saada hänet jaksamaan eteenpäin elämässä...

Ei sunkaan korvausten vaatiminen ole sama kuin rangaistuksen vaatiminen murhaajille?

Ei minulta juurikaan heru myötätuntoa ihmiselle, joka pikkupojan huostaanoton uhkahetkellä sanoo pitävänsä pojasta huolen, ja sitten saman tien unohtaa lupauksensa ja entiseen malliin jättää pikkupojan rääkkääjiensä armoille. Olen nimittäin varma siitä asiasta, että mikäli muori olisi pitänyt lupauksensa ja huolehtinut pikkupojasta kuten lupasi, poika olisi hengissä tänäkin päivänä.

[Amy]

Jos teiltä olisi herunut edes jonkinlaista myötätuntoa, olisi mummi avautunut tunnoistaan ja tietämästään, mutta kokee sen täysin turhaksi nyt.

Just kun luulin, ettei mummon pisteet voi tippua enää yhtään enempää, heitätte tämmöstä kommenttia... Surullista kuulla, että mummo ois avautunut vain myötätunnon vuoksi, eikä suinkaan Milon vuoksi.

[Teräs]

Nimimerkille Mitävittuutetiedätte
. Pikkuisen pojan kohtalo oli teidän dokujen ja nistien käsissä eikä koskaan unohdu miljoonilta suomalaisilta, valtion johtoa myöten, uskoisin. Kirjoituksistasi päätellen tarvitset itsekn massiivisesti hoitoa.

[Alien Alien]

Jos teiltä olisi herunut edes jonkinlaista myötätuntoa, olisi mummi avautunut tunnoistaan ja tietämästään, mutta kokee sen täysin turhaksi nyt.

Just kun luulin, ettei mummon pisteet voi tippua enää yhtään enempää, heitätte tämmöstä kommenttia... Surullista kuulla, että mummo ois avautunut vain myötätunnon vuoksi, eikä suinkaan Milon vuoksi.

Amyn ja Eriksonin viesti tuossa enemmin puki ajatukseni sanoiksi.
1. Mummon/”Mummin” rooli oli merkittävä Milon lasu-asiakkuudessa. Hänen vakuutuksellaan oli painoarvoa Milon paluussa ”kotiin”. Siivoaminen ja tukiverkoston pitivät olla kunnossa. Näin ei kuitenkaan ollut. ”Mummi” ei pystynyt tosiasiallisesti antamaan riittävästi sitä tukea, mitä Milon turvallisuus olisi vaatinut. Oikea ja rehellinen tilannekuva sossuille olisi mahdollistanut Milon turvallisuuden ja hyvinvoinnin.

2. Äitimyytti on vahva, minkä vuoksi harvoin puhutaan persoonallisuushäiriöisistä äideistä. Lapsen saaminen ei tee ihmisestä parempaa, terveempää tai vastuullisempaa automaattisesti. Henkinen kasvaminen vaatii työtä ja oma-aloitteisuutta. Edelleen yllättävänkin usein alidiagnosoidaan äidin häiriintynyttä kiintymyssuhdetta. Lapset nähdään oman itsen jatkeena, jolloin ne toimivat välinearvona äidin merkityksellisyyden kokemisessa. Äidit saavat paljon huomiota ja sympatiaa raskaan vauva-arjen keskellä. Varsinkin monilapsisen perheen äiti saa paljon huomiota ja ihailua osakseen. Tämä voi vahvistaa äidin jo aiemmin ollutta taipumusta narsismiin. Perheen keskiössä on uhrautuva ja kaikkivoipa äiti, jonka hyvinvointi on numero uno. Lapset kasvavat vinoutuneeseen kuvaan äitiydestä, eivätkä osaa/pysty näkemään äidissään ongelmaa vaan puolustavat äitiään tiukasti vaikka itse samalla kärsivätkin. Ne lapsista, jotka näkevät/aistivat suhteen ja tilanteen ongelmallisuuden hakeutuvat tilanteesta pois yleensä ensinnä fyysisen välimatkan kautta, jolloin henkinen irrottautuminen helpottuu. Äiti ei yleensä tälläistä toimintaa hyväksy ja siksi välit viilenevät poismuuttaneeseen lapseen ja ote tiukkenee edelleen lähellä olevista lapsista.

Mikäli viestin kirjoittaja tietää mistä puhuu, huomio perheen lähipiirissä olisi kiinnittynyt jälleen äitiin eli mummiin, mikä viittaisi narsistiseen äitiin. Huomio ei ole menehtyneessä lapsessa itseisarvona ja hänen oikeuksistaan vaan siinä, miten se vaikuttaa mummiin. Lapsen oman äidin surukaan ei ole niin merkittävässä roolissa kuin mummin.

Ylisukupolvisuus ongelmien ratkaisemattomuudessa on se juurisyy, miksi lastensuojelun, päiväkotien, koulujen ja poliisien resurssit eivät riitä. Kun yksi moniongelmainen nainen saa kolme lasta, on todennäköistä, että ensinnä on kolme moniongelmaista lasta, sitten nuorta ja lopulta kolme moni-ongelmaisista vanhempaa. He kun taas kukin saavat kolme lasta, onkin yhtäkkiä 9 moniongelmaista varttujaa ja niin edelleen.

[Alien Alien]

Siis aivan järjetöntä jos on todellakin noin kun neonataali kirjoitti.
Miksi sossun täti tekee normi toimistonhoitajan töitä?
Kyllä on tehtävien jaossa jotain pahasti vialla. Ymmärrän raportit yms mutta että vielä kirjanpito, reskontra, verkostoituminen, kilpailutus... Niin huhuh.
En yhtään ihmettele et lastensuojelu on tämmösessä jamassa.

Joka ikinen tapaaminen ja yhteydenottohan on pakko kirjata. Jos perheessä on kolme lasta, tapaamisesta pitää tehdä kolme erilaista kirjausta, koska asiakastiedoisaa saa olla vain kyseisen lapsen henkilökohtaiset asiat. Jos vanhemmalla on jotain arkaluontoista asiaa, se pitää kirjata erikseen vain vanhemman tietoihin. Jos on pitkä neuvottelu missä on paljon asiaa, kyllä siihen jokunen hetki menee että sisältö on asianmukaisesti asiakasjärjestelmässä. Ei ainakaan meillä ole mitään saneluita tms käytössä.

Osa johtuu ihan siitä, että valtaosa palveluista on nykyään ostopalveluita. Sekä tilanteeseen sopivan palvelun arvioiminen, että palvelun käyntiin saaminen on sossun hommaa. Pitää siis tehdä hakemuksia, vastaanottaa tarjouksia, niistä valita sopiva palveluntuottaja, järjestää neuvottelu, tehdä kirjallinen päätös, ja tietenkin jatkuvasti seurata palvelun toteutumista. Osassa alueita palveluiden hankinta, eli tarjouspyyntöjen ohjaus toimijoille, on koordinoitu erikseen, ja palveluiden maksuista saattaa huolehtia toimistosihteeri. Yleensä jokaisesta palvelusta lähetetään vastuusossulle kuukausittainen raportti, johon pitää ehtiä tutustua ja viedä sitten raportti lapsen asiakastietoihin.

Verkostoituminenkin on työssä välttämättömyys, eihän esim. päiväkodista tule tietoa ellei sinne olla yhteydessä. Lisäksi on pakko muutenkin tuntea oman alueen palvelukenttää, että ylipäätään pystyy miettimään, mistä lähtisi perheelle apua hakemaan.

Kaikenlaista hommaa on, ei sille mitään mahda. Lapsen tapaaminen on tärkeää, mutta kyllä siinä usein töitä joutuu järjestelemään, että tapaamiset saa hoidettua. Enitenhän tietty tavataan niitä, joiden tilanne on akuutein. En itse uskaltaisi jättää lasta tapaamatta sijoituksen aikana, enkä sieltä kotiutettaessa.

Hyvä kirjoitus sossujen arjesta, kuten aiempisikin. Miten näkisit mikä korjaisi/parantaisi tilannetta?

[Huutaja Jaana]

Te kaikki ääliöt joutaisitte lahdattavaksi.

Olitkos se sinä joka uhkaili kirjoittelijoita jollain kunnianloukkaussyytteillä?

[devil_doll]

No niin justiinsa. Että sellainen tuomio sitten. Melkein yhtä paljon kuin jonkun hampun salakuljetuksesta.

Tässä ei nyt selkeästi joku ole hoitanut hommaansa. Enkä puhu nyt kuolemaa edeltäneistä tapahtumista.

Ovatko patologi ja HUSin diagnostiikkakeskus ymmärtäneet, että heidän tuottamillaan lausunnoilla ja niiden tarkoilla sanamuodoilla on aivan ratkaiseva merkitys oikeuden päätöksissä tällaisissa keisseissä? Kuultiinko oikeudessa asiantuntija lääkäriä kuolemaan kokonaisuutena vaikuttaneista tekijöistä?

Jos lapsi ei kuollut palovammoihin, niin mihin se sitten kuoli?!! Uutisissa on mainittu sisäelinvammat. Niihinhän tyypillisesti juuri kuollaan vakavissa pahoinpitelyissä ja liikenneonnettomuuksissa, joskus pitkienkin aikojen päästä itse tapahtumasta. Nämä kaikki myötävaikuttavat tekijät olisi pitänyt perata tosi tarkasti siellä oikeudessa, tehtiinkö niin??!

Pikkulapsi kuoli pitkäaikaiseen kidutukseen, koska ei se itsestään noin vain delannut. Se olisi pitänyt tieteellisesti osoittaa oikeudessa! Saatanan tunarit.

[Matti Ja Maija]

Te kaikki ääliöt joutaisitte lahdattavaksi. Kukaan tosta suvusta ei koskaan unohda Miloa. Mutta te ette tajua mitään, se OIKEA tuska ei koskettanut teitä. Hyvä huudella siellä, minä olen nähnyt läheltä omaisten TUSKAN. Te tuskin tiedätte siitä mitään

Tule lahtaamaan,teillä se on arkipäivää.Tuska koskee nimenomaan meitä muita,te psykopaatit ette sitä tunne!

Jep. Kerran kun on päästy lahtaamisen makuun, niin helpottaa toistekkin tehdä lahtauksia.

Vai mitä muka sukulainen mitävittua?

[Maurae85]

Screenshot_20240301-215941__01__01.jpg

Tässä nyt jotain faktaa Milon lasujen määrästä. Vikana elinvuonna tehty KOLME kappaletta.
Lähde :
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/7331 ... 4935827fd0

Monella menee jopa toimitsijoilla sekaisin nämä kaksi Joensuun tapausta mistä uutisoitu. Siitä isommasta kotoaan huonoista oloista pelastetusta lapsesta oli tehty kymmeniä lasuja mm naapureiden, isännöitsijän, esikoulun, lapsen isän ym toimesta.
Kokonaismäärää Milon lasuista koko elämän ajalta mun mielestä missään olla edes kerrottu vielä.

Kolme lasua vuoden aikana ei ole edes mikään huolestuttava tai tavaton määrä. Saapas muuten aikanaan kun KRP selvitys tulee viranomaisten toiminnasta että onko vastuusossu selvittänyt perheessä poliisin käynnit heillä kotona?

-Yksi näistä on ollut se päiväkodin tekemä kun Muusa huusi Milolle päiväkodilla viikkoa ennen Milon kuolemaa

-Yksi poliisipartion ilmoitus sokriin 4.2

-kolmannesta ei minulla ainakaan tietoa ja onko edes missään mainintaa? Ihan järin paljon siis ainakaan naapurit ole lasuja Milosta tehneet Muusan ja Sebun suhteen aikana ainakaan välillä 06/22-06/23.

Kolmas oli se kun bioisä pahoinpidellyt tyttöystävänsä, eli ei edes suoraan koskenut Muusan perhettä. Että eipä ole kukaan esittänyt huolta päihteistä tai muustakaan mitä tässä on nyt noussut

[Tak]

Pääseekö joku lukemaan tän ja kilttinä kopiois tänne

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/36e6 ... 2be6801f28

[Matti Ja Maija]

Pääseekö joku lukemaan tän ja kilttinä kopiois tänne

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/36e6 ... 2be6801f28

"Milo, kevään lapsi
Milo oli vain 4-vuotias, kun hän kuoli kotonaan Joensuussa kesällä 2023. Sitä ennen yksi asia oli tehnyt hänet erityisen onnelliseksi. Tällainen oli traagisesti kuolleen pikkupojan lyhyt elämä.

Saippuakuplat leijailivat kauniisti lempeässä ilmassa. Milo juoksenteli niiden perässä leikki-ikäisen innolla.

Oli kevät 2023. Kun Milo näki kukan, hän poimi sen, puristi tiukasti pienten sormiensa väliin ja kantoi kotiin asti. Milolle kevät oli erityinen: silloin oli hänen syntymäpäivänsä. Tänä keväänä hän täyttäisi neljä vuotta."..........

[Maurae85]

Pääseekö joku lukemaan tän ja kilttinä kopiois tänne

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/36e6 ... 2be6801f28

Milo, kevään lapsi
Milo oli vain 4-vuotias, kun hän kuoli kotonaan Joensuussa kesällä 2023. Sitä ennen yksi asia oli tehnyt hänet erityisen onnelliseksi. Tällainen oli traagisesti kuolleen pikkupojan lyhyt elämä.

Saippuakuplat leijailivat kauniisti lempeässä ilmassa. Milo juoksenteli niiden perässä leikki-ikäisen innolla.

Oli kevät 2023. Kun Milo näki kukan, hän poimi sen, puristi tiukasti pienten sormiensa väliin ja kantoi kotiin asti. Milolle kevät oli erityinen: silloin oli hänen syntymäpäivänsä. Tänä keväänä hän täyttäisi neljä vuotta.

Se syntymäpäivä jäi Milon viimeiseksi. Kesäkuun alussa hän kuoli kotonaan karmealla tavalla.

Tällainen oli pieni iloinen poika, jonka kohtalo pysäytti koko Suomen.

Kevään lapsi
20. toukokuuta 2019 oli maanantai. Kaikki perinteiset kevätkarnevaalit olivat käynnissä: Euroviisut oli kisailtu viikonloppuna, jääkiekossa pelattiin MM-kisoja.

Milo syntyi tuona päivänä, etuajassa. Se oli ajankohtaan nähden lämmin päivä: Joensuuhun oli luvattu maanantaiksi 17 astetta lämmintä.

Kun Milo oli kuuden päivän ikäinen, koko Suomi sekosi. Leijonat voitti uskomattomalla tavalla MM-kultaa. Kansa syöksyi torille, kaikki olivat Mörkö-huumassa. Milo ja äitinsä olivat silloin vielä sairaalassa, niin ennenaikaisesti lapsi oli syntynyt.

Lapsi sai nimen, joka alkoi samalla kirjaimella kuin äidin. Äiti oli nuori, vain 18-vuotias. Isä oli viisi vuotta vanhempi. Alkutaipaleella nuori perhe sai apua perhetyöntekijöiltä, koska vauva oli syntynyt keskosena.

Milon äiti Muusa Rissanen, nyt 22, sai poikansa kuolemasta kolmen vuoden ja seitsemän kuukauden vankeusrangaistuksen. Tuomio tuli törkeästä kuolemantuottamuksesta. Poliisi oli tutkinut tapausta murhana.

Välillä vauva-aika tuntui raskaalta. Biologinen isä kertoi myöhemmin, että joskus vauvaa oli vaikeaa saada nukkumaan. Silloin äitiä kiukutti. Joskus niin paljon, että hän huusi pienokaiselle. Mutta fyysistä kurittamista isä ei koskaan nähnyt.

Vaikea arki huomattiin naapurustossa. Asunnosta kuului lapsen itkua, joka jatkui pitkään, vanhempien huutamista ja ovien paukuttelua.

– Häntä ei osattu ottaa kainaloon ja antaa rakkautta ja hellyyttä, että hänet olisi saatu rauhoittumaan, eräs entinen naapuri pohtii.

Hän kiinnitti huomiota siihen, että poika ei koskaan leikkinyt ulkona. Lapsi tuli vastaan pihalla ja rappukäytävässä, kun oli vanhempiensa mukana matkalla jonnekin. Silloin poika oli aina iloinen ja hymyili koko ajan.

– Ihana poika. Naapureilla on tullut monta kyyneltä pojan puolesta.

Vain hetkeä ennen Milon 3-vuotispäivää vanhemmat erosivat. Ero oli raju, välit menivät kokonaan poikki. Biologinen isä etääntyi lapsensa elämästä. Kuukausi eron jälkeen äiti löysi uuden kumppanin. Vähän myöhemmin äiti ja poika muuttivat uuden miehen luokse parin sadan metrin päähän entisestä kodistaan.

Autot ja Ryhmä Hau
Milo oli reilusti yli 3-vuotias, kun hän aloitti päiväkodissa. Oli syyskuu 2022.

Ennen päiväkotitaipaleen aloitusta Milo kävi tutustumassa päiväkotiinsa, niin usein tehdään. Mukana olivat äiti ja isäpuoli.

Päiväkodissa Milo ei toiminut kuten ikäisensä, hän vaikutti taidoiltaan nuoremmalta. Poika käytti vielä vaippoja ja joi tuttipullosta, kotona hän nukkui pinnasängyssä. Päiväkodissa hän kutsui alussa kaikkia naisia äideiksi ja kaikkia miehiä isiksi. Milo oli hyvin ujo, eikä ottanut kontaktia muihin lapsiin. Hän leikki usein yksin.

Mutta yksi asia oli pikkupojalle erityisen tärkeä: leluautot. Voi kuinka hän niitä rakastikaan. Jos Milo olisi saanut päättää, hän olisi ajellut päivät pääksytysten vain pikkuautoilla.

– Ne olivat hänen turvansa päiväkodissa, päiväkodissa varhaiskasvatuksen opettajana toiminut nainen kertoi poliisille.

Perheen kotona käynyt perhepalveluiden työntekijäkin kertoi, miten paljon Milo piti autoilla leikkimisestä. Ja kun kirjastosta tuotiin kirjoja, Milo rakastui erityisesti yhteen.

Kirja kertoi Ryhmä Hausta.
:

Sijoitus
Milo sijoitettiin kiireellisesti 4. helmikuuta 2023. Poliisi oli saanut tarkastustehtävän perheen asuntoon. Siellä näytti järkyttävältä. Kaikkialla oli todella likaista ja sotkuista.

Paikalle hälytettiin sosiaalihuollon kriisipäivystäjä. Hän katsoi sekasorron olevan sitä luokkaa, että asunto oli lapselle vaarallinen.

Ilmoituksen hätäkeskukseen oli tehnyt sivullinen, joka oli ollut huolissaan lapsen kotioloista.

– Yleensä vanhemmat ovat humalassa, hän oli sanonut.

Vastaanottokotiin viety poika mainitsi ”pipistä” sormessaan, mutta mustelmia tai haavoja hänestä ei havaittu.

Poliisille perheen sosiaaliohjaaja kertoi kiireellisen sijoituksen johtuneen siitä, että lapsella oli ”ilmeisesti vähän turvatonta kotona”.

Päiväkodissa laitettiin merkille, että Milon vaatteet olivat ehkä puhtaampia sijoituksen aikana. Mutta poika ikävöi kovasti äitiään ja halusi palata tämän luokse.

Milo palautettiinkin kuukauden jälkeen äidilleen. Perhe oli helmi–maaliskuun vaihteessa muuttanut uuteen kotiin, Rantakylässä sijaitsevaan vuokra-asuntoon. Sosiaaliviranomaisten mukaan äiti oli vaikuttanut motivoituneelta ottamaan apua vastaan niin pojalle kuin itselleenkin. Todellisuudessa äiti suhtautui lastensuojelun viranomaisiin riesana.

Tässä vaiheessa Milon elämä oli jo loppusuoralla.

Äitiä ikävä

Perjantaina 26. toukokuuta 2023 Milo riemastui. Hän näki päiväkodin pihalla, että äiti on tulossa hakemaan. Niin Milo reagoi aina, kun näki äitinsä: oli hyvin iloinen.

Sinä perjantaina lapsi halusi äitinsä syliin.

Äiti raivostui heti. Hän sanoi, että ei ota poikaa syliin, koska vaatteetkin ovat likaiset.
:

Kello 15.45 Milo poistui päiväkodin porteista viimeisen kerran. Hän ei palannut sinne enää koskaan.

Biologinen isä oli nähnyt poikansa viimeisen kerran alkukeväästä perhejuhlissa. Siellä kaksikko leikki yhdessä. Sen jälkeen poika meni leikkimään muiden lasten kanssa.

– Milo näytti ihan normaalilta, isä kertoi poliisikuulusteluissa viimeisestä kohtaamisesta.

Milo kuoli karmealla tavalla 8. kesäkuuta 2023. Kuolinsyynä pidettiin vakavia palovammoja.
:

Miksi?
Moni asia tapahtumissa ei mene suomalaisten oikeustajuun. Miten tällaista voi tapahtua?

Sitä kysytään vielä vuosia.
:

Juttu perustuu poliisin esitutkintamateriaaliin, oikeudenkäyntiaineistoon, Iltalehden arkistoon ja taustahaastatteluihin. Iltalehti on saanut Milon biologiselta isältä hänen asianajajansa välityksellä luvan pojan nimen käyttöön.

Cut. Pykälä 21.
-NILS-

[Matti Ja Maija]

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/joe ... #gs.59hvrb

"Joensuussa kuollut 4-vuotias ei koskaan tavannut vastaavaa sosiaalityöntekijäänsä – valvova viranomainen ärähti

Joensuussa kesäkuussa kuollut 4-vuotias poika ei ollut koskaan tavannut vastaavaa sosiaalityöntekijäänsä kasvokkain. Asia käy ilmi paitsi asian esitutkinnasta myös aluehallintoviraston tekemästä selvityksestä.

Vastaavan sosiaalityöntekijän sijaan lasta oli tavannut säännöllisesti joukko muita sosiaalitoimen edustajia, joita yhtä sosiaalityöntekijä kuvaili työparikseen.

– En ole itse koskaan tavannut [poikaa], sosiaalityöntekijä vahvisti poliisin kuulusteluissa.".......